Rock, pop, alternative ›

Miten musiikillista tunneälyä mitataan? Meinaako se sitä että soittaja kykenee tuomaan haluamansa tunnetilan esiin musiikissaan? Onko se tekijän vika jos kuulija ei kykene sitä tunnetilaa siitä musiikista saamaan?

Sergei Fallinen: mä en kyl metallicas paljon maidenia kuule
 
Eihän nuo NWOBHM vaikutteet ole tuulesta temmattuja mutta kyllä nuo kalifornian kultakurkut hakivat vaikutteensa pääsääntöisesti ihan muualta, olkoonkin että toisinaan ne vaikutteet olivat osittain samoja kun Iron Maidenilla ja kumppaneilla. NWOBHM piilotti punkin komeroon mutta Thrash kantoi sen sieltä ulos.
 
Kalifornian muiluttajat halusivat vetää turpaan sukkahousuheviä ja NWOBHM oli vähän siinä ja siinä.
 
Kun Suomeen palataan niin on pakko mainita että Stonen ykkösvihollinen oli Europe jolle vittuiltiin aika rankasti ihan alusta saakka mutta punkista nekin hemmot pitivät ja kun Keravalta lähdetään Brasiliaan niin vastaan kävelee Terveet Kädet ja Rattus.

Sergei Fallinen: mä en kyl metallicas paljon maidenia kuule
 
mun pikku kontribuutio tähän ketjuun
 
Riippuu toki hieman minkä aikakauden Metallicaa kuuntelee.Ekalla ja tokalla toi NWOBHM-vaikutus minusta suurimmillaan.Vaikkapa nyt kitaraharmonioissa jne.
 
Ja eihän Maiden siis ainoa vaikute ole vaan osana tuota jo mainittua NWOBHM-skeneä.

PsychedelicWarlord: Riippuu toki hieman minkä aikakauden Metallicaa kuuntelee.Ekalla ja tokalla toi NWOBHM-vaikutus minusta suurimmillaan.Vaikkapa nyt kitaraharmonioissa jne.
 
Jep. Myös esim. Kill 'em Allin suoraviivaisessa riffittelyssä on brittivaikutetta havaittavissa. Tässä ketjussa moneen otteeseen mainittu Motörhead on selkeästi ollut jannuilla myös tuolloin kuuntelussa.
 
Parhaiten NWOBHM-vaikutteet kuulee Metallican tuota skeneä coveroidessa; luontevalta soundaa, ihan Metallicalta :)

Niin olikos se niin että NWOBHM kokonaisuudessaan ei ollut rockia? Eli näistä mikään ei ole rockia:
http://www.youtube.com/watch?v=HXZc9-mtFDk
http://www.youtube.com/watch?v=ZpewUGbjpb8
http://www.youtube.com/watch?v=Fv3nqq3HAGU
Ja tärkeimpänä, Metallica on enemmän rockia kuin nuo? Nyt jumalauta. Metallica on (oli) hyvä mutta ei se että jazzmies tykkää Metallicasta mutta ei brittihevistä tee brittihevistä jotain muuta kuin rockia. Tai ylipäätään huonompaa kuin Metallica. Varsinkin kun brittihevi on parempaa. Selvästi.

Sakmongkol: Niin olikos se niin että NWOBHM kokonaisuudessaan ei ollut rockia? Eli näistä mikään ei ole rockia:
http://www.youtube.com/watch?v=HXZc9-mtFDk
http://www.youtube.com/watch?v=ZpewUGbjpb8
http://www.youtube.com/watch?v=Fv3nqq3HAGU
Ja tärkeimpänä, Metallica on enemmän rockia kuin nuo? Nyt jumalauta. Metallica on (oli) hyvä mutta ei se että jazzmies tykkää Metallicasta mutta ei brittihevistä tee brittihevistä jotain muuta kuin rockia. Tai ylipäätään huonompaa kuin Metallica. Varsinkin kun brittihevi on parempaa. Selvästi.
 
Kyllä se niin vain on, ettei nuo olleet rockia. Jos ei kuningasriffiä, bluesia tai I-IV -sointuliikettä löydy, niin silloin kysymyksessä ei ole rock. Nuo ovat kaikki modaalista, juuretonta, diletanttimaista, helpostisävellettävää I-VI-VII -iskelmäkamaa, mikä ei kuulu rockiin. Kitarat sahavat näkemyksettömästi näitä sointuja, jonka päälle esitetään alkeellista modaalista melodiaa joko kitaralla tai laululla. Musiikista puuttuu siis pidätykset ja purkaukset.
 
Metallican Kill 'em Allilla yksikään kappale ei ole tuollaista huttua, vaan esim. http://www.youtube.com/watch?v=6mdBw3SG5io kuningasriffi ja blues tekevät kuulijasta selvää, ja kaiken kukkuraksi tolpat kulkevat pitkälläjuoksulla I - IV.

jazzmies: Kyllä se niin vain on, ettei nuo olleet rockia. Jos ei kuningasriffiä, bluesia tai I-IV -sointuliikettä löydy, niin silloin kysymyksessä ei ole rock. Nuo ovat kaikki modaalista, juuretonta, diletanttimaista, helpostisävellettävää I-VI-VII -iskelmäkamaa, mikä ei kuulu rockiin. Kitarat sahavat näkemyksettömästi näitä sointuja, jonka päälle esitetään alkeellista modaalista melodiaa joko kitaralla tai laululla. Musiikista puuttuu siis pidätykset ja purkaukset.
 
Metallican Kill 'em Allilla yksikään kappale ei ole tuollaista huttua, vaan esim. http://www.youtube.com/watch?v=6mdBw3SG5io kuningasriffi ja blues tekevät kuulijasta selvää, ja kaiken kukkuraksi tolpat kulkevat pitkälläjuoksulla I - IV.
 
Jahaa, no tämä vähän selventää asiaa. Mikäs sitten tekee riffistä kuningasriffin? Kyllä minusta Maideniltakin löytyy paljon erittäin hyviä riffejä, olkootkin sitten sitä modaalista iskelmäkamaa. Lisäksi en ole ihan varma miten hyvin tolppa-analyysi soveltuu hevin arviointiin, mutta sinähän se asiantuntija tässä olet. Itse en vain osaa kuunnella heviä tuolla tavalla.

jazzmies: Kyllä se niin vain on, ettei nuo olleet rockia. Jos ei kuningasriffiä, bluesia tai I-IV -sointuliikettä löydy, niin silloin kysymyksessä ei ole rock. Nuo ovat kaikki modaalista, juuretonta, diletanttimaista, helpostisävellettävää I-VI-VII -iskelmäkamaa, mikä ei kuulu rockiin. Kitarat sahavat näkemyksettömästi näitä sointuja, jonka päälle esitetään alkeellista modaalista melodiaa joko kitaralla tai laululla. Musiikista puuttuu siis pidätykset ja purkaukset.
 
Metallican Kill 'em Allilla yksikään kappale ei ole tuollaista huttua, vaan esim. http://www.youtube.com/watch?v=6mdBw3SG5io kuningasriffi ja blues tekevät kuulijasta selvää, ja kaiken kukkuraksi tolpat kulkevat pitkälläjuoksulla I - IV.
 
Muistaakseni tuo "kuningasriffi" on bändin omien sanojen mukaan napsittu jossain määrin Diamond Headilta.

jazzmies: Eikä ole. Musiikilla on neljä olomuotoa:
 
1) teospartituurina eli nuottina,
2) soivana äänenä,
3) kuulijan päässä ja
4) intentionaalisena objektina,
 
joten musiikista kirjoittaminen on kirjoittamista musiikista, eikä vaikuttimista tai muista asiaa hämmentävistä sekundaarisista lähteistä.
 
Musiikista kirjoittaminen haastattelujen ym. toisen käden tietojen kautta on metakirjoittamista. Musiikinhistorian kirjoittaminen toisten kirjoittamien historioiden kautta on metamusiikinhistoriaa ja toisten tekemien analyysien analysointi meta-analyysia. Välttäkäämme kaikkea metaa ilman omaa, ensikäden analyysia. Kaikista ei ole siihen, eikä tarvitsekaan olla. Muutenhan meitä maistereita olisi maailma pullollaan.
 
Onneksi ei ole, kuolisi muuten muutkin musiikinlajit kuin rock.
 
Pelkästään musiikillisiin elementteihin perustuva analyysi on tietysti yksi tapa kirjoittaa musiikista ja arvioida sitä, mutta ihmettelen miksi kukaan haluaisi pitäytyä vain siinä. Huomattavasti mielenkiintoisempaa ja kokonaisvaltaisempaa on teosanalyysi jossa otetaan huomioon myös muita tekijöitä kuten esim. teoksen syntyhistoria, taustat ja jopa genreluokitukset, koska näillä voi olla huomattavan suuri vaikutus siihen miksi teoksesta on tehty juuri sellainen kuin on. Pelkkä sointu-, rakenne- ja melodia-analyysi ei vastaa siihen kysymykseen - tai moniin muihinkaan - millään lailla, vaan toimii pelkkänä osiin purettuna teoreettisena selityksenä teoksesta. Ei mitään musiikin lajia arvioida pelkästään niin. Ei edes klassista musiikkia, vaikka nimenomaan sitä useinkin moititaan jähmeästä teoreettisuudesta.

oho.....kyllä luova virta menee nyt monimutkaiseksi.
 
Helpompi olisi istahtaa lukittuun häkkin, ja pysyä siellä.

Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että rockin kuolema johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia. Käytännön täytyy turvautua tarkoituksenmukaisiin keinoihin, jos jazzin ylivertaisuus musiikin lajina pakottaa kohderyhmää huomioimaan ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.

Tämä ketju on pösöttäny paikallaan puolitoista kuukautta. Black Sabbathin eka nauhotettiin muistaakseni kahdessa päivässä.
 
Mutta Sabbathan tais olla vain vitsi, vai miten se meni?

aivokuolio: Mutta Sabbathan tais olla vain vitsi, vai miten se meni?
 
Erittäin hyvä vitsi jonkin aikaa mutta sekin vitsi vesittyi aika nopeasti kuten vitseille tuppaa aina käymään. Tämän yhtyeen hauskin piirre on kuitenkin siinä että fanit ovat aina ottaneet ne vitsit paljon vakavammin kun jätkät itse.

sellisti: Pelkkä sointu-, rakenne- ja melodia-analyysi ei vastaa siihen kysymykseen - tai moniin muihinkaan - millään lailla, vaan toimii pelkkänä osiin purettuna teoreettisena selityksenä teoksesta. Ei mitään musiikin lajia arvioida pelkästään niin. Ei edes klassista musiikkia, vaikka nimenomaan sitä useinkin moititaan jähmeästä teoreettisuudesta.
 
Musiikin analyysi on ehdottomasti kaikkein tehokkain tapa päästä kulloisenkin musiikin ytimeen, nimittäin etnomusikologinen, kokonaisvaltainen musiikkianalyysi. Maailma on täynnä monitieteellistä huttua, missä asetelma helposti johtaa analysoijan sivuraiteille, koska poikkitieteellisyys alkaa helposti kiehtoa tekijäänsä, mikä puolestaan estää analysoijaa vastaamasta ydinkysymykseen, mihin olisi tarpeen vastata. Hyvä musiikin analyysi tosin vaatii tekijältään moniulottoista substanssia itse musiikin alalta - vähintään kohtalaista soitto-, sovitus-, sävellys- ja transkriptiotaitoa. Ja sitä harvalta analysoijalta löytyy. Ja jos ei ole hyvä analysoija, ei voi myöskään arvottaa musiikkia. Analyysi lähtee siis ehdottomasti tekijyydestä.

jazzmies: Kyllä se niin vain on, ettei nuo olleet rockia. Jos ei kuningasriffiä, bluesia tai I-IV -sointuliikettä löydy, niin silloin kysymyksessä ei ole rock.
 
Se kuningasriffi ei vaan katso onko kyseessä mikä sointuvaihto - niistä kuluneista saa osaavissa käsissä ihmeitä irti.

Rock on kuollut, kuin kesä 2010.

glx405: Jos arvottaa musiikkia, onko tämä sitä, että musiikin täyttäessä tai ei täyttäessä tietyt kriteerit, voi määritellä kvaliteetin ohi subjektiivisten kokemusten?
 
TILT
 
http://www.youtube.com/watch?v=4bez05AT1u4&feature=related

Mie tykkään tästä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=B53qMo5KXkc

Minun mielestäni musiikillinen tunneäly on sama asia kuin musiikki itse, koska jos musiikin esittäjä ei ymmärrä musiikkiin sisältyvää emootiota, ei hänen esityksensä yleensä ole musiikkiakaan. En pitäisi tunneälyä siis erillisenä osa-alueena melodia- ja rakennetajujen joukossa vaan musiikin perusolemuksena.
 
Toisinaan olen ollut kuulevinani sellaistakin, että esimerkiksi kapellimestari tulkitsee emootion tahallaan väärin ja käyttää säveltäjän luoman musiikin ulkoista kuorta oman kilpensä kiillottamiseen, todistellakseen omaa kovuuttaan.
 
Onhan sitten paljon sitäkin musiikin tittelillä kulkevaa ääniainetta jossa ei tunnetta ollutkaan, jolloin esittäjän tulkinnalla ei ole niin väliä.
 
Voisiko musiikin emotionaalista olemusta sitten jotenkin tieteellisen tarkasti mitata? Ehkä kaukaisessa tulevaisuudessa.