Koskettimet ›

Terve!
 
Koska Tritoniin täällä usein viitataan ja onpa Classic-malli ollut joidenkin unelmasettienkin osana niin ajattelin kertoa omat kokemukseni n. 4 vuoden käytön jälkeen.
 
Syksyllä 2006 multa varastettiin koko setti, mm. Korg 01W/fd. Aika kultaa muistot ja tuntuu että Oiva oli oikea luovuuden runsaudensarvi. Muutama keikka vedettiin lainasoittimilla ja oli kiire hankkia nopeasti "yleiskone". Koska Korg oli tuttu niin tilasin tuolloisen Triton Extremen, olihan se OASYS:en jälkeen parasta mitä Korgilla oli tarjota.
 
Ensin ne hyvät puolet. Käyttöliittymä on todella kätevä, sopivassa suhteessa kosketusnäyttöä ja perinteisiä säätimiä. Myös soundien säätömahdollisuudet reaaliaikaisesti ovat hyvät lukuunottamatta sitä että ekspressiopedaalin vaikutusta ei saa säädettyä soundikohtaisesti, se on globaali asetus. Sekvensseri on todella kätevä värkki demoamiseen ja harjoitteluun. Sämpleriä olen käyttänyt taustalauluäänien sämpläämiseen mikrofonilla ja valmiina ostettuihin mellotronisämplepohjiin ja tulokset ovat olleet mukavia. Valve force-putkietuaste tuntui aluksi turhuuksien turhuudelta mutta maltilla säädettynä sillä saa mukavasti potkua soundeihin.
 
Sitten se huono puoli: soundit. Piano on jotenkin muovinen ja eloton. On sillä silti soitettu useita akustisia duo-keikkojakin mutta tuntuu että Tritonin piano voi kuulostaa hyvältä vain todella isossa ja hyvässä PA:ssa bändin kanssa. Kuorot ovat alla arvostelun. Näillä Korgeilla on jonkinlainen hevisynien maine millä varmaan tarkoitetaan melodista heviä, ei noilla kuoroilla ainakaan kyllä pitkälle pötki. Useimmiten valmiista soundeista ei tahdo saada ruuvaamallakaan tyydyttäviä. Kyllä se nyt mielestäni jotain kertoo jos soittimessa on 1500 soundia + kombinaatiot eikä tahdo löytyä käyttökelpoisia ainakaan ilman vakavaa käsisäätöä. Poikkeuksia toki on! Ja jos tekee sellaista 90-luvun saksalaista dancea joka teiniautoissa jumputtaa niin siihen tämä on unelmavehje, soundeja piisaa :-D
 
Jos nyt olisin tilanteessa että pitäisi tällainen yleiskone ostaa niin tarkkaan harkitsisin, pitäisi melkein saada vehje kokeiltavaksi, ainakaan Korg M3 ei olisi itsestäänselvä valinta. Ei olisi muidenkaan suhteen. Kokeilemieni Rolandien käyttöliittymä on ollut niin kryptinen etteivät minun hoksottimeni riitä siihen lainkaan. Yamahat ovat saaneet täällä niin koomisen paljon hehkutusta että melkein negatiivisen leiman siitä saanut, sori vaan :-) Kurzweil voisi pelastaa. Minulla oli kerran tilaisuus jututtaa Dion kosketinsoittajaa Scott Warrenia ja kysyin häneltä onko Kurzweilin perässä räkillinen moduleja kun sekä Rainbow-biisien Hammondit että Holy Diverin intro tulevat niin hienosti. Ei ollut, pelkkä työasema vaan.
 
Omiin nykytarpeisiini parempi kombinaatio olisi jokin/jotkut näistä jos hankintahetki olisi nyt: Electro 3/Stage EX Compact/Korg SV-1/Nord C2/Nord Wave. Mutta jäisin kipeästi kaipaamaan sämpleriä ja sekvensseriä. Nykyään on kuitenkin urku- ja VA-hommat käsillä eikä 16,7 kiloa ilman casea painavaa Tritonia onneksi tarvitse raahata mukana..
 
Vilpittömästi,
T. Mustakorppi

Extremessä on montakin multisämplättyä pianoa muistaakseni, siis sen perus Triton classic samplen lisäksi. Mulle ei koskaan pianosaundi ole ollut mikään tärkeä, mutta Triton ei muiltakaan osin kunnostautunut mitenkään erityisesti.
 
Itsellenikin oli aikoinaan 01/W se millä tuli inspiraatiota toisensa perään. Siitä Trinityyn, joka oli saundiltaan täysin erilainen mutta kuitenkin upea peli. Kun Triton sitten ilmestyi, ajattelin ettei ole mitään syytä mennä Trinitystä siihen, varsinkin kun samplerikin löytyi jo.
Kuitenkin Trinity palveli ainakin 7 vuotta ja ajattelin että Extreme voisi olla seuraava, vähän freesimpi. Extreme tarjosi kyllä tolkuttoman määrän sampleja ja vähän paremman kontrollin (potikoita). Mutta jotenkin koko sen ajan jonka omistin Extremen, se jätti pikkuisen kylmäksi. Paitsi että MOSS-laajennos oli ainoa syy miksi oli vähän haikeaa siitä luopua.
 
Triton Extreme kun ei muutenkaan enää ollut ihan ainoa syna mulla, niin alkoi olla sellainen olo, että se tarjoaa tolkuttoman paljon kaikkea muttei mitään erityisen hyvin, tai tarpeeksi hyvin.. Ja koko ajan tuntui siltä että Trinity saundasi paremmalta.
Nyt mulla on jo taas Oiwa, ja Trinity-vanha suolakin janottaa. M3:seen en koske. Aika paljon häiritsee näissä uudemmissa Korgeissa se, että kaikki saundit on niin tupaten täyteen boostattu luonnotonta EQ:a. Näitä ihme-boosteja saa kokoajan olla ottamassa pois saundeista, jonka jälkeen syna sitten kuitenkin kuulostaakin aika laimealta...
 
Voisi tuo kuitenkin keikka-soittohommissa olla ihan asiavehje, mulle se ei studiohommissa enää tarjonnut mitään.