Rock, pop, alternative ›

Atomic Cafe: Beatlemaniaa ei saa kyllä syntymään millään tavalla.
 
Tätä on syytä miettiä. Aloitetaan tykötarpeista ja unohdetaan hetkeksi ajan kulu.
 
Jos jollakulla on kädessään kortit jotka Epsteinilla ja Martinilla olivat vuonna 62, on selvää että homma jää joko paikallistasolle tai breikkaa läpi niin että myy miljardeja. Tämä on hyvä tietää, koska voimme nyt keskittyä miettimään mistä näitä tulee ja miten sitä myydään.
 
Ensin mistä näitä tulee. Tähän mennessä tiedämme yhden. Olennaisilta bändin taustan kannalta tuntuisivat paikallistasolla provinsiaalisuus, kansanivälisyys ja elämän vilkkaus, sekä vähemmän paikallisella tasolla rauhanolosuhde sekä pilaantumaton vanha sivistys, jota ilman ei synny hyvää makua.
 
Provinsiaalisuus on tärkeää, koska pääkaupunkiseutujen elikeinorakenteet kannustavat liian lyhytjännitteiseen suunnitteluun ja lyhytjännitteiseen unelmointiin. Kansainvälisyys on tärkeää perspektiivin kannalta, ei asioiden sekoittamisen, joka on banaalia tahrimista. Elämän vilkkaus on yhtä kuin riittävän toimivien taloudellisten olojen luoma toiveikas elämänasenne. Rauhanolot ovat välttämätön reunaehto, koska sodan tai epävakauden aikana ihmisten aika kuluu selviytymisen parissa. Pilaamattoman sivistyksen roolia on vaikea ylikorostaa, koska hyvää makua ei voi ostaa mistään.
 
Missä nämä ehdot toteutuvat? Eivät ainakaan Suomessa, mehän olemme tärvelleet sivistyksemme viimeistään silloin kun Eero Tarasti jää elakkeelle. Muut Pohjoismaat sama juttu mutta pahemmin. Entiset kommunistimaat ovat raiskanneet sivistyksensä täydellisesti. Euroopan jäljellejäävät länsimaat ovat omaksuneet standardieurooppalaisen ajatusmaailman, joka nakertaa sivistyksen kuin sivistyksen tyhjiin alle aikayksikön. Mutta tästä on poikkeuksia, nimittäin arkkipiru Englanti ja ehkä Itävalta, joka säilyttelee saksankielisen sivistyksen viimeisiä rippeitä kun läntinen Saksa on tultuaan amerikkalaistuneeksi muuttumassa joksikin sivistysmaan ja kehitysmaan väliltä.
 
Jenkeillä ei ole koskaan mitään sivistystä ollutkaan, ja sama koskee koko Amerikoita nyt kun intiaanien sivilisaatiot on jo aikapäiviä hävitetty. Aussit ja uusseelantilaiset ovat cockneya ja murteellista skottia mongertavia antipodi-jenkkejä. Muun maailman kohdalla onkin ongelmia enimmäkseen sen rauhantilan kanssa, mitä nyt arabimaissa vähän joka asiassa. Ei jää kuin Japani.
 
Ehkä siis jossain Hiroshimassa tai Linzissä on huippulahjakas bändi, josta voisi kuvitella tulevan uusi Beatles.
 
Miten sitä myydään? Jos tällainen bändi laitettaisiin ison levy-yhtiön standardiputkeen, se tapettaisiin alkukiihdytykseen. Esiintyisivät Köyliön Lallintalolla Sunrise Avenuen lämmittelijöinä. Joutuisivat aina väärään paikkaan. Myöskään pienten levy-yhtiöiden ideologisen sissitaktiikan alttarille sellaista bändiä ei kannattaisi uhrata. Eikä pienikään levy-yhtiö yleensä katsele riittävän hyvää bändiä kovin kauan, koska pienyhtiöille välttämätön musiikkifetisismi ei voi sietää minkään valtakunnan luovuutta.
 
Tarvittaisiin iso levy-yhtiö kaikkine resursseineen, bändille erikseen räätälöity markkinointiohjelma, erikoiskoulutettu pr-henkilöstö ja koko toimintaa vetämään erityisen motivoitunut huippuälykäs tyyppi, joka tuntisi elämää laajemmin kuin Kauppakorkeakolun vuosikurssin exculla tapahtuneen sumean kännisekoilun verran. Parempi kun ei tietäisi niistä asioista mitään.
 
Tässä tuli nyt vastattua myös kysymykseen, onko uusi beatlemania nykypäivänä mahdollinen, ja onhan se nähdäkseni ihan mahdollinen, joskin vaatii monessa kohtaa erityisonnistumista, huippuosaamista ja -älyä. Juuri muualta se ei voi tulla kuin Englannista, Japanista tai ehkä Itävallasta. Hetkinen...Englanti? Se maa on niin täynnä pinnalle pyrkijää ja levy-yhtiön agenttia, että vaikka olisi uusi Beatles, se todennäköisesti survottaisiin standardiputkeen ja tapettaisiin Sunrise Avenuen tai sitä lähinnä vastaavan suffolkilaisartistin lämmittelijänä. Pitäisin siis todennäköisenä etteivät englantilaiset enää osaisi myydä uutta Beatlesia vaikka se olisi heidän käsissään. Varma en voi olla.
 
Hyvää makua ei voi ostaa, ja harvalla sitä olisi myydäkään. Suurten levy-yhtiöiden tulokset pienenevät vuosi vuodelta perinteisen musiikkituotannon alueella, mutta niillä on valmiit, kenties puoliteholla käyvät koneistot sitäkin varten. Eikös Sony ole japanilainen yhtiö?