Rock, pop, alternative ›

pollenprognoosi: ...lisäksi voidaan kuunnella vaikka tätä: http://www.youtube.com/watch?v=R3ZiCAKEbHs.
 
Ja jos se ei ollut riittävän kaukana "Teddy-trendistä", kuunnelkaa ja katsokaa tämä! http://www.youtube.com/watch?v=M1_nINBvNy8. "He's nothing like a metal glad rocker with a bent teath".

Hommasinpa tämmöisen Mike Bell & The Belltonesin Scream & Holler cd'n.
Mukavan autenttista suomalaista rockabillya. No semmosta....

En tiedä mikä siinä on, mutta ite en voi sietää tän päivän diinareita. Ehkä en ois sietäny aikoinakaan, mutta tälläsen rauhaisan "hipin" on vaikea samaistua noinkin soitaiseen ja räyhäkkään meininkiin. Tähän päälle kun lyödään vielä se etelävaltioiden lipun palvonta..
Musiikissa ei mitään vikaa, vaikkakin hyvin pintapuolisesti tunnen sitä.

Elbura: En tiedä mikä siinä on, mutta ite en voi sietää tän päivän diinareita. Ehkä en ois sietäny aikoinakaan, mutta tälläsen rauhaisan "hipin" on vaikea samaistua noinkin soitaiseen ja räyhäkkään meininkiin. Tähän päälle kun lyödään vielä se etelävaltioiden lipun palvonta..
Musiikissa ei mitään vikaa, vaikkakin hyvin pintapuolisesti tunnen sitä.
 
Sama juttu mulla. Tuossa aikaisemmin ketjussa kehuin että onhan genren sisällä hienoja soitannollisia juttuja kuten sormipikkaus, mutta se maailmankuva mitä osa genren harrastajista edustaa on niin kaukana omasta. .

Hillbilly Casinon uusimman lätyn "Tennessee Stomp" hommasin... ja se on kyl hyvä.
Varsin toimivaa neo-billyä, myfacetweetteristä löytyy musiikkia kuulosteltavaksi.
 
http://www.myspace.com/hillbillycasino

Aika hassua että täällä käytetään termiä diinari, jota rockabilly diggarit eivät itse käytä ollenkaan. Se oli käytössä Suosikin toimituksessa ja lienee sieltä peräisinkin.

donpepe: Aika hassua että täällä käytetään termiä diinari, jota rockabilly diggarit eivät itse käytä ollenkaan. Se oli käytössä Suosikin toimituksessa ja lienee sieltä peräisinkin.
 
Onko noin... Kyllä mä olin kutsuin itseäni diinariksi, tai rokkariksi, sillon 7/8-kötlukujen vaihteessa. Oli tärkeää pitää hajurako meidän 50's-diggareiden (Gene Vincent, James Dean, Marilyn Monroe...) ja revival-sällien/teddy-pojujen (Crazy Cavan, läskärit, etelävaltioiden lippu...) välillä. Väitettiin kivenkovaan ettei Gene Vincentin musa mitään rockabillyä oo, vaan rock'n'rollia; Erotukseksi Cavanista, Whirlwindistä ja mitä niitä virvelinkylkeennakuttajia oli.
 
E: Whirlwind: http://il.youtube.com/watch?v=1bySaW3P7_o&feature=related

Elbura: En tiedä mikä siinä on, mutta ite en voi sietää tän päivän diinareita. Ehkä en ois sietäny aikoinakaan, mutta tälläsen rauhaisan "hipin" on vaikea samaistua noinkin soitaiseen ja räyhäkkään meininkiin. Tähän päälle kun lyödään vielä se etelävaltioiden lipun palvonta..
Musiikissa ei mitään vikaa, vaikkakin hyvin pintapuolisesti tunnen sitä.
 
Voisko täsmentää tota tän päivän diinareiden soitaista ja räyhäkkää meininkiä jotenkin? Etelävaltioiden lipun palvonnasta oon jollainlailla samaa mieltä. Siihen kun helposti yhdistää rasistiset ja konservatiiviset elämänarvot.

rheinone: Onko noin... Kyllä mä olin kutsuin itseäni diinariksi, tai rokkariksi, sillon 7/8-kötlukujen vaihteessa. Oli tärkeää pitää hajurako meidän 50's-diggareiden (Gene Vincent, James Dean, Marilyn Monroe...) ja revival-sällien/teddy-pojujen (Crazy Cavan, läskärit, etelävaltioiden lippu...) välillä. Väitettiin kivenkovaan ettei Gene Vincentin musa mitään rockabillyä oo, vaan rock'n'rollia; Erotukseksi Cavanista, Whirlwindistä ja mitä niitä virvelinkylkeennakuttajia oli.

Joo, oli sen diinari-sanan alkuperä missä Suosikissa vaan, niin diinarien ja teddyjen välillä oli munkin mielestäni eroa, ainakin aluksi - olin kyllä tuskin teini tuolloin. Paitsi toi kuunnellun musiikin ero niin ulkoisesti myös. Diinareiden torttu ei ollut ankanpyrstöinen, vaan lietteämpi rasvaletti, niillä oli harvemmin läskipohjakenkiä vaan useimmiten bootsit, ei ylipitkää samettikauluksista bleiseriä, vaan se musta/ruskea 1950-luvun nahkarotsi ja sitten ne jenkkilevikset. Diinarit oli ulkoisesti askeettisempia, tedit vegasista. Tämä ero oli aivan selvä, ainakin aluksi. Ja diinareita alkoi näkyä laajemmin ensin n. Elviksen kuoleman aikoihin, tedejä vähän myöhemmin. Mun mielestäni.
 
E: Sori, täähän on kästelty jo ekalla sivulla. No, mutta samoin muistan. Mistä ne diinarit tuli muuten, ja milloin? Mun mielestä ne oli tosiaan ensin.

Eikös rockabillyistä joskus käytetty myös nimitystä ''dille''? Se oli kait halventava nimitys ja rokkarit eivät itse sitä käyttäneet, vaan kutsuivat itseään diinareiksi.

Kim Lenz soinut viimeakoina tiuhaan tahtiin mun soittimessa. Ja nam !

Aina näin lauantaisin kun tuo vanha rokki nimenomaan 50-luvun rasvafleda soi, niin Buddy Hollyssa on loppu iltaan mennessä aina jotain surumielistä.

Brownie: Eikös rockabillyistä joskus käytetty myös nimitystä ''dille''? Se oli kait halventava nimitys ja rokkarit eivät itse sitä käyttäneet, vaan kutsuivat itseään diinareiksi.
 
En kyllä tällaista muista. Dille tarkoittaa jotain ihan muuta.

Diinarit, teddyt, tepot, rokkarit, fonziet, rasvikset, fiftarit. Nämä kaikki kai tarkoittavat eri asioita.

velipesonen: Diinarit, teddyt, tepot, rokkarit, fonziet, rasvikset, fiftarit. Nämä kaikki kai tarkoittavat eri asioita.
 
Tai samoja.

rheinone: No sitä mä muistelin.
 
ja Sonny Fisher, jonka Texas Rockabilly albumi on kerrassaan mainio. Hankkikaa ihmeessä jos osuu kohdalle!
 
http://www.youtube.com/watch?v=pSTK-dJ1zRI
 
Parasta 'billyä ikinä.

Imelda May on pukannu uuden älpykän ilmoille.... Eilen kävin hakemassa paikallisesta kivijalasta.
 
Viideotakin on näköjään duunattu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rq2YUEFELLc
 
Diggaan! ...sekä videon estetiikkaa että ihan koko Tribal-lättyä.

Imelda May mulle tuttu vain nimenä ja sitten Jeff Beckin Rock'n'Roll Party-levyltä. On mulla ollut jonkinmoinen mielikuva, mutta pitääpä tsekkailla tosiaan.
 
Radio Nostalgiasta tuli toissapäivänä kivan kuuloinen, vähän sellainen 50-60-vaihteen tyylinen poppisbiisi... Sitten juontaja sanoi että se oli Matchbox ja kappale "When You Ask About Love". Hemmetti, olinpa tosiaan unohtanut 30 vuodeksi koko biisin, jos nyt muutenkin Matchboxin. Mutta ei sekään näin jälkiviisaasti todettuna ollut mitään puritaania billyä.
 
Jengi varmaan aikaa sitten huomannutkin Anttiloissa niitä vitosen tupla-CD:itä Imperial-, Decca-, Capitol- ja Columbia-merkkien rockabillyä. Oon hypistellyt välillä, mutta en oo toistaiseksi vielä ottanut mukaan.