Yleistä keskustelua musiikista ›

Ootteko ostanut jonkun ihan ennestään tuntemattoman artistin/bändin levyn? Kenen/minkä? Millä perusteella? Halpa? Hienot kannet? Millasia ennakkokäsityksiä oli musiikin suhteen? Osuiko oikeaan? Muuta sanottavaa?
 
Mä ostin eilen yhden kivojen kansien ja halvan hinnan takia (2 euroa! Normaali 21.95) eli M. Heavenly_File Under: Music. Ja mitäpä sanottavaa. Vähän sellaista musiikia jota arvelinkin olevan. Ihan mukavaa melodista enkunkielistä miesäänistä funkypoppia..

En ole ihan niin rahoissani, että olisi vara harrastaa moista hupia. :) Kirjastossa tuota tulee kyllä tehtyä, jos ei satu löytymään sitä mitä menee etsimään.
 
Eikun, joo. King Crimsonin - In The Court Of The Crimson King oli just tuommonen heräteostos. Kyllähän mulla joku käsitys oli siitä levystä, mutta kumminkin... Lopputuloksen voikin päätellä. Kohta on hyllyssä kaikki pitkäsoitot.

Kyllähän heräteostoksia tulee tehtyä aika usein, mutta jos mysteerisistä levyistä puhutaan, omalla kohdalla Toolin Lateralus vie voiton. Kaverit hehkuttivat sen maasta taivaisiin ja ilman kuulematta yhtään biisiä menin kauppaan ja ostin sen. Tosin kaupassa kannet muodostivat lähes symbioosin käsieni kanssa, niin hienot ne olivat. Eikä ollut muuten pettymys vaan todellinen kympin levy.

Mulla kävi joskus vuonna..no kauan siitä on..seuraavasti:
Näin telkasta Hanoi Rocksin Up around the bendin musavideon
siitä paikasta lähdin kauppaan ja ostin Bangkok shocks.. levyn tuntematta entuudestaan yhtään biisiä.
 
Kannatti.

Justiinsa viikonloppuna ostin Ulverin Bergtattin enkä yhtään biisiä ollut kuullut koko yhtyeeltä. Jonkinlainen käsitys tosin oli siitä, minkälaista levy tulisi olemaan, kun kaveri on kovasti kehunut bändin tuotantoa. Ja muutenkin tulee aika usein ostettua levyjä ilman, että niihin on tullut aiemmin perehdyttyä. Jokin käsitys levystä kyllä yleensä on, joten en kyllä koskaan ihan sokkona vaan nappaa satunnaista levyä kaupasta.

Helios Creedin Kiss To The brainin ja Vertigon Ventriloquistin ostin ihan sillä perusteella, että ovat AmRepin bändejä. En joutunut pettymään, etenkään Vertigon kohdalla.

Noita harrastin yhteen aikaan paljonkin. Tyystin tai miltei tuntemattomia bändejä - ja usein vielä täyshintaisia levyjä. Harvemmin menee pieleen, jos katsoo kaiken tarpeeksi tarkasti - näin siis itselläni ainakin. Huippulöytöjä on tuota kautta tehty (korkeintaan nimi on ollut tuttu, jos sekään): Apoptygma Berzerk, Agalloch, Brendan Perry, Loreena McKennitt, Joy Division, Kate Bush, Towering Inferno, Patti Smith, Suzanne Vega, Neurosis, Moon Fog Prophet, Madder Mortem, The Black League, Igor Stravinski...

Toolin Lateraluksen taisin ensimmäisenä Tool-levynäni ostaa ihan sokkona. En ollut kuullut yhtään biisiä ja tyylilajinkin tiesin vain hämärästi. Täällä sitä vaan niin useasti on kehuttu (nyttemmin minunkin toimestani) että kun oli paljon rahaa niin uskalsi ostaa jonkun tuntemattomanki bändin levy. Olen tullut siihen tulokseen, että oli yksi viime vuoden parhaita ostoksia.
 
EDIT: Ja kavereiden lahjasinkut tulee valittua ihan kannen perusteella. Jos kannen perusteella lätty sisältää räppiä/poppia/teknoa/muut paskaa ja hinta on alle 1€, osto on varma.

Ostin 15-vuotiaana Espoon Tapiolan Stockmannilta Helloweenin High Live-livetuplan. En ollut koskaan aiemmin kuullut bändistä. Äijät näytti pelottavan markan Europelta kansikuvassa, ja sekä Weikath että Grapow tiluttivat kovasti kuvissaan. Derisillä oli asenteikas virne huudossaan. Kannessa oli jänniä salamoita ja kurpitsoja. Kannen perusteella päättelin että tässä on hyvä levy ja ostin. Kun We Burn ja Wake Up The Mountain olivat pyörähtäneet loppuun, massiivinen Power Metal-liekki oli syttynyt nuoren rokkinyhverön sisälle. Loppu tulee toivottavasti joku päivä olemaan historiaa.

Kouluaikoina useinkin ostelin C-kasetteina alennuskoreista umpimähkään mitä sattui, helmiäkin osui toisinaan kohdalle, kuten esim.
 
Mory Kante: "Akwaba Beach"
Midnight Oil: "Diesel And Dust"
The Housemartins: "The People Who Grinned Themselves To Death"
 
Ja monia muita. Nämä olivat siis minulle ostohetkellä täysin tuntemattomia nimiä, mutta esim. Midnight Oilin kohdalla piti pian hankkia kaikki muutkin levyt, edelleen kasetteina tosin.
 
Tietenkin myös hirveätä paskaa löytyi tällä tyylillä paljon, mutta kenties kuitenkin vähemmän, kuin mitä voisi kuvitella; kaipa ne kansipahvitkin usein jotain sisällöstä kertovat...

Mä en ole ikinä ostanut levyä kannen perusteella, tai aina olen tiennyt bändistä edes jotain.
 
Joskus vuosina 1996 tai 1997 näin MTV:ltä Van Halenin Jump-videon ja tuumasin, että siinäpä hyvä meisinki. Marssin Keltaiseen Jäänsärkijään ja ostin sieltä bändin kokoelman. "Paskaa musaa", ajattelin. Vain Jump aukeni mulle heti. Vuosi vierähti ja uskalsin taas laittaa levyn soimaan. "Mitä vittua", ajattelin Eruptionin pärähtäessä soimaan. Kuuntelin Eruptionin sata kertaa putkeen, sekosin, ja tässä sitä nyt ollaan.

Ostin (isä osti) Stonen Stone LP:n vuonna 89,, vain ja ainoastaan, koska kaverin isoveljellä oli se ja se oli tosi kova jätkä.
 
EDIT: Taisi sittenkin olla 90, kosk sillon oli kevät kun sen sain.

Pääsääntöisesti käytän tätä taktiikkaa.

Oli yksi kaveri netissä vihjanut yhtyyestä nimeltä W.A.S.P., noh laitoin nimen sitten muistiin. Sitten noin 8kk myöhemmin näin Anttilan Topten osastolla W.A.S.P.in levyn jossa oli yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia yhden hinnalla. Noh, ostin sen ihan huvikseni...ja nyt W.A.S.P.ia onkin sitten enmmänkin levyhyllyssä.

Joskusmuinoin ostin Black&Whitestä LP:n ihan sillä perusteella, etten ymmärtänyt kansiteksteistä sanaakaan. Olivat nimittäin kaikki pelkkää hindiä. Etiketistä löytyi tosin kaksi sanaa ulkomaisilla kirjaimilla: "Hindi devotional".
 
Levy on hyllyssä edelleenkin, eikä ollenkaan huono.

Joskus ostin känässä kuuenkympin levyn koska siinä oli jännät kannet. Hirveää kikkelräimettähän se oli, en ole kovin montaa kertaa kuunnellut.

Viimeisin tuolla tavalla ostettu levy taitaa olla nyt jo radiossa ja muualla puhki soitettu Evanescence. Levy oli juuri ilmestynyt enkä ollut yhtäkään biisiä bändiltä kuullut. Sattui kansi silmään levyliikkeessä ja kuuntelin parin biisin aluta ja ajattelin, että "tämä me otetaan"... Hyvä ostos tuo oli kaikin puolin, vaikkakin tosiaan hittiytymisen myötä nyt kyllästymiseen asti soitettu.

Ostin kirppailta yhen lpn tietämättä mitään ko. naikkosesta, joka silä levyllä esiityi. Eikä mulla oo ees soitinta... Oli ihan hemmetin hienon värinen kansi, semmonen sininen ja oli pakko saada kirjahyllyä koristamaan.. Myöhemmin menin siskoni luona käymään ja kuuntelin siellä sitä levyä, semmosta poppista siinä oli.. Kyseessä oli siis semmonen artisti ku Spagna ja levyn nimi on kait You Are My Energy...
 
Muitakin on tullut ostettua, eikä aina edes niin halvalla... mm Musen uusin, ehkä kaks ihmista kerto mulle että hyvä bändi jne... Marssin kauppaan ja ostin... Sit myös Nickelbackia on tulu ostettua, tosin niiltä kuulin yhden bisin radiosta ennen ku sain levyn... näitä on paljon.. olen ehkä hullu...
 
Sinkkuja olen myös ostellut anttilan alennuksista tosi paljo...

Mun musiikkiharrastukseni on lähetnyt anttilan alennuslaarista noin vuosilta 1989-1996. Ostin päivittäin levyjä, milloin maksoi markan millon 20mk. Jos ei ollu hyvä levy, vein divariin. Erityisesti blues- ja 30-luvun swingilevyt on anttilasta aikanaan öytynyt. Täysihintaisia levyjä en ole juuri ikinä ostanut, sata markkaa oli levystä jo liikaa (ja nykyisin modernilla matematiikalla laskien 20 euroa on liikaa).
 
(Muistan kun kerran oli piipparit levyssä, siis se metallilanka systeemi. No menin toiseen liikkeeseen ja ne alko piippaamaan. Turvamies nosti kauhean äläkän. Otin levyt repusta. Sanoin että ostin toisesta liikeestä samaisena päivänä ja siksi siinä oli yhä se metallihintalappu, ja nyt oli ne mukana kun oli tarkoitus viedä divariin. Ei oikein mennyt stoori läpi! No uskohan se lopulta, mutta mutisi lopuksi vielä jotain nykynuorison liiallisesta rahankäytöstä. Se levy oli muuten Herbie Hancockin Greatest Hits, muttei siitä senenempää)