Pukeutuminen ›

Totta kai. Tällä hetkellä minulla on olemassa isotäti-vainaani nahkakinttaat sekä serkkuni vaimovainajan kelsiturkki.

mikä jottei, jos olis hienot vaatteet.
tuskin se vainaja välittäis.

Pukisin, ja olen pukenutkin.

Juu. Ja toivottavasti joku hyötyy joskus mun vaatteista.
 
Tiäksäää, ei se kuolema silleen tartu..

JadeMonkey: Juu. Ja toivottavasti joku hyötyy joskus mun vaatteista.
 
Tiäksäää, ei se kuolema silleen tartu..
 
Niinhän sitä luulis kunnes jonain kauniina päivänä lähtee henki :)

Kyllä pukisin. Ja olen pukenutkin.
 
Raskaana ollessani käytin juhlissa miehen mummun vanhaa jakkua. Ja naimisiin mennessäni mun päällä oli miehen toisen mummun vanha hääpuku, sitä oltiin ensiksi käytetty 1940-luvulla ja toisen kerran sitä lainattiin 1960-luvulla. Ei kerinnyt tämä mummu nähdä sitä mun päällä.
 
Oman mummuni vaatteita en voinut käyttää, koska hän oli mua melkein 20cm lyhyempi ja puolet leveämpi.
 
Entisen poikakaverin äidin t-paidoissa tuli kyllä vähän halju olo, mutta se saattoi johtua myös siitä, että ne olivat rumia.

Kurkunleikkaava: Pukisin, ja olen pukenutkin.
 
Hieno nosto.

Sellasia tuttuja, joiden vaatteet on in the ass hole, etten koske pitkällä tikullakaan. Aamen.

KiipparistiKotkasta: Sellasia tuttuja, joiden vaatteet on in the ass hole, etten koske pitkällä tikullakaan. Aamen.
 
Itsekin tapaan pukeutua peräsuolen kautta.

Tutun veli osti moottoripyöräonnettomuudessa kuolleen toisen tuttunsa ajopuvun, joka siis oli kaverilla päällä ajaessaan metsään. Että sikäli.

Mistä sitä ikinä tietää, että ovatko kirpputorilta löydetyt vaatteet vainajan. Tuskin sitä kukaan hintalappuun ilmoittaisi. Vastaus kysymykseen. Kyllä voisin pukeutua, mutta en välttämättä kuolinhetkellä vainajalla olleisiin vaatteisiin.

Voisin pukeakin, mikäpä siinä. Olen joskus hiippaillut talvella pappavainaan karvalakki päässäni, ei siinä mitään ongelmaa ollut, ei. Isällä on papan vanhoja vaattehia muitakin tallessa, nahkatakkeja esimerkiksi ja saappahia. Saappaita olen itsekin joskus pitänyt postinhakureissulla edes rekisteröimättä että ne ovat vainajan kengät.
 
Ostan vaatteita ja varsinkin asusteita myös kirpputorilta (kenkiä varsinkin, sieltä kun löytyy niin kivoja monesti) ja ne saattavat hyvinkin olla vainajan vanhoja. Ei siinä mitään, varmaan minunkin vaatteeni puulataan kirpputorille kun minusta aika jättää. Itselleni on kyllä ihan sama vaikka minun vaatteitani pitäisi joku sitten kun olen kuollut, oikeastaan se olisi minusta ihan hyvä asia etteivät mene hukkaan, ja samalla periaatteella olen ajatellut että on ihan sama ovatko vaatteet kuolleiden vai elävien vanhoja.
 
Niin ja itse asiassahan en ollut edes ajatellut asiaa sen kummemmin ennen kuin törmäsin tähän keskusteluun, mutta nyt aloin sitä ajatella, tullen tulokseen "ihan sama, miksei".

Miulla on mm. isukilta peritty kylpytakki. Entinen kylpytakkini oli mummolta peritty. Myös enolta oon perinyt paljon vaatteita. Hyvin toimivat. Taino, enolla oli aika mielenkiitonen paitamaku...

Ei kai tuossa mittään, mutta komppailen, etten ihan kuolinhetkellä olleita vaatteita pitäisi...

Pidän. Tais olla toissapäivänäkin päällä jotakin vaari-vainaalta.

Tarkotetaanko tässä yleisesti kuolleen henkilön vaatteita vai että henkilö on kuollut tamineet päällään? Molemmissa pesu riittäisi, mutta jälkimmäisessä jättäisin vaatteet rauhaan, en siksi että itseä puistattaisi vaan sen mitä muut siitä ajattelisivat.
 
Jotkut haluavat soittaa Hendrixin entisellä kitarallakin. Ihan samalla tavalla se on Henkankin peräsuoli löystynyt kun on hengitys lakannut.

Kyllä olen käyttäny isäni serkkuvainajan t-paitaa, tyylikäs paita kun on. Nyt jo vähän pieni mulle. Omituinen topic muutenkin, mikäs tuossa nyt niin puistattaisi :D

Mikä estäisi? (Sitten voisin vähän miettiä jos kaveri olisi kuollut johonkin tarttuvaan tautiin... )

Kyllä vain, jos nyt en välttämättä ihan saman tien, etenkin jos kyseessä olisi joku selkeästi johonkin muistoon kytkeytyvä vaatekappale. Tälläkin hetkellä käytössä enoni nahkarotsi ja keikoilla pidän päälläni isäukkoni pikkutakkia. En näe tossa mitään ongelmaa. Pysyvätpähän hengessä mukana ja armotonta tuhlausta olisi käyttämättä olla.