Bassot ›

Vaikka aihe onkin jo aika koluttu ja vaihtuu viimeisessä viestissä niin toistampa silti osittain yhtenevän mielipiteeni tämän ketjun kanssa. Otsikossa kysellään laadun perään joka tosiaan on vaikea määritellä... Laatu kun on teknisen toimivuuden lisäksi jokseenkin riippuvainen käyttäjän mieltymyksistä. Hinta/laatu on myös usein käytetty laadun symboolina ja onkin mielestäni paremmin asiaa kuvaava käsite. Itse jakaisin vahvistimet kolmeen osaan valintaa tehdessäni... 1. Käytetyt, 2. Hyvän hinta-laatusuhteen omaavat, 3. Huippulaatuiset. Käytetty -kategoriassa voi päästä pienelläkin sijoituksella käsiksi hyvälaatuiseen laitteeseen, katsomatta sen enempää onko se trankku vai putkipeli. Jos laitteella on ikää 20v ja toiminnassa ei esiinny häiriöitä, voi sitä mielestäni pitää jo laadukkaana. Itse soitin aikoinani pitkään mm. paljon parjatuilla Hartken 3500 nupeilla eikä omalle kohdalle sattunut koskaan maanantaikappaletta... Tuollaiseen ratkaisuun pääsee kiinni jo muutamalla sadalla eurolla ja jos vikoja ei ilmene on laite käytännössä huoltovapaa (ts. ei putkiremppaa yms.). Käytettyä-laatua voisi edustaa myös joku alle tonnin putkivahvistin joka pesee soundissa ja työnlaadussa varmasti lähes kaikki halpamerkit mennen tullen, tosin hintakin on helposti jo 1,5...2 -kertainen.
 
Hyvän hintalaatusuhteen laitteet taas löytyy varmasti muualta kuin ns. "vanhoista nimekkäistä merkeistä". Itse ostin kesällä Soundatan vielä hengittäessä EBSn T90 nupin hintaan n. 900€. Soundi on hunajaa ja laite on ainakin toistaiseksi toiminut täysin moitteetta... Käyttötunnit on kyllä vielä vähissä. Avasin tuon jokin aika sitten ja nopeasti katottuna piirilevyratkaisu vaikutti ihan järkevältä ja komponentit oli sitä kokoluokkaa että ne on varmasi vaihdettavissa helposti. Ja laite on muuten Made-in-HongKong. Hyvän hinta-laatu-suhteen laitteita löytyy myös kalliimmassa luokassa mutta silloin ne menee jo melkein tuohon huippulaatuun... Ainakin minun mielestä. Halvemmallakin saa, kuten tässäkin ketjussa jo mainittu, todella laadukkaita ja hyvä soundisia trankkuja niiltä vähän tuntemattomammilta(?) merkeiltä.
 
Sitten viellä huippulaatuiset boutique laitteet hintaluokassa 1500€ ja enemmän. Itse satsaisin tälläiseen ennemmin kuin johonkin nimekkään valmistajan kiina-ilmiöön. Hintaerokaan ei ole enää kuin marginaalinen. Oma lukunsa on myös esim. juuri nuo tässä ketjussa mainitut milspec Hiwattit joista tehdään vieläkin re-issueita. Mainittakoot myös se tähän samaan hengenvetoon että kyllä... Hiwatt on milspec. Esim. kun Harry Joyce alkoi niitä omalla pajallaan Hiwattille kasaamaan muistaakseni vuonna -72, oli ehtona että laitteita ei valmisteta kun 40 kpl / kk jotta puljulla oli varmasti aikaa tehdä kaikki työt tuohon milspec tasoon. Kai tämäkin jotain kertoo laadusta, vaikka nyt menee jo ryhmäjakokoin sekaisin.
 
Mua itseäni harmittaa tiettyjen merkkien maine jolla ne ratsastavat ja maksavat sen takia paljon. Tulee valheellinen tunne hyvästä laadusta kun on nimekäs merkki ja kallis laite. Vielä enemmän harmittaa se, että nyky-yhteiskunnassa kaiken pitäisi yleisesti vaan olla halpaa... Kuluttajat hyväksyvät huonolaatuisia tuotteita joten niitä myös valmistetaan.