Kitarat: kitarakamat ›

warlock: juu jos kitaravahvarin kautta yrittää ni saundi on jotain aivan hirvittävää. mutta kuten sanoin kotistereoissa toimii hyvin. toisaalta on kyllä kova työ oppia käyttään ja löytään ne hyvät saundit
 
Ne Vampin käyttöohjeet kannattaa lukea, käyttöliittymä kun ei ole kovin "intuitiivinen" ja tosiaan, vahvistin- ja kaappimallinnukset päällä kitaravahvariin soittaminen voi aiheuttaa "mielenkiintoista" soundia, kuten myös ilman niitä PA:han/kotistereoihin kytkeminenkin.

Murgo: Ne Vampin käyttöohjeet kannattaa lukea, käyttöliittymä kun ei ole kovin "intuitiivinen" ja tosiaan, vahvistin- ja kaappimallinnukset päällä kitaravahvariin soittaminen voi aiheuttaa "mielenkiintoista" soundia, kuten myös ilman niitä PA:han/kotistereoihin kytkeminenkin.
 
Vamp1 tai 2 on huono vaikka sitä osaisikin käyttää. Onkohan muuten Vamp3 hyvä? Jotenkin tuli perverssi halu hankkia se:D

Fadeless-: Ostin Behringerin midilankun mallia FCB1010 tms. Kaiken kaikkiaan ihan tyytyväinen olen ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: ekspressiopedaalien tuntuma on ultimatepaskaa, karmiat läpsyttimet ovat. Sitten se pahin. Tuon kamppeen ohjelmointi vaatii vähintään tohtorin tutkinnon, että sen saa tekemään mitä haluaa..
 
Löytyy myös täältä ja ihan samat vaikutelmat. Behringerin Hell Baby, EQ700 ja TO800 ovat ihan asiallisia pelejä. Sama koskee akustista HB:n 12 kielistä kitaraa. Jo vuosia sitten hankittu 180 euron hintainen soitin pärjää mennen tullen monille testatuille kalliimmille soittimille.

Täytyy sanoa, että täällä kehutaan vehkeitä jotka mun mielestä on kaikkea muuta kuin laadukkaita.
 
Mun mielestä Microcube on aika onneton piereskelevä surinapönttö, en yhtään ymmärrä miksi sitä kehutaan. Satkulla saa vähän päälle satasen soundin, kai.
 
Behringerin Hellbabe on melko kämäinen wah, liikevaraa on ehkä pari senttiä ja vehje syö pariston ohella sounditkin aika tehokkaasti. Syy paristojen käytölle on se, että muuntajan kanssa tulee häiriöitä mukaan eristetystä lähdöstä riippumatta. On kokeiltu parillakin muuntajalla. Itse efektistä ja säädettävyydestä en sano mitään, tuo oli niin vastenmielinen pitää ja polkea laudassa että hyvin vähän tuli käytettyä.
 
Randallin RH150G3 oli aika karvas pettymys, soundissa liikaa botnea ja todella ohuet, pahvisen kuuloset middlet ja yläpäät. Ei ruuvaamallakaan ollut sitä soundia, mitä hain, liian harvaa säröä mulle. Kahden kitaristin bändissä taitaa hukkua kuin kädetön järveen. Digitechin Death Metallillakin sai miellyttävämpää surinaa kliinikanavalla, vaikka sitä saikin ruuvailla aika kauan. Rakenne, viimeistely ja toimivuushan oli tietty ihan laadukasta, kanavanvaihtaja oli asiallinen ja viimeistely moitteetonta. Hyvä peli niille, jotka soundista pitää. Mulle ei iskenyt yhtään.
 
V-amp Pro (räkkimalli) oli sinänsä ihan toimiva kapistus, mutta käyttöliittymä vaati kolme kättä ja laite sekoili omiaan muutenkin. Ei siitä saanut millään itse ruuvattua samanlaisia metallisoundeja, kuin valmiissa preseteissä. Heti jos vähän muutti jotain parametriä hyvästä valmiista asetuksesta, soundi kuulosti paskalta ja takaisinkaan muuttamalla ei välttämättä enää kuulostanut samalta. Itse asiassa luulen, että se oli hajalla kun puolet mallinnuksista ei eronnut mitenkään toisistaan. Eikä ne metallisoundit nyt niin hyviä olleet... Kliinit sun muut oli ihan käyttökelpoisia, ja efektit ihan hyviä.
 
TC Electronicsin G-Sharp oli myös hienoinen pettymys. Itse delayt ja muut kuulosti ihan hyviltä, mutta laite söi loopissa soundia huomattavasti ja jotain suhinaa lisäsi sekaan myös. Laite alkoi myös jossain vaiheessa sekoamaan, jotain ihme avaruusajan soundia (kuin joku olisi vihellellyt, WTF) ja asetuksista osa ei vain toiminut. En muista mitä vehkeelle tehtiin, laitoinko takuuseen vai oliko se just päässyt loppumaan. Sain sen niin halvalla (uutena), ettei paljoa kiinnosta korjatakaan. =)
 
Digitechin Digidelay oli ihan hyvä vehje niin kauan kun se toimi, eli noin viikon. Polkaisin laitetta kantapäällä kun kurotin siihen tuolilta, ja laite kuoli täysin. Epäilin, että piirilevylle sijoitettu mikrokytkin (aika huono rakenteellinen ratkaisu) olisi mennyt paskaksi, joten kaverin turhaksi jääneestä bassopedaalista (Digitech myös) kokeiltiin vaihtaa kytkin tilalle. Ei toiminut --> roskiin.
 
Ltd:n MMV-06 oli aika kallis hatullinen paskaa. HZ-(kopio?)mikit kuulosti aivan paskalta, suhinaa ja häiriötä oli hyvilläkin piuhoilla. Stripit oli maalattu ihan miten sattuu, sapluuna vinossa kaiketi sen 3cm. Sen lisäksi että kitara oli maalattu juosten kusten, oli rakennekin varsin epämiellyttävä; piuhan liitin oli sijoitettu alasakaraan ja runko ison tuntuinen. Kulmaplugillakin oli istualtaan soittaminen yhtä tuskaa pidemmän päälle. Modasin siihen aika nopeasti straton viistomallisen liittimen, jolla soittaminen istualtaan muuttui siedettäväksi. Tallahan siinä oli taattua lisenssilaatua; ehkä huonoin floikkatalla mitä on tullut vastaan. Cosmoblack-väri alkoi sulamaan ehkä noin kuukauden soiton jälkeen, kampea ei voinut käyttää uutenakaan (heti epävireessä) ja säätöruuvit ei meinanneet kiristyä kunnolla. Blokkaamaan senkin joutui miltei heti.
 
...
 
Hyvistä ja yllättävän toimivista kamoista voisin mainita Bugera 6262:n, joka on kestänyt siitä huolimatta että se oli niitä ensimmäisiä valmistuseriä. Soundillisesti melko lähellä kaverin 6505:sta, on vaan monta sataa halvempi ja gain-potikan säätövara toimii järkevämmin.
 
HB:n 412 Vintagea on jo kehuttu, joten siitä ei sen enempää.
 
Wolfin viisikielisestä on paha sanoa arviota, kun en ole paremmillakaan soittanut. Luultavasti erinomainen hintaansa nähden, mutta toi hardware jättää toivomisen varaa. Talla ainakin tuntuu olevan melko pehmeää metallia, kun intonaation lukitusruuvit on jättäneet jo koloja siihen uraan, missä ne liikkuu.
 
Biyangin pedaalit yllätti positiivisesti, kuin myös langaton lähetinkin. Laite päästi kerran käyttösavut, mutta ei kuitenkaan hajonnut ja on toiminut sen jälkeen moitteetta. Soundiakin syö huomattavan vähän, lähes olemattomasti verrattuna edellä mainittuihin G-sharpiin ja Behringerin wah-pedaaliin. Pedaaleista chorus kuulostaa erityisen miellyttävältä, ja yleisesti kytkimet/kotelot on jämäkkää tekoa. EQ-pedaalikin suoriutuu hintaansa nähden erinomaisesti hommastaan. OD-8:ssä oli 3-asentoinen vipukytkin oli joko väärä tai hajalla jo uutena (mekaanisesti, keskiasentoa ei löydy). Uusi vastaava kytkin on hommattuna jossain tallessa, en vaan oo saanut aikaiseksi korjata. Pikkuhomma kuitenkin, ja pedaali toimii muutoin kuin pitääkin. Virtalähdekin tekee minkä lupaa, lähdöt vaikuttaa oikeasti eristetyiltä ja mehu ei ole loppunut kesken.
 
Harley Bentonin mokkanahkainen kitarahihna on kestänyt myös jo sen 4 vuotta lähes uudenveroisena, miellyttävän tuntuinen ja leveä profiili on pysynyt suorana.
 
...
 
Olishan noita hyviä kamoja vielä muitakin, mutta ne ei mitään halpiskamaa varsinaisesti olekaan... Nää oli vaan mun kokemuksia, ja onhan mulle saattanut myös sattua justiinsa niitä maanantaikappaleita, joten älkää vetäkö herneitä kovin syvälle. =)

No ostin sitten pojille fenderin frontmanin, ois voinut olla ostamattakin.

En tiedä onko tämä nyt niin karmaiseva pettymys, mutta melko pelottava kokemus noin muutoin: http://s613.photobucket.com/albums/tt217/SirElwood/stuff/VT-10/

SirElwood: En tiedä onko tämä nyt niin karmaiseva pettymys, mutta melko pelottava kokemus noin muutoin: http://s613.photobucket.com/albums/tt217/SirElwood/stuff/VT-10/
 
Heh, tulee mieleen 90-luvun alku kun olin muutaman kuukauden töissä tietokonetehtaassa kokoamassa siihen aikaan ihan tunnetun kotimaisen "laatumerkin" PC:itä, oli nimittäin niissäkin piirilevyissä usein lähes samanlaisia modauksia. Hauskin oli yksi erä emolevyjä jossa oli ilmeisesti prossun oskillaattorin malli vaihtunut jossain vaiheessa jolloin nastajärjestys ei enää sopinutkaan piirilevyyn. Ongelma oli ratkaistu kuumaliimaamalla piiri levylle "selälleen" ja vetämällä sen jaloista hyppylangat oikeisiin täpliin. :) Myös näkyi "hauskasti" jälkikäteen jonkun piirin kylkeen vinosti juotettuja lisähäiriönpoistokondensaattoreita yms.
 
Hyppylankavirityksiä näkyi myös sännöllisesti ja jossain vaiheessa oli erä virtalähteitä jotka säännönmukaisesti "pomppasivat" korkeajännitetestissä, syyksi paljastui pitkän tutkimisen jälkeen alumiinipohjainen tarra piirilevyllä joka oli asennettu siten että sulakkeenpitimestä tapahtui testasujännitteellä läpilyönti piirilevyn kiinnitysruuviin ko. tarran kautta.
 
Eli sattuu sitä "laatuvalmistajillekin".

Quu: Wolf-kimpan seiskatele, ei mitään sellaista vikaa joka soittoon vaikuttaisi eikä kosneettisestikaan mitään mainitsemisen arvoista vikaa.
 
Oliko sulla satula (muka) soittokunnossa?
:-0

Juicy: Randallin RH150G3 oli aika karvas pettymys, soundissa liikaa botnea ja todella ohuet, pahvisen kuuloset middlet ja yläpäät. Ei ruuvaamallakaan ollut sitä soundia, mitä hain, liian harvaa säröä mulle. Kahden kitaristin bändissä taitaa hukkua kuin kädetön järveen. Digitechin Death Metallillakin sai miellyttävämpää surinaa kliinikanavalla, vaikka sitä saikin ruuvailla aika kauan. Rakenne, viimeistely ja toimivuushan oli tietty ihan laadukasta, kanavanvaihtaja oli asiallinen ja viimeistely moitteetonta. Hyvä peli niille, jotka soundista pitää. Mulle ei iskenyt yhtään.
 
Digitechin Digidelay oli ihan hyvä vehje niin kauan kun se toimi, eli noin viikon. Polkaisin laitetta kantapäällä kun kurotin siihen tuolilta, ja laite kuoli täysin. Epäilin, että piirilevylle sijoitettu mikrokytkin (aika huono rakenteellinen ratkaisu) olisi mennyt paskaksi, joten kaverin turhaksi jääneestä bassopedaalista (Digitech myös) kokeiltiin vaihtaa kytkin tilalle. Ei toiminut --> roskiin.
 
Tosta Randallista tosiaan voi olla montaa mieltä, ite en oikeen nappaa semmosesti pihinäsirinäsurinasoundit. Mutta tosta Digidelayssä kummastuttaa hajoaminen, itelläni on kyseinen härveli ja vaikuttaa vankkarakenteiselta. Käytettynä hommasin, säädyllisesti on pelittänyt useamman kuukauden. En veikkaisi ekaksi speduksi joka tulee omasta boordista hajoamaan. Tukevat metallikuoret ja asialliset nappulat. Liekkö sulla sitten maanantaikappale.

Billsner: Harley Bentonin HM-00 Heavy Metal on susipaska. Ei saa mitään järkevää soundia ulos minkään vahvarin läpi. Tai sitten en osaa.
 
HM-300? Käytetään kuten Boss HM-2:kin, eli kaikki täysille. Entombed.

Vanha Behringerin Tech21 kopio GM-108 se jaksaa aina vaan yllättää positiivisesti.
 
http://www.behringer.com/EN/Products/GM108.aspx
 
Viikonloppuna kaivoin Behkun kellaristakomerosta jemmasta ja roudasin makkariin ja pari tuntia meni mukavasti siinä stratoa vingutellessa ja vahvistimen eri asetuksia tsekkaillessa. Aivan ässäkone kotisoitteluun eikä maksanut montaa kymppiä silloin joskus 2004 kun sen ostin.

SirElwood: En tiedä onko tämä nyt niin karmaiseva pettymys, mutta melko pelottava kokemus noin muutoin: http://s613.photobucket.com/albums/tt217/SirElwood/stuff/VT-10/
 
Ohhoh... aika progee :/

Entropia666: Tosta Randallista tosiaan voi olla montaa mieltä, ite en oikeen nappaa semmosesti pihinäsirinäsurinasoundit.
 
Näemmä, mun mielestä toi on metallijuttuihin oikein hyvä vahvistin hintaisekseen. Bändikaverilla on tommonen ja me on saatu siitä kyllä hyvät soundit irti. Kaapissa V30-elementit. Toimii yllättävän hyvin Mesan Rectifierin kanssa yhteen.

darrell: Oliko sulla satula (muka) soittokunnossa?
:-0
 
Juu, en mie ole sille mitään tehnyt... Kun en keksinyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Kitaran saa vireeseen (tallapaloja vähän säädin intonaation takia) ja kielet on mulle sopivalla korkeudella.

Muisti ei riitä taaksepäin, mutta nykyisin omistuksessa olevista kamoista mielestäni hintansa hyvin haukkuvia halpiksia:
 
Ibanez ToneLok TS7 -tubescreamer ja DE7 Delay/Echo. Varsin päteviä budjettiversiota aiheesta.
 
Marshall Jackhammer ja Guv'nor II. Ensimmäistä erityisesti kovasti parjataan, mutta mä olen kaivellut oikein hyviä sointeja tuosta. Vähän kimurantti säädettävä kyllä, ehkä siksi ei ole oikein yleisessä suosiossa? Guv'nor taasen on hyvä Marshall-In-A-Box -pedaali niille, joilla budjetti on tiukassa.
 
Crate PowerBlock. Pienikokoinen yksikanavainen 150 W (no, todelliset tehot lienee jotain muuta) trankkunuppi hyvillä liitännöillä ja soundikin on kohtuullinen. Toimii monessa, pedaalilaudan jatkeena, päättärinä etuselle, jopa lauluvahvistimen backuppina... Taisin maksaa tuosta satasen käytettynä. Valmistus on lopetettu ilmeisesti luotettavuusongelmien vuoksi, omani on kuitenkin toiminut hyvin. Erinomainen backup -vermes. Pitopeli.
 
Ehkä suurimpia pettymyksiä itselleni oli Hughes&Kettner Edition Tube. Kovasti kampetta hehkutetaan, mutta mä en kuullut sen ylivertaisuutta. Tässä varmaan kyllä myös lienee kyse osin siitä, että ei vaan ollut mun peli.
 
JuSu
 
E: Jaa... Behkun keltainen EQ -pedaali toimi yllättävän hyvin puhtaana kitaraetusena, kun kokeilin ajaa sitä suoraan PowerBlockin päätteeseen. Soundi oli jopa parempi kuin PB:n omalla etusella. Kokeilkaa. =)

Boltsa: Näemmä, mun mielestä toi on metallijuttuihin oikein hyvä vahvistin hintaisekseen. Bändikaverilla on tommonen ja me on saatu siitä kyllä hyvät soundit irti. Kaapissa V30-elementit. Toimii yllättävän hyvin Mesan Rectifierin kanssa yhteen.
 
Mullakin V30 ämyrit kaapissa...Vähän EQ:sta ottaa ihan matalimpia taajuksia pois niin oikein passeli vehe, ainakin tuossa 200e budjetissa.

JuSu: E: Jaa... Behkun keltainen EQ -pedaali toimi yllättävän hyvin puhtaana kitaraetusena, kun kokeilin ajaa sitä suoraan PowerBlockin päätteeseen. Soundi oli jopa parempi kuin PB:n omalla etusella. Kokeilkaa. =)
 
Joo, tuo on ihan toimiva. Toimii myös boosterina.
 
EDIT: taisin jo aiemmin tässä ketjussa mainita, että tuon EQ:n liut on ihan perseestä. Muuten ihan ok peli, ellei jopa aika hyvä.

Quu: Juu, en mie ole sille mitään tehnyt... Kun en keksinyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Kitaran saa vireeseen (tallapaloja vähän säädin intonaation takia) ja kielet on mulle sopivalla korkeudella.
 
Mulla ei ole tainnut olla kuin kerran näissä kimppatilauskepeissa satula, joka meni sellaisenaan, ja en todellakaan tee satulaa jollekin tietylle kielisetille.

kojones: HM-300?
 
HM-100. Ykkönen oli jostain syystä jäänyt poies.
 
Käytetään kuten Boss HM-2:kin, eli kaikki täysille. Entombed.
 
Trankun vai putkivehkeen perään? Puhtaalle kanavalle vai pikkuroson päälle?
 
Kokeilin tuota ENGL Screamerin puhtaalle kanavalle mainitsemallasi tavalla. Lopputulos oli hirveää sirinää, korviin sattui ja kissa juoksi toiseen kerrokseen karkuun.