Koskettimet ›

Derek: Eihän siis tarkoituksena olekaan ostaa aina sitä uusinta ja "hienointa". Jos jokin vanhemman polven laite on joskus hyvältä soundannut niin kyllähän se sitä edelleenkin tekee. Musiikki ja sen tuottaminen ei kuitenkaan merkittävämmin ole nykytekniikan myötä ainakaan parantunut, helpottunut ehkä.
Jotenkin vaan tuntuu että tuo kehitys on nyt kiihtynyt huomattavasti verrattuna aiempaan. Reilu 10 vuotta sitten ei ihan joka vuosi tullut uutta työasemaa jokaiselta valmistajalta.
 
En tiedä mistä johtuu, mutta omien kokemuksien perusteella pidän paljon enemmän vanhemmasta saundista, enkä sen takia että se on "vintagea" tai "retroa", vaan että se yksinkertaisesti vain kuulostaa paremmalle.
 
Näitä synia käytän tällä hetkellä, ja kaikki eivät ole omia.
 
Laina vermeitä:
 
- Nord Stage
- Roland Jd-800
- Yamaha DX7
- Roland D-20
+erinäisiä roland sähköpianoja 2000-luvulta
 
Omat vermeet:
 
- Korg M1+Brass card
- Korg DW-8000
- Korg DW-6000
- Casio Cz-101
- Ensoniq mirage
 
DW sarjaa käytän rock, metal ja progepuuhissa. Ne ovat lyömättömiä noihin käyttötarkoituksiin. Humppaa ja jazzia noilla ei soiteta, mutta fuusioon ja hissikamaan sopivat mahtavasti. Ihan ykkös soittimia, ja soittimia joilla on ennenkaikkea oma saundi, ja siitä pidän vanhemmissa synissa. Nordista en pidä ollenkaan, en voi itseasiassa sietää soitinta. Nordilla soittaa periaatteessa vaikka mitä, mutta siinä vaiheessa jos haluaa näin tavallisen kuolevaisen pelimannin ominaisuuksilla saada konkreettista OMAA SAUNDIA, käy homma todella hankalaksi. Nord stage on suunnattu mielestäni kaikenkarvaisen muusikoille, ja erittäin hyvä soitin siihen tarkoitukseen, kuin myös keikkailuun, mutta monesta syystä johtuen en missään nimessä käytä sitä koskaan kun on kyse omasta musiikista ja omista bändeistä.
 
Casio Cz-101 yllätti täysin. Soitin istuu hienosti niin vanhaan progeen, synthmusaan kuin electroon. Klassikko+näyttää hyvältä+lujat kantohihnat.
Ensoniq Miragen vasta hommasin, ja näillä näkymin oli kannattava ostos, ja sen kanssa oikeasti kokee sellaisia fiboja mitä joskus pikkulapsena viimeksi, sillä tuon kanssa kuluu aika jos tovi.
 
Korg M1 taas käytetään edelleen humppakeikoilla, ja toimiihan se monissa muissakin yhteyksissä. Tykkään paljon. Jos kyseessä on myös humppabändi joka keikkailee paljon erilaisissa olosuhteissa, niin mielumminhan tälläistä"halpaa" soitinta kantelee mukana ja altistaa rasituksille, kuin että sitä upouutta nordia. Ai niin, Nord Stagen pianosaundit ovat jotain todella kamalaa. Urkusaundien kanssa pystyy vielä elämään, sekä niiden tilu leadien.
 
Roland Jp-800 oli mulle yllätys kun sen tuossa korjautin taannoin. Hyvä soitin, ehdottomasti. Parempi kuin D-50 tai M1. Ainoa -, tulee isosta koosta. Mutta, tällä jamittelin taannoin konsan tiloissa ja kun siinä aikani sillä vääntelin, tuli minulle sanomaan 17 vuotias poika:" Hitto tossa laitteessa on hyvät saundit". Niin. Jp-800 tuli v. 1991, ja aijemin kuin edes kyseinen poika syntynyt.
 
DX7 olen käyttänyt fuusiossa ja hissikamassa, livenä myöskin. Yliveto. D-20 taas on parhaat synabassot mitä olen koskaan kuullut(velobrass) vaikka en muuten kamalasti pidäkään kyseisestä soittimesta. Sitten nämä 2000-luvun kannettavat sähköpianot on myös näitä joissa on paljon kaikkea, mutta mitään ei kunnolla. Humppaan ja persoonattomaan keikkaelämään tuollainen sopii silti loistavasti, ja perinnemusiikin ylläpitämiseen.
 
Näiden kokemusten perusteella voin vain sanoa että ennen osattiin, ja osataan edelleenkin, mutta Nord ei ole vakuuttanut, tai nämä Motifit. Helvetisti on hintaa, ja hyvä soittimia, mutta mielestäni niissä ei kyllä täysin kohtaa toi laatu ja hinta. Toisaalta, samaa voisi sanoa DX7 synasta, jos siitä pitäisi nykyään euroissa maksaa se 2000 tonnia, mutta kun tarvii vain 200, niin puhumme tuolloin erittäin hyvästä synasta. Itse kun suhteutan kaiken myös rahassa, mutta en tietenkään ainoastaan. Kyllähän miljoonaan euroon pitää saada jo viimeisen päälle hyvä omakotitalo, mutta jos sen sijaan saakin vain 4h+k rivarin hesan keskustasta, niin näen kyllä asiassa tuolloin joitakin epäkohtia.