Rummut: soittaminen ›

Kotiimme hankittiin piano ja sille piti saada käyttöä, joten jouduin pakkomusiikkikouluun pimputtelemaan Aaronin pianokoulua kahden vuoden ajaksi. Samoihin aikoihin kitaristi-isoveljeni alkoi hamstrata edukkaita soittimia 1970-luvun lopulla, jolloin jonkin kaupan mukana hän sai puolalaiset Szpaderski-rummut, muistaakseni vuonna 1978. Pakkohan niitä oli kokeilla, ja sille tielle jäin. Veljeni opetti rock beatin ja korvalla mentiin bändeissä punkin, rockin, hevin, progen ja metallin kautta alan opintoihin. Sivarissa oli aikaa miettiä mitähän sitä alkaisi tehdä isona, ja silloin päätin alkaa tähdätä muusikoksi. Tuolloin Raahessa kukaan ei koskaan ehdottanut jäpikälle, vaikka olisi kymmenen vuotta soittanut kellareissa ja julkisestikin korvalla vieläpä melko hyvin, että kannattaisi alkaa alalle. Siinä ovat ajat muuttuneet kosolti.
 
Elikkä vuonna 1990 menin Raahen musiikkikouluun hankkimaan musiikkikoulun päättötodistuksen klassisissa lyömäsoittimissa, ja motivoituneena se vei vain kaksi vuotta tehdä 3/3-tutkinto pääsoittimessa sekä I-taso teoriassa ja solfassa. Opettajakseni sain Tane Räsäsen, joten heti kuin marimbaetydistä päästiin, alkoi grooven lätkytys ja Gaddin lickien pilkkominen. Muodollista rumpusetin opetusta ei ollut tarjolla missään muualla paitsi Oulunkylässä, ei edes Oulussa. Näin ollen tie vei musiikkileireille, Imatralle ja Sallaan, missä tapasin sitten Mirit, Jartsat ja Timosen Markot. Hain vuonna 1992 Oulukylään opiskelemaan, mutta rukkaset tulivat. Päädyin hankkimaan kokemusta vuodeksi Kauhajoen evankelisen opiston pop/jazz-musiikkilinjalle, missä opettajana oli Patrik Lax.
 
Sitten vuonna 1993 pääsin Oulunkylän Pop/Jazz-konservatorioon jonotuslistan perältä peruutuspaikalle kesken lukukauden, missä tein tanssimusiikin ja opettajan tutkinnot, ja heti valmistuttuani aloin työskennellä siellä säännöllisen rehtoriin ja vastaavaan opettajaan kohdistuneen puhelin/sähköpostiterrorin myötävaikutuksella. Siellä minua opetti rummuissa mm. Miri, Leevi, Saaren Kake, Rautiaisen Tommi, Roikis ja Korpelan Bruno. Opintojen ohessa ja periodiluonteisesti sain ohjausta myös Jukkis Uotilalta ja Klaus Suonsaarelta. Mutta mitä rumpujen soiton opiskelun ymmärtämiseen tulee, niin vaikuttavimmat kokemukset olen saanut pianisti Frank Carlbergin, Madeline Eastmanin, Raoul Björkenheimin, Anders Bergcrantzin ja Conrad Herwigin ensembleissä. Niissä alkoi tajuta sen, mitä kannattaa harjoitella ja mikä unohtaa, mitkä ovat omat vahvuuteni ja missä olen lapsenkengissä. Siinä unohtuivat Black Paget kertarysäyksellä.
 
Sotinopintojeni jälkeen olen lähinnä opettanut, musiikkitieteillyt, väsännyt rumpukirjoja sekä opiskellut afrikkalaista rumpujensoittoa Aviv Ben Yehudan ja Aleksi Oksasen johdolla, joiden mukana olen saanut koulutusta myös Sidiki Camaralta ja Zoumana Dembeleeltä. Yksi mieletön kontakti oli edesmennyt latinalaisamerikkalaisen rytmin ymmärtäjä, clave-teoreetikko Ramiro Musotto.
 
Siinä lyhykäisyydessäni oppihistoriani rummutuksen osalta. Kuulostaa pervolta, mutta asetan itseni mielummin itseoppineiden kategoriaan kuin koulurumpaliksi, sillä ohjaus astui kuvioihin vasta aikuisiässä. Tuntuu todellakin siltä, että itse olen kasannut haluamani paketin, eikä kukaan vieläkään saa tulla sorkkimaan musiikillista universiumiani. Se on kellareissa opittu minä.
 
Vielä täytyy lisätä tähän loppuun, että en olisi ikipäivänä uskonut, että olisin näin nopeasti speed metalin katkuisesta kellarista päätymään alan hommiin kuukausipalkkaisena pätkätöiden alalla. Vaikka soittajana olen kovin keskinkertainen ja soittajankokemukseni on mitä se on, niin kuitenkin jotakin varmasti on tullut tehtyä oikein. Ehkä se on häikäilemättömyys, huumori, vastuunotto ja itseni likoon laittaminen, mikä on aina saanut jotkut vakuuttumaan siitä, että minut kannattaa rekrytoida. Tuuria tai sinnikkyttä - en ota kantaa. Tämä päivittäinen omakehu haisee -osuus seiskoon tässä kannustuksena siksi, että jos tekee, tekee ja tekee, niin palkinto puurtamisesta tulee väistämättä kohdalle ennemmin tai myöhemmin, kun parametrit ovat suotuisassa asennossa ja asenne kohdillaan.