Klassinen ›

Harvemminhan säveltäjille kuitenkaan on ollut tarvetta säveltää niin sanotusti pöytälaatikkoon varastoon musiikkia tai ainakaan mozartin ei tiedetä tehneen niin häneltä kun säveltäminen kävi varsin sutjakasti muutenkin esittäessään omia teoksiaan pianokonserttoja tai sinfonioita sejkä improvisoiden klaveerilla joko omassa tai jonkun muun taiteilijan akatemiassa omaksi hyödykseen joiden tuotoksi on joissakin tapauksissa arvioitu 160 guldenin suuruinen summa keisarin ollessa itse läsnä ja osoittaessa ennenkuulumattomasti mozartille suosiotaan looshistaan.
 
Schubertilta syntyi jumalaisesta inspiraation kipinästä paljon enemmänkin musiikkia kuin olisi ilmaantunut mahdollisuutta saada säveltäjän itsensä kuulla niitä esitettynä kuten lukuisia laulunäytelmiään mutta myös varhaisia sinfonioita muussa yhteydessä kuin harrastelijoiden voimin kotipiirissä, tai konviktikoulun orkesterin esittämänä. ensimmäinen julkisesti esitetty säveltäjän teos oli niinkin myöhään kuin 19-vuotiaana kirjoitettu sittemin kadonnut moniosainen laaja kantaati prometheus.
 
Ei siis kovin laajaa kuulijajoukkoa silmällä pitäen luotua musiikkia kun monet hänen lauluistaanikin kuultiin vain pienen boheemeista taiteilijoista muodostuneen schubertin ympärille kokoontuneen ystäväjoukon ympärille syntyneiden schubertiaadien yhteydessä. schubertin sävellykset vaikka alkoivat kehkeytyä usein ilman tilauksia ne saattoivat joutua jopa sekatavarakaupan käärepaperiksi kuten eräs säveltäjän moderneimmista ja merkittävimmistä laajamuoitoisista uskonnollis-draamallisista teoksista oratorio lazarus d 689 jonka musiikki enteilee wagnerilaisia esteettisiä pyrkimyksiä.
 
vaikka teoriassa säveltäjän kirjoittama musiikki universaalina kulttuuriomaisuutena kuuluu siis kaikille on varsin tavallista paitsi jäädä ilman näiden kaikkien ymmärtämystä että niitä ei välttämättä myöskään syystä tai toisesta esitetä koskaan tai ainakaan säveltäjän elinaikana kuten tuukkasen oopperaa indumati tai ikosen sinfoniaa numero 6 saati monia ajalleen liian moderneja merikannon teoksia joita yleisö ei ymmärtänyt musiikillisen kielen liiasta radikaaliudesta johtuen.näin säveltäjä päätteli myös itse partituuriin tai päiväkirjaan kirjoitetusta sivuhuomautuksesta päätellen.jääköön siis esittämättä, ei sitä kukaan ymmärrä kuitenkaan..myös säveltäjän itsekritiikki on ollut monen teoksen kohtalona mm. sibeliuksen 8. sinfonian kohdalla.johon hän itse ei ollut tyytyväinen.
 
mutta monista esim. mozartin säilyneistä fragmenteista, hylätyistä oopperalibretoista ja sävellysluonnoksista päätellen harvemmin säveltäjät itsekään aina tietävät mitä tai mistä varsinaisesti aikovat säveltää semminkin kun sävellysprosessin tiedostamattomuudesta johtuen teos alkaa usein elää omaa elämäänsä ja muotoutua tyystin erilaiseksi kuin säveltäjä alunperin oli suunnitellut ja tarkoittanut kuten meriläisen eräiden sinfonioiden kohdalla on ollut laita.
 
minuun on tehnyt suvereenisti voimakkaamman vaikutuksen monien sibeliuksen aikalaisten kuten melartinin ym. sinfoniat ja myös etevän carl hirnin tai jopa armas maasalon pianomusiikki ja nyt juuri osatamani ernst lingonkin laulut kuin ainolan mestarin itsensä kirjoittamat teokset jotka eivät tunnu vaikuittavan tunteisiini läheskään yhtä suurella intensiteetillä ja välittömyydellä viihde jääköön viihteeksi ja salonkimusiikiksi. SE ei ole sävelletty ainakaan minua varten enkä omasta puolestani voi sanoa myöskään tekeväni sillä enää mitään.
 
monet säveltäjät ovat lisäksi olleet itseoppineita eivätkä saaneet oppejaan kouluja.