| Aihe: Lauluäänitysten metodologiasta? | 1 |
|---|
 htm
17.02.2011 15:55:51 | |
|
Meillä olisi omakustanteen kahden vikan biisin laulut vetämättä, ja aikaa on varattu ensi viikolle. Molemmat biisit on aika meneviä ja toinen jopa räyhäkäs. Hakisin nyt vinkkejä huippusuorituksen piiskaamiseen laulajasta. Hyvin se vetää aina, mutta nää biisit on tärkeitä ja ne kaipais jotain ekstraa.
En nyt hae niinkään tekniikkaan, vaan metodeihin, fiilikseen jne liittyviä vinkkejä. Miten te olette saaneet huippusuorituksen irti vokalisteistanne? |  koopop
17.02.2011 16:21:29 (muokattu 17.02.2011 16:35:56) | |
|
..tästä voisi kirjoittaa kirjan.
Metodi toimii kun se toimii. Jokaisessa sessiossa on se oma juttu, ja se vaatii äänittäjältä/tuottajalta pelisilmää ja sosiaalisuutta että saa laulajan rentoutumaan ja sitä kautta ylittämään itsensä. Muistuttaisin tässä vaiheessa, että ei sillä ole väliä millä metodilla sen teette, kunhan teillä on molemmilla hyvä fiilis. Tehkää kaikkenne että saatte ideanne myytyä toisillenne, silloin teette hyvän raidan kimpassa. Jotkut tykkää sisustaa, jotkut pelkistää. Tärkeintä on kuitenkin kanssakäyminen. Äänittäjänä ei tulisi koskaan "väsähtää", olla välinpitämätön tai hiljainen. Älä anna pettymyksen tai turhautumisen paistaa, sillä se tarttuu. Ole rakentava ja kylmähermoinen, mutta innostu ja anna positiivista palautetta. "toi oli ihan sikahyvä, ihan mieletön. otetaan vielä pari kertaa"
Ja muistakaa että usein paras vire kestää hyvin lyhyen aikaa. Joskus kokonaisen laulupäivän aikana on vain tunti-kaksi, jolloin kaikki palaset on kohdallaan ja suusta tulee vain timantteja. Vaalikaa sitä ja hyväksykää se ja "call it a day" kun se hetki on mennyt. Silloin voi tehdä jotain muuta ei-niin-tärkeää, esim. stemmoja tai taustoja. Tai jos tarvitaan käheyttä ääneen niin huudot ensin ja sitten hönkimään.
Kokeilemisen arvoinen metodi on myös, jos laulaja todella hallitsee laulun ja vetää "aina hyvin", äänittää useita raitoja kerrallaan putkeen. Tällöin ei ole välttämättä tarvetta välillä keskeyttää flowta ja analysoida ja tuottaa, vaan ideana on antaa laulajan itse löytää laulun juttu. 8-12 raitaa allekkain ja sitten leikataan sanat tai iskualat irti ja rakennetaan niistä hyvä dramaturgia, "killer track". Toki nämä kaikki edellä mainitut metodit voi yhdistää, mikä vaan parhaiten kullekin toimii. Tämä vaatii tosin kokeneen äänittäjän ja vankan näkemyksen miltä lopputulos pitää kuulostaa. Ja pitää osata varoa ettei ensimmäisten äänitysten soundi ja fiilis olennaisesti muutu vikoihin ottoihin verrattuna. Pitää siis tietää mitä tehdään ja se kannattaa tehdä suht nopeasti. |  lion
17.02.2011 22:15:11 | |
|
koopopilla hyvää kommenttia. Samaa mieltä vahvasti melko joka asiasta. Tosin olen itse omalla kokemuksella huomannut miten tuntuu, että ne ekat otot on fiiliksen puolesta ensi kuulemalla hiton hyviä, mutta jos vetää 10 kertaa biisin alusta loppuun, niin siellä 5-10 oton tienoilla alkaa oikeasti olemaan vasta sellasta oikeesti hyvää suoritusta. Tämä tietysti vaan omia kokemuksia ja uskon, että tulevaisuus tulee näyttämään mulle "se eka otto oli kaikin puolin aivan mahtava" tilanteita.
Anyways, itse teen aika pitkälti kaikissa tuotannoissa niin, että pistän laulajan ensin lauleskelemaan jonkun sen lempparilevyn kanssa kimppaan yksin, ilman että kukaan kuuntelee mikkiin (tottuu kuunteluun ja samalla nostaa fiilistä). Sitten biisejä pyrin ottamaan alusta loppuun metodilla 3-10 ottoa, vaikeita kohtia sitten ehkä lopuksi erikseen vielä. Ja sitten kasailen parhaimmillaan tavu kerrallaan tästä kokonaisuuden oman näkemykseni mukaan ja soitatan sen laulajalle, joka sitten pyytää joihinkin kohtaan vaihtoehtoisia ottoja tai sitten ei.
- Li'oN | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
