Kitarat: kitarakamat ›

Vuodesta 05 lähtien oon soitellut koverretulla otelaudalla. Tein sen silloin Ibanez S kitaraani ihan vain käsityönä eli erilaisilla raspeilla ja santapapereilla. Kolme viikkoa kesti muutama tunti per päivä työskennellen, ja hyvää jälkeä tuli noin ensimmäiseksi koverrustyöksi. Noista upotetuista inlay merkeistä jäivät jäljelle ainoastaan ylärekisterissä olevat, sillä tein melko syvät railot nauhojen väliin.
 
Kyllähän tuohon kesti pitkään totuttautua, ja aluksi olin hyvin pettynyt ja meinasin melkein heittää kyseisen kaulan roskakoriin. Kolmen kuukauden jälkeen oli mieli muuttunut totaalisesti tuon suhteen, sillä soittotaitoni ja etenkin tarkkuus oli parantunut huomattavasti. Ja ah, se kontrolli jonka kielestä saa bendatessa on jotain sellaista johon kovertamattomalla otelaudalla en ikinä päässyt, ja josta en koskaan luopuisi. Ja ne sormet ikäänkuin uppoaa sinne koverruksiin joka mahdollista huomattavasti tarkemman soiton nopeissa tilutuksissa. Koen myös että aäni "elää" huomattavasti enemmän kun sitä puuta ei ole siellä sormien alla, ja ynkän vibrato perustuu juuri osittain tuohon koverretun otelaudan tuomaan kontrolliin.
 
Nyt vuosien jälkeen en enää osaa soittaa kovertamattomalla otelaudalla, tulee heti tunne että kaulassa on jotain pahasti vialla kun tuntuma on niin erilainen. Se tuossa on riskinä että kun kerran ns. "pääset taivaaseen", ei sieltä hevillä tulla takaisin vanhaan tasalautaan. Olenkin sen takia päättänyt koverruttaa kaikki tulevatkin kitarani.
 
Kyllä tuon tekemistä voin itse siis suositella mutta tietyillä varauksilla. Tein aikoinaan kaverin erittäin halpaan kopiostratoon saman operaation. Kuitenkin puolen vuoden kuluttua siitä nauhat alkoivat itsestään nousta otelaudasta yhdestä sun toisesta kohdasta, ja koko kaula päätyi lopulta roskakoriin. Eli riippuu vähän puun laadusta, tuoreudesta ja sattumasta muutenkin miten kitara tuohon reagoi. Omassa Ibanezissa ei mitään ongelmia ilmennyt vuosienkaan jälkeen.
 
Varman päälle pelatessa koverrus kannattaa tehdä niin, että nauhojen näkyvän yläosan viereen jätetään hieman puuta sitä tukemaan. Itse tein Ibaneziini kuitenkin koverrukset niin ettei nauhojen ylimpien osien reunoille jää juuri lainkaan mitään puuta, vaan koverrus syventyy välittömästi nauhasta alaviistoon. Yngwie omissa kitaroissa mitä olen joitakin kuvia katsonut on tehty koverrukset myös samalla tavalla ( ja Larry Lashbrookhan noita on hänelle kovertanut). Fenderin valmistamissa ynkkämalleissa tuo koverruksen tapa on vähän riippunut valmistusmaasta ja vuodesta. Muistan joillakin foorumeilla nähneeni kuvia japsiversioista joissa koverrus on tehty tuolla ns. "varman päälle" metodilla. Siinäpä jotain juttuja joita nyt tuli mieleen tästä aiheesta.