Rock, pop, alternative ›

jazzmies: Asiantuntija pystyy arvioinnissa keskittymään harrastelijaa paremmin musiikin eri elementteihin ja tuotannon tasoihin, koska analyyttinen korva on harjaantunut siihen. Aloittelijalla tai satunnaisella kuulijalla kriteeristö on paljon erittelemättömämpi, puutteellisempi ja tunnetasolla liikkuvampi.
 
Itselleni on helppoa hetkessä kuulla musiikkikappaleesta tai -esityksestä harmoniset, melodiset ja rytmiset ainekset ja niiden esittämisen laadun sekä kappaleen "tuotteistamiseen" liittyvät sovitukselliset ja tuotannolliset valinnat, koska teen sitä ammatikseni. Väitän, että pystyn erottamaan hyvän musiikin helpommin kuin hyvän imurin. Imuroin huomattavasti vähemmän kuin tarkastelen musiikkia.
 
Näin tietenkin on, mutta "hyvä" ja "huono" ovat termeinä kuitenkin lopulta aika subjektiivisia käsityksiä, etenkin musiikista puhuttaessa. Ei musiikissa ole olemassa mitään objektiivista "hyvyyttä" ja "huonoutta", jonka vain harjaantunut korva erottaisi. Sävellysteknisesti onnistuneita ja vähemmän onnistuneita teoksia sen sijaan on, mutta ei se vielä kerro mitään siitä, kuka teosta pitää hyvänä ja kuka huonona. Harjaantumattoman korvan omaavakin pystyy muodostamaan mielipiteen siitä, onko kappale hyvä vai huono (eivätkä ne kriteerit välttämättä aina eroa paljoakaan asiantuntijan kriteereistä, vaikkei satunnainen kuulija niistä täysin tietoinen olisikaan). Jos tällainen satunnainen kuulija ei kuitenkaan jostain biisistä tykkää, niin tuskin sä sellaisen tyypin päätä saat käännettyä vakuuttelemalla kuinka hyvä kappale on musiikkiteoreettisen analyysin tai tuotannon näkökulmasta, enkä mä ymmärrä miksi sun käsitys biisin hyvyydestä olisi silloin jotenkin oikeampi tai arvokkaampi, vaikka se kuinka perustuisi teoreettisiin elementteihin, jos se biisi ei kuitenkaan kerta kaikkiaan jollekulle kolahda. Mitä merkitystä sun käsityksellä musiikin "hyvyydestä" on sellaiselle ihmiselle, joka ei teoreettista analyysiä ymmärrä eikä välitäkään ymmärtää? Hän tykkää tai on tykkäämättä joka tapauksessa mistä haluaa. Aika ylimielistä olisi mennä sanomaan kenellekään "sä et vaan tajua että tää on oikeesti hyvä biisi kun et tunne teoriaa tarpeeks" tai "tää biisi on oikeesti ihan paska, mut sä et tajua sitä kun sä annat sen vaikuttaa sun tunteisiin". Toisaalta en oo koskaan kuullut kenenkään, asiantuntijankaan, sanovan mistään biisistä "hyvähän se oikeesti on mutta mä vaan en tykkää siitä yhtään" tai toisin päin. Totta kai musiikkia arvioitaessa liikutaan tunnetasolla, koska musiikin emotionaalinen vaikutus on voimakas, enkä mä ymmärrä miksi se pitäisi jättää analyysistä pois; ihan kuin asiantunteva arviointi onnistuisi vain mikäli arvioija jotenkin pystyy asettamaan itsensä syrjään siitä henkisestä tilasta missä musiikki vaikuttaa emotionaalisesti ja tarkastelemaan kappaletta jostain ulkopuolelta. Voihan niin tehdä, mutta mun mielestä analyysi jää silloin puolinaiseksi, akateemisen kuivakaksi ja jopa elitistiseksi. Mutta tää nyt onkin vain mun mielipide.
 
Päinvastoin niin kuin yleensä luullaan, koulutus ei tapa nautintoa musiikin kuuntelemisesta tai kokemisesta, vaan korva alkaa vaatia musiikilta enemmän, ja tunne-elämykset säilyvät yhä.
 
Tästä olen toki samaa mieltä, vaikka näistä kirjoituksista joku saattaisi saada eriävänkin kuvan. Lisäksi on sanottava se, että vaikka mä nykyään "harjaantuneella korvallani" tiedostan vallan mainiosti, toisin kuin 10-vuotiaana, että W.A.S.P:in I Wanna Be Somebody on varsin simppeli ja vaatimaton kyhäelmä, ei se silti estä mua edelleen nauttimasta siitä musiikkina. :)

sikki-six: Kyse on kuulijan kokemuksesta, joka ei sinun kohdallasi ole yhtään sen arvokkaampi kuin vaikka naapurin Reijon.
 
Voi pojat. Riippuu siitä, missä maailmassa kuulija elää. Itse elän yksilönä musiikki-instituutioiden maailmassa, joissa minun on nähtävä kovasti omaa napaani pidemmälle.
 
Minulle on ihan sama, mikä on kouluttamattoman kuulijan vaikutelma asiasta, koska hänen kompetenssiaan ei ole ponnistettu samalla tavalla kuin omaani. Hän ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole edes aloittanut matkaansa irtautua omista ennakkoluuloistaan instituutioita vastaan. Hänenlaisensa kuulijan kokemus on niin yksilökeskeinen, tunnetasolla oleva oman egon korostaminen, missä käytetään musiikkia välineenä tuomaan esiin kuulijan autonomiaa, yksilöllisyyttä eli ainutlaatuisuutta. Musiikkikorpuksesta ikään kuin valitaan sopivia näytteitä alleviivaamaan yksilöllistä diversiteettiä.
 
Pohjimmiltaan on kyse siitä, että kyllä asiantuntijan kokemuksia kuunnellaan enemmän. Ei ketään kiinnosta peräkammarin Freudin pohdinnat musiikista, jos heidän substanssiaan ei pääse todistamaan 2-to-2. Instituutioilla, myös ammatillisilla tutkinnoilla on paikkansa musiikkiyhteisössä, ja niiden suorittamisella kuuntelukokemus nousee heti hieman irti omasta egosta.

jazzmies: Minulle on ihan sama, mikä on kouluttamattoman kuulijan vaikutelma asiasta, koska hänen kompetenssiaan ei ole ponnistettu samalla tavalla kuin omaani. Hän ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole edes aloittanut matkaansa irtautua omista ennakkoluuloistaan instituutioita vastaan. Hänenlaisensa kuulijan kokemus on niin yksilökeskeinen, tunnetasolla oleva oman egon korostaminen, missä käytetään musiikkia välineenä tuomaan esiin kuulijan autonomiaa, yksilöllisyyttä eli ainutlaatuisuutta. Musiikkikorpuksesta ikään kuin valitaan sopivia näytteitä alleviivaamaan yksilöllistä diversiteettiä.
 
Pohjimmiltaan on kyse siitä, että kyllä asiantuntijan kokemuksia kuunnellaan enemmän. Ei ketään kiinnosta peräkammarin Freudin pohdinnat musiikista, jos heidän substanssiaan ei pääse todistamaan 2-to-2. Instituutioilla, myös ammatillisilla tutkinnoilla on paikkansa musiikkiyhteisössä, ja niiden suorittamisella kuuntelukokemus nousee heti hieman irti omasta egosta.
 
Eli olet päättänyt tai tullut tutkimuksissasi siihen tulokseen, että lähes kaikki ei musiikillis-akateemista kompetenssia tai maailmanluokan muusikkoutta omaavat käyttävät musiikkia vain samassa mielessä kuin teini vaatteita tai menestyjä kelloa ja autoa? Mitään todellista omaa kykyä löytää se itselle musiikillisesti tärkeä tai antoisa musiikki ei ole, vaan kaikki on ulkokohtaista, kaikki kumpuaa tarpeesta näyttää, viestiä joillekin jotakin? Varmasti suurimmalla osalla se onkin teini-iässä tuota, kuitenkin monella on se oma musiikki jonka kanssa ei uskalleta tulla kaapista ja jota diggaillaan sen ulkokuoren takana. Ei kaikilla kertakaikkiaan ole tarvetta yrittää erottautua tai samaistua joukkoon, ja käyttää musiikkia tässä yhtenä apuvälineenä.
 
Muusikkona on varmasti äärimmäisen turhauttavaa ymmärtää se että lähes kaikki kuulijat kuuntelevat vain ulkokohtaisista syistä ja ovat paikalla vain viestiäkseen jotain, eivät musiikin takia. Ihanneyleisö olisi akateemisia huippuosaajia, mutta koska näitä ei riitä täyttämään klubeja ja konserttisaleja pitää tyytyä heittämään helmiä sioille ja soittamaan itselleen.
 
Luulisi että akateemisesti sivistynyt ymmärtää että moinen yleistäminen ja julistaminen sokeuttaa itsensä näkemästä ja ymmärtämästä nyansseja. Se että voisit oikeasti todeta että valtaosa kuuntelijoista käyttää musiikkia noin kuten esitit, vaatisi päästä heidän päänsä sisään, ja siihen et edes sinä pysty. On totta että suurimmalla osalla ei ole kielellisiä keinoja analysoida kokemustaan (eikä tarvettakaan), ainakaan akateemisen kielipelin säännöillä ja sanastolla, mutta jos siitä tekee johtopäätökset mikä on henkilökohtainen kokemus ja mitkä vaikuttimet on metsässä.
 
Tuossa edellä yritin jatkaa tuota pölyimurianalogiaa, ja jäi edelleen mietityttämään että mitä se analyysiaparaatti kertoo musiikin "insinööripuolen" lisäksi musiikin tarkoituksesta ja siitä miten mikäkin musiikki tämän tarkoituksensa täyttää. Vai onko tarkoitusta jota vasten absoluuttista "hyvyyttä" voi peilata? Saa vaikutelman että sinun mielestäsi ollakseen hyvä siivooja, siivojaan pitäisi osata imuroinnin lisäksi myös analysoida imurin toiminta ja rakenne insinöörin käsitteillä, ja ehkäpä jopa niiden luonnontieteellisten ilmiöiden kautta joihin insinöörin ratkaisut perustuvat. Todellisessa maailmassa riittää se että siivoja osaa imuroida ja imuroidun tilan omistaja on jälkeen tyytyväinen. Insinööri ei tule neuvomaan kumpaakaan siinä miten pitää siivota tai miten pitää hyvä jälki ymmärtää.

jra: Insinööri ei tule neuvomaan kumpaakaan siinä miten pitää siivota tai miten pitää hyvä jälki ymmärtää.
 
Tämä on hyvä pointti. Ensin Jazzmies kertoo oppilailleen kuin musiikkia tulee tehdä ja nyt vielä musiikin kuuntelijoille kuin sitä tulee kuunnella.

sikki-six: Tämä on hyvä pointti. Ensin Jazzmies kertoo oppilailleen kuin musiikkia tulee tehdä ja nyt vielä musiikin kuuntelijoille kuin sitä tulee kuunnella.
 
Juurikin näin. Kuuntelukoulutus on ehdottoman tärkeää.

jazzmies: Juurikin näin. Kuuntelukoulutus on ehdottoman tärkeää.
 
Muistakin kertoa opetuslapsillesi (onko niitä muuten?), että Dio ei osaa laulaa ja Radioheadilta puuttuu biisit.
 
E: Siis jos eivät sitä jostain syystä itse tajua..

Kuuloaistimuksen tiedostamiskyvyn parantaminen on ehkä lievästi mahdollista, mutta silloinkin lähinnä kai oman tekemisen kautta. Olisin hiukan epäileväinen sen suhteen oppiiko pelkällä kuuntelemisella kuuntelemaan. Saksalainen Alfred Lichtwark lanseerasi reilu sata vuotta sitten ns. taiteentarkasteluharjoitukset, joiden avulla oli tarkoitus kasvattaa kompetentteja taiteenkuluttajia ja miksei vaikka asiantuntijoita, mutta tuloksena taisi olla enimmäkseen snobeja. Snobit taas soveltuvat erittäin hyvin ns. modernin taiteen kuluttajiksi. Musiikin puolella esimerkiksi Radioheadin fanittajiksi.
 
Sen kuunteleminen, mitä musiikissa tapahtuu, kuuluu luonnollisesti muusikon perustaitoihin, tai ainakin pitäisi. Luullakseni kuitenkin musikaalinen lahjakkuus sijaitsee hyvin pitkälle perityssä kuuloaistimuksen tiedostamiskyvyssä. Analyyttista kuuntelua voi opettaa, mutta jos ihan pohjiin mennään niin kuulo on se mikä on.

velipesonen:Snobit taas soveltuvat erittäin hyvin ns. modernin taiteen kuluttajiksi. Musiikin puolella esimerkiksi Radioheadin fanittajiksi.
 
Herra Jazzmies edustaa kaiketi Radioheadin anti-fanclubia, mutta silti hän on kovin snobi ja omien aivopierujensa haistelija jonka muusi.netissä olen kohdannut.
 
T: Radioheadin musan ystävä, joka vihaa musasnobbailua.
 
E: Miksei se musiikkisnobbailu sovellu aivan yhtä hyvin minkä musiikin ystäville tahansa, miksi "moderni musiikki" on otollisempi ns. douche-bageille?

sikki-six: E: Miksei se musiikkisnobbailu sovellu aivan yhtä hyvin minkä musiikin ystäville tahansa, miksi "moderni musiikki" on otollisempi ns. douche-bageille?
 
Minä noteeraan eron snobin ja fakki-idiootin välillä. Snobi on se juureton koheltaja, jonka on helpompi päteä asioilla mihin muilla ei ole kiinnostusta tutustua, vaikkapa nyt performanssitaiteen uusimmilla virtauksilla. Fakki-idiootti voi sitten helpommin päteä varhaisbarokin firenzeläisillä äänenkuljetuksilla. Molemmat kokoavat ympärilleen helppoheikkien lauman.

velipesonen: Minä noteeraan eron snobin ja fakki-idiootin välillä. Snobi on se juureton koheltaja, jonka on helpompi päteä asioilla mihin muilla ei ole kiinnostusta tutustua, vaikkapa nyt performanssitaiteen uusimmilla virtauksilla. Fakki-idiootti voi sitten helpommin päteä varhaisbarokin firenzeläisillä äänenkuljetuksilla. Molemmat kokoavat ympärilleen helppoheikkien lauman.
 
Tuossa voi olla perää, mutta Radiopään levymyynnellä ja suosiolla ei voida puhua musasta "mihin muilla ei ole kiinnostusta". Nykyajan merkittävin snobbailijaryhmä taitaa olla ns. hipsterit, joita mm. Flow-festareilla parveille ihan pirusti. Nämä hipsterit hekumoi yleensä joillain pienillä nimillä, jotka tavallisesti unhotuvat viimeistän tokan sinkun kohdalla. Tärkeintä hipsterille on olla täysin individualistinen, juuri samalla tavalla kuin muutkin.

sikki-six: Tuossa voi olla perää, mutta Radiopään levymyynnellä ja suosiolla ei voida puhua musasta "mihin muilla ei ole kiinnostusta". Nykyajan merkittävin snobbailijaryhmä taitaa olla ns. hipsterit, joita mm. Flow-festareilla parveille ihan pirusti. Nämä hipsterit hekumoi yleensä joillain pienillä nimillä, jotka tavallisesti unhotuvat viimeistän tokan sinkun kohdalla. Tärkeintä hipsterille on olla täysin individualistinen, juuri samalla tavalla kuin muutkin.
 
Taitaapa olla näin. Ihan aina eivät hipsteritkään pysty estämään jonkin porukan nousua isommaksi tähdeksi.

jra: Muusikkona on varmasti äärimmäisen turhauttavaa ymmärtää se että lähes kaikki kuulijat kuuntelevat vain ulkokohtaisista syistä ja ovat paikalla vain viestiäkseen jotain, eivät musiikin takia. Ihanneyleisö olisi akateemisia huippuosaajia, mutta koska näitä ei riitä täyttämään klubeja ja konserttisaleja pitää tyytyä heittämään helmiä sioille ja soittamaan itselleen.
 
Yleisö on mitä on, ja sitä on monenlaista. Osa osaa kuunnella ja osa ei sitä osaa. Yleisö ei ole ongelma vaan besserwisserit. Toisaalta senkin ymmärtää, että huippuosaajien ja yleisön väliin tarvitaan intoilijat ja komppaajat. Intoilijat ovat hyvällä asialla, mutta he eivät pysty käsittämään kuinka alussa he ovat taiteeseen tutustumisen kanssa. He luulevat, että osatessaan ulkoa ison määrän sekundaarista informaatiota ja omistavat ison kokoelman äänitteitä jostakin musiikinlajista pystyy arvioimaan intoilunsa kohdetta. Siihen tarvitaan laaja-alaisuutta sekä kuuntelijana että taiteilijana.
 
Täällä muusikoiden.netissä törmää tämän tästä aktiivisesti kirjoittavaan intoilijakatraaseen, joka pystyy hämmästyttävällä tavalla sekoittamaan kaikennäköisen faktasälän kyvyttömyyteen analysoida tai verbalisoida kuuntelunsa kohdetta. Sen takia oikeaan osuneita tulkintoja pidetään keskusteluissa vain mielipiteinä, mikä on taiteellistulkinnallisten tosiasioiden vähättelyä ja perustuu yksinkertaisesti kyvyttömyyteen päästä soivan aineksen pinnan alle. Sen takia täällä on ihana kirjoittaa, koska jengi on niin kuutamolla itse musiikin kanssa. Aina paluu työpaikalle on entistä helpompaa, kun pääsee kaltaistensa seuraan.
 
Eläköön sivistys!

jazzmies: Sen takia täällä on ihana kirjoittaa, koska jengi on niin kuutamolla itse musiikin kanssa. Aina paluu työpaikalle on entistä helpompaa, kun pääsee kaltaistensa seuraan.
 
Eläköön sivistys!
 
Eläköön! Ja laaja-alaisuudelle fakkiutumista ja nippelitietoa vastaan ehdottomasti kannatusta täältäkin.
 
Eipä itselle tulisi mieleen hankkia kiksejä sillä että kävisin pätemässä oman alani harrastesivustoilla, mutta luultavasti jään jostain paitsi.

jra: Eipä itselle tulisi mieleen hankkia kiksejä sillä että kävisin pätemässä oman alani harrastesivustoilla, mutta luultavasti jään jostain paitsi.
 
Vähän sama kuin putkimies kävisi Suomi24:ssä kuittailemassa tavisten putkiongelmille.
 
Ainoa vain, että J-mies ei ole rock-musiikin ammattilainen, jos siis olen oikein ymmärtänyt. Korjatkaa jos olen väärässä.

Tämä on yksi kummallisimmista "keskusteluista" netissä. Jatkakaa samaan malliin, hyvä tulee ja ongelmat rarkaistaan.

AlaE: Tämä on yksi kummallisimmista "keskusteluista" netissä. Jatkakaa samaan malliin, hyvä tulee ja ongelmat rarkaistaan.
 
Mää luulen että muusikoitten netti on keksitty tätä keskustelua varten.

Sakmongkol: Mää luulen että muusikoitten netti on keksitty tätä keskustelua varten.
 
Internet keksittiin tätä keskustelua varten

AlaE: Tämä on yksi kummallisimmista "keskusteluista" netissä.
 
Jos näin on, niin se on jo sellainen saavutus että jopa rock kannatti synnyttää ja tappaa, jotta tämä tämä 25 vuotta myöhemmin syntyi, kasvoi ja kukoisti.

jra: Jos näin on, niin se on jo sellainen saavutus että jopa rock kannatti synnyttää ja tappaa, jotta tämä tämä 25 vuotta myöhemmin syntyi, kasvoi ja kukoisti.
 
No, ehkä olisi pitänyt täsmentää "lukemani keskustelu".