Rock, pop, alternative ›

jra: Onko niin että hyvänkin rockin ydin on jotain sellaista jonka tutkimiseen ei ole kehitetty sopivia menetelmiä ja instrumentteja, vaan se vähä mitä on tutkittu on tutkittu epäsopivilla välineillä?
 
Näin varmaan on. Itseasiassa on lisäksi niin, että nimenomaan rockia ( ja rapia) koskevat huomiot on estetiikan (taiteen tutkimista koskevat avaimet ja työkalut ja niiden kehittäminen) alalla vahvasti mukana kehittämässä uusia työvälineitä, viemässä ajattelua eteenpäin. Ja syynä juuri se, että niillä vanhoilla ei tavoiteta sitä mikä esimerkiksi rockissa on oleellista. Tällä hetkellä nk. pragmatistinen filosofia, joka lähtee nimensä mukaan käytännön tarpeista, keskeisenä nimenä historiallisesti John Dewey ja sitten nyt esimerkiksi Richard Shusterman estetiikassa. Ja tämä Shusterman on nimenomaan vienyt estiikan teoriaa eteepäin rockia ja rapia koskevilla analyyseilla (siltä on kymmenisen vuotta sitten suomennettu kirja "Taide, elämä ja estetiikka" - kiva nimi, heh - jossa se rockin ja rapin kautta esteiikan teoriaa ja sen historiaa käsittelee).
 
Tuo sosiologian mukana olo ei muuten välttämättä tarkoita, että tutkimus olisi pelkästään sosiologista, vaan siinä vaiheessa kun filosofinen mielenkiinto, estetiikan teoria sen mukana, karkeasti ottaen ja yleistäen "muuttui" edellisen kerran kyse oli pitkälti siitä, että todettiin, että esimerkiksi taidetta ei voi tutkia maailmasta irrallisena erillisenä yksikkönään, vaan taide ja tekijä ja siksi taide ja kulttuuri, taide ja yhteiskunta ovat toisistaan erottamattomissa. Tämä tuotti paljon uutta ajattelua, eikä kyse ole siitä, että oltaisiin ajauduttu irti ytimestä, vaan että se ytimen kokonaiskuva täydentyy. Eihän nyt pelkkä musiikin tekninen avaaminen, sointuanalyysit yms mitenkään tavoita kaikkea sitä mitä musiikki on. Vaikka ammatillisesta näkökulmasta ehkä helpoimmin omaksuttavia ovatkin.
 
Mutta ei tuosta enempää, oleellista on ensinnäkin se, että taide - ja rock sen mukana - ei nyt ei koskaan ole puhki selitettävissä tai alistu käsitteelistämiselle. Toisekseen rokin kohdalla saattaa hyvinkin olla, että tämä väite:
 
jazzmies:Sehän paljastaa hetimiten pari seikkaa, ettei musiikillisen sisällön kanssa ole hurraamista, joten tutkimuskohde rockin sisällä automaattisesti ohjautuu musiikkiytimen ulkopuolelle. Sointia on viimeaikoina tutkittu, mutta paljoa lähemmäksi kovaa ydintä ei helposti pääse.
 
onkin todellisuudessa täysin toisin: Rockissa sen ydin on paljas ja esillä. Siksi rockin selittäminen, mihin se perustuu, törmää hyvin nopeasti nimenomaan ydinkysymykseen "mitä taide on". Ja tätä taas ei tosiaan voida koskaa täysin selittää ja lähellekin pääseminen on vaikeampaa kuin se tekninen selittäminen.