Studiotyöskentely ›

..tästä voisi kirjoittaa kirjan.
 
Metodi toimii kun se toimii. Jokaisessa sessiossa on se oma juttu, ja se vaatii äänittäjältä/tuottajalta pelisilmää ja sosiaalisuutta että saa laulajan rentoutumaan ja sitä kautta ylittämään itsensä. Muistuttaisin tässä vaiheessa, että ei sillä ole väliä millä metodilla sen teette, kunhan teillä on molemmilla hyvä fiilis. Tehkää kaikkenne että saatte ideanne myytyä toisillenne, silloin teette hyvän raidan kimpassa. Jotkut tykkää sisustaa, jotkut pelkistää. Tärkeintä on kuitenkin kanssakäyminen. Äänittäjänä ei tulisi koskaan "väsähtää", olla välinpitämätön tai hiljainen. Älä anna pettymyksen tai turhautumisen paistaa, sillä se tarttuu. Ole rakentava ja kylmähermoinen, mutta innostu ja anna positiivista palautetta. "toi oli ihan sikahyvä, ihan mieletön. otetaan vielä pari kertaa"
 
Ja muistakaa että usein paras vire kestää hyvin lyhyen aikaa. Joskus kokonaisen laulupäivän aikana on vain tunti-kaksi, jolloin kaikki palaset on kohdallaan ja suusta tulee vain timantteja. Vaalikaa sitä ja hyväksykää se ja "call it a day" kun se hetki on mennyt. Silloin voi tehdä jotain muuta ei-niin-tärkeää, esim. stemmoja tai taustoja. Tai jos tarvitaan käheyttä ääneen niin huudot ensin ja sitten hönkimään.
 
Kokeilemisen arvoinen metodi on myös, jos laulaja todella hallitsee laulun ja vetää "aina hyvin", äänittää useita raitoja kerrallaan putkeen. Tällöin ei ole välttämättä tarvetta välillä keskeyttää flowta ja analysoida ja tuottaa, vaan ideana on antaa laulajan itse löytää laulun juttu. 8-12 raitaa allekkain ja sitten leikataan sanat tai iskualat irti ja rakennetaan niistä hyvä dramaturgia, "killer track". Toki nämä kaikki edellä mainitut metodit voi yhdistää, mikä vaan parhaiten kullekin toimii. Tämä vaatii tosin kokeneen äänittäjän ja vankan näkemyksen miltä lopputulos pitää kuulostaa. Ja pitää osata varoa ettei ensimmäisten äänitysten soundi ja fiilis olennaisesti muutu vikoihin ottoihin verrattuna. Pitää siis tietää mitä tehdään ja se kannattaa tehdä suht nopeasti.