Kitarat: soittaminen ›

Zeeboo: Aikansa kun näitä on hieronut, niin arpeggiot, asteikot & moodit löytyvät ilman "suunnistusapuvälineitä". Aivan sama mistä asemasta soittaa ja mistä äänestä äänestä aloittaa. Oikoitetä vaan ei perille ole. Tarttee vaan soittaa ja treenata ja vähän funtsata mitä soittaa.
 
En nyt tarkoittanut oikoteitä, mutta jos perille on kaksi tietä niin kyllä se vähänkin lyhyempi niistä on parempi. Ethän sä uutta kieltäkään opettele pelkästään lukemalla kirjaa, vaan tekemällä tehtäviä ja opettelemalla kielioppia. Samaan tapaan ajattelin, että olisi jotain hyviä harjoituksia siihen arpeggioiden haltuunottamiseen. Mutta kyllä mä soittaa ja treenata jaksan, ja ehkä jopa vähän funtsatakin, niin katsotaan mitä siitä tulee :)

cr4b: En nyt tarkoittanut oikoteitä, mutta jos perille on kaksi tietä niin kyllä se vähänkin lyhyempi niistä on parempi. Ethän sä uutta kieltäkään opettele pelkästään lukemalla kirjaa, vaan tekemällä tehtäviä ja opettelemalla kielioppia. Samaan tapaan ajattelin, että olisi jotain hyviä harjoituksia siihen arpeggioiden haltuunottamiseen. Mutta kyllä mä soittaa ja treenata jaksan, ja ehkä jopa vähän funtsatakin, niin katsotaan mitä siitä tulee :)
 
http://dl.dropbox.com/u/6896713/jats-sweep-etydi.pdf
https://dl.dropbox.com/u/6896713/modaalinen.mp3
 
Siinä on sulle niitä arpeggiomuotoja perkele:D Huonosti soitin mutta menkööt.. Siinä vielä muutama:
 
http://img246.imageshack.us/img246/1379/apsi.jpg
http://img35.imageshack.us/img35/6600/a9oudot.jpg
http://img81.imageshack.us/img81/4691/arpeggioita.jpg
 
Pääset swiippailee.. Kuule, sanon sulle: ota biiseistä kaikki soinnut mitä tulee vastaan, opettele missä kontekstissa ne esiintyy ja intervallirakenne, opettele sit lisäämään ne soittoosi soolotessa. Ei eikaakaan, kun täppäät alttiarpeggioita:D

Et Tonski yhtään kauheampaa soundia voinut tuohon esimerkkipätkään laittaa? Delayssä ois voinu ainakin olla vielä vähän enemmän toistoja. ;)
 
Tää on ihan puhdasta pohdintaa vailla lopputulemaa: mitenköhän tehokkaita tommoset sweep-arpeggiotreenit on nimenomaan moodien "syvimmän olemuksen" sisäistämisen apuvälineinä? Hyviä nuotinlukuharjoituksia nuo ainakin on - voisin melkein pyyhkiä tabit noista pois ja soitella viivastoa... ;)

Jucciz: Et Tonski yhtään kauheampaa soundia voinut tuohon esimerkkipätkään laittaa? Delayssä ois voinu ainakin olla vielä vähän enemmän toistoja. ;)
 
Tää on ihan puhdasta pohdintaa vailla lopputulemaa: mitenköhän tehokkaita tommoset sweep-arpeggiotreenit on nimenomaan moodien "syvimmän olemuksen" sisäistämisen apuvälineinä? Hyviä nuotinlukuharjoituksia nuo ainakin on - voisin melkein pyyhkiä tabit noista pois ja soitella viivastoa... ;)
 
Joo sori, mä olen oikeasti aivan käsi näissä soundiasioissa.. en kiellä, en pyörrä! Toi oli joku satunnainen preset Guitar Rig 4 -ohjelmasta, wannabe-stevevaipreset vissiin. Okei on se aika hirveetä pörinää eikä soittokaan mee taimissa:D Mutta uskoisin, että tolla etydillä saa joitain laajempien sointujen arpeggioista haltuun näillä hajotuksilla, ja ko. tekniikalla ne vaan sattuu olemaan joissain tapauksissa helpompaa soittaa.
 
Eivät välttämättä olekaan, mutta tää cr4b kysy mun mielestä liidisoittoon laajempien sointujen kuvioita, vaiks? Totta kai nyt keskustelu olis täysin erilaista jos puhuttas vaikka siitä, että miten hän ja hän saa lyydisen soundin itselleen tutuksi ja osaa improvisoida vaivatta käyttäen tota moodia. Mut Jucciz: luulis että säkin olet tyytyväinen kun nuorempia kavereita kiinnostaa soveltaa näitä juttuja uuteen kontekstiin, oisko se sit parempi jos me puhuttais täällä vaan siitä miten vtn kova on vetää dimisweab ja kolmisointumuotoja ynkkäsoundilla ja vitut jostain majseiskasta?:D Älä ota provona, huom.

Jucciz: Et Tonski yhtään kauheampaa soundia voinut tuohon esimerkkipätkään laittaa? Delayssä ois voinu ainakin olla vielä vähän enemmän toistoja. ;)
 
Tää on ihan puhdasta pohdintaa vailla lopputulemaa: mitenköhän tehokkaita tommoset sweep-arpeggiotreenit on nimenomaan moodien "syvimmän olemuksen" sisäistämisen apuvälineinä? Hyviä nuotinlukuharjoituksia nuo ainakin on - voisin melkein pyyhkiä tabit noista pois ja soitella viivastoa... ;)
 
Nojaa...tossa Tonskin esimerkissä tulee sointujen sävyt hyvin esiin ja juurikin tätä tässä taidettiin juurikin kaivata. Ihan vitun sama onko esimerkkivedossa paska kitarasoundi vai ei. Kumminkin kyse on vain esimerkistä, missä havainnollistetaan sointujen eri sävyjä.
 
Btw hyvää schaibaa Tonski! modaalinen dada rules!

Tonski: Eivät välttämättä olekaan, mutta tää cr4b kysy mun mielestä liidisoittoon laajempien sointujen kuvioita, vaiks? Totta kai nyt keskustelu olis täysin erilaista jos puhuttas vaikka siitä, että miten hän ja hän saa lyydisen soundin itselleen tutuksi ja osaa improvisoida vaivatta käyttäen tota moodia. Mut Jucciz: luulis että säkin olet tyytyväinen kun nuorempia kavereita kiinnostaa soveltaa näitä juttuja uuteen kontekstiin, oisko se sit parempi jos me puhuttais täällä vaan siitä miten vtn kova on vetää dimisweab ja kolmisointumuotoja ynkkäsoundilla ja vitut jostain majseiskasta?:D Älä ota provona, huom.
 
Juu, tää on paljon rouheempaa matskua kyllä. Hyvä meininki!

tomaattiorava: Hyvää paskaa taas lueskeltavissa!
 
Mua kiinnostais kyllä kovasti tietää, että miten oleellista on tarkka ymmärrys siitä mitä teet verrattuna siihen että vaan teet?
Eli jos pelkistetään :
Jos soitat vaikka jonkun soolon tai liidin väliin esmes EbMaj9#11-arpeggion, niin miten suotavaa tai jopa välttämätöntä on tietää ja ymmärtää tismalleen minkä kuvion soitat verrattuna siihen, että vaan "lurittelet" tommosen pätkän mikä saundaa kivalta?
Kai mä tällä ajan takaa jotakuinkin sitä, että missä suhteessa omasta rajallisesta treenausreservistä kannattaisi aikaa sijoittaa itse soittamisen sijasta tämmöisten "kylmien" teoreettisten faktojen sisäistämiseen...?
Jos mä pystyn soittamaan sen EbMaj9#11-arpeggion niin että se toimii, niin mitä teen sillä eksaktilla tiedolla että äsken soitin EbMaj9#11-arpeggion?
 
Pädet muusikkokavereille keikan jälkeen ja kysyt huomasko ne.. Sanotaan näin: jos oikeasti olet niin hyvä muusikko ja sulle on suotu niin hyvät korvat, että sä pystyt tohon ilman teoreettisia välivaiheita, niin se on ihan helvetin loistavaa. Sitten sä et todellakaan tee sillä teoreettisella tiedolla VÄLTTÄMÄTTÄ mitään, ellei se ole sulle olennaista muusikon ammatissa. Tästä on muistaakseni ennenkin keskusteltu: teorian opiskelu on hyvä työkalu ja apuna niille(monille), jotka eivät kykene tällaiseen spontaaniin ja monipuoliseen itseilmaisuun, millaista juuri kuvailit. Jos sä osaat vaivatta vetää V7/II-kadenssissa C-duurissa harmonista mollia D:lle ilman että tiedät mitä teet ja homma on harrastuspohjalla, ei sillä käytännössä ole mitään väliä:D

Tonski: Pädet muusikkokavereille keikan jälkeen ja kysyt huomasko ne.. Sanotaan näin: jos oikeasti olet niin hyvä muusikko ja sulle on suotu niin hyvät korvat, että sä pystyt tohon ilman teoreettisia välivaiheita, niin se on ihan helvetin loistavaa. Sitten sä et todellakaan tee sillä teoreettisella tiedolla VÄLTTÄMÄTTÄ mitään, ellei se ole sulle olennaista muusikon ammatissa. Tästä on muistaakseni ennenkin keskusteltu: teorian opiskelu on hyvä työkalu ja apuna niille(monille), jotka eivät kykene tällaiseen spontaaniin ja monipuoliseen itseilmaisuun, millaista juuri kuvailit. Jos sä osaat vaivatta vetää V7/II-kadenssissa C-duurissa harmonista mollia D:lle ilman että tiedät mitä teet ja homma on harrastuspohjalla, ei sillä käytännössä ole mitään väliä:D
 
Joo, toi oli siis ihan hypoteettista tiedustelua, vitut mä mitään tommosia osaa väännellä...vielä ainakaan, hoho!

tomaattiorava: Joo, toi oli siis ihan hypoteettista tiedustelua, vitut mä mitään tommosia osaa väännellä...vielä ainakaan, hoho!
 
Ei luonnonlahjakkuudet mitään teoriaa tarvitse, niille riittää että ne opettelee tekniikkaa sen verran että saa soittimesta ulos sen mikä "päässä soi".
Ja teoria syntyy siitä että joku analysoi miksi niiden soitto kuulostaa hyvältä ja kun keksii sieltä "lainalaisuuksia" pukee sen teorian muotoon.
Jos itse ei oo "luonnonlahjakas" teorian opettelu saattaa helpottaa omaa soittoa.

Tonski: Eivät välttämättä olekaan, mutta tää cr4b kysy mun mielestä liidisoittoon laajempien sointujen kuvioita, vaiks? Totta kai nyt keskustelu olis täysin erilaista jos puhuttas vaikka siitä, että miten hän ja hän saa lyydisen soundin itselleen tutuksi ja osaa improvisoida vaivatta käyttäen tota moodia.
 
Siis olin nimenomaan kiinnostunut siitä, miten oppisi improvisoidessa käyttämään niitä eri arpeggioita... Kyllähän ne kuviot nyt osaan itsekin pähkäillä esiin otelaudalta, mutta en tarpeeksi nopeasti. Kaiketi mun pitäis vaan sitten soittaa niitä enemmän. Enkä meinaa nyt mitään sweeppausta, vaan sitä, että pystyisi käyttämään niitä taustalla soivien sointujen nuotteja taustan päälle missä tahansa melodioissa (olikohan arpeggio sitten väärä sana?). Eli tavoitteenani on siis nähdä otelaudalta kunkin soinnun nuotit, jotta voisin käyttää niitä improtessa.

cr4b: Siis olin nimenomaan kiinnostunut siitä, miten oppisi improvisoidessa käyttämään niitä eri arpeggioita... Kyllähän ne kuviot nyt osaan itsekin pähkäillä esiin otelaudalta, mutta en tarpeeksi nopeasti. Kaiketi mun pitäis vaan sitten soittaa niitä enemmän. Enkä meinaa nyt mitään sweeppausta, vaan sitä, että pystyisi käyttämään niitä taustalla soivien sointujen nuotteja taustan päälle missä tahansa melodioissa (olikohan arpeggio sitten väärä sana?). Eli tavoitteenani on siis nähdä otelaudalta kunkin soinnun nuotit, jotta voisin käyttää niitä improtessa.
 
Alat työstää sit enemmän otelaudan, sointujen ja asteikoiden hahmottamista intervallipohjalta. Ei siihen mitään oikotietä oo, jos tiedät kerta yleisimpien nelisointujen intervallien laadut, niin ainut tapahan oppia soittamaan niitä kitaralla on soittaa niitä kitaralla, ja soveltaa niitä itse hyväksi kokemallaan tavalla. Pistä joku sointukierto taustalle ja koeta pysytellä harmoniassa sisällä, jos tiedät missä minkäkin niminen nuotti sijaitsee kitaran kaulalla, ei ongelma ole kummoinen. Vaatii vaan aikaa ja panostusta.

Tulipa pienoinen ahaa-hetki tänään harjotellessa.
Nytkunsiis kuukauden verran oon otelaudan nuotteja ja intervalleja sekä duuriskaalaa opiskellut ja luritellut sointukiertojen päälle niin alkaa pikkuhiljaa noi duurinuotit vituttaan ku ne vituttaa tämmöstä synkistelijää muutenkin, hoho.
 
Joku tässä ketjussa heitti huippuidean, että kannattaa duureista ensiksi ruveta C:tä opiskelemaan koska se ei sisällä lainkaan korotettuja tai alennettuja nuotteja, joten sitä tässä viime ajat ollaan siis väännelty.
Tänään sitten päätin kokeilla A-mollia I-IV-V kierron päälle.
Tattadataa, eipä aikaakaan kun totesin että tämähän sisältää tismalleen samat nuotit kuin C-duuri.
Sitähän taannoin tulikin kiroiltua ettei moodeista ota mitään tolkkua koska ne ovat sama asia kuin itse asteikko, vain eri nuotti juurenaan, tässä tapauksessa tietty se valkosipulimajo-moodi.
Se sitten on eri asia, että mitäköhän käytännön hyötyä tästä "ahaa"-hetkestä oli, aika pitkälti samoja kuvioita tässä A-mollissa vetelin mitä C-duurissakin, saivatpa vain aavistuksen haikeamman kontekstin...
 
Jotenkin omituiselta kuulostava kysymys, mutta soitanko siis jotenkin väärin kun soitan samat kuviot A-mollissa kuin C-duurissa, vaikka periaatteessa eri asteikkoa kummassakin tapauksessa ovat? Onko tähän jotain toisenlaista lähestymistapaa?

tomaattiorava:
Jotenkin omituiselta kuulostava kysymys, mutta soitanko siis jotenkin väärin kun soitan samat kuviot A-mollissa kuin C-duurissa, vaikka periaatteessa eri asteikkoa kummassakin tapauksessa ovat? Onko tähän jotain toisenlaista lähestymistapaa?
 
Meinaat siis vai, että jos mennään C-duurissa niin onko sama improvisoida A-mollista? Vastaus lienee kyllä, jos tietää mitä tekee: tosiasia vaan meillä kitaristeilla on, että jos me otetaan A-mollin kuviot käyttöön C-duurissa, niin valtaosa alkaa varmasti mielellään käyttään hyväksi todettuja fraaseja ja melodioita, jotka sitovat ne enemmän Am-soinnun päälle kuin vaikkapa tuon mainitsemasi I-IV-V-kierron päälle. Tästä syystä tulee paino sille, että jos tietää mitä tekee, nimittäin C-duurisoinnun päälle A-mollia soittaessaan painottaa helposti Am-kolmisoinnulle ominaisia nuotteja, ja vaikka soinnut välillisesti sukua ovatkin, saattaa kuulokuva nuottien päällekkäisyyden myötä tuoda jotain Am7-sointua tai asiastaan tietämätöntä musisoijaa mieleen:D En tiedä, tässä pitää kunkin itse soittaa ja selvittää, kuinka haluaa itseään ilmaista.
 
Monet hahmottavat moodit myös aivan omanlaisinaan intervallirakenteina ja sointuina, esimerkiksi dominanttiseiskasointu - G7 C-duurissa - esiintyy vain tuolla V-asteella, joten C-duurissa sen päälle soitetaan C:n viidettä moodia, ja näin edelleen muihin soveltaen. En tiedä, miten moni ajattelee moodit niin, että soittaa pohjasävellajia n:nestä intervallista aloittaen, mutta monien kanssa kun olen aiheesta jutellut niin tällaiseen intervallipohjaiseen/sointusidonnaiseen ajatteluun olen monesti törmännyt. Siis lähestymistavoista kun puhutaan niin varmaan tämä johtaa siihen, että ne alkuun vaikuttavat omilta asteikoiltaan näin ajateltaessa, mutta myöhemmin kun ne handlaa kunnolla, kaikki alkaa sitoutua ja huomaat kaiken loppupeleissä olevan yhtä suurta kokonaisuutta! Nyt kun puhuin A-mollista ja intervallirakenteista, niin jos C-duurissa se intervallirakenne olisi
 
1 2 3 4 5 6 7
niin A-mollista sama olisi
 
1 2 b3 4 5 b6 b7
jees?? Jotkut ajattelevat näin, itse suosin tuota sointusidonnaista ajattelutapaa.

Improvisoinnin aloittaminen seitsensävelisillä asteikoilla on sikäli haasteellista, että niissä on toisaalta paljon sävelinformaatiota, mutta toisaalta vähän informaatiota sävelten välisestä hierarkiasta: kärjistetysti C-duuriasteikossa C on "kingi" ja muut kuusi ovat samanarvoisia "alamaisia". Sävelmateriaalin runsaudesta ja epämääräisyydestä johtuen onkin helppo tarrautua bokseihin ja luritella asteikkoa ylös alas, mikä toki kuulostaa pitemmän päälle varsin tönköltä. Lisäksi asteikot sisältävät muutamia kyseenalaisia ääniä, joiden käyttöön täytyy harjaantua erikseen, mutta jotka eivät ole kuitenkaan aivan itsestään selviä: esimerkiksi pitkään soiva painollinen F-sävel Cmaj7:n päälle kutkuttelee korvia astetta ikävämmällä tavalla, puhumattakaan nyt samasta sävelestä Em7:n yllä.
 
Askel parempien melodioiden suuntaan onkin sointuarpeggioiden ja pentatonisten asteikkojen käyttö. Sointuarpeggiot ovat turvallinen vaihtoehto, sillä ne sisältävät vain sointusäveliä, ja nehän nyt toimivat tietysti aina. Pentatoniset asteikot sisältävät niin ikään sointusäveliä sekä oikeita lisäsäveliä: mollipentatoninen 1 b3 4 5 b7 muodostaa ihanan m11-soinnun, joka esiintyy duurisävellajin II, III ja VI asteilla (C:ssä Dm, Em ja Am), ja duuripentatoninen 1 2 3 5 6 puolestaan muodostaa 6/9-soinnun, joka voi esiintyä huolettomasti I, IV ja V asteilla (C:ssä C, F ja G). Kaiken lisäksi C = Am, F = Dm ja G = Em, joten kolmen pentatonisen asteikon hallinta riittää kattamaan kaikki duurisävellajin oletusarvoiset sointuasteet... ja soittosi todennäköisesti kuulostaa siltä, että huomioit sointuvaihdokset melodioissasi!
 
Hauskintahan tässä on se, että kaikki edellämainitut sointuarpeggiot ja pentatoniset asteikot sisältyvät täydellisesti samaan vanhaan duuriasteikkoon. Uutta sävelmateriaalia niissä ei siis varsinaisesti ole, mutta ne tuovat ilmi erilaisia tapoja jäsennellä tuota materiaalia. Korvat varmaankin kertovat, että nuo erilaiset tavat jäsennellä säveliä kuulostavat Oikeasti erilaisilta!
 
Parahultaista treeniä voisi olla ottaa haltuun C-duuriasteikon asemat (viisi tai seitsemän omien mieltymyksien mukaan...), ja sitten tutkia, miten edellä mainitut pentatoniset asteikot ja sointuarpeggiot (kolmi- ja nelisointuina) asettuvat kyseisiin asemiin... ja sitten vielä soittaa niillä musiikkia niin maan penteleesti!

Kävin tänään läpi septimi ja seksti arpeggioita ja niistä kyllä suurin osa vaikutti todella tyhjänpäiväisiltä. Maj7 ja oisko se ollu sus-soinnut vaikuttivat ihan kivoilta ja käyttökelpoisilta mutta loput oli aika triviaalin tuntuista tavaraa.
Kannattaakohan nuista kaikista mahollisista variaatioista murehtia vielä tässä vaiheessa...?
 
E : Niin ja molleihin en siis vielä perehtynyt juuri lainkaan...

tomaattiorava: Kannattaakohan nuista kaikista mahollisista variaatioista murehtia vielä tässä vaiheessa...?
 
Ei todellakaan. Opettele kolmisoinnut kunnolla. Duuri, molli, vähennetty, ylinouseva ja sus4. Kolmisoinnut on länsimaisessa popmusassa kaikista yleishyödyllisin ja helpoin soveltaa, ja ne kun osaat kunnolla, niin osaat jo 3/4 nelisoinnuistakin.

tomaattiorava: Kävin tänään läpi septimi ja seksti arpeggioita ja niistä kyllä suurin osa vaikutti todella tyhjänpäiväisiltä. Maj7 ja oisko se ollu sus-soinnut vaikuttivat ihan kivoilta ja käyttökelpoisilta mutta loput oli aika triviaalin tuntuista tavaraa.
Kannattaakohan nuista kaikista mahollisista variaatioista murehtia vielä tässä vaiheessa...?
 
E : Niin ja molleihin en siis vielä perehtynyt juuri lainkaan...
 
Eihän ne sointuarpeggiot oo kuin "raaka-aine" jolle mahdolliset improvisoidut soolot perustetaan. Musiikiksi ne saadaan hajasävelillä.

baron: Eihän ne sointuarpeggiot oo kuin "raaka-aine" jolle mahdolliset improvisoidut soolot perustetaan. Musiikiksi ne saadaan hajasävelillä.
 
Jep. Oikeastaan harva asia on pidemmän päälle yhtä rasittavan kuuloista "sooloilua" kun sointuarpeggioiden kahlaaminen edestakaisin. Hyvää rakennusainetta arpeggiot ovat toki, mutta ihan oikeiksi sooloiksi niistä ei yleensä yksinään ole.

Jucciz: Jep. Oikeastaan harva asia on pidemmän päälle yhtä rasittavan kuuloista "sooloilua" kun sointuarpeggioiden kahlaaminen edestakaisin. Hyvää rakennusainetta arpeggiot ovat toki, mutta ihan oikeiksi sooloiksi niistä ei yleensä yksinään ole.
 
No eihän nyt missään nimessä, pitäähän sitä vaa konttailla ennen ku juoksemaan lähetään janiineelleen.
 
Baron, mitä tarkalleen ottaen tarkoitat hajasävelillä? Siis luulen ymmärtäväni pointin mutta kiinnostais pieni analyysi =)