Kitarat: soittaminen ›

Sakmongkol: Kyllä musta vaan A-duuri F-mollin päälle kuulostaa erittäin rumalta. Kyseinen sointukierto jo muutenkin on vähintään epäilyttävä.
 
Niin tekeekin. Ennemmin vaikka A-duuri/F#-molli/B-molli -kiertoa.
 
Siihen sitten soittelee vaikka A-mixolydiania, eli A-duurin nuotit paitsi G#:n paikalle G.
 
http://upload.wikimedia.org/wikiped … Chord-scale_A7_and_A_mixolydian.png

Sakmongkol: Kyllä musta vaan A-duuri F-mollin päälle kuulostaa erittäin rumalta. Kyseinen sointukierto jo muutenkin on vähintään epäilyttävä.
 
Juusori, se olikin F#m

tomaattiorava: Juusori, se olikin F#m
 
No nyt tuli jotain järkeä: VI-I-II-VI
 
Jos homman tekisi viimeisen päälle niin F#m päälle F#-aiolinen, A:n päälle A-jooninen ja Bm:n päälle B-doorinen.

Tässä nyt kun on asiat vähän aikaa muhineet, niin uo arpeggiot alkavat vaikuttamaan kohtalaisen järkevältä treeniltä otelaudan hahmottamisessa.
Jos nyt edelleen pysytellään tässä A:ssa niin miten näitä juttuja kandeis alotella?

tomaattiorava: Tässä nyt kun on asiat vähän aikaa muhineet, niin uo arpeggiot alkavat vaikuttamaan kohtalaisen järkevältä treeniltä otelaudan hahmottamisessa.
Jos nyt edelleen pysytellään tässä A:ssa niin miten näitä juttuja kandeis alotella?
 
Sovella:D Kokeile pysytellä vaikka siinä boksissa, missä A-jooninen eli duuriasteikko lähtee just siitä E-kielen viidenneltä nauhalta, ja rajota se soitto vaikka nauhoille 5-8 tai 5-9 tai jotain vastaavaa, sit alat vetää vaikka alternatella niitä arpeggioita pysyen vain siinä asemassa. Vetelet siis A-duuriasteikon jokaselle asteelle tulevan perusmuotoisen kolmisoinnun(myöhemmin käännökset!) arpeggion siinä nauhavälissä, tähän tapaan:
 
A (A-C#-E) I
Bm (B-D-F#) II
C#m (C#-E-G) III
D (D-F#-A) IV
E (E-G#-B) V
F#m (F#-A-C#) VI
G#dim (G#-B-D) VII
 
Ja samalla kun teet tätä, sano aina sen nuotin nimi, missä oot menossa. Myöhemmin edelleen käännökset, homma laajentuu nelisointuihin, rytmitystä voit muunnella (koeta esim. soittaa tota kolmimuunteisena duupadaapaduupadaapa). Lisäksi voit tehdä noista sointukiertoja, joita soitat sitten ja koetat aina löytää edellistä sointua lähimpänä olevan arpeggion, joka tulee seuraavassa soinnussa. Tässä muutama peruskierto:
II-V-I
VI-IV-V-I
I-IV-V-I
I-IV-VII-I
I-IV-II-V-I
 
Ja vastaavaa, niin kuulostaa lähemmäks musiikilta kuin tekniikkareeniltä. Myöskin korvia treenatakseen ja et ne jutut jäis aivoihinkin, eikä vain sormiin, on hyväksi laulaa mukana noi nuotit tai sit sen soinnun basson sävel/pohjasävel, missä oot menossa. Jos tuntuu typerältä ja helpolta, niin koeta laulaa sen arpeggion terssiharmonia ylle ja alle ja sama seksteillä, vitun vaikeaa ja mieluummin niitä samoja nuotteja laulaa, missä on menossa:D Voi tietty olla, ettet sä tästä paljoa irti saa, mut kirjotinpa nyt taas itselleni ominaisesti viestillisen sontaa siinä toivossa, että joskus itekin muistan taas tehdä näitä ja että ehkä jotakuta saattaa kiinnostaa. Homman ydinhän on loppuukseen saada ne jutut juurtumaan korviin, että sä sit improvisoidessa päässäsi kuullessa, mitä haluat vetää, spontaanisti analysoit sen, mitä nuotteja käyttää ja miten ne sopivat siihen ympäristöön. Ajan kanssa tosta sit vissiin tulee sen verran automaattista, että ne jutut tulee ihan luonnostaan, mutta siihen pitää vänkkäillä noita aika paljon.
 
Ja kuten sanoin alussa, sovella:D Esmes lähet vetää tota boksissa pysyvää arpeggiotreeniä vaik neljällä yläkielellä, tai niistä väleistä, missä soinnun sävel osuu etusormen kohdalle(vaikka E-kielellä C#-nuotti löytyy nauhalta 9, lähdet vetää siitä jossain boksissa noita). Over and out.

Tonski: Sovella:D Kokeile pysytellä vaikka siinä boksissa, missä A-jooninen eli duuriasteikko lähtee just siitä E-kielen viidenneltä nauhalta, ja rajota se soitto vaikka nauhoille 5-8 tai 5-9 tai jotain vastaavaa, sit alat vetää vaikka alternatella niitä arpeggioita pysyen vain siinä asemassa. Vetelet siis A-duuriasteikon jokaselle asteelle tulevan perusmuotoisen kolmisoinnun(myöhemmin käännökset!) arpeggion siinä nauhavälissä, tähän tapaan:
 
A (A-C#-E) I
Bm (B-D-F#) II
C#m (C#-E-G) III
D (D-F#-A) IV
E (E-G#-B) V
F#m (F#-A-C#) VI
G#dim (G#-B-D) VII
 
Ja samalla kun teet tätä, sano aina sen nuotin nimi, missä oot menossa. Myöhemmin edelleen käännökset, homma laajentuu nelisointuihin, rytmitystä voit muunnella (koeta esim. soittaa tota kolmimuunteisena duupadaapaduupadaapa). Lisäksi voit tehdä noista sointukiertoja, joita soitat sitten ja koetat aina löytää edellistä sointua lähimpänä olevan arpeggion, joka tulee seuraavassa soinnussa. Tässä muutama peruskierto:
II-V-I
VI-IV-V-I
I-IV-V-I
I-IV-VII-I
I-IV-II-V-I
 
Ja vastaavaa, niin kuulostaa lähemmäks musiikilta kuin tekniikkareeniltä. Myöskin korvia treenatakseen ja et ne jutut jäis aivoihinkin, eikä vain sormiin, on hyväksi laulaa mukana noi nuotit tai sit sen soinnun basson sävel/pohjasävel, missä oot menossa. Jos tuntuu typerältä ja helpolta, niin koeta laulaa sen arpeggion terssiharmonia ylle ja alle ja sama seksteillä, vitun vaikeaa ja mieluummin niitä samoja nuotteja laulaa, missä on menossa:D Voi tietty olla, ettet sä tästä paljoa irti saa, mut kirjotinpa nyt taas itselleni ominaisesti viestillisen sontaa siinä toivossa, että joskus itekin muistan taas tehdä näitä ja että ehkä jotakuta saattaa kiinnostaa. Homman ydinhän on loppuukseen saada ne jutut juurtumaan korviin, että sä sit improvisoidessa päässäsi kuullessa, mitä haluat vetää, spontaanisti analysoit sen, mitä nuotteja käyttää ja miten ne sopivat siihen ympäristöön. Ajan kanssa tosta sit vissiin tulee sen verran automaattista, että ne jutut tulee ihan luonnostaan, mutta siihen pitää vänkkäillä noita aika paljon.
 
Ja kuten sanoin alussa, sovella:D Esmes lähet vetää tota boksissa pysyvää arpeggiotreeniä vaik neljällä yläkielellä, tai niistä väleistä, missä soinnun sävel osuu etusormen kohdalle(vaikka E-kielellä C#-nuotti löytyy nauhalta 9, lähdet vetää siitä jossain boksissa noita). Over and out.
 
Hyvää paskaa, hyökkään heti kimppuun!
 
E : Juu, tää on kyl hyvä systeemi! Parisen tuntii junttailin ni alko heti avautuu eri tavalla hommat. Tää muistuttaa hämmästyttävästi jotain tetriksen pelaamista ku pisin otelautaa mennään kolmisointu arpeggioilla =)

oiva tumpeloinen: Mä haluan nähdä sen jätkän, joka improaa jotain järkevää mistä tahansa sävellajista, jos se on opetellut skaalan yhdestä sävellajista.
 
No hyvää päivää, hauska tavata. Tai sitten en oikein käsitä, mitä tarkoitat. Erityisesti kitarallahan on suhteellisen helppoa vaan soittaa nauhan korkeammalta tai alemmalta jos täytyy transponoida. Tietenkin sitä näkee tietyt kuviot paremmin jos käyttää tuttuja usein käytettyjä sävellajeja , mutta ei se mitenkään vie järjen jos joutuu soittamaan jotain sävellajia mitä ei itse usein käytä, jos lainkaan. Aika hyvin ne soolot sitten lähtee niistäkin.

Music_Fighter: No hyvää päivää, hauska tavata. Tai sitten en oikein käsitä, mitä tarkoitat. Erityisesti kitarallahan on suhteellisen helppoa vaan soittaa nauhan korkeammalta tai alemmalta jos täytyy transponoida. Tietenkin sitä näkee tietyt kuviot paremmin jos käyttää tuttuja usein käytettyjä sävellajeja , mutta ei se mitenkään vie järjen jos joutuu soittamaan jotain sävellajia mitä ei itse usein käytä, jos lainkaan. Aika hyvin ne soolot sitten lähtee niistäkin.
 
Lähtee lähtee. Ja samat likitkin lähtee joka paikkaan oikein kivasti. Mut mitään muuta ei sit kovin usein lähdekään. Mä tarkoitin lähinnä, että monen mielestä soittoon kuuluu kovin usein muutakin kuin peräkkäisten äänten soittamista jostain asemasta (karrikointia, ymmärtänet). Mut jos pitää käyttää koko kaulan alaa pikaisesti isommilla pompuilla, niin aika orpo olo tulee, jos tietää yhdestä sävellajista pari asemaa ja sit koittaa transponoida sitä lennosta.

oiva tumpeloinen: Mut jos pitää käyttää koko kaulan alaa pikaisesti isommilla pompuilla, niin aika orpo olo tulee, jos tietää yhdestä sävellajista pari asemaa ja sit koittaa transponoida sitä lennosta.
 
Aa, niinpä. Sitten on kyse visualisointitekniikasta, kun ei pysty näkemään sitten samat asiat eri sävellajeissa, joko otelaudalla tai sielunsa silmin. Ehkä mun pointti oli, että olisi toivottavaa, että pystyisi näkemään ne samat asiat eri sävellajeissa juuri sen kautta, että ymmärtää mitä skaalat on. Mutta loppujen lopuksi totaalinen kontrolli vaatii että on tottunut soittamaan/opetellut joka ikisen skaalan. Olen taas itse mieltä että se ei ole lähtökohta, ja ehkä enemmän sellainen asia mikä tulee ajan myötä luonnollisesti (siitä syystä että aivot automaattisesti tietyllä tavalla järjestää sen minkä ymmärtää), sen sijaan että sitä hinkkaa sitä yöt päivät. Mutta sehän on ihan makuasia, koska ihmisten aivot toimii eri tavalla.

Kannattaa myös opetella soittamaan skaalat soinnuilla. Ja liikkumaan skaaloilla ylös-alas myös vain kahdella tai kolmella kielellä, helpottaa uudelleen asemointia otelaudalla :)

Luin nyt tässä tämän topikin pari sivua ja pakko oli tulla kirjoittamaan jotain, koska kuulun myös niihin, jotka eivät koskaan ole skaaloja erikseen opetelleet.
 
Tässäkin topikissa näkyy paljon tietämystä, mikä on muusikoiden.netin paras etu ja lahja opettelevalle muusikolle. Skaalojen opettelusta sen verran etten vieläkään n. 8 vuoden aktiivisen harrastamisen jälkeen kykenisi kertomaan, mistä skaalasta soitan tietyt jutut. Tai edes siltä istumalta mikä juurisointu on kyseessä! No ehkä liioittelen jollakin tasolla, mutta oikeasti tietämykselläni ei voi todellakaan kehua ja silti osaan säveltää sellaisia juttuja mitkä omaa korvaani miellyttävät. Johtuen ihan vain siitä että soittotunteja on oikeasti aivan älyttömät määrät.
 
Oppimistyylini perustuu pelkästään mekaaniseen biisien opetteluun. Olen opetellut TABEISTA en siis plokannut Paul Gilbertin, Michael Romeon, Jeff Loomisin ja monien muiden käyttämiä hyvältä kuulostavia likkejä ja melodioita samalla laulaen niitä, jotka olen sitten purkanut soinnuiksi ja tehnyt melodioille soinnut ja niistä taustanauhat. Ja vaikken koko prosessin aikana ole välttämättä tiennyt edes sävellajia niin tiedostan kuitenkin mitä olen tekemässä. En vain tiedä niitä nimiä.
 
Muiden kanssa soittaessa on kuin puhuisimme porukan kanssa vierasta kieltä, jota ymmrrän, mutta en osaa puhua. Musiikki on siis minulle ymmärrystä ja haluaisin kyllä mielelläni joskus oppia puhumaankin musiikkia!

Roso: Olen opetellut TABEISTA en siis plokannut
 
Seuraa sekä asiaa että off-topicointia.
 
En sano, että sun kohdalla välttämättä homma on näin, mutta yleisesti ottaen lainaamassani tekstissä piilee nykykitaristien ehkäpä kaikista suurin ongelma: kuuloaisti jää lapsipuolen asemaan, kun asiat opetellaan lottoriveiltä sen sijaan, että korvia tietoisesti harjoitettaisiin. Kuuntelemalla biiseistä ja yksittäisistä riffeistäkin oppisi paljon enemmän kuin mitä tabulatuureihin edes voidaan kirjoittaa, esimerkiksi kullanarvoisia fraseeraukseen liittyviä seikkoja.
 
Tietysti on niitäkin, jotka käyttävät enemmän tai vähemmän tasavahvasti nuotteja, tabeja ja korviaan ja näiden yhteisvaikutus voi olla hedelmällinenkin. Omakohtaiset kokemukset ja monien muiden soittajien havainnointi antavat kuitenkin vahvat syyt uskoa, että tabulatuurien mahdollisimman varhainen hylkääminen (muistatte varmaan apupyörävertaukseni) ja nuotinluvun yhdistäminen korvien käyttöön on pidemmän päälle tehokkain menetelmä muusikkona etenemiselle. Tarkoitan vain: mitä ammattimaisemmaksi touhu käy, sitä harvemmin tabulatuureihin törmää, etenkin jos keikkamuusikoksi aikoo. Ja toisaalta taas musiikkia on tallennettu nykymuotoisiksi nuoteiksi jo satoja vuosia, joten treenimateriaalia löytyy enemmän kuin loppuelämäksi ja tyylillisesti laidasta laitaan. Voit milloin tahansa lainata kirjastosta vaikkapa saksofonille tehdyn nuottikirjan ja saatat saada oikein hyvää ja tuoretta sanavarastoa omaan soittoosi.
 
Itse aiheeseen sanoisin vielä sen, että kannattaa opetella asteikkojen rakenne, eikä niinkään niiden sormituksia. Kun rakenne on hallussa, voidaan mikä tahansa asteikko soittaa mistä tahansa kohtaa otelautaa alkaen mistä tahansa sävelestä, joko jostain asemasta, tai vaikka vain yhdellä kielellä (tai jotain siltä väliltä: pariin-kolmeen kieleen rajoittuminen tuottaa yleensä vähän erilaista soittoa kuin asemasoitto tai yhden kielen soitto). Tämä on aluksi toki työlästä, mutta siinä piilee kiistattomia etuja: yhden A-duuriasteikon sormituksen opettelun sijasta kannattaa opetella, miten muodostetaan ylipäätään duuriasteikko. Tämän jälkeen otelaudalta löytyy suhteellisen vaivattomasti 12 duuriasteikkoa.
 
Jos luetteloa pyydetään, mun näkemys on, että hanskaan sekä ennen kaikkea korviin ja aivoihin olisi hyvä treenata vähintään nämä, vaikka ei aikoisi jazzmuusikoksi:
- duuriasteikko ja sen kaikki moodit
- harmoninen molli
- jazz-molli ja sen useimmat moodit
- duuri- ja mollipentatoniset asteikot
- bluesasteikko
- dimi- ja dominanttidimiasteikot
Näillä työkaluilla on tehty suurin osa länsimaisesta musiikista, joten niiden ymmärtäminen ei ole lainkaan pahaksi, soititpa sitten Schubertia, Sinatraa, Stingiä tai Slayeriä. Muistakaa vain, että kun skaalat on hanskassa, rupeatte mahdollisimman pian tekemään niillä musiikkia: soittakaa melodioita, älkää skaaloja. Hyvät melodiat merkitsevät musiikissa osapuilleen kaikkea (okei, Meshuggah...), kun taas hyvä skaalojen edestaas veivaaminen harvoin jää mieleen erityisen kiinnostavana.
 
Ja lohdutuksen sanoja vielä: ei ole millään tavalla häpeän aihe tuntea termit edes tyypillisimmille asioille ja ilmiöille musiikissa: se helpottaa asioiden muistiinpanemista sekä kommunikoimista kollegoiden kanssa. Joskus nyt vaan on hyödyllistä kyetä sanomaan "soitin A-duurissa melodian" eikä vain "vedin fiiliksellä".
 
Kaikkea hyvää, mää lähden nyt pariks päivää laivalle soittamaan. Perjantaina pitäis sitten rykäistä C-kurssitutkintokonsertti sähkökitaralla. Pitäkää peukkuja.

Tonski: Sovella:D Kokeile pysytellä vaikka siinä boksissa, missä A-jooninen eli duuriasteikko lähtee just siitä E-kielen viidenneltä nauhalta, ja rajota se soitto vaikka nauhoille 5-8 tai 5-9 tai jotain vastaavaa, sit alat vetää vaikka alternatella niitä arpeggioita pysyen vain siinä asemassa. Vetelet siis A-duuriasteikon jokaselle asteelle tulevan perusmuotoisen kolmisoinnun(myöhemmin käännökset!) arpeggion siinä nauhavälissä, tähän tapaan:
 
A (A-C#-E) I
Bm (B-D-F#) II
C#m (C#-E-G) III
D (D-F#-A) IV
E (E-G#-B) V
F#m (F#-A-C#) VI
G#dim (G#-B-D) VII
 
Elikkä, katotaas oonko nyt ymmärtänyt juurikin oikein.
Nuo ylläolevat 7 arepggiota muodostavat oktaavin ja tässä tapauksessa ne mahtuvat 4. ja 7. nauhan väliin.
 
E : Pah, tuohan menee oktaavin yli! Tuohon E:hen asti soinnut mahtuvat oktaavin sisälle, mutta F#m viimeinen nuotti menee jo yli?
 
Viimeinen arpeggio, elikkä tuo G#dim lähtee D-kielen 6. nauhalta, B tulee G-kielen 4. nauhalta ja lopuksi D saman kielen 7. nauhalta.
Sitten jos jatketaan vielä toinen oktaavi, mikä periaatteessa tähän A-Duurin asemaan mahtuu, niin siinä tuo viimeinen arpeggio soitetaan B-kielen 9. nauha, E:n 7, nauha ja lopuksi 10. nauha.
A-duuri asteikkoon sisältyy siis kaikki yllämainitut soinnut. Toisinsanoen, A-duuria voi luritella minkä tahansa noista soinnusta päälle, ja se kuulostaa järkevältä?
Jos nuo kolmisointu arepggiot laajentaa neli, ja viisisointuisiksi, niin eiväthän itse soinnut miksikään muutu, niihin vain pinotaan lisää terssejä tai kvinttejä päälle?
Mitä ne sointukäännökset sitten tarkoittavat?

tomaattiorava:
A-duuri asteikkoon sisältyy siis kaikki yllämainitut soinnut. Toisinsanoen, A-duuria voi luritella minkä tahansa noista soinnusta päälle, ja se kuulostaa järkevältä?
Jos nuo kolmisointu arepggiot laajentaa neli, ja viisisointuisiksi, niin eiväthän itse soinnut miksikään muutu, niihin vain pinotaan lisää terssejä tai kvinttejä päälle?
Mitä ne sointukäännökset sitten tarkoittavat?
 
Enpä nyt muuhun ota kantaa mutta nelisointu on kolmisointu, jossa on septimi mukana, ei lisäkvintti tai muu.
Nelisoinnun perusmuoto jos on 1-3-5-7, niin esim. kvinttikäännös menee sitten 5-7-1-3, kuulostaa heti eksoottisemmalta. Siinähän sitä sitten pähkäilee sointukäännösten sormitusten kanssa, että mitenkä se taas meni. Noita vaihdoksia kannattaa reenata, saa ihan kivaa värilisää komppaukseen. Joku muu saa jatkaa ja näyttää vaikkapa ne sormitukset..

Eli sointukäännös on samat nuotit mutta jossain vammasessa järjestyksessä? Elikkä käännöksiä ei ilmeisesti voida soittaa muuten kuin murtosointuina?

tomaattiorava: Eli sointukäännös on samat nuotit mutta jossain vammasessa järjestyksessä? Elikkä käännöksiä ei ilmeisesti voida soittaa muuten kuin murtosointuina?
 
Sointukäännös tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että pohjasävel on jokin muu kuin perusääni. Muut äänet voivat hajotuksesta riippuen olla periaatteessa missä järjestyksessä tahansa. Ja miksi noita ei voisi soittaa muuten kuin murtosointuina?
Murtosointuhan tarkoittaa soinnun ääniä yksitellen soitettuina.
 
Esim. Cmaj7 (kvinttikäännös)

E-7- (7)
B-5- (3)
G-5- (1)
D-5- (5)
A-x-
E-x-  

 
Edit: Tuo sointu vähän järkevämpään muotoon.

tomaattiorava: Eli sointukäännös on samat nuotit mutta jossain vammasessa järjestyksessä? Elikkä käännöksiä ei ilmeisesti voida soittaa muuten kuin murtosointuina?
 
Otetaan esimerkiksi A-duuri barresointuna:
 
5-7-7-6-5-5
 
Siitä saadaan kvinttikäännös (soinnun matalimmaksi ääneksi tulee kvintti) sammuttamalla 6. kieli:
 
x-7-7-6-5-5
 
Samainen sointu otettuna "G-tyypin" sormituksella:
 
5-4-2-2-2-x
 
Tästäkin saadaan terssikäännös sammuttamalla 6. kieli:
 
x-4-2-2-2-x
 
Helppoa kuin lapsenteko!

tomaattiorava: Eli sointukäännös on samat nuotit mutta jossain vammasessa järjestyksessä? Elikkä käännöksiä ei ilmeisesti voida soittaa muuten kuin murtosointuina?
 
Voi soittaa! Sanotaan näin, että kitaralla soitettuna about kaikki/valtaosa kaikista kolmisointua laajemmista soinnuista(nelisointu/seiskasoinnut, viisisointu/noonisoinnut, jne..) on soitettu jonkinlaisina käännöksiä/terssipinoista poikkeavilla rakenteilla, ja vajaamuotoina siten, että tärkeimmät nuotit on mukana. Esim CMaj7 on vielä tota Jzci:n muotoa muuttamalla otettavissa terssipinoa nostamalla kvinttiä oktaavilla, tulee toi kiva 10-9-8-7-muoto yläkielillä:D Mut sitten laajemmat soinnut, kitaralla on vaan oikeasti tosi vaikea soittaa ihan kaikki äänet yht'aikaa terssipinoja, pianolla tämä homma luonnistuu paljon vaivattomammin.
 
Ja kysyit, voiko A-duuria luritella minkä tahansa noista soinnuista päälle: periaatteessa kyllä, mutta aina se ei kuulosta "hyvältä", vaikka tonaalisessa harmoniassa ollaan sisällä! Eli siis tässä tulee mukaan ne moodit, mistä monet puhuvat, esim G#dim-soinnun päälle joku voisi soittaa nimenomaan tuon soinnun säveliä improvisoidessaan, eli soittaa sitä alla olevaa sointua murtosointuna jotenkin rytmisesti muunneltuna/fraseeraten. Lisäksi voi vaikka aloittaa A-duuriasteikkoa ihan normaalisti, mutta G#-nuotista, tämä tarkoittaisi, että soitat A-duuriasteikon seitsemättä moodia, tunnettu myös nimellä lokrinen. Siis G#-lokrista. Aluksi voi kokeillakseen avata itselleen sitä soundia soittaa vaikka siinä yhdessä asemassa tuon G#dim-soinnun päälle A-duuria aloittaen juuri tuosta asteikon seittemännestä nuotista, mutta Jucciz puhuu ihan täyttä asiaa sanoessaan, että pidemmän päälle jokaisen asteikon musikaalinen hallitseminen tarkoittaa sen intervallirakenteen ja soinnin sisäistämistä, sen itselleen vahvimpien nuottien/intervallien käsittämistä, ja sen käyttämistä spontaanina itseilmaisun työvälineenä, eikä itsetarkoituksellisena temppuna soolovälin sisällä.
 
Ja noista soinnuista, nehän saakin mennä oktaavin yli! Jos sulla on käytössäsi vaikka kaikki kuusi kieltä, asema nauhaväleinä viidennestä(E-kielellä A-nuotti) yhdeksänteen(E-kielellä C#-nuotti), niin soitat niitä tähän tapaan vaikka neljäsosina alkuun hitaampaan tempoon(vaikka 80bpm):
 
A-C#-E(A-duuri)-B-D-F#(Bm)-C#-E-G#(C#m), jne.
 
Vaihdat kieliä sen mukaan, mitä on tarvetta. Oktaavin sisäänkin nuo tietysti saa mahdutettua, mutta sitten on käytettävä jo käännöksiä. Lisäksi voit soittaa noita muotoja vaikkapa yhdellä kielellä.
 
Soinnut tosiaan pysyvät pohjalla samana, kun lisä-ääniä lisätään. Tämä tehdään yleensä aika pitkälle lisäämällä terssejä pohjasoinnun päälle, 13-sointuina eli seitsensointuina näkyy yleensä koko moodi/asteikko, eli kaikki sen asteikon sävelet, minkä päälle se ko. kolmisointu on kasailtu. Tässä esimerkkinä C-duuriasteikko laajennettuna seitsensoinnuksi:
 
C-duuriasteikko on C-D-E-F-G-A-B (eli siis tähän asti olen käyttäny tätä popjatsmerkintää)
 
C-E-G = C-duuri
C-E-G-B = CMaj7, eli terssi päälle
C-E-G-B-D = CMaj9, sama periaate
C-E-G-B-D-F = CMaj11, monesti duuri11-sointuja ei käytetä terssin ja undesimin välille muodostuvan pienen noonin takia, mutta teoriassa tää menee näin
C-E-G-B-D-F-A = CMaj13, tästä jätetään monesti em. takia juuri tuo F-nuotti pois, mutta teoriassa tässä on koko asteikko. Kitaralla hankala soittaa, joten otetaan tärkeimmät äänet: kvintin voi jättää huoletta pois, terssi on tärkeä, F-nuotti pois, A otetaan koska soinnussa lukee 13, nooninkin voi jättää pois muuntamattomana jos ei saa mitenkään otettua.. Esmes ottamalla nuotit C-E-B-A vois soinnun hyvinkin lukea tolleen, tai C pois ja paikalle vaikkapa se nooni eli D, koska kääntämättömänä bändissä basso antaa tuon pohjanuotin.
 
Toivottavasti tämä selkeytti asiaa.
 
E:
Ai niin, ja kun taisin mainita hajoituksista jotain, niin se on käytännössä termi sille, että soinnun sävelet ovat sen sisällä jossain terssipinosta poikkeavassa järjestyksessä. Esim. juuri nuo käännökset.

Entäs jos haluan seuraavaksi vaihtaa asemaa, vaikka kokoaskeleen ylöspäin (7.nauha) ja noita samoja 3-sointu arpeggiota a-duurin sisällä pänttäillä.
Ollaanko siinä sitten niinkun A joonisessa?
Kumpi tapa laajentaa otelautaa ois järkevämpää, että seuraavaksi asema kerrallaan rupeaisin laajentamaan otelaudan käyttöä ja täten rupeisin nuiden arpeggioiden ohessa käymään läpi A:n eri moodeja, vai kannattaako vielä unohtaa moodit ja käydä otelautaa läpi aina etsimällä se A kantasäveleksi?