Rummut: rumpukamat ›

rintapek: Ongelma siis on se, että mitä muu bändi kuuntelee. Napit korviin kaikille tai sit tarttee satsata monitorikulmiin.
 
No joo, bändimme muut soittajat kuulevat PA-kaapeista tai monitoreista...

Bumbi: siinä on samalla sitten kuulon suojaus kätevästi hoidettu.
 
Kunnes kiertää.. tai pamahtaa.. Totta, ei tartte huolehtia enää kuulosta..=I

Speedy: Kunnes kiertää.. tai pamahtaa.. Totta, ei tartte huolehtia enää kuulosta..=I
 
Sellaista ne muut bändin jäsenet saavat välillä aikaiseksi, mutta ei ole vielä kesken soiton käynyt meillä - ja biisien välissä ne kierrot ja pamahdukset ovat meillä tullet kun säädetään ja liikutaan; silloin olen muutenkin ottanut luurit korvilta :)
 
Mutta olisiko tässä vastaus hiljaisemmalle volyymille soundin pysyessä "oikeana"? Tekisi mieli kokeilla!:
 
http://lidwishsoulutions.com/index.asp

Bumbi: Mutta olisiko tässä vastaus hiljaisemmalle volyymille soundin pysyessä "oikeana"? Tekisi mieli kokeilla!:
 
http://lidwishsoulutions.com/index.asp
 
Iha mielenkiintosen näköset, mutta "hieman" offtopicina joudun toteamaan että olipas laihdutuslääketvshop -henkiset sivut :D "Osta nämä kapulat meiltä niin laihdut, jo miljoonat ihmiset ympäri maailman....." ;)

Bumbi: Tilasin Ultra Tones 2.0 -kapula & basarinuijasetin. Alle parin viikon päästä pitäisi varmaan olla minulla. Odotan mielenkiinnolla ja laitan tänne sitten kommenttia.
 
I hope I can answer your questions soon. I just discovered Google translate, because Finnish is difficult for me. :) Your English is good, however. Aloha! Lazaro

No niin - aika vierähti enkä ole pahemmin ollut akustisen settini kimpussa. Mutta Lidwishin kapulat ja nuija tulivat kyllä jo aikoja sitten. Nyt olen hieman ehtinyt kokeilla ja kyllä ne toimivat hienosti - suosittelen mikäli kaipaa hiljaista ääntä, aika lailla rumpukapulasoundilla. Hieman totuttelua ja rumpujen virittämistä - itse tarvitsin vain virittää virveliä matalammaksi - niin aika kivan soundin sain aikaiseksi. Pellitkin sitten siitä hieman hiljaisemmasta päästä, niin balanssi on hyvä.
 
Odotan että pääsen soittamaan näillä bändimme kanssa!
 
Aloha Lazaro! The sticks are great!

Bumbi: No niin - aika vierähti enkä ole pahemmin ollut akustisen settini kimpussa. Mutta Lidwishin kapulat ja nuija tulivat kyllä jo aikoja sitten. Nyt olen hieman ehtinyt kokeilla ja kyllä ne toimivat hienosti - suosittelen mikäli kaipaa hiljaista ääntä, aika lailla rumpukapulasoundilla. Hieman totuttelua ja rumpujen virittämistä - itse tarvitsin vain virittää virveliä matalammaksi - niin aika kivan soundin sain aikaiseksi. Pellitkin sitten siitä hieman hiljaisemmasta päästä, niin balanssi on hyvä.
 
Odotan että pääsen soittamaan näillä bändimme kanssa!
 
Aloha Lazaro! The sticks are great!
 
Joo nuo Lidwishit ovat juuri omiaan hiljaiseen soittoon. Pellitkin kuulostavat paremmalta, enemmän pingiä kuin riisikepeillä tms.

Virvelin ääntä saa helposti vaimennettua, kun leikkaa kalvon kokoisen säämiskän ja asettaa sen kalvon päälle. Saundi tietenkin muuttuu mutta meteli pienenee.Helppo ottaa pois vispiläkappaleiden ajaksi. Kantsii kokeilla. Soittotyylikin vaikuttaa volumeen. Hyvä tekniikka mahdollistaa hiljaisemman soiton.

Aalimupina: Onko se rumpaleiden maailmassa, niin että hyväsoundinen rumpu on aina myös kovaääninen?
 
Ei ole mikään sääntö. Ja mitä tarkoitat, tomi/bassariosastolla ratkaisee rummun ominaisuuksien lisäksi hyvin paljolti rummun koko ja kalvotus. Itse koen, että tomien ja bassarin saundin voimakkuuteen on hyvin helppo vaikuttaa koko- ja kalvovalinnoilla. Puhumattakaan kapula- ja nuijavalinnoista sen rumpalin tekniikan lisäksi. Itse lyön ja poljen napakasti soittaen tietysti maailman munakkaimmin ja rokeimmin, mutta tomit eivät ole koskaan ongelma ja bassaria joutuu säätämään ja jopa joskus demppaamaan keikkapaikan ja äänentoiston kokoluokan mukaan. Tomit mulla 10", 12", 14" ja 16" Remon pinnoitetuilla Emperoreilla. Jos mulla olis Pinstripet niin kuin ennen, läjähdys olisi selvästi kovempi ja kalvon soitto-ominaisuudet huonommat. Olen kasvanut tämän asian suhteen ja löytänyt itselleni ja kuulostavuudelle paremman tien.
 
Bd on 22" ja Remon CS-lyöntikalvolla. Kalvo suht löysällä, että saa halutun ja voimakkaan rock-läsähdyksen. Ja se kyllä tuleekin aika mukavasti, vaikka en turhaan käytä edes kovaa muovi- tai puunuijaa pedaalissa. Ja tarvittaessa pikkupaikoissa sitä bassaria voi käsitellä hiljaisemmalle kalvojen kireyttä ja demppiä säätämällä. Älkääkä nyt alkako, että bassaria ei koskaan dempata... :)
 
Yhtyeemme soittaa raskaanpuoleista rokkia. Instrumentaationa on laulu, viulu, koskettimet, sähkökitara, basso ja rummut.
 
Itsekin olen soitellut keikoilla rokkia ja raskaampaa rokkia, en kuitenkaan metallia. Pitää kiinnittää huomiota millaisiin paikkoihin myy keikkoja, koska ihan turhaa lähtee paiskomaan kooltaan tai akustiikaltaan mahdottomiin paikkoihin. Siitä ei tule just kuin noita ongelmia. Ei tennistäkään nyhrätä pingispöydällä. Itse olen myynyt keikkoja ja ihan rohkeasti ollut ostajan halukkuudesta huolimatta myymättä, jos paikka on tuntunut mahdottomalle soittaa rokkia niin kuin sitä tulee edes vähimmäistasolla soittaa. Eikä bändikään ole ollut mikään kuurojen mäiskintäsakki.
 
Pienemmissä keikkapaikoissa on aina ongelmana se, että rummut tulee liian lujaa, vaikka rumpali soittaa niin hiljaa kuin omalla tatsillaan kykenee ja hänellä on pelleissä Cympadin tehokkaimmat vaimentimet. Tatsissa olisi varmastikin parantamiseen varaa, mutta tällä tatsilla mennään.
 
Nii-in, miten pienissä paikoissa? Onko liian pienissä? Kokemuksieni mukaan eniten ongelmia saattavat aiheuttaa virveli ja pellit. Itse olen jo harkinnut hiljaisempia peltejä. Mulla kun on crashit 17-19" ja mallistoa "rock". 18" taitaa tosin olla normi medium. Mutta onhan siinä jo ero vaikka 14-16" kokojen peltejä sisältävään settiin. Ja varsinkin jos ne on jotain thin-luokkaa ja rumpali soittaa kevyesti kevyttä musaa.
 
Milelläni en soittaisi kovin pienillä pelleillä, vaan pitäisin "mahtisaundiset" ja täten sopivimmat pellit omantyyliseen musaan, mutta voisin kyllä miettiä vaikka vähän ohuempia tai vaimeampisointisia ratkaisuja. Saahan niihin keikoilla tarvittaessa helposti lisäelämää vaikkapa overhead-mikityksellä. Ainahan saa lisävolaa, mutta sehän se ongelma on, että tarvittaessa äänen pitäisi olla siedettävällä tasolla. Joillakin keikoilla olen joutunut demppaamaan peltejä, vaikka jotkut itkee ettei niin saa koskaan tehdä. Demppaus on hyvin mietoa ja sillä saa desibelejä pois joskus hyvin vähän, mutta ratkaisevasti. Markkuliinikohan se samoin tuossa aikaisemmin tuumi, että se pienikin muutos voi olla juuri se tarvittava... Ja mitä tulee tuohon peltien mietoon demppaukseen, jos sillä saavutetaan ongelmatapauksessa rumpalia, bändiä, yleisöä ja keikkapaikan väkeä miellyttävä tulos, miksi niin ei voisi tehdä? Ja yksikin pätevä ammattimiksaaja kehui yllättyneensä meikäläisen peltidempin toimivuudesta. On kuulemma sen jälkeen itsekin miksaajana dempannut kovaa soittavia tai isoja peltejä käyttäviä rumpaleita ongelmatapauksissa ilman, että näillä rumpaleilla olisi mitään sitä vastaan, tai että bändin saundi olisi siitä mitenkään kärsinyt. Päinvastoin. Ja onhan se rock vetää jessellä pikkuslaissi vessapaperia pellin pohjaan. Siinä on hifiahteri-rumpalikollegat kummissaan. :) Mut kun sen tekee hallitusti ja hillitysti, se vaimentaa räikeimpiä kohinoita ja desibelejä, mutta ei se pellin sointi siitä juuri muutu.
 
Virvelihän on suurin ongelma. Olisiko vinkkejä hiljaisista virveleistä? Vai löytyykö sellaisia?
 
Varmasti löytyy erilaisia. Ja yksi täällä jo esiin otettu suositus on koko setin balance. Onkohan teitin rumpalilla vääränlainen tai väärin varusteltu virveli muun setin balanceen nähden? Tietysti kunkin rumpalin oma tekniikka, tyyli ja setti vaikuttavat myös tähän. Itselläni oli joskus ongelmana se, että pienemmillä keikoilla tuli virveli kovaa, kun taas studiossa sitä oli vaikeaa saada muun melskeen takia riittävälle tasolle, mikä kuului siinä tarkoituksessa virvelin rooliin. Nyt on jo paremmin kun kaikkien aikaisempien soittovuosien jälkeen opettelin oikeesti virittämään ja säätämään virveliä. Ja tietty setin saundillinen kokonaishallinta on parantunut.
 
Pitääkö rumpali pistää akvaarioon?
 
Tarvittaessa kyllä, vaikka siellä on epämukavaa ja eristetty sekä ongelmainen olo. ´
 
Rumpaleillakin olisi varmaan kivempaa soittaa keikoilla, jos ei tarvitsisi himmailla koko ajan.
 
Taivahan tosi. Mutta edelleen, jos soittaa "raskasta rokkia", ei pidä mennä keikalle vääriin paikkoihin. Ja tietyn tasoisissa tai tyylisissä paikoissa keikan tilaajilla ei ole mitään käsitystä kunkinlaisen bändin ominaisuuksista suhteessa keikkapaikkaan. Eikä monesti myöskään itse bändillä.
 
En usko, että bändimme on ainoa jolla on ongelmia pienissä paikoissa rumpujen kanssa.
 
Varmaan kaikilla on. Nyt en puhu kuitenkaan teistä kun en tiedä mitään, mutta monesti amatööritasolla keikkaillaan pienissä paikoissa, myös raskaamman rokin kyseessä ollessa. Ja silloin tulee ongelmia, koska keikkapaikan väki bändin ohella saattaa olla harjaantumaton tai välinpitämätön tietynlaisten juttujen suhteen. Kaikkihan sitä haluais soittaa mahdollisimman isoilla lavoilla, joilla saa mäiskiä sydämensä kyllyydestä, mutta rockia on osattava soittaa myös pubeissa. Ja liian pieniin pubeihin ei pidä mennä rokkaamaan.
 
crässi: Hyvä tekniikka mahdollistaa hiljaisemman soiton.
 
Tässä se tuli. Ja nimenomaan hiljaisemman, ei hiljaisen. Nythän ketjun aloittajankin kohdalla oli kyse "raskaammasta rokista". Tiedän itse miten vittumaista on lähtee tinkimään siitä parhaasta tatsista ja draivista, mutta kyllä tekniikan kehittäminen ja tarkkailu oikeammanlaisien välinevalintojen kanssa auttaa. Mutta ihan turha monessa musatyylissä on puhua mistään riisitikkuihin vaihtamisesta tai 14" thin-peltien käytöstä.
 
Ketjun aloittajalle:
 
Jos ei rumpalin tekniikan, välineiden tai keikkapaikkojen tarkistus auta yhtään, on olemassa muutama vaihtoehto:
 
- Muu bändi soittaa liian hiljaa
- On käytettävä kokonaan sähkörumpuja
- On käytettävä osittain sähkörumpuja, esim virvelipädi

Sellainen huomio tuosta symbaalien koosta, että vaikka isommista symbaaleista lähtee enemmän desibelejä niin ne soi matalemmilla taajuuksilla pieniin verrattuna. Eli jos on kontrollia tarpeeksi näpeissä niin isoista saattaa olla jopa apua jos haluaa päästä eroon korvapuukko-taajuuksista. Toki ei nyt liity ehkä tämän ketjun kysyjään, mutta tuli vaan mieleen ettei pienempi symbaali aina tarkoita automaattisesti miellyttävämpää tai hiljasemmaksi koettua sointia.
Itse tykkään tosi paljon sellaisesta superleveästä ja kompressoidusta soundista mikä syntyy crashia lyö vain just niin lujaa että se syttyy. Ei sillä, kyllä se lujaa soittaminenkin kivaa on. ;)

markkuliini: Sellainen huomio tuosta symbaalien koosta, että vaikka isommista symbaaleista lähtee enemmän desibelejä niin ne soi matalemmilla taajuuksilla pieniin verrattuna. Eli jos on kontrollia tarpeeksi näpeissä niin isoista saattaa olla jopa apua jos haluaa päästä eroon korvapuukko-taajuuksista. Toki ei nyt liity ehkä tämän ketjun kysyjään, mutta tuli vaan mieleen ettei pienempi symbaali aina tarkoita automaattisesti miellyttävämpää tai hiljasemmaksi koettua sointia.
 
Hyvä huomio. Tietysti jos iso pelti on jo ns mediumia paksumpi, vaatii se napakkuutta syttyäkseen ja sitä kautta tietty lavavola ja setin yleismelu nousee selvästi, vaikka taajuus onkin matalampi, eli "korvia miellyttävämpi." Pitäis vaan löytää se oikea suhde minkä verran haluaa vähemmän äänekkäitä, mutta korkeampia korvankiusaustaajuuksia, ja minkä verran desibelipitoisia, mutta "miellyttävästi" matalampia kohinoita. Ja onhan noita eri malleja, toiset miellyttävämpiä ja lämpimiä, ja toiset pellit räiskyviä ja kovia. Mutta kamapuolen vertailustahan minä en oikeasti ymmärrä mitään, pidän vain turvan kiinni niin hyvä tulee... :)

Cimble: Hyvä huomio. Tietysti jos iso pelti on jo ns mediumia paksumpi...
 
Jeps! Mitä paksumpi sitä lujempaa pitää sivaltaa että syttyy. Ajattelin asiaa enemmän omasta näkökulmasta, kaikki crashit kun on noin thin-paksuutta enintään. Hyvin kuuluvat ja pelivaraa on oikeaan suuntaan Ja äänimies kuulemma voi isommissa paikoissa avata overhead-mikkejäkin. :)

markkuliini: Jeps! Mitä paksumpi sitä lujempaa pitää sivaltaa että syttyy. Ajattelin asiaa enemmän omasta näkökulmasta, kaikki crashit kun on noin thin-paksuutta enintään. Hyvin kuuluvat ja pelivaraa on oikeaan suuntaan Ja äänimies kuulemma voi isommissa paikoissa avata overhead-mikkejäkin. :)
 
Sehän se on ideaalitilanne. Raskaammassa musassa vaan tuo "kilttien" peltien käyttö on vähän sellaista, että niillä ei saada sitä luonteeseen ja sävyihin tarvittavaa vaikutusta. Kyllähän siinä tekevät omaa jopa vaadittua sävyään isot ja vähän paksummat pellit, kun on muutenkin sitä rouheutta, paksuutta ja räyhää enempi. Eikä se ole asennekysymys, vaan puhtaasti kuulostavuusjuttu.
 
Itsellenikään siis ei tekis pahaa miettiä sellaisia edelleenkin riittävän kantavasti ja matalalta soivia sekä napakkuuttakin kestäviä peltejä, mutta jotka kuitenkin ovat vähän hillitymmissä desibeleissä. Liekö se sitten juuri tuo paksuus yksi varteenotettava tekijä ja ratkaisu. Mitään sellaisia kapulahommia en lähe muuttamaan ohuemmaksi, kun 5B tuntuu parhaalta kourassa ja soittaa. Eihän siitä ole haittaa jos saa settivolaa pienemmäksi tarvittaessa.
 
Ride mulla on rock-ominainen ja "peräti" 22". Mutta se ei metelöi koskaan liian kovasti setin kokonaisbalanceen nähden. Päinvastoin, tuollainen ride piti hankkia, että se antaa riittävän ominaisuuden koko setin ja ominaisimpien musatyylien soittamiseen. Aiemmin oli 20" perusride, mutta siinä ei ollut riittävää potkua tai esiin pääsevää sointia, vaan se vähän hukkui. Tosin yhdellä keikalla olikin niin nihkeät akustiikat, että jätin 22" riden suosiolla salkkuun ja laitoin tilalle 19" crashin rideksi. Muutenkin piti kyllä hissutella, mutta koin sen mielenkiintoisena haasteena. Kaikki oli dempattuna haitsua ja tuota tilapäisrideä lukuunottamatta. Jännä oli soittaa hiljaa mutta terävästi ja potkukkaasti. ;)