Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä kuuntelen vinyylejä viikoittain. Ne ovat hauskoja tuokioita.

velipesonen: En kuuntele juuri lainkaan vinyyliä. Yli 90% cd-levyistä on heittämällä parempia kuin vastaava vinyylipuriste.
 
Jaa millä perusteella? Mun ja varmasti lähes jokaisen hifihemmon, tai muuten vaan hyvästä äänenlaadusta nauttivan mielestä asia on tasan päinvastoin. Jos nyt verrataan äänenlaatua, kansia, lehtiöitä tai mikä nyt siinä albumissa on tärkeää, niin cd on vertailussa aika naurettava rimpula. Se on kätevämpi, ja siinä ne plussat sitten olivatkin.

arsu: Se on kätevämpi, ja siinä ne plussat sitten olivatkin.
 
Hyvin masteroitu CD (ja tietenkin pitää olla hyvin äänitetty ja miksattu myös, mutta sama koskee vinyyliäkin) kyllä pieksee vinyylin äänenlaadussa, mutta valitettavasti vain ehkä 1% CD levyistä, jos niinkään moni, on hyvin masteroitu... Tuo on mysteeri, jota en ole tähän päivään mennessä tajunnut, että miksi? Johtuuko kaikki todellakin loudness warista, vai onko alan ammattitaidon taso vain tippunut hyvin radikaalisti vinyylin kulta-ajoista?

arsu: Jaa millä perusteella? Mun ja varmasti lähes jokaisen hifihemmon, tai muuten vaan hyvästä äänenlaadusta nauttivan mielestä asia on tasan päinvastoin. Jos nyt verrataan äänenlaatua, kansia, lehtiöitä tai mikä nyt siinä albumissa on tärkeää, niin cd on vertailussa aika naurettava rimpula. Se on kätevämpi, ja siinä ne plussat sitten olivatkin.
 
No vaikka sillä perusteella, että vinyylisoittimen taajuusvaste on vuoristorataa.
Cd-soittimestakin saa sen "maagisen" vinyylisoundin, kun möyhentää soundia riittävästi taajuuskorjaimella.
 
Luen itsenikin jonkinasteiseksi hifiharrastajaksi, eikä minulla ole minkäänlainen kaipuu vinyyliin.
 
Nostalgiasyistä toki vinyyliasian ymmärrän. Ja levynkansitaiteelle cd-levy ei tietenkään tee oikeutta.

Flash: Hyvin masteroitu CD (ja tietenkin pitää olla hyvin äänitetty ja miksattu myös, mutta sama koskee vinyyliäkin) kyllä pieksee vinyylin äänenlaadussa, mutta valitettavasti vain ehkä 1% CD levyistä, jos niinkään moni, on hyvin masteroitu... Tuo on mysteeri, jota en ole tähän päivään mennessä tajunnut, että miksi? Johtuuko kaikki todellakin loudness warista, vai onko alan ammattitaidon taso vain tippunut hyvin radikaalisti vinyylin kulta-ajoista?
 
Alan harrastajat ovat kertoneet minulle yleisenä totuutena pidettävän, että parhaat äänitteet on tehty 60-luvulla. Tämän jälkeen äänitöiden taito on kuulemma jäänyt unholaan. Eipä sen puoleen kyllä olekaan tullut vastaan 50-60 luvun taitteessa tehtyjen Blue Note levyjen veroista myöhempää materiaalia.

JuhaHo: Alan harrastajat ovat kertoneet minulle yleisenä totuutena pidettävän, että parhaat äänitteet on tehty 60-luvulla. Tämän jälkeen äänitöiden taito on kuulemma jäänyt unholaan. Eipä sen puoleen kyllä olekaan tullut vastaan 50-60 luvun taitteessa tehtyjen Blue Note levyjen veroista myöhempää materiaalia.
 
Kaikenlaista ne harrastajat puhuvat. Ammattilaisilla saattaa olla erilainen mielipide asiaan.

Vinyylissä on sitä niin sanottua munaa

Jos puhutaan vain ja ainoastaan teknisistä spekseistä niin cd hakkaa kyllä vinyylin.Sitten jos puhutaan subjektiivisesta kuuntelukokemuksesta niin asia on toinen.Tällöin ei puhuta mitattavista suureista.
 
Edelleen suosittelen kuuntelemaan musiikkia formaatin sijaan.

PsychedelicWarlord: Jos puhutaan vain ja ainoastaan teknisistä spekseistä niin cd hakkaa kyllä vinyylin.Sitten jos puhutaan subjektiivisesta kuuntelukokemuksesta niin asia on toinen.Tällöin ei puhuta mitattavista suureista.
 
Edelleen suosittelen kuuntelemaan musiikkia formaatin sijaan.
 
Samaa piti sanoa. Soundi on vaan erilainen, ja koko kuuntelukokemus myös. Ja vaikka "teknisillä spekseillä" cd hakkaisikin vinyylin, niin kun itsellänikin on molemmissa formaateissa samoja levyjä ainakin parisataa kappaletta, niin en keksi tuosta joukosta ainuttakaan jota kuuntelisin mieluummin cd:nä. Ja kun näitä on vertailun vuoksi joillekin kavereille soitellut niin ei ole kyllä yksikään vielä cd-soundia parempana pitänyt. Eikä tämä ole laitteistostakaan kiinni, itse asiassa tuo cd-toistimeni taitaa olla kalliimpi kuin vinyylisoittimeni.
 
Mutta vaikka musiikki menee formaatin edelle, niin vielä kun otan hyllystäni saman albumin cd:nä ja vinyylinä ja alan niitä vierekkäin vertailemaan, niin ihan kokonaisuutena vinyylipainos on valovuoden "siistimpi". Toki painoksissa on myös suuria eroja. Mut näin esimerkkinä, ostin äskettäin vinyylin, 180 grammanen audiophile möllykkä, 16-sivuinen iso lehtiö, upeat kannet ja mukana paketissa vielä tuo cd (autoon :D). Ja maksoi 3 euroa enemmän kuin pelkkä cd samasta.

Mulla on aika monta levyä sekä vinyylinä että cd:nä. Joissain tapauksissa vinyyli soundaa paremmalta, joissain taas cd. Soundi riippuu paljon mm. masteroinnin laadusta ja vinyyleissä myös prässäyksestä ja käytetyn vinyylin laadusta. Huippuvinyylit ovat kerrassaan komiaa kuultavaa, mutta ns. huonot painokset ovat todella huonoja. Vinyyliajan loppuvuosina alkoi painosten laatu olla aika kuraa: ei dynamiikkaa, tuhnut soundit ja levyt ritisivät jo uutena. Näin etenkin monien vanhojen kiekkojen uusintapainoksissa. Tietysti vinyylilevyn soundiin vaikuttaa ratkaisevasti levyn kunto. Paskainen ja naarmuinen levy kuulostaa...autenttiselta bluesilta.

Rämppy: Vinyyliajan loppuvuosina alkoi painosten laatu olla aika kuraa: ei dynamiikkaa, tuhnut soundit ja levyt ritisivät jo uutena. Näin etenkin monien vanhojen kiekkojen uusintapainoksissa.
 
Mulla on valitettavasti jonkun verran noita (aikoinaan uutena ostettuja) ja kuulostivat tosiaan jo uutena ihan hirveältä ritinöineen päivineen. Kannattaa siis miettiä vähän LP levyjä ostaessa, että mihin painoksiin rahansa pistää...

Rämppy: Soundi riippuu paljon mm. masteroinnin laadusta ja vinyyleissä myös prässäyksestä ja käytetyn vinyylin laadusta. Huippuvinyylit ovat kerrassaan komiaa kuultavaa, mutta ns. huonot painokset ovat todella huonoja. Vinyyliajan loppuvuosina alkoi painosten laatu olla aika kuraa: ei dynamiikkaa, tuhnut soundit ja levyt ritisivät jo uutena.
 
Vinyyliajan loppuvuodet ovat jossain kaukana tulevaisuudessa. No, tiedän mitä tarkoitat, ja pitää paikkansa. Mutta tänä päivänä ja huomenna prässättyt vinyylit tuntuvat olevan lähes kaikki huippuluokkaa. Aloin oikeen katseleen listasta tänä vuonna ostamiani levyjä, niin ainakin kaikki Peacevillen, Kscopen, Rhinon, Roadrunnerin, Southern Lordin ja kotimaisista Longplayn albumit ovat olleet järjestään erittäin upeita julkaisuja. Niin prässäyksen, soundien kuin visuaalisuudenkin osalta. Jos nyt huonoja hakemalla hakee niin eihän nämä Nemsin kympin levyt tietenkään ole samaa luokkaa parempien kanssa. Kuvalevyt sun muut ovat oma lukunsa.
 
E: niin ja kai se on myös cd:n etu, että tosiaan niiden painosten laatu on tasaisempaa.

arsu: Vinyyliajan loppuvuodet ovat jossain kaukana tulevaisuudessa.
Njoo. Tajusit kai, että tarkoitin aikaa jolloin vinyylilevy oli massojen formaatti. Vaikka vinyyli ei ole kuollut ja on jopa tullut takaisinkin, on se kuitenkin nykyään erikoiskamaa pienelle harrastajaryhmälle ja uskon että sellaiseksi jääkin. Kieltämättä nykypainosten laatu on hyvä, mutta halpojahan uudet vinyylit eivät ole.

Valitettavasti en vieläkään. Vaimo käski kantaa vinyylisoittimen ja levyt kellariin jo vuosia sitten enkä ole jaksanut musankuuntelua rakentaa sinne...

Flash: Hyvin masteroitu CD (ja tietenkin pitää olla hyvin äänitetty ja miksattu myös, mutta sama koskee vinyyliäkin) kyllä pieksee vinyylin äänenlaadussa, mutta valitettavasti vain ehkä 1% CD levyistä, jos niinkään moni, on hyvin masteroitu... Tuo on mysteeri, jota en ole tähän päivään mennessä tajunnut, että miksi? Johtuuko kaikki todellakin loudness warista, vai onko alan ammattitaidon taso vain tippunut hyvin radikaalisti vinyylin kulta-ajoista?
 
Tekniseltä pohjalta en usko että näin on, jos stereona CD on 44.1 Khz ja dynamiikka tulee 16bitin pohjalta.
 
Ja suosittelen ottaan Pepsi challengen vaikka Chili Peppersin Stadium Arcadiumin tai Pearl Jamin Backspacerin CD/vinyylipainoksista, joissa molemmissa vinyyli tehty omasta, täysin analogisesta masterista.
 
Voihan tietty olla, että jos CDlle tekee vastaavan masterin niin kuulostaa aika lähelle samalta mutta luulisin että vinyylille saa enemmän dynaamisia vaihteluita loppupeleissä. Ja mitä näitä harmonisia ylätaajuuksia nyt olikaan...

rybk: Voihan tietty olla, että jos CDlle tekee vastaavan masterin niin kuulostaa aika lähelle samalta mutta luulisin että vinyylille saa enemmän dynaamisia vaihteluita loppupeleissä. Ja mitä näitä harmonisia ylätaajuuksia nyt olikaan...
 
Vinyylin dynamiikka on pienempi kuin cd:n.Muistaakseni n.50-60dB (cd 90dB).Samoin 44.1kHz:n näytteenottotaajuus on ns.Nyqvistin teoreeman mukaan täysin riittävä ihmisen kuuloalueella liikkuvan informaation tallentamiseen.
 
Löytämiäni arvoja:
 
Äänityslaitteiden dynamiikkaa:
 
* LP-levy - c-kasetti: 55 - 65 dB.
* CD-levy - minidisk: 95 dB.
* Matkaradio: 15 dB.
 
Ihmettelen mikä tarve vinyylinharrastajilla on sotkea mukaan vinyylin muka-teknistä paremmuutta kun sellaista ei ole? Ja vinyylinkuuntelussa on nykyään kyse myös muoti-ilmiöstä.
 
Jos joku pitää vinyylistä,diggaa sen kuuntelemista niin se riittää - ilman ,että aletaan vääntää mustaa valkoiseksi.

rybk: Ja suosittelen ottaan Pepsi challengen vaikka Chili Peppersin Stadium Arcadiumin tai Pearl Jamin Backspacerin CD/vinyylipainoksista, joissa molemmissa vinyyli tehty omasta, täysin analogisesta masterista.
 
Molempien CD master on tehty erittäin huonosti vinyyliversioon nähden.
 
Voihan tietty olla, että jos CDlle tekee vastaavan masterin niin kuulostaa aika lähelle samalta
 
Samalta tai paremmalta.
 
mutta luulisin että vinyylille saa enemmän dynaamisia vaihteluita loppupeleissä. Ja mitä näitä harmonisia ylätaajuuksia nyt olikaan...
 
"Luulet"... Luulo ei ole tiedon väärti. Kyllä CD:lle saa dynamiikkaa enemmän kuin LP:lle, mutta ongelma on se, että sitä dynamiikkaa ei juuri koskaan käytetä! Yleensä käytetään paljon pienempi osa, kuin mitä on mahdollista saada LP:lle. Tämän takia hyvin tehdyt LP masterit monesti hakkaavat CD masterit. Tuo Chili Peppersien levy on oiva esimerkki siitä.
 
Onneksi nyt on alkanut tulemaan jonninverran noita blu-ray audio julkaisujakin. Loppuu se jappasu spekseistä. Silti LP:ssä on oma fiiliksensä minkä takia niitä mielellään pyörittelee.

Kuuntelisin kyllä, mutta perhanan vinyylisoitin sanoi sopimuksen irti. Eikä ollut kuin rapiat 20 vuotta vanha. Halvalla ei saa hyvää.

Ja nykyään tulee ostettua vinyyliä osaks myös kansitaiteellisista syistä.
 
Löysin tollasia pointteja tuolta digitaalisen formaatin puolelta.
 
Onhan se niinkin ettei oo tullut koskaan CDitä kuunneltua millään hifi-laitteella, jossa on DA-muuntimet viimesen päälle. Vaikka ei mun levarikaan mikään hifi oo, mutta ei mikään stereosarja-muovihirvityskään tosin.
 
1. Standard CD (often called "Redbook") has 16-bits and 44.1 KHz worth of resolution. This was not arrived at back in the early 80's because it was "perfect" (marketing hyperbole aside), but because that was the maximum rez that cheap digital converters could be produced at with the technology of the day. It was a compromise.
 
2. HDCD is a sort of "hack" that tacks on a few extra bits worth onto a Redbook CD. HDCDs will play on any CD player, but you need an HDCD compatible player to "hear" those extra bits. There is much debate over the merits of this technology.
 
3. DVD-Audio is a new technology that has to have a DVD-Audio player to play back (at full resolution), you can't just use any old DVD player (although many DVD-Audio discs also have Dolby Digital versions of the music on them, but that is NOT full-resolution DVD-Audio sound) or CD player. DVD Audio has 24 bits and up to 192 Khz worth of resolution. Like the Redbook and HDCD, it is based on Pulse Code Modulation (PCM) digital technology. DVD-Audio discs used to be sold separately from CDs, but recently a new format called Dual Disc has allowed for the release of CDs with CD on one side and DVD Audio on the other. Many machines have a lot of trouble playing back either side of these discs, however. DVD-Audio can be in standard two-channel or in many cases, multi-channel surround if you have a surround system.
 
4. SACD is a totally different way of doing digital, not based on PCM. It has its supporters and detractors. Supporters claim it has vastly superior resolution to standard CDs. Detractors note that the DSD technology behind it is somewhat flawed, requiring serious noise-shaping in the high frequencies to prevent distortion. Supporters reply this has been addressed and very little music occurs up in the ultra high frequencies anyway (mostly out of the audible range), so it's a worth-while sacrifice for the extra resolution you get where it counts. Proof is in the pudding, and listening to SACDs reveals indeed they have superior sound quality to the CD, although they have a unique signature that doesn't sound very digital at all. SACD has a very analog signature which can be very appealing. DVD-Audio can sound like a CD on steroids, maybe a little more clinical than SACD. SACD also comes in several flavors and you need an SACD compatible machine to play it back. There are two-channel SACDs, SACDs with 2-channel and multi-channel mixes, and there are "hybrid" SACDs that will play on all CD players, but you can still only play back the SACD layer on SACD machines.
 
5. A Redbook CD played back on a high-quality CD system will sound better than a DVD-A/SACD played back on a mediocre or budget system.
 
6. Just because an album is encoded in HDCD, SACD or DVD-A is no guarantee it will sound great. It depends on how well the material was recorded, and how well it was mastered for digital. It's possible (and does occur) that some hi-rez titles do not sound better than certain other Redbook CD editions. But, when done right (and most of them are), hi-rez on a good system can be absolute *heaven*.