Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Jazzissa nyt vaan on jotain, jota metallissa ei ole - eikä tule koskaan olemaan. Väittämä toimii siispä toisinkin päin.
 
Jep! Jazzihan on älyttömän hienoa kuultavaa. Siinä on juuri niitä asioita mitä metallissa ei ole - ja päinvastoin. Osittain myös risteäviä piirteitä, rytmipainotteisuus ja virtuositeetti.
 
Suurin osa hevistä toimii yksitoikkoisuudessaan ja mielikuvituksettomuudessan parhaiten juurikin taustamusana punttisalille, jossa voimailijoiden liikeradat ovat usein yhtä monipuolisia kuin hevibändien kitaristien ranteilla.
 
Suurin osa juu. Progemetallia kuuntelen lähinnä. Myöskin kyllä AC/DC:tä, onhan se yksitoikkoista mutta silti niin perhanan toimivaa. Ei musan hyvyys tule osien, erikoisten sointujen, sävellajivaihdosten ja outojen tahtilajien, eikä edes niiden nopeiden soolojen määrästä. Eiskadeiska toimii salilla, toimii myös lenkkeillessä. Pahaa sisua ja ärinää, muttei otsa rypyssä. Riffien hypnoottinen toistaminen voi olla yksitoikkoista, mutta se on myös keskeinen osa rockmusiikin tehoa. Joitakin aina ärsyttää tuo saliharrastelu ja homottelu alkaa, eipä se sen kummempaa kuin vaikkapa marathon tai 100m sprintti. Mä en koe itseäni millään tavalla miehisemmäksi kun joku maratonari, vaikken nyt ihan täysi narukäsi olekaan. Päinvastoin, maratonarit ne vasta kovia heppuja onkin (ja hyvin instrumenttinsa taitavat ja ilmaisuvoimaiset muusikot niitä kaikkein kovimpia, vaikka olisivat miten rapakuntoisia). Mä vaan koitin selittää, että metallissa on sitä sellaista angstia, särmää ja vihaisuutta, mikä voi olla ajoittain tärkeä tunnetila ihmiselle käsitellä/kokea ihan ikävaiheesta, älykkyysosamäärästä, urheilullisuuden määrästä ja koulutustasosta riippumatta. Musiikkihan on tällainen käsittelytapa, ainakin itselle.
 
Vuosien havainnoinnin tuloksena mullle on jostain syystä piirtynyt mieleen tämmöinen "neljän asian pyhä kolminaisuus", nimittäin "tuningautot-punttisali-ammattikoulu-hevimusiikki". Paketti uhkuu miehisyyttä, mutta ei silti jostain syystä puhuttele. En siis liene mies laisinkaan.
 
Juu. No itsellä on akateeminen tausta, mitään moottorikäyttöistä kulkuneuvoa en ole koskaan omistanut ja punttihommatkin aloitin vasta kesällä. Raskas musa(kin) on silti aina toiminut. Mun mielestä raskaan musiikin piirissä on paljon taitavia ja monipuolisia muusikoita, esim. Jordan Rudess, Jens Johansson, Kupiainen, Matias Eklundh, Tomas Haake, Mike Patton, Nuno ja vaikka kuinka paljon muita.