Media ja viihde ›

Silent Hill 2
 
Pelottavin ikinä pelaamani peli. Aivan järisyttävän karmea äänimaailma ja visuaalinen ilme sopii kaikessa karkeudessaan peliin loistavasti. Ahdistava tunnelma on kokoajan läsnä, ja pelko syntyykin juuri tästä. On hienoa, että pelin käsitys kauhusta ei ole sitä, että pelaajaa säikytellään yhtäkkisillä, nurkan takaa ilmestyvillä hirviöillä. Tokihan näitä on, mutta tässä pelissä se ei ole pääpointti.
 
Pomotappeluita oli omaan makuun liikaa, eikä pelin kömpelö taistelu auttanut asiaa. Sanalliset, tarinamaiset puzzlet menee itellä aina ohi ja turvauduinkin muutamaan otteseen netin apuun. Kuitenkin suurinosa meni oman pään mukaan.
 
Jo alusta käy ilmi, että juoni ei ole sitä miltä näyttää. Suurena David Lynch- fanina pidän tälläisistä tarinoista, joissa tulkinnanvaraa löytyy. Pelin lopetuksia on monia, ja itse sain "vesilopun", yhtään siitä enempää paljastamatta. Kaikenkaikkiaan huikea pelikokemus. Yksi mielenpainuvimmista ikinä.
 
8.5/10

Kingdom Hearts
 
Toimintaroolipelejä tulee harvemmin pelattua, mutta tästä olin kuullut niin paljon hyvää, että olihan sekin pakko pelata. Ja hyväksi minäkin pelin totean. Oli hienoa nähdä monia vanhoja Disney ja FF-hahmoja uusissa ympäristössä. Oikeaa Sephirothia en tavannut, mutta pääpahis voitaneen laskea Sephiroth-wnb:ksi. Viimeisiä taistoja olikin pitkitetty hieman liikaa, jos jotain huonoa pelistä pitää sanoa. Olisin kuitenkin joutunut aloittamaan ensimmäisestä tappelusta, jos olisin kuollut viimeisessä, luulen.
 
Musiikit olivat ensiluokkaisia, niin alkuperäiset kuin lainatutkin. Tosin vähän karsastan laulettuja kappaleita peleissä, varsinkin kun ne aina tuppaavat olemaan jtn rakkauspainoitteisia.
 
Arvosanaksi 9-.

LordWinter: Kingdom Hearts
 
Oikeaa Sephirothia en tavannut,
 
Se on toinen vaihtoehtoisista pomoista Olympus Coliseumilla.

Silent hill homecoming tuli läpästyä eilen. Pelissä on kyllä oivallinen tunnelma, äänimaailma ja jännitys, kun pelasin luurit päässä. Örkkien tappaminen toimii sillon hyvin, kun vihollisia on maksimissaan kaks vastassa. Tätä useampi nosti itellä ainakin vitutus käyrää. Parasta antia pelissä onkin juuri paikkojen tutkiminen ja odottaminen mistä viholliset hyökkää. Graafinen ulkoasua on synkkä, johon jo kehuttu äänimaailma käy hyvin. Juoni on aikalailla samaa kuin yleensä silent hilleissä. Uudelleen peluuarvoa on sen verran jos haluaa nähdä viidestä lopusta enemmän kuin yhden ja kerätä maailmasta löytyviä piirustuksia ja valokuvia. Joskin itelle ei ainakaan tullut pelin loputtua ilmotusta, että paljoko olin löytäyt nuita. Alotin minä tämän jo uudelleen, jotta saan pelattua hyvän lopun.
Kyllä tämä minusta ansaitsee yleisen painostavan tunnelman takia 8/10 pistettä. Taisteluita vähentämällä tämä ois ollu vielä parempi. Tosin tälläinen vanhan koulukunnan kauhu toimii meikäläiselle kyllä näinkin ku nyrkki naamariin.

Mikä helvetti siinä on kun kaikki nykypelit ovat synkkiä ja mustia, varjoisia ja pimeitä? Eikö löydy erpejä? Ajateltakoon vaikka Oblivionia, kovin synkkä tarina siinäkin on mutta 90% peliajasta aurinko paistaa yms.
 
Ei yhtään huvita pelata jos on koko ajan helvetin pimeää ja mustia varjoja ja harmaata ja kuolettavaa. Muistelin vaikkapa Red Factionia; ajattelin, että sen jatko-osat ovat varmaan mukavia. Se oli valoisa peli ottaen huomioon että se sijoittui maan alle. Kolmosen videot olivat aivan muuta. Hitto vie, ilmeisesti pelinkehittäjät ovat ajautuneet sudenkuoppaan sillä pimeydellä ja epämääräisyydellä on erittäin helppo korvata erittäin paljon puutteita. Päivänvalo kun on sata kertaa vahvempi kuin tuikku niin se vaatisi peliympäristöltäkin paljon. Nykyään kaikki tietokoneteho menee siihen että lasketaan lepattavia varjoja ja kuolonkulmasta valaistuja bumpmappeja sun muita.

Ygäby: Sama juttu kuin nykyleffoissa ja tv-sarjoissa. Herättää ihmettelyä myös täällä päässä. Kaipa tämä on sitä "ajan henkeä"
 
Luultavasti amöriikkalaiset pelkää pimeetä. Me sitä vastoin ollaan siihen liian tottuneita.

pirttari__: Kieltämättä vituttaa, että puolet televisioruudusta jää kunnolla käyttämättä, eikä tätä ihan pienimmästä matkateeveestä voikaan kaksin pelata ilman vihaista murahtelua. Yllättävän nopeasti se silmä aina tuntuu tottuvan tosin, vaikka alussa vaivaakin ahtaanpaikankammo.
 
Tuota ruutua saa muuten ainakin xbox360:lla isommaksi.. (kuvan tarkkuus vähän kärsii, mutta jos se ei haittaa niin...) Pistää pelin ajaksi xboxilta pienemmän resoluution käyttöön.. Itse joskus vahingossa kokeilin RE5:sta moisen operaation jälkeen ja voi pojat, sai aikalailla kokonaan ruudun käyttöön kaksinpelissä. Full hd:stä vaihetaan siis vaan hd-ready tarkkuuteen (tai jotain sellasta se oli).

Resident Evil 5
 
Lopussa ei ihan vielä, vaan se viimeisen episodin lonkeromörkö on pariin otteeseen kiehauttanut. Se siis, mitä ammutaan sillä lasertykillä. Molemmilla kerroilla on kosahtanut siihen, kun akanrutale kuolee juuri kun olen viimeistä kuolinlaukausta sihtaamassa.
 
Hyvä peli, tunnelmaltaan ei ehkä ihan pärjää neloselle, mutta viihtynyt olen kovasti tämän parissa. Illalla sitten loppuun.
 
Kaksinpelinä kihlattuni kanssa aloitimme illalla Lost in nightmares -extraepisodin. Mielenkiintoinen sekin, tänään myös sen kimppuun taas.

ltg: Kaksinpelinä kihlattuni kanssa aloitimme illalla Lost in nightmares -extraepisodin. Mielenkiintoinen sekin, tänään myös sen kimppuun taas.
 
Mää olin käsittänyt, ettei sitä pysty tallentamaan kesken? Vai oliko se joku toinen lisäri.

bedlam: Mää olin käsittänyt, ettei sitä pysty tallentamaan kesken? Vai oliko se joku toinen lisäri.
 
Tiedä häntä, jotain se tallenteli kyllä, mutta nopeahan tuo on alustakin aloittaa uudestaan, kun tietää missä kaikki kamikset ovat.

Assassin's Creed 2 (x360)

Paljon oli peliä parannettu verrattuna ykköseen. mutta kyllä tämän kanssa silti meni hermot useaan otteeseen. Bugeja riittää ja niistä pahimpana tallennuksen katoaminen kovolta kokonaan. Peli ei ole erityisen vaikea, mutta taistelusysteemi ei oikein toimi vieläkään. Matsaaminen on hidasta kyttäilyä eikä siinä ole samaa nautittavuutta kuin vaikka Arkham Asylumin myllytyksissä. Myös tehtävät joissa tarvitsee pysyä piilossa aiheuttivat harmaita hiuksia. Pelimoottori kun ei oikein taivu moiseen.

Plussapuolella kaupungit ja maaseutu on mallinnettu viimeisen päälle ja kiipeily on yhtä hauskaa kuin ykkösessäkin. Nykyaikana tapahtuvaa pelattavaa on ilahduttavan vähän, suurin osa ajasta seikkaillaan 1400-luvun Italiassa. Myös monet pelilliset lisäykset, kuten oman hahmon ja varusteiden kehittäminen, kotikylän kunnostaminen ja monet sivutehtävät ovat selkeää parannusta ykköseen nähden. Juonikin tuntuu mielenkiintoisemmalta kuin aiemmassa osassa.

Täydellinen peli ei Assassin's Creed 2 siis todellakaan ole, mutta viisari värähtelee silti positiivisella puolella. Bugeista huolimatta pelimaailmaan on helppo upota ja kiipeily toimii edelleen mainiosti. Pitänee napata Brotherhood joskus alelaarista.

8/10

Red Dead Redemption
 
Eipä Rockstariin voi pettyä, parhauttahan se tämäkin oli. Loppu veti hiljaseksi.
5/5

Heavy Rain. Jos tämä olisi julkaistu kirjana tai elokuvana, olisi se saanut saman tien murskakritiikkiä. Onneksi Heavy Rain on kuitenkin peli, jolloin se on yhtäkkiä mestariteos. Harvoin oikeasti törmää näin laiskasti kirjoitettuun tarinaan, jossa ei ole enää toisella läpipeluukerralla järjen hiventäkään. Tämä on todella sääli, sillä minä todella jopa vähän välitin joistakin hahmoista.
 
En kyllä tiedä, voiko Heavy Rainia edes kutsua peliksi. Odotin, että kyseessä olisi ollut ehta seikkailupeli tutkimisineen päivineen, mutta koko touhuhan koostui vain hotspotista toiseen liikkumisesta. Plääääääh. Onneksi grafiikka oli sentään ihan nättiä. Niin ja tissitm.
 
En tiedä viitsiikö tälle antaa yhtään pisteitä. Kyllä vituttaa. Tämä olisi voinut olla jotain äärimmäisen hienoa, mutta joku meni pyyhkimään perseensä käsikirjoituksella ja se sitten naputeltiin suoraan peliin.

Meadow: Harvoin oikeasti törmää näin laiskasti kirjoitettuun tarinaan
 
Onkos antaa mitään hyviä esimerkkejä kyseisen tarinan huonoudesta?
 
Mielestäni tarina oli melko hieman ontuva, mutta se, miten sitä kerrottiin hahmoilla, ja miten se sovitettiin pelaajan koettavaksi teki siitä mielenkiintoisemman. Olihan tarina osittain kömpelö, eikä missään nimessä mikään mestariteos,mutta on mielestäni liioittelua todeta kyseisen tarinan olevan harvinaisen huono.

pirttari__: Onkos antaa mitään hyviä esimerkkejä kyseisen tarinan huonoudesta?
 
Mielestäni tarina oli melko hieman ontuva, mutta se, miten sitä kerrottiin hahmoilla, ja miten se sovitettiin pelaajan koettavaksi teki siitä mielenkiintoisemman. Olihan tarina osittain kömpelö, eikä missään nimessä mikään mestariteos,mutta on mielestäni liioittelua todeta kyseisen tarinan olevan harvinaisen huono.
 
Tarinasta pomppasi jatkuvasti esiin pieniä typeryyksiä ja hahmot ovat täysiä aaseja juuri silloin, kun juoni niin sattuu vaatimaan. Ja kuten sanottua, murhaajan paljastus vie pohjan koko mysteeriltä, sitä ei voi enää seurata irvistelemättä seuraavalla läpipeluukerralla.
 
Vähän kuin olisin katsonut jotain tavallista heikompaa poliisisarjaa PS3:lla. Siinä ei interaktiivisuus paljoa pelasta.

Meadow: Tarinasta pomppasi jatkuvasti esiin pieniä typeryyksiä ja hahmot ovat täysiä aaseja juuri silloin, kun juoni niin sattuu vaatimaan. Ja kuten sanottua, murhaajan paljastus vie pohjan koko mysteeriltä, sitä ei voi enää seurata irvistelemättä seuraavalla läpipeluukerralla.
 
Vähän kuin olisin katsonut jotain tavallista heikompaa poliisisarjaa PS3:lla. Siinä ei interaktiivisuus paljoa pelasta.
 
Juu eihän interaktiivisuus saa olla mikään tekosyy paskan tarinan julkaisemiseen. Ehkä sitten vain itse en kiinnittänyt huomiota moisiin typeryksiin, mutta mielestäni pelissä oli vahva tunnelataus ja tarinakin oli kaikin puolin mukiinmenevä, ja ajoi asiansa. Tosiaan läpipeluuarvoa löytyi ehkä turhan vähän, kun vain yhdestä hahmosta saattoi tulla murhaaja, eikä kaikkia tehtäviä voinut sössiä kuolemanvakavasti.
 
Kun ketjussa nyt tosiaan on tapana myös arvostella pelejä, totean, että itse nautin pelistä äärimmäisen paljon, vaikka jossain vaiheessa kieltämättä tuli sellainen "eihän tämä ole mikää peli" -tunne. Omanlaatuisensa kokemus vaihtoehdoksi geneerisille Russian Shooter Americana - räiskinnöille, joita nykyään tulee joka tuutista. Tosiaan peli myös vaatii sen, että sitä pelaa kerralla kauemmin, jotta hyvä tunnelma välittyy musiikin, hahmojen ja ympäristöjen kautta parhaimmalla mahdollisella tavalla.
 
Arvosana: Jämäkkä 8- / 10

Diablo 2.
Eisäääh en tosiaankan muistanut, miten saatanan vaikea tuo on. Kaverin kanssa kaksin pelasimme läpi. Hyi olkoon.
Tosin tarinassa ei suurempia valituksia ja tunnelmalataus toimii loistavasti. Varsinkin ottaen huomioon miten vanhasta pelistä on kyse. Ja nostalgiapisteet kotiin tottakai!
9/10

Ygäby: Diablo 2.
Eisäääh en tosiaankan muistanut, miten saatanan vaikea tuo on. Kaverin kanssa kaksin pelasimme läpi. Hyi olkoon.
Tosin tarinassa ei suurempia valituksia ja tunnelmalataus toimii loistavasti. Varsinkin ottaen huomioon miten vanhasta pelistä on kyse. Ja nostalgiapisteet kotiin tottakai!
9/10
 
Millä vaikeusasteella, kaikilla, vai vain ensimmäisellä?

Kyllä normal ja nightmare pitäs kohtuu helppoja vielä olla. Hell tuottaakin sitten jo liikaakin vaikeuksia.