Kitarat: soittaminen ›

Quu: Nyt kun niitä biisejä kattoo niin esim. basso saattaa vetää jossain ihan eri sävellajissa kuin kitara. :P
 
Heh, itsellä alkuaikoina myös syntynyt samanmoisia tuotoksia.

Ihan näin semanttisena huomautuksena on minun pakko sanoa, että suomessa "en usko" on varsin vahva negaatio.
 
En nyt ehdi selvittää asiaa enempää, mutta ehkä illemmalla.

Hauler: Ihan näin semanttisena huomautuksena on minun pakko sanoa, että suomessa "en usko" on varsin vahva negaatio.
 
En nyt ehdi selvittää asiaa enempää, mutta ehkä illemmalla.
 
Kerro vaan. Taidan jotenkin ymmärtää mitä tarkoitat. Mutta aiheesta sen verran että tuntuu että tää on osittain uusintaa koulutus tappaa luovuuden ketjulle. Itse en koe sillä olevan väliä onko oppi peräisin muodollisesta koulutuksesta vai itse netistä haettua. Joka tapauksessa jokainen vastaa itse siitä mitä tekee.

Ei sillä olekaan väliä MISTÄ se oppi tulee.
 
Näillä asioilla taas ON väliä:
1) Opetetaanko asiat oikein.
2) Kuinka kauan menee tajuta, miten ne asiat tehdään oikein.
3) Kuinka kauan jaksaa tahkota kitaralla niitä asioita väärin, ennen kuin menee mielenkiinto kokonaan.
 
Opettajassa on siis se hyvä puoli, että silloin sulla on joku, joka suoraan sanoo "tee näin", "keskity tähän", "sä otat ton otteen ny pikkusen väärin".
 
Internetissä kaikki miljardit sivut sanoo "tee näin" ja yksikään ei sano "sä otat ton otteen ny pikkusen väärin". Siispä kitaristin pitää kahlata ne miljardit sivut läpi ja karsia se hyvä/oikea tieto sieltä tai vain luottaa siihen, että sillä ekalla vastaantulevalla sivulla oleva tieto on sitä kaikkein tärkeintä, mikä pitää ehottomasti hanskata eka.
 
Lisäksi, jos ne ohjeet on edes aavistuksen vajavat (niinku ainaki kaikki tekstimuodossa olevat ohjeet on), niin se homma voi mennä vähän väärin... ja vähän väärin on kitaran soitossa enemmän ku tarpeeksi pitämään ketä tahansa alottelijaa paikallaan vuosikausia. Video-ohjeet voi olla vähän parempia, mutta jos katsoja ei hoksaa keskittyä vaikkapa johonki otteen rentouteen tai ranteen asentoon tai mihin tahansa tollaseen, niin ei kukaan oo sitä korjaamassa.
 
Ku sulla on opettaja, niin se opettaja sanoo: "Älä soita noin. Sä teet väärin." Sit ku se tampio kysyy että: "ai mitä muka? mähän teen just samallalailla ku sä..." niin se opettaja voi kertoa: "Eiku sulla on toi juttu vähän erillä tavalla." tms.
 
Mulla on paljon oppilaita, joiden kanssa jankkaan tota rentousjuttua esimerkiksi ihan valtavasti. Kun niille kerran sanoo, että "soita se rennosti", niin parhaimmillaan vastauksena on jotain nyökyttelyä, mutta ei ne oo ees tajunnu, mitä ne sanat tarkottaa. Sit sitä aletaan jankkaamaan ja pikkuhiljaa ne osaset alkaa sieltä loksahtaan kohalleen, kun ne oppilaat tajuaa, että: "Hei! Täähän oikeasti pitää soittaa rennosti; mä en alunperin soittanukaan sitä rennosti!"
 
Toinen juttu on se, että opettelee asioita hitaasti. Keskimäärin ku tyypille sanoo, että ota nää jutut hitaasti, niin se muistaa sen 30-45 sekuntia. Jos sitä jankuttaa tarpeeksi, niin se alkaa vähitellen jäämään päähän.
 
Kun sä luet netistä jonku oppaan, niin se vastaa sitä, että joku on sanonu sulle siitä yhesti. Voidaan katsoa, että on jankuttamista, kun tyyppi lukee 20 eri artikkelia, ja niissä kaikissa sanotaan että "soita hitaasti". Sit se alkaa jäämään päähän. Mut mä esimerkiksi oon lukenu n. 20 artikkelia about 8 vuoden aikana. Se on vähän turhan pitkä aika noiden juttujen sisäistämiseen MUN MIELESTÄ. Toki jotku saattaa hoksata sen nopeammin ku toiset, mutta omien kokemusten mukaan sellaset ihmiset on kyllä ihan saatanan harvassa.
 
EDIT: Ja niinku joku jo sanoikin, niin ei välttämättä kaikki opettajatkaan osaa opettaa asioita oikein tai niitä tärkeitä asioita ollenkaan. Tässäki tapauksessa se on vähän hit or miss, että saako itelle hyvän opettajan vai ei. Mulla esimerkiksi ei oo ikinä ollu hyvää opettajaa, vaan oon vuosien aikana kaivanu noi jutut ite netistä. Jos olisi ollut, niin voin kuvitella että olisin oppinu kaikki nää taitoni noin 25% siitä ajasta mitä mulla siihen nyt on menny.

Molemmissa puolensa ja kaikki kovin suhteellista...
 
Mitä mahtaa oppia ekat 2 kk (kerran viikossa kai yleensä) soittotunneilla käyden?
 
Jos omaa ja tyttären pianoharrastusta sekä tuttavaperheen pojan kitaratunteja mietin, niin ei kovin kummoista...
 
Toisaalta itse opetellen (korvakuulolta tai niistä parjatuista tabeista) voi hyvin oppia biisin tai pari välttävästi, mikä voipi olla varsinkin nuorelle henkilölle se tärkein mielenkiintoa ylläpitävä tekijä.
 
Itse opettelin teininä sähkökitaraa soittamaan ihan itse: pikkuveli soitti klasaria ja opetti mut virittämään kitaran (ääniraudan avulla), sekä näytti mistä löytyy "keski-C". Siitä sitten jotain "Smoke on the water":ia ja blueskiertoa korvakuulolta - Scorpionsia (piano)nuoteista - Yngwietä(sic!) ja Iron Maidenia tabeista... kyllä kahdessa kuukaudessa pääosat muutamasta biisistä meni niin että kaverit ne tunnisti.
 
Toki mun kohdalla ei voi "täydelllisestä aloittelijasta" puhua - takana kuitenkin 6 vuotta klassista pianoa soittotunneilla eli jonkinmoinen tuntuma skaaloihin, sointuihin ja nuotinlukuun oli.
 
Eli soitonopettajat hyvät, muistakaa myös ruokkia oppilaittenne mielenkiintoa (jostain Ianuariuksen kirjoituksesta olen ollut ymmärtävinäni että varsin fiksua, oppilaskohtaisesti taipuvaa, opetusmetodiikkaa löytyy sentään joltain)
 
Ja itseopettelijat: ei kannata täysin hyljeksiä soittotunteja eikä tekniikkatreeniä&teoriaa.

En muuten ymmärrä mistä johtuu tämä käsitys että itseopiskelija ei perusta teoriasta eikä skaalojen hinkkaamisesta/tekniikkatreenistä mitään? Kyllä ne minua ainakin kiinnostaa ja skaaloja ja tekniikkaa hion metronomin kanssa päivittäin.

ooidort: En muuten ymmärrä mistä johtuu tämä käsitys että itseopiskelija ei perusta teoriasta eikä skaalojen hinkkaamisesta/tekniikkatreenistä mitään? Kyllä ne minua ainakin kiinnostaa ja skaaloja ja tekniikkaa hion metronomin kanssa päivittäin.
 
Eiköhän se nyt vaan ole ihan havainnoidun käytännön yleistämistä - poikkeukset vain vahvistavat säännön ;)

Wolfhound: Molemmissa puolensa ja kaikki kovin suhteellista...
 
Mitä mahtaa oppia ekat 2 kk (kerran viikossa kai yleensä) soittotunneilla käyden?
 
Jos omaa ja tyttären pianoharrastusta sekä tuttavaperheen pojan kitaratunteja mietin, niin ei kovin kummoista...
No tämähän riippuu siitä oppilaasta mun mielestä. Omat soitto-opet on näyttäny jonkun jutun ja selittäny kuinka se toimii. Itsestään on sitten jäänyt kiinni jaksaako sen treenata ja opetella muistamaan/ymmärtämään...

ooidort: En muuten ymmärrä mistä johtuu tämä käsitys että itseopiskelija ei perusta teoriasta eikä skaalojen hinkkaamisesta/tekniikkatreenistä mitään? Kyllä ne minua ainakin kiinnostaa ja skaaloja ja tekniikkaa hion metronomin kanssa päivittäin.
 
Tämä. Jostain syystä monilla käsitys itseoppineesta on se nelikielistä Landolaa rämpyttävä wannabe -Cobain,

ooidort: En muuten ymmärrä mistä johtuu tämä käsitys että itseopiskelija ei perusta teoriasta eikä skaalojen hinkkaamisesta/tekniikkatreenistä mitään? Kyllä ne minua ainakin kiinnostaa ja skaaloja ja tekniikkaa hion metronomin kanssa päivittäin.
 
Luulen, että enemmän omin päin opiskelevia muusikoita kohtaan vittuilusta tai muusta kyse on termin itseopiskelija määrittelystä: tyyppi, joka soittaa paskasti ja sanoo ettei oo koskaan käyny kitaratunneilla kun kaverit kännissä ihailee sen voimasointujen soittoa, on itseopiskelija. Ei oo kyllä mitään tietoo asiasta, ihan puhdas mutu:D Ja tuskin toi nyt oikeesti järkevien muusikoiden keskuudessa mikään yleinen käsitys on..

Entäs jos opiskelee esim. youtubevideoiden, soitto-oppaiden ja -videoiden ynm. avulla, onko sitten enää itseopiskelija?

Spike: Entäs jos opiskelee esim. youtubevideoiden, soitto-oppaiden ja -videoiden ynm. avulla, onko sitten enää itseopiskelija?
 
tai jos kuuntelee jotain biisiä ja opettelee itekseen sen mukaan soittamaan? tai muistelee jotain jonkun muun tekemää biisiä minkä on joskus kuullut?

H355U: Minä ainakin olen oppinut itseopiskelulla yllättävän hyvin kitaralla. Olen soittanut alle 2 kuukautta
 
Kitaran soiton alottaminen on tosi helppoa. Itsekkin olin jonkun kahden kuukauden jälkeen, että "No niin nyt keikalle. Osaan läjän joitain perus sointuja, jamitella duuri, molli, blues skaaloilla jne..." Mutta se hiominen vie sitä aikaa, ja jossa opettaja on hyvä olla, sillä opettaja huomaa semmosia asioita joita ei itse välttämättä huomaa.

Entropia666: Itsestään on sitten jäänyt kiinni jaksaako sen treenata ja opetella muistamaan/ymmärtämään...
 
Just näin.
 
Suht puuduttavaa, näyttää jollekin kerta toisensa jälkeen, aina samat jutut. Ja sieltä silti tulee taas se "...niin siis mites se, James Brown tyylinen funk-komppi menikään ?" kysymys jo sadannen kerran.
 
Hmmm. Ei toi kyllä sitten haittais, jos joku huonomuistinen maksaisi, joka kerta tosta...

Guitar_Miller: opettaja on hyvä olla, sillä opettaja huomaa semmosia asioita joita ei itse välttämättä huomaa.
 
Tuo on totta. Enhän minä viestissäni tarkoittanutkaan, että ei kannata mennä opettajalle, sanoin vain, että olen mielestäni oppinut ihan hyvin parin kuukauden rimputtelun jälkeen.

Se huono puoli on korvessa asumisessa, ettei täällä universumin kolkassa ole minkäännäköistä soitonopettajaa. Lähin opettaja on 30km päässä, ja sekin osaa vain perustekniikat ja vitum paljom teoriaa. Mikkelissä olis varmaan sellainen opettaja josta olis hyötyä, semmonen joka tunnistaa mun tason ja antais joka viikko treenin mitä pitäisi soitella sitten ja osata viikon päästä. Paljon helpompaa kun joku muu antaa sulle jonkun hyvän treenin, kuin itse kahlata internettiä tai improvisoida jotain. Improvisoinnista on tietysti aina hyötyä, mutta jos puhtaasti tekniikan kanssa tapellaan niin improvisaatio ei siinä niinkään auta.
 
ps. Oishan se kiva asua jenkeissä ja käydä kitara-akatemiassa Gilbertin oppitunneilla =D

vvaltsu: Se huono puoli on korvessa asumisessa...
 
Mitenhän mahtais toimia etäopetus nettikamerayhteydellä...?

Wolfhound: Mitenhän mahtais toimia etäopetus nettikamerayhteydellä...?
 
No huhhuh. :D Olitko tosissasi vai? Mulla on näihin nettijutskiin melkonen kammo tullu jostain syystä. Saattaishan tuo toimia, mutta kukahan semmosia edes järjestää?

vvaltsu: No huhhuh. :D Olitko tosissasi vai? Mulla on näihin nettijutskiin melkonen kammo tullu jostain syystä. Saattaishan tuo toimia, mutta kukahan semmosia edes järjestää?
 
Herra Rapu kirjoitteli asiasta tänne muistaakseni joskus?