Rock, pop, alternative ›

maelstorm: velipesonen,
Onko jossakin tarjolla hyvä ja kattavampi kirjoitus sinulta tästä aiheesta? En millään viitsisi läpikäydä tätä inttämistä ja väittämistä mitä tässä viestiketjussa suurimmaksi osaksi on? Tai olisiko edes tarjolla jokin top-5 relevanteimmat kirjoitukset tästä ketjusta -tyyppinen tiivistys?
 
Kun aloitin tämän ketjun, kirjoitin ns. auki asioita, jotka olivat täällä Mnetissäkin vilahtaneet aika ajoin viimeisen parin vuoden aikana. Välillä oli tullut väittelyä, välillä ei. Aloittaessani ketjua en ollut ajatellut kaikkia asioita siihen pisteeseen missä ne nyt ovat, minkä tiedostin, mutta tämähän ei ole tieteellinen julkaisu eikä muukaan kirja, vaan internetin keskustelupalsta. Esitystapani yleistävyyden aste on hieman vaihdellut, mutta saamastani vastaanotosta päätellen sen usein ajatellaan olevan korkeampi kuin oikeasti on. Puhun enimmäkseen hyvin täsmällisesti, ja jos teen yleistyksen, teen sen uhmatakseni tai härnätäkseni. Jos esitän oletuksia tai arveluja, pyrin tuomaan sen asiayhteydessä ilmi.
 
Näkemykseni asioista perustuvat erittäin voimakkaasti Oswald Spenglerin julkaistuun kirjalliseen tuotantoon. Spengler taas perustaa ajattelunsa Goetheen ja Nietzscheen, joista jälkimmäinen on ilmiselvä. Minulle on asioita muutaman vuosikymmenen seuraanneena valjennut että sille kulttuurinkehityksen jaksolle, jota elämme nyt, jolle Spengler antaa halveksuen nimen sivilisaatio, on tyypillistä paitsi henkinen taantuminen ja apaattiseen uneen vajoaminen, myös olemukseltaan eriskummalliset tai - kuten itse mielelläni sanon yleiskäsitteenä - futuristiset kulttuurimuodot, joiden piirissä kuolonuneen vajoaminen ei ole täysin itsestäänselvää. Rock on sellainen.
 
Oman näkemykseni mukaan Spengler ansaitsisi myös akateemisessa maailmassa erittäin keskeisen ja arvostetun teoreetikon statuksen, mutta se on hyvin kaukana. Elossa olevista näkyvistä akateemisista hahmoista, joiden kirjoituksilla on laajempaa näkyvyyttä, tiedän ainoastaan kroatialaisen Tomislav Sunicin, joka jatkaa Spenglerin viitoittamalla linjalla. Jos joku tietää jonkun muunkin, hihkaiskoon. Spenglerin epäsuosion taustalla on paljon asioita: Monet yhdistävät hänet natsismiin, vaikka hän ääneen antoi kielteisen arvion Hitleristä pian tämän valtaannousun jälkeen; hänen ajatuksensa eivät sovi mitenkään yhteen marxilaisen käsityksen kanssa; hänen ajatuksensa ovat mielettömiä sille anglosaksiselle perinteelle, jossa mekin nyt pääasiassa elämme, jonka nimi on analyyttinen filosofia. Darwinin evoluutio on ainoa asia joka ylärakenteena tuo selityksiä biologian ilmiöihin. Spengler on ainoa joka ylärakenteena tuo vastaavia selityksiä historian ilmiöihin.
 
Rock ei syntynyt Amerikan Etelässä sattumalta. Etelä oli Pohjoisen halveksima takapajula, sosiaalisesti taantuneiden ja takaperoisten ihmisten asuttama alue. Mutta Etelä oli varsin varakas, vaikkei vauraus ollut mitenkään tasaisesti jakautunut. Juuri Etelän kaltaisissa takapajuisissa mutta vauraissa olosuhteissa voivat itseään sivistyneemmäksi kutsuvan Pohjoisen jo unohtamat todellisen elämän idut säilyä kuin jossain pakastimessa ryöpsähtääkseen ilmoille. Mutta koska ympäröivä yläkulttuuri on varsinaisesti kuollut, todellisen kulttuurin, todellisen elämän elättäjistä tulee kaksin kerroin lainsuojattomia, ensin taustansa ja sitten ympäristönsä tähden. Pidän jollain tapaa mahdollisena, että esimerkiksi Chilestä tai Argentiinasta, jotka ovat yläkulttuuriltaan länsimaisia mutta Etelän tavoin sivistysoloiltaan takapajuisia maita, voisi näinäkin aikoina nousta jotain uutta ja elinvoimaista. Tämä mahdollisuus on kuitenkin pieni. Brasiliassa on värikäs ja kiehtova musiikkikulttuuri, mutta maa on sosiaalisilta oloiltaan liian sekoittunut, liian pitkälle fuusioitunut voidakseen länsimaisella pohjalla tuottaa kokonaan uuden kulttuurimuodon. He ovat siis samassa tilassa kuin mekin, mitä nyt värikkäämmässä kuosissa.
 
Tämä on muuten syy siihen että ärsytysmielessä briljeeraan savon murteella.
 
Rock on siis jotain kaunista koska se on jotain elollista, ollut. Edellä kuvaamaani tilanteeseen ja olosuhteisiin perustuen on ollut koko ajan selvää että rock olisi dysmorfinen olio. Näille sivilisoituineille ajoille on ominaista myös kaiken sosiaalisen standardisoituminen. Liberalistinen maailmamme, joka siellä täällä on kuorrutettu sosialismilla, ei siedä todellista erilaisuutta mutta suorastaan vaatii näennäistä erilaisuutta. Se johtaa kulttuuristen ilmiasujen vaivihkaiseen köyhtymiseen ja haalistumiseen. Rock, joka ennen kuolemaansa rimpuili kulttuurimuotona irrallaan standardisoijien ja haalistajien otteesta, on nykyisin eräs kuollut muoto muiden kuolleiden muotojen joukossa. Tätä seikkaa alleviivaa erittäin voimakkaasti nykyinen maailmankirjasto, jolla on myös nimi internet. Elämme siis kirjastonhoitajien ja museokuraattoreiden aikaa, jona moni näiden alojen ulkopuolellakin omaksuu näille ammattialoille tyypillisen maailmankuvan, mitä tämäkin ketju osaltaan ilmaisee varsin mallikkaasti.
 
Ajan paine on kova, mutta en usko Zeitgeistiin aktiivisena toimijana. Uskon ajan kuluun. Jos joku teistä on kirjankustantaja ja haluaa minun kirjoittavan Rockin kuoleman kirjaksi, voin sen tehdäkin, ei kai tässä muutakaan. Rock ansaitsee kunnollisen muistokirjoituksen.