Kitarat: soittaminen ›

MikkiHiiri: Skaala on sitten helpompi muodostaa tuon arpeggion ympärille.
 
Vai toisin päin? Otetaan asteikosta joka toinen sävel ja saadaan sen asteikon kaikki sointuasteet?

Semmoinen lisäys vielä omaan kirjoitukseeni, että kun oot jyystänyt ja tiluttanut vaikkapa tuota d-molliarpeggiota riittävän pitkään etkä enää keksi siitä mitään uutta, niin kun lisäät pari säveltä (g ja gis) niin huomaat, että niillä on dramaattinen vaikutus sointiin. YKsittäisten sävelten merkitys korostuu ihan eri tavalla kuin kokonaisia skaaloja soitettaessa (tosin tuossahan skaala hieman muuttuu).

baron: Vai toisin päin? Otetaan asteikosta joka toinen sävel ja saadaan sen asteikon kaikki sointuasteet?
 
Juu, voi hyvin olla, että ilmaisu ei ole ihan jämptiä mutta jos asia jotenkin selviää, niin hyvä.
 
Muistelen, että basisti Carol Kaye taisi jopa "kieltää" skaalojen opiskelun; ne pilaavat korvat!

MikkiHiiri: ...Muistelen, että basisti Carol Kaye taisi jopa "kieltää" skaalojen opiskelun; ne pilaavat korvat!
 
Carolin fanina annan varaukselliset kompit tälle. Ei ole ollenkaan huono lähestymistapa mennä nelisoinnuista laajempiin arpegioiden kautta. Hyvä konsti saada moodien soundista kiinni. Oma muna-vai-kana vänkääminen tästä herkästi lähtee tulille, mutta en pidä ollenkaan huonona sitä, että skaalan/moodin äänien funktiosta sointuun nähden ottaa näin kiinni.

Zeeboo: Carolin fanina annan varaukselliset kompit tälle. Ei ole ollenkaan huono lähestymistapa mennä nelisoinnuista laajempiin arpegioiden kautta. Hyvä konsti saada moodien soundista kiinni. Oma muna-vai-kana vänkääminen tästä herkästi lähtee tulille, mutta en pidä ollenkaan huonona sitä, että skaalan/moodin äänien funktiosta sointuun nähden ottaa näin kiinni.
 
Sointu laajennuksineen = asteikko

Tällee jälkiviisaana vois sanoo et topicin ois voinu nimetä vaikka "Otelauta haltuun, missä järjestyksessä?"
 
Mutjoo, arvostaisin suuresti, mikäli joku arvon m.nettiläinen jaksaisi jonkinnäköisen listan tehdä asioista mitä nyt kannattaisi opetella. Vaikka ihan ranskalaisin viivoin tms.
Motivaatio ois aika korkeella ja hyvin päässy alkuun. Mutta kun tosiaan ei ite oikeen tajuu notta mitä ja missä järjestyksessä kannattaisi opiskella ton otelautan ymmärtämiseen.

tomaattiorava: Tällee jälkiviisaana vois sanoo et topicin ois voinu nimetä vaikka "Otelauta haltuun, missä järjestyksessä?"
 
Mutjoo, arvostaisin suuresti, mikäli joku arvon m.nettiläinen jaksaisi jonkinnäköisen listan tehdä asioista mitä nyt kannattaisi opetella. Vaikka ihan ranskalaisin viivoin tms.
Motivaatio ois aika korkeella ja hyvin päässy alkuun. Mutta kun tosiaan ei ite oikeen tajuu notta mitä ja missä järjestyksessä kannattaisi opiskella ton otelautan ymmärtämiseen.
 
Kuten tästäkin ketjusta on tullut selväksi, ei sulle kukaan pysty tekemään semmoista listaa, mistä joku toinen ei olisi vahvasti eri mieltä. Ihmisten ajattelutapa soittamisen suhteen on kuitenkin niin erilainen, ettei yhdelle edes sovi sama tapa kuin toiselle. Siltä pohjalta mä neuvoisin sua harkitsemaan muutamaa tuntia jollain opettajalla. Se näkee, mitä sä olet vailla, ja pystyy siten tekemään sulle yksilöllisemmän treenisuunnitelman.

Minä sanoisin, että ensimmäisenä C-duuriasteikko koko kaulalta. Silloin oppii kantasävelten (A B C D E F G) paikat ulkoa, ja muunnesävelet on tämän jälkeen helppo löytää. Maino tapa tuon hallitsemiseen on opetella kyseinen asteikko ensin kieli kerrallaan koko kaulan alueelta, sitten kielipareittain ja lopulta asemissa ja asemien välillä liikkuen. Joka treenimuodossa käypäistä soittomateriaalia ovat asteikot, asteikkosekvenssit, murtosoinnut, kaiken maailman duurissa menevät melodiat (lastenlaulut ovat parhautta!) ynnä muut ynnä muut.
 
Tuon kanssa kun tappelee sen pari kuukautta, niin silmät näkevät jo aivan eri tavalla. Sitten voi ruveta harjoittelemaan samaa asiaa F:ssä, Bb:ssä, Eb:ssä... siis kaikki duuriasteikot kvinttiympyrän mukaan. Treenatessa olisi hyvä myös kuunnella analyyttisesti ja olla selvillä siitä, monesko aste kukin sävel on suhteessa asteikon perussäveleen. Sieltä se melodiataju rupeaa kehittymään...

wavelength: Minä sanoisin, että ensimmäisenä C-duuriasteikko koko kaulalta. Silloin oppii kantasävelten (A B C D E F G) paikat ulkoa, ja muunnesävelet on tämän jälkeen helppo löytää. Maino tapa tuon hallitsemiseen on opetella kyseinen asteikko ensin kieli kerrallaan koko kaulan alueelta, sitten kielipareittain ja lopulta asemissa ja asemien välillä liikkuen. Joka treenimuodossa käypäistä soittomateriaalia ovat asteikot, asteikkosekvenssit, murtosoinnut, kaiken maailman duurissa menevät melodiat (lastenlaulut ovat parhautta!) ynnä muut ynnä muut.
 
Tuon kanssa kun tappelee sen pari kuukautta, niin silmät näkevät jo aivan eri tavalla. Sitten voi ruveta harjoittelemaan samaa asiaa F:ssä, Bb:ssä, Eb:ssä... siis kaikki duuriasteikot kvinttiympyrän mukaan. Treenatessa olisi hyvä myös kuunnella analyyttisesti ja olla selvillä siitä, monesko aste kukin sävel on suhteessa asteikon perussäveleen. Sieltä se melodiataju rupeaa kehittymään...
 
No tota A duuria on nyt ne kuukauden päivät pyöritelty. Nyt oon yrittäny näpytellessä sanoa aina ääneen mikä nuotti on menossa jos jäisivät sillä tavalla päähän.
Sama juttu kun oon kolmisointuina jokasen asteen arpeggioita luritellu, eivät vaan tahdo jäädä muistiin =)
Toistoa vaan...

Treenatessa olisi hyvä myös kuunnella analyyttisesti ja olla selvillä siitä, monesko aste kukin sävel on suhteessa asteikon perussäveleen. Sieltä se melodiataju rupeaa kehittymään...
 
Tätä painottaisin erityisesti. Nuo perus "boxit" esim. C-duurille (ja sitä myöten kaikille sen moodeille) saa varsin vähällä vaivalla haltuun, mutta se että ne saa haltuun muutenkin kuin visuaalisesti onkin vähän isomman työn takana. Monesti törmää esim. sellaiseen, että kun ne tietyt "boxit" löytyvät eri asteikoista niin niitä kuitenkin soitetaan "samalla tavalla".
 
Esim. yksinkertaisimmillaan, Molli ja duuripentatonisesta asteikosta löytyy tämä lähes kaikille tuttu "boxi":

A-mollissa:
E|-5--8-
B|-5--8-
G|-5-7--
D|-5-7--
A|-5-7--
E|-5--8-
 
E|-R--b3-
B|-5--b7-
G|-b3-4--
D|-b7-R--
A|-4--5--
E|-R--b3-

 
Tuossa on ensin sormitus ja jälkimmäisessä asteikon sisältämät intervallit (r= pohjasävel). Sitten kun mennäänkin C-duurissa niin rakenne onkin tällainen vaikka boxi itsessään näyttääkin ihan samalta ja soitetaan samasta kohtaa:

E|-6--R-
B|-3--5-
G|-R-2--
D|-5-6--
A|-2-3--
E|-6--R-

 
Luulisi olevan ihan päivänselvä juttu että ei noissa ihan samat kikat toimi kun soinnun sävelet sijaitsevat aivan eri paikoissa, mutta aika moni noita tuntuu silti soittavan ihan samalla tavalla, mentiinpä duurissa tai mollissa. Eli toisinsanoen soitossa luotetaan enemmän siihen visuaaliseen puoleen ja lihasmuistiin samalla kun se kaikkein tärkein eli kuuloaisti jätetään pois. Kyllähän tuolla tavalla soittaessakin pysytään ns. "oikeissa sävelissä", mutta melko samantien se kyllä kuuluu siitä soitostakin läpi että nyt ei olla ihan kärryillä.
 
Tämän välttämiseksi mielestäni olisi ehkäpä fiksuinta lähteä niistä sointuarpeggioista liikkeelle. Kun opettelee vaikkapa vain yhden sormituksen aluksi siitä C-duurista ja sitten soittelee siihen päälle samasta asemasta perus I-IV-V kiertoa sointuarpeggioina niin siinä samalla näkee että mitä siellä "asteikon sisällä" tapahtuu. Sitten kun soitteleekin sen saman boksin päälle tuota I-IV-V kiertoa A-mollista niin huomaa kyllä hyvin nopeasti että siellä boksin sisällä tapahtuukin jotain aivan muuta! :)
 
Yksinkertaisia perusjuttuja, mutta ainakin itse olisin tahtonut että joku olisi tuon asian minullekkin aikanaan selvittänyt. Siinä mentiin muutama vuosi aika tehokkaasti metsään kun oli niin kiire opetella hirveä läjä sormituksia sen sijaan että olisi opetellut edes että mitä sillä perus duuriasteikolla oikein tehdään.

Pieni tarkistus, oonko siis ymmärtänyt oikein että C-duurissa nuo mainitsemasi arpeggiot ovat :
 
I C-E-G
IV F-A-C
V G-B-D
 
?

tomaattiorava: Pieni tarkistus, oonko siis ymmärtänyt oikein että C-duurissa nuo mainitsemasi arpeggiot ovat :
 
I C-E-G
IV F-A-C
V G-B-D
 
?
 
C-duurissa I-IV-V-kierto menee juuri noilla sävelillä, eli kyllä!

Hoi muusilaiset!
Kummankohan molliasteikon moodeihin kannattaisi ruveta ensimmäisenä tutustumaan:
Harmonisen mollin, vaikö melodisen mollin?
Miksi?

ankkiz: Hoi muusilaiset!
Kummankohan molliasteikon moodeihin kannattaisi ruveta ensimmäisenä tutustumaan:
Harmonisen mollin, vaikö melodisen mollin?
Miksi?
 
Pärghkele! Melodisen mollin ehdottomasti!
 
Siksi, koska minä sanon. Jazzmollin moodit ovat, sanoisinko, useammissa tilanteissa käyttökelpoisempia:D Harm. mollista sä pärjäät ihan tarpeeks jos handlaat ykkösen ja vitosen, jazzmollista olennaisimpia ehkä eka, neljäs ja seittemäs, mutta tosimiehethän opettelee kaikki;) Mä en voi tietää, miten tyypit nämä opettelevat, mutta sointujen kautta näitä kannattaa mielestäni lähteä hahmottamaan(helpottaa spontaania käyttöä harmonian sisällä sitten improvisointitilanteessa), ja lisäksi jos eka opettelet jazzmollin moodit ja siirryt sitten harm. molliin, voit hahmottaa ne ihan jazzmollin moodeina alentaen vain puolisävelaskeleella sitä, mikä ykköselle olis seksti, if you get my point..
 
Lähtökohtaisesti kuitenkin mel.mollin moodit tulevat ehkä useammin vastaan.

Meikäläinen osaa tällä hetkellä kunnolla vain C-duuriasteikon joka puolelta kaulaa. Millä tavoin kannattaisi lähteä opettelemaan muita sävellajeja? Kannattaisiko opetella ne täysin uusina asteikoina (11kpl), vai siirtää mielessään sitä C-duuria ylös tai alas (näin olen tähän asti tarvittaessa tehnyt)?
 
Entä pitäisikö arpeggioita pystyä soittamaan lennossa taustan sointujen päälle? Osaan esimerkiksi perus seiskasointuarpeggiot suht. hyvin, ja pystyn käyttämään niitä helposti sävellyksessä, mutta tuntuu mahdottomalta nähdä ne tarpeeksi nopeasti kaulalta improvisoidessa. Jos vastaus on kyllä, niin miten tätä voisi/kannattaisi harjoitella? Kannattaisiko ajatella arpeggioiden nuotteja ja nähdä ne kaulalta, vai kannattaisiko ajatella alla olevaa asteikkoa?

cr4b:
Entä pitäisikö arpeggioita pystyä soittamaan lennossa taustan sointujen päälle? Osaan esimerkiksi perus seiskasointuarpeggiot suht. hyvin, ja pystyn käyttämään niitä helposti sävellyksessä, mutta tuntuu mahdottomalta nähdä ne tarpeeksi nopeasti kaulalta improvisoidessa. Jos vastaus on kyllä, niin miten tätä voisi/kannattaisi harjoitella? Kannattaisiko ajatella arpeggioiden nuotteja ja nähdä ne kaulalta, vai kannattaisiko ajatella alla olevaa asteikkoa?
 
Tarkotatko nyt arpeggioilla sitä, et otat soinnun ja soitat ne sävelet peräkkäin jättäen komppisoitossa soimaan, vai liidisoitteluissa soinnun äänien soittamista soololinjassa?
 
Jälkimmäisen tapauksessa niitä on - yllätys yllätys - soitettava niin maan perkeleesti. Lähdettävä käyttämään niitä kuvioita pikkuhiljaa improvisoinnissa, ja unohdettava se pelleily, että ekan päivän aikana sä tulet näkemään ne kaikki nelisointuarpeggiot jotenkin mystisesti koko kaulalla. Ennemmin kannattaisi mun mielestä ajatella asteita ja sointujen laatua tietyillä sävellajin asteilla, esim. C-duurissahan sä soittasit FMaj7-sointua, etkä Fm7-sointua, joten tiedät, mitä nuotteja valita.

Tonski: Tarkotatko nyt arpeggioilla sitä, et otat soinnun ja soitat ne sävelet peräkkäin jättäen komppisoitossa soimaan, vai liidisoitteluissa soinnun äänien soittamista soololinjassa?
 
Jälkimmäisen tapauksessa niitä on - yllätys yllätys - soitettava niin maan perkeleesti. Lähdettävä käyttämään niitä kuvioita pikkuhiljaa improvisoinnissa, ja unohdettava se pelleily, että ekan päivän aikana sä tulet näkemään ne kaikki nelisointuarpeggiot jotenkin mystisesti koko kaulalla. Ennemmin kannattaisi mun mielestä ajatella asteita ja sointujen laatua tietyillä sävellajin asteilla, esim. C-duurissahan sä soittasit FMaj7-sointua, etkä Fm7-sointua, joten tiedät, mitä nuotteja valita.
 
Siis nimenomaan leadisoittelussa. Ajattelin vain, että siihen voisi olla joku tehokkaampikin treenitapa kuin vain soittaa niitä ja toivoa, että se niiden tajuaminen tulee joskus. Tällä hetkellä olen treenannut siten, että otan kaulalta jonkun rndm aseman ja heitän päästä, että soitan vaikka C#7-arpeggion siitä kohtaa, ja sitten yritän löytää sen mahdollisimman nopeasti. Tuolla kysymykselläni hain takaa sitä, että jos nyt soitat vaikka 15. nauhalta jotain ja päähäsi tulee että "hei, nytpäs haluan soittaa FMaj7-arpeggion". Etsitkö sieltä ensin sen F-nuotin ja lähdet soittamaan siitä, vai mietitkö että mihin kohtaan C-duuriasteikkoa sopii maj7-arpeggion sormitus? En tiedä, osaanko selittää tuota mitenkään järkevästi, mutta onhan niitä eri tapoja ajatella sama asia.

cr4b: ... Etsitkö sieltä ensin sen F-nuotin ja lähdet soittamaan siitä, vai mietitkö että mihin kohtaan C-duuriasteikkoa sopii maj7-arpeggion sormitus? En tiedä, osaanko selittää tuota mitenkään järkevästi, mutta onhan niitä eri tapoja ajatella sama asia.
 
Aikansa kun näitä on hieronut, niin arpeggiot, asteikot & moodit löytyvät ilman "suunnistusapuvälineitä". Aivan sama mistä asemasta soittaa ja mistä äänestä äänestä aloittaa. Oikoitetä vaan ei perille ole. Tarttee vaan soittaa ja treenata ja vähän funtsata mitä soittaa.
 
Suosittelen lämpimästi otelaudan haltuun ottoa niin, että äänten paikkojen tunnistamisen lisäksi otelaudalta pystyy näkemään mille tahansa äänelle minkä tahansa äänen intervallisuhteen.

Zeeboo:
Suosittelen lämpimästi otelaudan haltuun ottoa niin, että äänten paikkojen tunnistamisen lisäksi otelaudalta pystyy näkemään mille tahansa äänelle minkä tahansa äänen intervallisuhteen.
 
Aamen ja plussapallot kotiin!! Harva jaksaa, eikä varmaan ykskään vastaan sattunu kitaristi oo kyllä jaksanu oktaavin ulkopuolelle niitä vedellä, et jos sanon vedä pieni tredesimi niin lähtee kyllä ja mihin suuntaan vaan huvittaa. Sanotaan, että jos sä cr4b saat oktaavin sisään jokasessa sävelessä mihin liikut intervallisuhteen tonaalisessa kontekstissa(eli tiedät mitä soittaa asteikon sisällä, so to speak..) niin usko pois, ei mun tartte sulle selittää miten niitä kannattaa treenata:D Lisäät septimejä kolmisointuswiippeihin, uusia rytmityksiä ja kuvioita, eri nopeuksilla, eri sointuja.. Ei sulta hommat kesken lopu!