Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Metalli ei ole koskaan elossa ollutkaan. Ozzyn Black Sabbath on rockbändi ja metalli alkaa Priesteistä ja näistä, eikä se ole ikinä ollut elossa.
 
Nää sun puheet alkaa nyt vaikuttaa siltä että rock on suurin piirtein ainoa musiikinlaji, joka ylipäätään on joskus "ollut elossa". Näin ollen ei liene suurta merkitystä sillä onko se kuollut vai ei, koska kaikki muutkin musiikinlajit, jotka siis ovat kuolleita, tuntuvat oikein hyvin toimivan nykyisinkin sellaisina "elävinä kuolleina" kuin ne ovat, ja mä olen varmaan lukenut liian vähän filosofiaa, historiaa ja musiikkitiedettä ymmärtääkseni miksi rockin kohdalla tilanne olisi jotenkin huomattavasti huolestuttavampi.
 
Ei mikään musiikinlaji pysy ikuisesti samanlaisena. En mä silti ole kenenkään (muun kuin sinun) kuullut kutsuvan esim. wieniläisklassismia "kuolleeksi musiikiksi" vain siksi että sen aikakaudesta on vielä kauemmin kuin rockin synnystä eikä sitä kukaan enää sävellä. Se tyylisuunta on osa orgaanista ketjua, joka on satojen vuosien aikana pikku hiljaa muuntunut, etsinyt ja löytänyt uusia haaroja, rikkonut aiemmin pyhinä pidettyjä rajoja ja vallannut näin uusia alueita, jotka taas kehittyvät edelleen jne. Rockin kohdalla ei puhuta sadoista vaan kymmenistä vuosista, mutta mä en ole vielä ymmärtänyt miksi sitä pitäisi käsitellä jotenkin ainutlaatuisen erilaisena ilmiönä, jolle kehittyminen ja uusien suuntien hakeminen on ainoastaan vahingollista ja johtaa jopa kuolemantuomioon.

jra: Onkos tuo metalliriffien suunnittelu ja ujuttaminen hc:n sekaan tapahtunut sekin CIA:n, hiippien ja alternative-establishmentin toimistotorneissa ja ydinräjähdyksen kestävissä kammioissa?
 
Tähän minulla ei ole mielipidettä. Kyllähän se tietenkin sellaiselle kieltämättä vivahtaa! Noin äkkiseltään kuitenkin tuntuisi epäuskottavalta, että pelkän hc:n tuhoamiseen käytettäisiin suuria panostuksia, koska operointi laajemalla rintamalla on paljon tuottoisampaa.

sellisti: No jos oletetaan että mitään mitä nykyään tehdään ei voi kutsua rockiksi niin siinä tapauksessa varmaan. Siitähän täällä tunnutaan olevan montaa mieltä.
 
Tästä asiasta ollaan toistaiseksi oltu vain yhtä mieltä koska nekin jotka väittävät että rock on elossa kuuntelevat etupäässä 20-30 vuotta vanhaa rokkia tai uusia variaatioita vanhasta hyvästä rockista.

velipesonen: Tähän minulla ei ole mielipidettä. Kyllähän se tietenkin sellaiselle kieltämättä vivahtaa! Noin äkkiseltään kuitenkin tuntuisi epäuskottavalta, että pelkän hc:n tuhoamiseen käytettäisiin suuria panostuksia, koska operointi laajemalla rintamalla on paljon tuottoisampaa.
 
Mutta eikös hc:sta keinotekoisilla menetelmillä laboratorioiden kelmeässä keinovalossa kasvatettu metalli ole aiheuttanut huomattavasti enemmän tuhoa (tai hyötyä) kuin vain hc:n hävittämisellä saavutettiin? Eli hc:n tappaminen ei ollut päämäärä, vaan se toimi bakteeriviljelmässä kasvualustana ja jouti sen jälkeen mennä.
 
sellisti: Nää sun puheet alkaa nyt vaikuttaa siltä että rock on suurin piirtein ainoa musiikinlaji, joka ylipäätään on joskus "ollut elossa". Näin ollen ei liene suurta merkitystä sillä onko se kuollut vai ei, koska kaikki muutkin musiikinlajit, jotka siis ovat kuolleita, tuntuvat oikein hyvin toimivan nykyisinkin sellaisina "elävinä kuolleina" kuin ne ovat,
 
Sen verran olen kärryillä että näin tosiaan on, ja tosiassa koko länsimainen kulttuuri kuoli viimeistään 1800-luvun alussa. Jostain syystä jazz ja rock kuitenkin sikisivät kuolleesta ja vuorollaan valaisivat pimeyttä 20 vuotta mieheen.
 
Mielenkiinnolla odottelen velipesosen ja jazzmiehen giganttista aivopainia metalliriffien olemuksesta ja roolista rockin kuolemassa, muistaakseni jazzmies pitää tai ainakin piti Metallican ensimmäisiä tuotoksia säväyttävinä.

Atomic Cafe: Tästä asiasta ollaan toistaiseksi oltu vain yhtä mieltä koska nekin jotka väittävät että rock on elossa kuuntelevat etupäässä 20-30 vuotta vanhaa rokkia tai uusia variaatioita vanhasta hyvästä rockista.
 
Miten tuo perustelee sen näkemyksen että mitään mitä nykyään tehdään ei voi kutsua rockiksi?

sellisti: Nää sun puheet alkaa nyt vaikuttaa siltä että rock on suurin piirtein ainoa musiikinlaji, joka ylipäätään on joskus "ollut elossa".
 
Olin tuossa jo tullutkin maininneeksi että jazz kuoli 60-luvun lopulla, sekin siis oli elossa. Kuoliko se vanhuuttaan sitten, kenties, en osaa sanoa.
 
Ei mikään musiikinlaji pysy ikuisesti samanlaisena. En mä silti ole kenenkään (muun kuin sinun) kuullut kutsuvan esim. wieniläisklassismia "kuolleeksi musiikiksi" vain siksi että sen aikakaudesta on vielä kauemmin kuin rockin synnystä eikä sitä kukaan enää sävellä. Se tyylisuunta on osa orgaanista ketjua, joka on satojen vuosien aikana pikku hiljaa muuntunut, etsinyt ja löytänyt uusia haaroja, rikkonut aiemmin pyhinä pidettyjä rajoja ja vallannut näin uusia alueita, jotka taas kehittyvät edelleen jne. Rockin kohdalla ei puhuta sadoista vaan kymmenistä vuosista, mutta mä en ole vielä ymmärtänyt miksi sitä pitäisi käsitellä jotenkin ainutlaatuisen erilaisena ilmiönä, jolle kehittyminen ja uusien suuntien hakeminen on ainoastaan vahingollista ja johtaa jopa kuolemantuomioon.
 
Tämä virallinen versio ns. klassisen musiikin historiasta kummasti muistuttaa erään säveltäjän, Arnold Schönbergin, henkilökohtaista ajatusmaailmaa. Kun puhuin klassillisesta musiikista en tarkoittanut pelkkää wieniläisklassismia vaan muutakin, mitä näitä nyt on, erilaisia barokkeja ja esiklassismeja, Mannheimin musiikkia jne. Tarkoitin sitä kulttuuria, mistä nämä kaikki ja moni muu musiikki on peräisin, ja nähdäkseni 1800-luku oli sille osastolle pitkä hivuttava taantuma, ja ehkäpä juuri noin tasan sata vuotta sitten homma oli hiipunut jo olemattomiin. Yksilöitä oli edelleen, kuten Hartmann, jotka sävelsivät klassisen perinteen mukaan uutta elävää musiikkia vielä niinkin myöhään kuin 50 vuotta sitten, mutta nyt he ovat jo ajat sitten kuolleet. Lisäksi he olivat väistämättä eräänlaisia kummajaisia kun tekohengittivät suurta ja komeaa kasaanrojahtanutta sivistystä. Se siitä.
 
Eli siinä missä rock kuoli melko nopeasti, kuolinkamppailun ollessa alle kymmenen vuotta, ns. klasarilla siihen kuolemiseen meni kymmenkertainen aika.
 
Asioiden kehitteleminen on täysin sallittua, se ei loukkaa ketään, ei metallinkaan soittaminen loukkaa ketään. Minä vain en oikein näe että nämä kehittelytavat olisivat nykyään kovin "orgaanisia". Ja elämmehän kasvihuoneessa joka tapauksessa.

jra: Mutta eikös hc:sta keinotekoisilla menetelmillä laboratorioiden kelmeässä keinovalossa kasvatettu metalli ole aiheuttanut huomattavasti enemmän tuhoa (tai hyötyä) kuin vain hc:n hävittämisellä saavutettiin? Eli hc:n tappaminen ei ollut päämäärä, vaan se toimi bakteeriviljelmässä kasvualustana ja jouti sen jälkeen mennä.
 
Ajatuksena ihan pätevä, tuossa saattaa olla itua. Metallia on ainakin helpompi myydä kuin hc-punkkia.
 
Sen verran olen kärryillä että näin tosiaan on, ja tosiassa koko länsimainen kulttuuri kuoli viimeistään 1800-luvun alussa. Jostain syystä jazz ja rock kuitenkin sikisivät kuolleesta ja vuorollaan valaisivat pimeyttä 20 vuotta mieheen.
 
No, rokkikin yli 30 vuotta ja jatsi...jazzmies osaa sanoa paremmin, mutta tietenkin jos ajatellaan asiaa niin että haarukoidaan jostain ensimmäisen jazz-"mainstreamin" synnystä, jonkinlaisen paikallisen oikean jazz-skenen synnystä, niin sehän tapahtui suunnilleen 1895, ja silloin jazzin eliniäksi saadaan yli 70 vuotta.

sellisti: Miten tuo perustelee sen näkemyksen että mitään mitä nykyään tehdään ei voi kutsua rockiksi?
 
Ei mitenkään mutta se perustelee aika hyvin tämän näkemyksen: Rock on kuollut, eläköön kuollut rock.

Atomic Cafe: Tästä asiasta ollaan toistaiseksi oltu vain yhtä mieltä koska nekin jotka väittävät että rock on elossa kuuntelevat etupäässä 20-30 vuotta vanhaa rokkia tai uusia variaatioita vanhasta hyvästä rockista.
 
Ei pidä paikkaansa. Ja olen sen maininnutkin. 1970-luvun rock on hienoa, mutta 2000-luvun metallissa on paljon hienoa myös. Kuten myös nissä lajeissa, jotka ehkä täälläkin on pakko rockiksi laskea. Sillehän ei mitään voi, jos haluat nähdä kaiken variaationa vanhasta. Päädymme jälleen siihen, että mitään uutta tai hienoa ei koskaan ole ollutkaan.

No mites Motörhead? Näkisin tuon pumpun lähinnä hevibändinä, joka otti punkista sopivasti vauhtia. Kuolleena syntynytkö?
 
Eikä se heviriffien ja hossen yhdistely tuottanut kuin crossoverin, muut jatkoi HC-punkin puhtaammassa muodossa. Miten ihmeessä genret kuolevat siihen, että jotkut yhdistelevät niihin elementtejä ulkopuolelta? Mun nähdäkseni minkä tahansa skenen/genren on tuota tehtävä pysyäkseen viriilinä. Sisäsiittoisuus ei musassakaan kauaa kanna.

Askr: Ei pidä paikkaansa. Ja olen sen maininnutkin. 1970-luvun rock on hienoa, mutta 2000-luvun metallissa on paljon hienoa myös.
 
Niin mutta ei metallissakaan ole pitkään aikaan ollut sitä elinvoimaa mitä siinä parhaimmillaan oli. Vaikka metalli on jakaantunut miljooniin osiin niin silti se jauhaa paikallaan. Metallin kulta-aika ja luovuuden kukoistus alkoi 80-luvulla ja päättyi jo kauan sitten. Metalli on kuitenkin ainoa jollakin tavalla elinvoimainen laji jonka voi luokitella rockiksi, se kituu ja kuolee mutta ei ole vielä kuollut. Varmuuden vuoksi mainittakoon että Metallica ja Iron Maiden ovat sitä pystyyn kuollutta osastoa, kuollut myy aina parhaiten mutta se ei tee kuolleesta elävää.
 
Yksi oleellinen asia on siinä että metalli on rockin viimeinen pelikenttä ja juuri siitä syystä sen pariin hakeutui nuoria miehiä siinä vaiheessa kun muu rock alkoi kuolemaan. Nämä nuoret miehet ovat nykyään kolmenkymmenen ikävuoden molemmilta puolin ja metalli menee hautaan niiden mukana.
 
Kun Lordi voitti Euroviisut niin se herätti kiinnostusta myös päiväkodeissa ja ala-asteilla, ehkä sieltä tulee vielä jokunen metallihemmo kun tälle ikäryhmälle iskee teiniangsti päälle ja ylähuulen tuntumaan alkaa kasvamaan karvoja.

sikki-six: No mites Motörhead? Näkisin tuon pumpun lähinnä hevibändinä, joka otti punkista sopivasti vauhtia. Kuolleena syntynytkö?
 
No ei, on ihan sama miksikä Motörheadia nimitetään, bointsi on siinä että joskus 90-luvulla niillä nykytrion ekoilla levyillä on sellasia metalliriffejä pesiytynyt sekaan, mutta ne pääsivät siitä vähän niin kuin eroon. Jos nyt puhutaan aiheesta vähän enemmän, niin se nelimiehinen kokoonpanokaan ei oikein toiminut niin hyvin, siinä oli sellasta hippien kaupallisuutta ujutettu messiin (Orgasmatron). Mutta nämä kaikki vastoinkäymiset on toistaiseksi voitettu ja bändi rokkaa komeasti.
 
Eikä se heviriffien ja hossen yhdistely tuottanut kuin crossoverin, muut jatkoi HC-punkin puhtaammassa muodossa. Miten ihmeessä genret kuolevat siihen, että jotkut yhdistelevät niihin elementtejä ulkopuolelta? Mun nähdäkseni minkä tahansa skenen/genren on tuota tehtävä pysyäkseen viriilinä. Sisäsiittoisuus ei musassakaan kauaa kanna.
 
Kyllä minulla on itse sen ajan eläneenä vähän erilainen kuva. Olin silloin alaikäinen ja kävin kuuntelemassa bändejä kaiken maailman nuorisotaloilla, hiihtomajoilla, tanssilavoilla, monitoimitaloilla ja niin edespäin. Siellä oli sitten näitä hc-pumppuja ajan tavan mukaan yleensä mukana, ja jotkut keikat olivat sitten pelkkää sitä ihtiään. Siinä näki aika tarkkaan sen jutun että miten muoti muuttui. Se tapahtui aika nopeasti ja oli aika totaalinen muutos. Joskus vuonna 85 se oli sitten niin, että jos bändi oli pysytellyt ihan oikeana hc-pändinä niin sen keikat oli herkästi pelkkää kaaosta, eli lavalla oli ketä sattuu ja biisiä soitettiin mitä sattuu ja kaikki eri biisiä. Jotkut on sanoneetkin että hc poltti itsensä loppuun, että kai ne metallin soittajat on sitten jonkinlaisia selviytyjiä, mutta eihän sitä metalliriffiä oikein jaksa kuunnella, siitä meni kaikki meininki menojaan.
 
Olen ihan samaa mieltä ettei sisäsiittoisuus ole järkevää musiikissa, mutta pitäisi kai koettaa huolehtia siitä että siinä musassa säilyis jokin tolkku. Sitä yleistä tohelointia oli nimittäin kivempi seurata kuin hyvinkin treenattua hevikeikkaa.

Askr: Siinä taisi käydä niin, että kitaravalmistajat ryhtyivät käyttämään synteettistä lakkaa noihin aikoihin, mistä seurasi muutoksia sähkömagneettikentässä, minkä jälkeen eetterin pyörteet vaihtoivat suuntaa. Pysyvästi. Eikä mikään, kaikkein vähiten rock, palannut enää ennalleen.
 
Sehän oli vinyyliaikaa, ja vinyylin kaiverrushommissa käytetään tietynlaista lakkaa. Voisi olettaa että sen kaiverruslakan kemiallinen koostumus jotenkin muutettiin niin että jengi ei enää halunnut ostaa punklevyjä vaan halusikin hevilevyjä. Otelautaöljy on toinen, ja sitten tietty yksi juttu minkä hifistit tietää timantintarkasti, että grafiittipitoisten kaiutinelementtien grafiittien taso romahti, sinne tuli sekaan kaikenlaista guttaperkkaa. Lännessä lakattiin valmistamasta putkia ja piti ostaa niitä venäläisiä heviputkia.

velipesonen: Tämä virallinen versio ns. klassisen musiikin historiasta kummasti muistuttaa erään säveltäjän, Arnold Schönbergin, henkilökohtaista ajatusmaailmaa.
 
Sun versio on arvatenkin täysin erilainen..?
 
Kun puhuin klassillisesta musiikista en tarkoittanut pelkkää wieniläisklassismia vaan muutakin, mitä näitä nyt on, erilaisia barokkeja ja esiklassismeja, Mannheimin musiikkia jne. Tarkoitin sitä kulttuuria, mistä nämä kaikki ja moni muu musiikki on peräisin, ja nähdäkseni 1800-luku oli sille osastolle pitkä hivuttava taantuma, ja ehkäpä juuri noin tasan sata vuotta sitten homma oli hiipunut jo olemattomiin. Yksilöitä oli edelleen, kuten Hartmann, jotka sävelsivät klassisen perinteen mukaan uutta elävää musiikkia vielä niinkin myöhään kuin 50 vuotta sitten, mutta nyt he ovat jo ajat sitten kuolleet. Lisäksi he olivat väistämättä eräänlaisia kummajaisia kun tekohengittivät suurta ja komeaa kasaanrojahtanutta sivistystä. Se siitä.
 
Eli siinä missä rock kuoli melko nopeasti, kuolinkamppailun ollessa alle kymmenen vuotta, ns. klasarilla siihen kuolemiseen meni kymmenkertainen aika.
 
Jos nyt ajatellaan koko länsimaista taidemusiikkia emogenrenä (tms., mikä nyt lieneekin oikea termi) niin siinä vaiheessa kun klassismi "kuoli", oli siitä kehittynyt jo lukuisia uusia tyylejä, jotka jatkoivat elämäänsä erittäin elinvoimaisina vaikka niitä edeltäneet tyylit olivatkin poistuneet muodista. Ei länsimainen taidemusiikki siitä emogenrenä mihinkään kuollut; se jatkoi muuttumistaan ja kehittymistään niin kuin siihenkin asti oli tehnyt ja on tehnyt tähän päivään asti. Jos joku ei nykyklassisesta tykkää, niin kutsukoon kuolleeksi, mutta asiaan voi hyvin olla muitakin, vähintään yhtä hyvin perusteltuja näkemyksiä.
 
Tuli vaan mieleen että samanlaisena emogenrenä voidaan kai puhua rockistakin; voi olla että olen väärässä, onko sen yläpuolella joku vielä isompi kategoria johon rock lasketaan yhtenä alalajina? Mutta jos olen yhtään raiteilla, niin sävelletäänhän nykypäivänäkin rockmusiikkia, joka on suoraa evoluutiota aiemmista tyyleistä. Yksi tai useampia rockin aiemmista ilmenemismuodoista on poistunut keskuudestamme "kuolleina", mutta ei kai se ole koko rockia tappanut..? Olihan siinä vaiheessa jo syntynyt uusia muotoja. Sitten kun aletaan perustella miksi ne eivät ole enää "elävää rockia", aletaan olla taas aika pitkälti makuasioiden parissa.
 
Asioiden kehitteleminen on täysin sallittua, se ei loukkaa ketään, ei metallinkaan soittaminen loukkaa ketään. Minä vain en oikein näe että nämä kehittelytavat olisivat nykyään kovin "orgaanisia". Ja elämmehän kasvihuoneessa joka tapauksessa.
 
Ei ollut puhe kenenkään loukkaamisesta vaan siitä, että jos rock todella on musiikinlaji jolle itselleen kehittyminen on niin vahingollista että se suorastaan aiheuttaa sen oman kuoleman, niin se lienee mun nähdäkseni aika ainutlaatuista musiikinhistoriassa. Mutta ehkä rock sitten on niin ainutlaatuinen asia.
 
Olisi kiva lukea joku esimerkki/perustelu tuosta "epäorgaanisuudesta". Tai ehkä niitä on jo ollutkin, ei ihan joka viestiä enää muista.

sellisti:
Tuli vaan mieleen että samanlaisena emogenrenä voidaan kai puhua rockistakin; voi olla että olen väärässä, onko sen yläpuolella joku vielä isompi kategoria johon rock lasketaan yhtenä alalajina?
 
Jotta ei menisi liian yksinkertaiseksi, niin erään kompetenssiltaan 4+ -tason toimijan mukaan rock kuuluu yläkäsitteen jazz alle. Sitä en tiedä miten tämä saadaan yhteen sen kanssa että yläkäsite kuukahti 20 vuotta ennen sen alle kuuluvaa ilmentymää. Tietenkin jos yläkäsitteen sijaan kyseessä on parent node, ja edelleen ihmisvertaukset sallitaan, niin sitten tietysti onnistuu.

sellisti: Sun versio on arvatenkin täysin erilainen..?
 
Osapuilleen.
 
Tuli vaan mieleen että samanlaisena emogenrenä voidaan kai puhua rockistakin; voi olla että olen väärässä, onko sen yläpuolella joku vielä isompi kategoria johon rock lasketaan yhtenä alalajina?
 
Tuota pitää kysyä henkilöltä, jonka mielestä asioilla on alalajeja tarkoittamassasi mielessä.
 
Ei ollut puhe kenenkään loukkaamisesta vaan siitä, että jos rock todella on musiikinlaji jolle itselleen kehittyminen on niin vahingollista että se suorastaan aiheuttaa sen oman kuoleman, niin se lienee mun nähdäkseni aika ainutlaatuista musiikinhistoriassa. Mutta ehkä rock sitten on niin ainutlaatuinen asia.
 
Tässä nyt edelleen elää se luokitteluun perustuva rockin määritelmä, jonka sisäpuolella minä en osaa sanoa juuta enkä jaata. Käsitykseni on, että rock tapettiin, eikä että se olisi sisältänyt jonkin mekanismin tai idun tai sisäisen vamman, jonka takia se olisi kuollut. Kysymykseen, onko rock ainutlaatuinen asia, niin ehkä ei, mutta se on erikoinen siitä että se levisi melkein kaikkialle maailmaan.

Musiikki on ollut elossa muutamia kertoja länsimaissa, ja parhaimmillaan jopa globaalisti. Kuten sanottu "klassisen" musiikin kulta-aika (tai elossaoloaika) on ollut yliveto pituudeltaan (1750-1920/Haydn-Stravinsky), mutta toki maailmakin oli hidasrytmisempi tuolloin.
 
Jazzin elinaika oli noin nelikymmenvuotinen (1926-1967/Louis Armstrong & His Hot 5 - Miles Davis 1960's Quintet).
 
Rock eli kolmisenkymmentä vuotta (1956-1986/'Roll over Beethoven' - Master of Puppets).
 
Klassinen perinne kuoli luonnontieteisiin, jazz kuoli rockiin ja rock kuoli markkinamiehiin.
 
Sitten on olemassa pienempiä lajeja, jotka ovat tilapäisesti meinanneet muuttua kansainvälisiksi musiikkiolioiksi, kuten valssi/polkka, ooppera, ragtime, samba-conga-bolero ja muut lattarivillitykset, metalli ja tekno. Niitä kuitenkin yhdistää niiden olevan joko kansainvälinen muotivillitys, tai se että ne eivät ole vallanneet tellusta kokonaisvaltaisesti ollen paikallinen hitti.
 
Tietty kaikkien lajien geenit jäävät eloon jälkeläisten muodossa, jotka joskus ovat ikään kuin pienoismalleja alkuperäisoliosta.

Eikös ooppera ole klassista? Haydnia ennen tais olla jotain mestareita klassisessa myös, kuten sellaset pojjaat ku Bachit J.S, J.C. jne, ja Händel!

http://www.youtube.com/watch?v=QsG5V-o6uxY
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZxDKPDRuhoY
 
http://www.youtube.com/watch?v=7DZj5K1E-yQ&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=RTTXLQ-k3sk&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=QCuMpJjBw-k&feature=related