| Aihe: Urautuminen | |
|---|
|
Taitaa soittajilla ja taiteilijoilla yleensä olla aika yleinen ongelma, että tekeminen alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään. On ne hyväksi todettut maneerit, biisintekotavat, sointukulut yms. joita päätyy aina toistamaan, eikä tahdo enää päästä siihen tilaan missä pää tyhjenee kaikesta jo olevasta ja keskittyy vaan uuden luomiseen.
Niitä hetkiä jossa onnistuu syventymään tekemiseen niin hyvin että ajantaju lähtee ja homma soljuu eteenpäin kuin virran viemänä tuntuu tulevan vaan harvemmin. Ja niitä juttuja sitten taas toistaa 99% ajasta kunnes taas joskus saa ihmeellisen inspiraation..
Onko olemassa mitään keinoa tai tekniikoita millä välttää urautuminen ja päästä siihen inspiroituneeseen mielentilaan?
Vai pitääkö alkaa narkkaamaan tai ottaa Ismon neuvo ja kohtuuttomasti taas rakastua. |
|
Maailmasta löytyy loputtomasti hienoa musiikkia mistä voi ammentaa uusia ideoita. Itse ainakin haen inspiraatiota kuuntelemalla mahdollisimman paljon erilaista musiikkia. |
|
Bingo: Taitaa soittajilla ja taiteilijoilla yleensä olla aika yleinen ongelma, että tekeminen alkaa jossain vaiheessa toistamaan itseään. On ne hyväksi todettut maneerit, biisintekotavat, sointukulut yms. joita päätyy aina toistamaan, eikä tahdo enää päästä siihen tilaan missä pää tyhjenee kaikesta jo olevasta ja keskittyy vaan uuden luomiseen.
Niitä hetkiä jossa onnistuu syventymään tekemiseen niin hyvin että ajantaju lähtee ja homma soljuu eteenpäin kuin virran viemänä tuntuu tulevan vaan harvemmin. Ja niitä juttuja sitten taas toistaa 99% ajasta kunnes taas joskus saa ihmeellisen inspiraation..
Onko olemassa mitään keinoa tai tekniikoita millä välttää urautuminen ja päästä siihen inspiroituneeseen mielentilaan?
Vai pitääkö alkaa narkkaamaan tai ottaa Ismon neuvo ja kohtuuttomasti taas rakastua.
Kun tekee paljon luovaa työtä, on väistämättä sen tosiasian edessä että jokainen luomus ei voi olla mestariteos, eikä tarvitsekaan.
Uusiutuminen kyllä helpottuu jos voi tehdä ainakin osan asioista eri tavalla kuin ennen, eli esim. eri kokoonpanolle, käyttää säveltäessä eri soitinta (jos käyttää soitinta) jne.
Jos haluaa koko ajan tehdä niin tekee sitten välillä huonoa. Välillä tulee sitten parempaa.
Kuunteleminen on hyvä apu, samoin lenkkeily on todella hyvä. |
|
Luulenpa, että urautuminen on ihan joka elämän osa-aluella ongelmana. Ongelman ydinhän on siinä, että jotain suoritusta pitäs toistaa pitemmän aikaa, mut aina siihen ei jaksa keksiä mitään uutta. Ikään kuin tekee vain sen suorituksen muttei mitään muuta.
Tykkään termistä aspiraatio, eli sen sijaan että sitä liekkiä hakee sisältäpäin niin pitää katella vähän ympärilleen. Tähän sisältyy musiikki, elämänkerrat ja kaikki se joka voi antaa perspektiiviä siihen omaan juttuun. Muusikkona ehkä parasta on hakea uutta löpöä ihan vieraista genreistä tai muualta joka on sen oman ydinosaamisen ulkopuolella. Yrittäjänä luen paljon tarinoita muiden yrittäjien onnistumisista ja epäonnistumisista.
Myöskin kannattaa miettiä sitä omaa tapaa työskennellä. Jos esimerkiksi ammattimuusikkona tekee ainoastaan asiakas-projekteja niin se inspiraation kukka saattaa heposti kuolla. Eli mallia Googlen pojista joiden viikkotunneista 20% käytetään omaan näpräämiseen tuotekehityksen sijaan. Ei nyt ihan joka organisaatiolla ole varaa laittaa 20% tunneista muualle ku tuottamiseen, mutta jos nyt esimerkiksi musiikkia pitää tehdä, niin sille ihan pelkästään musiikille pitää omistaa aikaa, ilman tavotteita, deadlinejä ja muita ulkoisia tekijöitä! Kuunnelkaa bändi treenien sijaan vaikka levy joskus, ei aina tartte soittaa.
Mun viis senttiä,
-Ahti Ahde, LoudRevolution |
|
Itse pääsin ongelmasta ainakin hetkeksi kun kokeilin säveltää eri soittimella. Piano on yllättävän simppeli soitin logiikaltaan vaikkei motoriikkani sen sujuvaan soittoon taivukaan. Lisäksi sillä pääsee melko vaivattomasti kiinni sellaisiinkin sointuihin, joiden metsästys kitaralla on kaltaiselleni ummikolle kuin ylämäkeen hiihtämistä. Luultavasti siinä vaiheessa kun alan tällä toistaa itseäni, etsin käsiini jonkun nokkahuilun tai muun ja katson mitä sillä saa aikaan. Toki pidän sen kitaran edelleen mukana mutta riffejä väsätessä sitä tuppaa tulemaan jotain maneereja, joten koitan tehdä kappaleita siten etten keskity jatkuvasti kitarariffiin vaan saatan esim kokeilla rakentaa vaikkapa bassokuvion päälle, koittaa tehdä jonkun sointukulun pohjaksi tai soittaa jonkinmoisen intron/melodian jollain tyystin muulla soittimella ja rakentaa siltä pohjalta. Itsensä toistaminen ahdistaa ainakin minua siinä määrin että pyrin tuulettamaan säännöllisesti pääkoppani. Se etu on bändissä että aina ei tarvitse värkätä yksin vaan joitain juttuja, joihin en jostain syystä keksi mitään, voin antaa työstettäväksi muille. Lisäksi kuuntelen musiikkia etsien jatkuvasti jotain kiinnostavaa ja itselleni uutta. Jos väsäisin yksikseni 30 vuotta putkeen antamatta kenenkään muun koskea mihinkään ja kuuntelematta mitään uutta musiikkia "pitääkseni mieleni puhtaana" ulkoisilta vaikutteilta, minut saisi ruoskituttaa välittömästi. :D
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Huumeet. Mutta sitten se on lopullisesti, ikuisesti loppu.
Pistäkää hinta, jos jännittää niin liian korkea. Kalliita hinnasta voi tinkiä ja jos ei mene kaupaksi niin seuraavalla kierroksella vähän halvemmalla. |
 Ultrasonido
09.03.2011 10:39:09 (muokattu 09.03.2011 10:53:39) | |
|
Bingo: Onko olemassa mitään keinoa tai tekniikoita millä välttää urautuminen ja päästä siihen inspiroituneeseen mielentilaan?
Loistava kysymys. Kyllä lapsenkaltaisen taitais tuossakin asiassa olla taivasten valtakunta sano. Itsekin tulee tuota mietittyä ja olen kuunnellut tarkkaan kun joku sanoo keinon keksineensä. Perinteisestihän moni taiteilija on hakeutunut yksinäisyyteen, kellariin tai luontoon. Nykyään näiden konstien tieteellisiä perusteluja on haettu siitä että kun aktivoidaan oikeaa aivopuoliskoa, eikä rationaalisempaa vasenta päästään paremmin luovaan tilaan. Betty Edwards on ainakin tehnyt jotain kirjoja aiheesta muistaakseni. Yksi tuttu taidemaalari sanoi maalaavansa aina huoneessa jossa ei ole kelloa, eikä pätkääkään tekstiä tai numeroita näkyvillä tai liikaa symmetrisiä elementtejä kuten palloja ja neliöitä, eikä myöskään kuuntele taustamusiikkia tai radiota kielellä jota ymmärtää. Ajatuksena tuo sama rationaalisten asioiden sulkeminen pois mielestä. Luonnossa esiintyvät muodothan vaikuttaa aivoihin ihan eri lailla kuin ihmisten tekemät rakennelmat. Samoin ihan eri lailla mieli reagoi nähdessään jotain uutta kuin nähdessään joka päivä tismalleen saman työmatkan ja lähikaupan. Liekö vuodenaikojen vaihtelu tässä suomalaisten taiteilijoiden puolella.
Sävellajin, parin nuotin tai soinnun arpominen jollain tavalla on tainnut olla aika tunnettu keino Mozartin ajasta lähtien. John Lennon taisi joskus tehdä sanoituksia leikaten eri lehdistä summissa paloja ja käyttäen niissä näkyviä sanoja ja lauseita pohjana. Empiirisesti tuota vaikutusta voi kokeilla pyytämällä ketä tahansa kirjoittamaan runo 3 minuutissa. Sitten jos saa runon tehtyä tai jos ei mitään synny, antaa kaksi satunnaista sanaa, ja pyytää kirjoittamaan vaikka 10 sanan runo joka sisältää nuo kaksi sanaa. Jälkimmäisellä metodilla lähes jokainen saa runon helposti aikaiseksi ja vieläpä nopeammin. Ja jos ei ole paljon runoja kirjoittanut, se saattaa olla myös paljon omaperäisempi kuin se eka vapaasti tehty runo.
Oma kokemukseni on se että kaikki asioiden eri lailla kuin yleensä tekeminen ja miettiminen päivän aikana edistää uusia ideoita. Tässä tulee tietysti rajansa vastaan sille mikä on yleisesti hyväksyttyä mutta sen ei saa antaa rajoittaa liikaa. Käytä veistä lusikkana, Mieti mitä ääniä joku muu(aivan kuka tahansa) soittaisi tiettyyn kohtaan, keksi sanoille uusia merkityksiä, keksi nuoteille persoonallisuuksia, käännä puolivalmis säkeistö takaperin, käytä hattuja tohveleina. Voi vaikka miettiä mitä maneereita on musiikin tekemiseen muodostunut ja sitten miettiä mikä olisi niiden vastakohta, tai että voisiko niitä maneereja jotenkin korostaa aivan yli, Kaikkea sellasta abstraktia. Bändikämpälle voi pultata sohvan kattoon ja kattolampun lattiaan...
Jos soittimesta katkeaa kieli tai pari, kannattaa sitä soitella päivä tai pari vajailla kielillä(jos mahdollista) voi tulla ideoita. Komppaan myös tuota monenlaisen musiikin kuuntelua, vaikutteita tulee imeä jatkuvasti, luovuus on kuitenkin yleensä enempi asioiden uudelleen järjestelyä kuin tyhjästä tekemistä. Siksi niitä asioita pitää kuulla, jotta voi järjestellä. Aika paljon aiheesta on kirjoitettu joten kannatta myös lukea luovasta ajattelusta. Varmaan tärkeintä olla näissäkään konsteissa urautumatta, vaan löytää aina uusia näkökulmia.
En tiedä vastasiko kysymyksesi yhtään tähän vastaukseeni mutta kerron kuitenkin vielä tämän:
Eräs kirjailija muisteli lapsuuttaan ja sanoi että äitinsä sanoi hänelle usein aamulla että "hanki tänään yksi muisto". Sitten kun hän tuli kotiin piti tuo muisto kertoa äitille omin sanoin.
Edit: Huumeista en suosittele ketään luovuutta etsimään. Joillakin varmasti auttavat ajatuksien uudelleen järjestelyä, mutta silloinkin se luovuus syntyy ihmisessä itsessään joten väittäisin että pitkällä tähtäimellä on fiksumpaa keksiä luovempia ratkaisuja. Usein surkea katsella niitä jotka olivat tosi "luovia" 20-30 vuotta sitten ;-)
It takes a big man to cry, but it takes a bigger man to laugh at that man. -Jack Handey |
|
Kailis: Huumeet. Mutta sitten se on lopullisesti, ikuisesti loppu.
Aika moni on jääny töhnään kiinni.
Olin ennen ammattimuusikkona ja kuvailin tuntemuksiani usein sanomalla että suhteeni musiikkin oli muuttunut samaksi kuin prostituidun suhde seksiin. Se on urautumista myös, vaikka ammattimaisuus enimmäkseen tarkoittaa, minun käsittääkseni, oman huonoimman tasonsa nostamista säälliselle alueelle. Parhaimmillaan moni harrastelijakin on loistava mutta ammattilainen voi olla huonoimmillaankin erittäin hyvä. Urautuminen on sitten sitä ettei enää pääse samalle tasolle kuin parhaimmillaan eli leikkautuu se yläpääkin pois ja alkaa elää putkessa.
Uskon että luovuuden suhteen todellinen inspiroituminen on samaa kuin se, että on taas jotain uutta sanottavaa. Oppii uutta ja näkemys syvenee. Urautuminen, näköalattomuus, toivottomuus, hedelmätön kyynisyys ruokkii itse itseään. Tärkeintä on suojella itsensä mukavuusalueella palloilulta. Ei ole luovuutta joka ei tekisi kipeää; siksi lapset yleensä eivät ole minusta luovia sanan vaativammassa merkityksessä.
Älkää uskoko luovuusteoreetikkojen ja -kasvattajien humpuukiin.
Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
|
velipesonen: siksi lapset yleensä eivät ole minusta luovia sanan vaativammassa merkityksessä.
Vaativammassa merkityksessä? Musta jotkut muksut on mielettömän luovia |
|
Jokapaikanapina: Vaativammassa merkityksessä? Musta jotkut muksut on mielettömän luovia
Todellakin! Thinking Outside The Box-tyyppinen lähestymistapa tulee ipanoilta jotenkin luonnostaan kun ei ole vielä noita urautuneita ajattelumalleja joihin tukeutua.
viina. hanuri. ja naiset. |
|
Te ootte näköjään jääny luovuustutkijoiden syöttämän propagandan vangeiksi.
Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
|
velipesonen: Te ootte näköjään jääny luovuustutkijoiden syöttämän propagandan vangeiksi.
Oikaise sitten erheelliset ajatuksemme! |
|
Jokapaikanapina: Oikaise sitten erheelliset ajatuksemme!
Luova konsti, kikka, kekseliäs temppu ei missään nimessä merkitse luovuutta. Ajatusten vankilaan jääneiden näkökulmasta näin voi hetkittäin olla mutta se ei ole totta. Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa. Nykyisin tietysti usein on aivan mitä tahansa ja useimmiten yhtä tyhjän kanssa.
Ihmisten yksilöllisyyden ylikorostaminen on nykyisin jo aivan huikeaa koska todellisuudessa vain harvat ovat yksilöllisiä ja heidän osuutensa vähenee koko ajan. Luovuus ei ole koskaan ollut kuin vielä harvempien ominaisuus ja on kuihtumassa kokonaan pois. Siksi luovuuskasvattajien missio on loppujen lopuksi tuhoisa, avoimen haitallinen: Heidän toimintansa tähtää aidon luovuuden korvaamiseen joutavanpäiväisellä aivovoimistelulla. Olisikin viipymättä ryhdyttävä avoimeen taisteluun luovuuskasvattajia vastaan.
Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
|
velipesonen: Luova konsti, kikka, kekseliäs temppu ei missään nimessä merkitse luovuutta. Ajatusten vankilaan jääneiden näkökulmasta näin voi hetkittäin olla mutta se ei ole totta. Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa. Nykyisin tietysti usein on aivan mitä tahansa ja useimmiten yhtä tyhjän kanssa.
Ihmisten yksilöllisyyden ylikorostaminen on nykyisin jo aivan huikeaa koska todellisuudessa vain harvat ovat yksilöllisiä ja heidän osuutensa vähenee koko ajan. Luovuus ei ole koskaan ollut kuin vielä harvempien ominaisuus ja on kuihtumassa kokonaan pois. Siksi luovuuskasvattajien missio on loppujen lopuksi tuhoisa, avoimen haitallinen: Heidän toimintansa tähtää aidon luovuuden korvaamiseen joutavanpäiväisellä aivovoimistelulla. Olisikin viipymättä ryhdyttävä avoimeen taisteluun luovuuskasvattajia vastaan.
Tässä jää nyt sitten vain auki taas kerran kysymys että puhutaanko edes samoista asioista. Eli mitä se luovuus on sinun silmilläsi katsottuna, mistä sen voi aistia? Mitä ominaisuuksia se pitää sisällään? Mikä ei edusta luovuutta?
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Karipiirto: Tässä jää nyt sitten vain auki taas kerran kysymys että puhutaanko edes samoista asioista. Eli mitä se luovuus on sinun silmilläsi katsottuna, mistä sen voi aistia? Mitä ominaisuuksia se pitää sisällään? Mikä ei edusta luovuutta?
Eikös se tuossa tullut jo sanottua.
Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
 Numb
10.03.2011 13:57:53 | |
|
velipesonen: Eikös se tuossa tullut jo sanottua.
Ei, kun sä sanoit vain mitä se ei ole.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 |
|
Numb: Ei, kun sä sanoit vain mitä se ei ole.
"Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa."
Olen audioskeptikko - en voi uskoa korviani |
Numb
10.03.2011 16:20:45 | |
|
velipesonen: "Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa."
Mun mielestä toi ei ole minkäänmoinen luovuuden määritelmä.
Mrwggrgrgglrlrlrlrgrglrllgrl - Kampela77 |
|
velipesonen: "Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa."
Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa? Eli siis pitää olla sanottavaa ja sen on oltava jotain tiettyä sanottavaa. Tuo "mitä tahansa" on niin häilyvä termi ettei tässä sen kanssa oikein osaa sanoa mitään kun ei tiedä mitä se pitää sisällään. Tai oikeastaan, mitä se rajaa ulkopuolelleen.
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
velipesonen: "Pitää olla jotain sanottavaa, eikä sanottava voi olla mitä tahansa."
Oot väärässä :D Luovuus on näin karkeesti sanottuna kyky luoda tyhjästä. Jos lyöt epäluovalle tyhjän paprun eteen ja käsket piirtää, niin se ei saa mitään aikaseks, ehkä muutaman ympyrän tai kopioi jonkin huoneessa olevan esineen. Luova voi vaikka piirtää kymmensilmäisen sinipartaisen lohikäärmeen ratsastamalla ihmissyöjäetanalla perunapellolla. Tai jotain muuta yhtä hienoa. Tämän perusteella lapsikin voi olla erittäin luova.
Toki luovuuden voi yhdistää myös sanomiseen, mutta ei tämäkään "sanottava" tarkoita mielipidettä. Mielipide on mielipide, eikä siihen tarvita luovuutta. Toisaalta, onhan se hienoa jos on mielipide JA luovuutta. Esimerkkinä tulee ensimmäisenä mieleen Bob Dylan.
Nämä näin vähän kärjistetysti.
Lisää aiheesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luovuus |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
