Laulaminen ›

Aika mielenkiintoista kun mikkien sopivuutta luokitellaan sukupuolen perusteella... "Huippulaadukas vokalistimikrofoni, sopii erinomaisesti myös naisäänelle..." Miten sen voi määritellä, että millainen on perusnaisääni tai perusmiesääni? Jotkut naiset laulaa paljon kovempaa kuin jotkut miehet, joillakin taas on luonnostaan tosi pieni ja hento ääni sukupuolesta riippumatta. Äänialaltani olen jokseenkin samaa luokkaa kuin bändimme hevitenori ja yhtä täysillä vedetään, vaikka ollaan eri sukupuolta.
Hmm, ehkä sitten on vaan olemassa tietty oletus keskiverto- nais- ja miesäänen ominaisuuksista, ja poikkeukset vahvistavat säännön.
 
Oiskohan jossain sukupuoliluokituksen sijaan kerrottu, että mikä mikki käy luonnostaan matalalle/tummalle/korkealle/kirkkaalle/nasaalille/pehmeälle/terävälle/hiljaiselle/kovalle jne. äänelle...? Sitten kun omat oppilaat taas kyselee, että mikä mikki kannattaa hankkia, niin osais vaikka antaa jo valmiiks jotain vinkkejä siihen, että mitkä vois olla lähinnä ne vaihtoehdot, joista kannattais testailu aloittaa heidän äänensä ominaisen perussoundin huomioon ottaen.
 
Hinta tietysti tuntuu ratkaisevan aika monen harrastelijan kohdalla, soundista viis, ja se on vähän surullista... noh, ainakin tavaratalot saa sitten kiinalaisia karaokemikkejä kaupaksi 30 eurolla ;)

Aika mielenkiintoista kun mikkien sopivuutta luokitellaan sukupuolen perusteella... "Huippulaadukas vokalistimikrofoni, sopii erinomaisesti myös naisäänelle..." Miten sen voi määritellä, että millainen on perusnaisääni tai perusmiesääni?
 
Se nyt on vain hyvin monen eri ihmisen kokemukseen perustuva mielestäni ihan pätevä yleistys. Tässä nyt kannattaa tehdä ero sille, että ostaako laulaja itselleen mikkiä vai ostetaanko mikkiä vaikkapa äänentoistopalvelulle josta sitä sitten vuokrataan milloin kenenkin käyttöön. Äänentoistopalvelu ostaa sen mikin mikä on yleisimmin toimiva kun taas laulaja ostaa itselleen toimivan.

Aika mielenkiintoista kun mikkien sopivuutta luokitellaan sukupuolen perusteella... "Huippulaadukas vokalistimikrofoni, sopii erinomaisesti myös naisäänelle..." Miten sen voi määritellä, että millainen on perusnaisääni tai perusmiesääni? Jotkut naiset laulaa paljon kovempaa kuin jotkut miehet, joillakin taas on luonnostaan tosi pieni ja hento ääni sukupuolesta riippumatta. Äänialaltani olen jokseenkin samaa luokkaa kuin bändimme hevitenori ja yhtä täysillä vedetään, vaikka ollaan eri sukupuolta.
Hmm, ehkä sitten on vaan olemassa tietty oletus keskiverto- nais- ja miesäänen ominaisuuksista, ja poikkeukset vahvistavat säännön.
 
Oiskohan jossain sukupuoliluokituksen sijaan kerrottu, että mikä mikki käy luonnostaan matalalle/tummalle/korkealle/kirkkaalle/nasaalille/pehmeälle/terävälle/hiljaiselle/kovalle jne. äänelle...? Sitten kun omat oppilaat taas kyselee, että mikä mikki kannattaa hankkia, niin osais vaikka antaa jo valmiiks jotain vinkkejä siihen, että mitkä vois olla lähinnä ne vaihtoehdot, joista kannattais testailu aloittaa heidän äänensä ominaisen perussoundin huomioon ottaen.
 
Hinta tietysti tuntuu ratkaisevan aika monen harrastelijan kohdalla, soundista viis, ja se on vähän surullista... noh, ainakin tavaratalot saa sitten kiinalaisia karaokemikkejä kaupaksi 30 eurolla ;)
 
Moikka!
Tietty tuntuu hölmöltä valkata mikkiä sukupuolen perusteella.Mutta niin se vain menee.Älkää nyt suuttuko,mutta tähän asti saamani kokemuksen ja naislaulajien säestämisen myötä..Ääni on kaunis,laulaa oikein ,kledjut on kohdillaan.Laita normi mikki eteen.Ei toimi!.Hentoinen huokaus,lähes falsetti,nenään laulaminen.Botne uupuu.Tatsi tulee tietenkin oppimisen ja kokemuksen myötä.Tällöin on hiton tärkeää olla mikki joka todella tukee laulajattaren ääntäEi aina voi kääntää gainia kaakkoon!

Laitetaan vielä tähän lisää.Minulla on mikki jota käytän itse, ja olen antanut tyttöjen siihen laulaa.Poikkeuksetta seuraava kysymys on.Mikä tää on?Mistä voi ostaa?Vaan kun en tiedä.Mokomakin puikko!Sorry.Minä en tiedä ennes mikä mikki minulla on.Ei lue mitään.

Mulla käytössä Shure Beta87. Toimii humpalla, rokkikeikalla, a cappella -meiningissä jne. Mutta en tiedä onko tarkoitukseen liian tyyris. Selkeä, erotteleva. Oon kyllä kovasti tästä tykännyt.

Mulla on Opus 69S Beierdynamicsilta ja oon tykännyt tosi paljon
 
http://www.musiikkiliike.fi/index.p … tegory_id=479&target=categories

mulla ei ainakaan 58 toimi kunnolla, jotenkin sumea soundi vaikka kääntelis mixeriä miten. akg d880s toimii mulla paremmin, on herkempi ja kirkkaampi ääni ja hinta suunnilleen sama kun shurella tai jopa edullisempi... ääniala on matalalta melko ylös...

Mulla käytössä Shure Beta87. Toimii humpalla, rokkikeikalla, a cappella -meiningissä jne. Mutta en tiedä onko tarkoitukseen liian tyyris. Selkeä, erotteleva. Oon kyllä kovasti tästä tykännyt.
 
Mun mielestä Beta 87 on kans todella hyvä. Toistaa äänen sellaisena kuin se on. Kaikki taajuudet erottuu, eikä jää bändin jalkoihin. M-netissä joku myy sellaista hintaan 200 e, ovh taitaa olla 300 euron kieppeillä. Langattoman jos haluaa, niin pitää laittaa pari saturaista lisää.

Itsellä oli dynaamisten e835:n ja e845:n kanssa enemmän kierto-ongelmia kuin tuon konkka C5:n. Olisiko syynä se, että C5:sta ei tarvitse ruuvata yläpäätä lisää.
 
Mun mielestä minkään mikin kanssa ei varsinaisesti kannata korostaa yläpäätä. Ennemmin vain miedosti leikkaa tukossa olevia kohtia keskialueella.
 
Äänentoistoketjun muiden osien laatu, erityisesti kaiuttimien, vaikuttaa soundiin ihan yhtä paljon kuin mikrofonikin. Jos haluaa yläpäätä, pitää se tehdä vaihtamalla kamat parempiin tai edes virittämällä pa:ta jollain kunnollisella ekvalisaattorilla. Kanava-eq:lla ei mun mielestä kannata sitä tehdä, ellei sen diskanttialueen taajuus ole säädettävissä. Jos dynaamisen mikin signaaliin tekee isompia korjauksia, vääristyvät vuotoäänet suhteessa enemmän kuin konkkamikillä.
 
Sennheiser e935 / e945 on monessa käytössä erinomaiseksi havaittu dynaaminen mikki, josta erityisesti naislaulajat ovat pitäneet. Hintakin on kohtuullinen. Olen kuitenkin hieman skeptinen tämän "naisäänelle suunnitellun" mikin suhteen; on olemassa matalia ja korkeita miesääniä, matalia ja korkeita naisääniä, ja molemmista vielä ohutta ja paksua äänilaatua. Kyllä mikrofoni pystytään suunnittelemaan siten, että sama sihti toistaa luonnollisesti kaikenlaisia ihmisääniä.

oijoi.. olisinpa tiennyt nuorna likkana että naisille on omat mikrofonit.. olis ollut ehkä mielekkäämpää laulaa. Meidän treeneissä meni aina hommat silleen, että PAsta pantiin volat niin isolle kuin saatiin ilman kiertämistä, ja sitten loppu jäi vokalistin kontoille. eli piti huutaa niin perkeleesti, että edes jotain kuului. äänihän siinä alkoi neljän tunnin "lauleskelun" jälkeen palaa puhki..

oijoi.. olisinpa tiennyt nuorna likkana että naisille on omat mikrofonit.. olis ollut ehkä mielekkäämpää laulaa.
 
Tuskinpa siihen mitkään naismikit olis paljoa auttanu. Volume- ja kierto-ongelmat ovat asia erikseen.

iba68nez: Eilen treeneissä suoritettiin kliinisiä testejä, ja noista käyttöön jää AKG D5. Se toimi noista parhaiten ja on puolet halvempi kuin Audix. Ei ollu vaikea valinta. Kun mikit oli vierekkäin ja tiskissä samoilla säädöillä, ja tyttö vaihtoi biisin puolivälissä Shure 58:n taakse, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä. Joten tää asia on tällä erää tällä erää selvä. Päätän raporttini tähän.
 
Heh, en ole naislaulaja, mutta omistan sekä SM58:n, että AKG D5:n ja Audix OM3:n, vastaavissa testeissä ylivoimaisesti paras mikki on tuo Audix OM3! Se on noista herkin ja ääni kirkkain, erottelevin, ja selkein. Beta SM58:a olen myös testannut ja se on aikalailla samassa luokassa kuin tuo Audix.
 
Yllättäen kaikista kiertoherkin noista kokemuksieni mukaan on AKG.

Saattaa mennä vähän offtopiciksi, mutta menköön...
 
Ennen sitä kapulan vaihtoa kannattaa oikeasti vähän kattoa sitä muuta äänentuottoketjua siellä treeniksellä.
 
Ensimmäiseks kannattaa opetella laulamaan mikkiin. Oon nähny jos jonkin näköstä kapulaotetta, joista pahimmat on sellasia, että osotellaan sillä mikillä itsestä poispäin, sen lisäks, että se mikki on muutenkin noin käden päässä naamasta. Suuntaavissa mikrofoneissa on sellainen ongelma, että jos laulaa siitä mikin sivusta, niin se ei toista tasaisesti tai tarkoituksen mukaisesti eri taajuuksia, eli kuulostaa yleensä tunkkaiselta. Eli mikillä osotellaan suuhun, ja hyvä etäisyys on, laulajasta riippuen, 0-15cm.
 
Etäisyys on myös hyvinkin tärkeä soundin kannalta. Suunnatuissa mikrofoneissa kun tuppaa olemaan niin sanotty proximity effect. Joka tarkoittaa sitä, että mitä lähempää mikkiin laulaa, sitä enemmän matalat taajuudet korostuu. Usein tullut törmättyä tummaäänisiin laulajiin, jotka pitää mikkiä huulissa kiinni ja ihmettelee, et miks on tunkkanen saundi. Tää on ongelma erityisesti mieslaulajilla, minkä takia uskonkin, että ajatellaan, että SM58 on miesten mikki. SM58:ssa on valmiiks leikattu botnea pois, joten "grillissä kiinni"-laulajat kokee varmasti jonkin asteisia onnistumisen kokemuksia niillä. Eli haetaan se hyvä etäisyys omalle laulusaundille.
 
Etäisyys vaikuttaa tietysti volyymiin, joten nyt päästäänkin jo mikseriin käsiks. Gainiin kosketaan ensimmäiseks, ja jos se tehdään hyvin, niin muuhun ei tarviikaan koskea. Enemmän gainia tarkottaa periaatteessa enemmän herkkyyttä mikissä. Eli liikaa gainia tarkottaa kiertoa. Jos mikseristä löytyy ns. signal-valo, niin mulla on yleensä ollu nyrkkisääntönä, että jos valo vilkkuu, mutta ei pala yhtäjaksoisesti muuten, ku kovimmissa kohdissa, niin ok. Jos clippi-valo syttyy edes hetkittäin, niin gainia on liikaa. Clippi on siis yleensä se punainen valo.
 
Sitten muistetaan vielä se, että mikrofonista ei pidetä kiinni siitä tuulisuojan päältä. Siitä grillistä kiinnipitäminen muuttaa mikrofonin suuntakuviota, joka johtaa samalla taajuusvasteen muutokseen. Eli yleensä vetää taajuusvasteen hillittömäks vuoristoradaks, joka ilmenee paskana saundina. Tää siis johtaa yleensä mikistä riippumatta sellaseen saundiin, että konsonanteista ei saa mitään selvää ja varsinkin ässät kuulostaa äffiltä. Niin ja se tuulisuojan huputtaminen johtaa myös siihen, että se mikrofoniin kohdistuva äänenpaine moninkertaistuu ja kiertoherkkyys kasvaa.
 
Sitten kun nää hommat on kondiksessa, niin maustetaan homma vielä ripauksella reverbiä. Itse en yleensä suosi mitään katedraalikaikuja tai megadilsoja. Katedraalit ja hallit yleensä työntävät lauluääntä takalalle kuulokuvassa, joten tätä yleensä joudutaan kompensoimaan volyymin nostolla, joka johtaa taas helposti kiertoon. Kaiut tuppaavat muutenkin olemaan aikamoisia kierron aiheuttajia. Delay jättää yleensä laulun aika pintaan kuulokuvassa, mutta monella laulajalla on vaikeuksia laulaa, jos kuulevat oman äänen pienellä viivellä kaiuttimista. Ja olenpa jopa kuullut yleisön valittavan, että laulaja ei pysy bändin mukana, vaikka lauloikin oikein. Eli käytetään mausteita sopivasti, ei liikaa. Yleensä kaikua on sopivasti, jos laulu ei kuulosta kuivalta, mutta soiton alta ei kuule, että onko kaikua.
 
Ja mun henkilökohtainen mielipide on se, että kanava-EQ on olemassa sitä varten, kun joku on pielessä, eli yleensä mikkitekniikka. Tietysti puoliparametrisella EQ:lla voi louhaista kiertotaajuksia pois jostain mikistä, mutta se on vähän sama, ku tekis arkeologisia kaivauksia puskutraktorilla. Eli siis, jos kokonaisvolyymitaso on sellainen, että laulaja ei saa ääntään kuuluviin kierroitta ilman, että huputtaa grillin, laulaa ihan kiinni mikkiin tms., niin voidaan esim. kompensoida proximity effectiä leikkaamalla botnea pois tai tasottaa huputtamisen aiheuttamaa kieroutta taajuusvasteessa. Tietysti paras vaihtoehto on laskea kokonaisvolyymiä niin, että kaikki kuuluu. Ne styrkkarit voi ihan oikeasti laittaa hiljemmalle.
 
Joku tais jo aiemmin sanoa niistä laitteiden päivittämisestä, joten ei kai siitä sen enempää, kun että tarkistakaa, että niissä teidän PA-kaiuttimissa on diskanttipillit kunnossa. Aika monta kertaa on tullut hetken ihmeteltyä tunkkaista saundia, ja sitten pistetty korva kiinni diskanttipilliin ja todettu, että kuollut on. Se liika gaini etuastesärön muodossa muuten tappaa diskanttipillejä.
 
Sitten jos näiden vaiheiden jälkeen vieläkin tuntuu oma ääni mikin kautta paskalta, niin kannattaa ensin kysyä joltain kaverilta, että onko näin. Peiliin katsominen ja oman äänen kuunteleminen ei ole kenellekään kivaa, joten omaan arvioon ei kannata luottaa. Jos kaverin mielestä mikin kanssa kuulostaa paskalta ja laulu ilman mikkiä kuulostaa hyvältä, niin sitten voi jo ruveta harkitsemaan uuden mikrofonin ostamista.
 
Mun yleistys mikeistä on se, että yleensä dynaamiset sopii paremmin miehille ja konkat naisille. Mutta eipä tämäkään päde kaikkiin. Erään miespuolisen ystäväni ääni on mitä ihaninta tumminta samettia livenä, mutta dynaamisen mikin kautta vain tunkkaista mutinaa. Kondensaattorimikeissä on yleensä tasaisempi taajuusvaste, ja ne pystyvät poimimaan korkeampia ja matalampia taajuuksia, kuin dynaamiset. Kondensaattorimikit ovat myös herkempiä, kuin dynaamiset. Herkempi -> enemmän volaa -> enemmän kiertoa. Ja onpa mulla tossa hyllyssä konkka, johon en oikein itse voi laulaa, koska mikin oma vahvistuspiiri menee särölle, jos laulan yhtään lujempaa.
 
Nämä tähän sepustamani asiat on kirjoitettu pääasiassa live-tilanteiden kannalta, mutta osittain pätevät myös nauhoittamiseen sillä erolla, että EQ:lla leikkiminen on huomattavasti mielekkäämpää, jos ei tarvitse huolehtia kierrosta. Ja oikean mikrofonin valinta on astetta tärkeämpää. Toisaalta sitä EQ:ta ei tarvitse ruuvata ennen sitä äänittämistä, kun sen voi tehdä jälkikäteenkin.
 
Ja SM58:sta sen verran, että henkilökohtaisesti en erityisesti pidä kyseisestä mikistä. Saundi on yleensä laulajasta riippumatta hiukan tunkkainen ja epäselvä. Työhevosena keikoilla se taas on kohtalainen, koska siihen voi laulaa erittäin läheltä johtuen kierosta taajuusvasteesta, ja näin välttää kiertoja asettamalla gainin pienelle.
 
Mikrofonin valinta riippuu siitä, että mihin sitä on tarkoitus käyttää. Jos on tarkoitus saada ääni kohtuullisesti kuuluviin kovaäänisellä keikalla, niin SM58 on ihan ok. Toisaalta esim JTS:n TX-8 on mielestäni vähintäänkin yhtä pätevä, mutta hinta 20€ on vain murto-osa viiskasista. Jotkin T-kaupan halpismikitkin pärjäävät kohtuullisen hyvin viiskasille varsinkin hinta-laatusuhteessa. Olen itse käyttänyt falsettistemmalauluihin menestyksekkäästi SM57:aa. Ja ideana olikin juuri 57:n suoma mahdollisuus päästä mahdollisimman lähelle itse kapselia.
 
Jos taas tarkoitus on saada kaunista ääntä kohtuullisemmalla äänenpaineella, niin kannattaa kokeilla paljon eri vaihtoehtoja. Konkalla yleensä saa kohtuullisen hyvää jälkeä, mutta tärkeintä on kuunnella, miten mikrofoni istuu omaan ääneen ja omaan mikkilaulutekniikkaan. On vaikea sanoa minkälainen mikki laulajalle sopii kuulematta ensin kyseistä laulajaa. Ja niiden laulajien, joita olen miksannut, ongelmat eivät keskimäärin ole liittyneet mikkivalintaan vaan aiemmin mainitsemiini mikkitekniikka ongelmiin.
 
Jos on ostamassa ensimmäistä mikkiään, niin antaa mennä mikä vaan. Sitten kun on korva harjaantunut kuulemaan miltä se oma laulu kuulostaa sen läpi, niin sitten kannattaakin jo ruveta harkitsemaan, että josko joku toinen voisi sopia paremmin. Ei ole tosiaan mitään järkeä ostaa jotain tonnin mikkiä ja huomata hetken päästä, että ei se sovikaan omalle laulusaundille.
 
Ja loppukaneettina sanoisin, että viime kädessä kaikki on sitten makuasioita, eli kannattaa kokeilla myös niitä asioita, joihin oon sanonut, että eiei. Tekemällä oppii ja kokeilemalla löytyy se oma saundi. Tietysti kannattaa pitää se järki mukana, kun ei ne uudet PA-kaapit tai vahvistimet ole ihan niin halpoja, että niitä kannattais ihan vaan kokeilun nimissä rikkoa.
 
Ja kai tässä vois tosiaan mainita muutaman mikkivalmistajan, joiden mikkejä itse on tullut kokeiltu: Shure, JTS, Audix, Røde, Sennheiser, T-bone, TOA, Audiotechnica... Enempää ei tule nyt mieleen.

JaS:
 
Erinomainen paketti perustietoa. Tekisin pysyväksi, jos se mulle mahdollista olisi. Mutta kun, ei niin tyydyn plussauttamaan.