Rock, pop, alternative ›

Araminta: O.T. taas, mutta olisipa kiva, jos plussat näkyisivät myös tässä threadissa suoraan. Atomic Cafelle pamahti plussaa tuossa äsken taas.
 
Minä kiitän

velipesonen: Onko kukaan tosissaan tutkinut mikä osuus CIA:lla oli originaali-hippien meiningeissä Kaliforniassa 1963-1966? Sillä kartalla on aika monta valkoista, anteeksi mustaa läikkää. Ei ole kovin laajasta stetsonista vetäisty väite, että CIA keksi tai keksitytti koko hippiliikkeen. Tarkoituksina sillä oli Vietnamin sodan laajentaminen, koska riittävän naurettava vastarintaliike tekee myös vähemmän naurettavan vastustuksen imagoltaan epäuskottavaksi, sekä mahdollisesti rockin tuhoaminen.
 
Tuskin ne sitä keksivät mutta onhan se ihan selvä asia että sekä CIA että FBI olivat erittäin kiinnostuneita hippiliikkeestä.
 
Intiaanit kesytettiin viskillä ja hipit LSD:llä josta piti alunperin tulla taisteluhuume ja sittemmin kuulusteluhuume mutta tuotekehittely meni vähän perseelleen kun koekaniineista tuli rauhaa ja rakkautta julistavia puunhalaajia jotka juttelivat Jeesuksen kanssa ja ymmärsivät maailmankaikkeuden todellisen olemuksen.

Atomic Cafe: Ei hippiliike ollut näiden tahojen keksintöä
 
Tiedätkö siis mistä toimintaan saatiin alun perin tarpeeksi fyrkkaa?

Juma, salaliittoteorioita!

Salaliittoteoreetikot voivat hakea aineistoa täältä: http://www.google.fi/url?sa=t&s … FwA&sig2=zj5Z_qbkVu_nkfrdU_8Bww

Siis ollaanko täällä nyt ihan varmoja, että kapinaa ja kapinana aihetta ei enää rockissa ole? Minusta nimittäin edelleen nk. hyvän maun (korkeakulttuuristen) estettisten normien tarkastelu on ihan yhtä ajankohtaista kuin 1950-luvulla. Tää on kaiken taiteen yksi tehtävistä ollut aina, mutta rockissa se on ja on ollut, populaari-, työväen/nuorisokulttuuriaspektin takia minusta keskeistä. Ehkä fokus on nyt siirtynyt makuun, kun se ennen oli moraalisten sopivaisuuskysymysten parissa - nyt se sarka on ehkä kynnetty, kaikki käy, mutta makupuolella hvyä maku määrittelee hyväksytyn tekemisen rajoja edelleen.
 
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka vuoden 2009 kesän Manowarin provinssikeikka ja Hesarin sitä koskeva, sen ulkomusiikillisiin elementteihin kohdistunut närkästynyt arvio. Tai niinikään Hesarin Rammsteinin uusinta koskeva Nyt-liitteen artikkeli (sekä monet muut, muita koskevat vastaavat). Näissä ei ole mielenkiintoista arvio bändien tasosta, vaan se mitä ja miten niistä sanotaan, se että nimeomaan "typeräksi" ja "mauttomaksi"; "juntiksi" ja "kuluneiksi" leimatut asiat koetaan niin voimakkaasti, että lehtien ja kirjoittajien pitää nimeämällä, ikäänkuin jossain esteettisessä paniikissa sanoutua niistä niin selkeästi irti. Siis nimenomaan esteettisessä, moraalinen tai muu kohuarvohan näissä ei ole mielenkiintoinen kun sitä ei ole.
 
En kyllä osaa ajatella mitä merkitystä tällä on, jos on ollenkaan - tämä on enemmän kysymys kuin mitään harkittua, mutta silti ilmiö on minusta mielenkiinnon arvoinen. Se että tätä tapahtuu myös rockin sisältä käsin vain lisää mielenkiintoisuutta - itse olen ollut huomaavinani, että rockilta on ryhdytty vaatimaan tätä nk. hyvää makua, sitä on ryhdytty arvottamaan korkeakulttuurisin kriteerein. Alangot, AW Yrjänät jne luetaan ilman muuta kulttuurieliittiin ja älymystöön ja tekijöiltä odotetaan painavaa sanomaa. Tässä ei ole mitään väärää, korkeakulttuurisinkin keinoin rockille on mahdollista kärkiä löytää. Silti, jotain tässä on.

jannu: Juma, salaliittoteorioita!
 
Näin on. Minun lienee järkevää kertoa koko asia niin tulee enemmän kuvaa.
 
Alkuperäiset hipit olivat kalifornialaisia beatnikkejä, boheemiin elämäntyyliin totuttautuneita kirjallisia tyyppejä. He käyttivät itsestään nimeä Merry Pranksters tai pelkästään Pranksters. Heidän johtajansa oli tunnettu kirjailija Ken Kesey. Beatnik-elämään verrattuna heillä oli yksi ero, he käyttivät lsd-huumetta.
 
Pranksters alkoi levittää lsd:tä ympäriinsä niin sanottujen happotestien avulla. Happotestit olivat happeningejä joissa esiintyi bändejä, usein Grateful Dead, ja jaettiin lsd:tä. Happotestit järjestettiin yhteistyössä Helvetin Enkeleiden kanssa.
 
Harvardista potkut saanut psykologian professori Timothy Leary liittyi hippeihin. Hän oli kokeillut lsd:tä terapioissaan ja puhui avoimesti lsd:n rajoittamattoman käytön puolesta. Hän myös hippeihin liityttyään yllytti näitä ja näiksi pyrkiviä katkaisemaan kaikki siteensä yhteiskuntaan, mikä toisaalta helpottui lsd:n avulla ja toisaalta helpotti lsd:n käyttöä jatkossakin. On kohtuullista sanoa, että hippiliikkeellä oli kaksi näkyvää johtajaa, ja he olivat Kesey ja Leary.
 
Pranksters oli siis organisoitunut porukka, San Fransiscoon vyörynyt nuorisolauma ei niinkään. Herää tiettyjä kysymyksiä. Miten hippien ja Helvetin Enkeleiden suhde luotiin, millä sitä ylläpidettiin ja miksi se katkesi? Enkelit olivat viimeistään vuonna 1969 jyrkän hippivastaisia (Altamont), vaikka pari vuotta aiemmin oli ollut toisin. Miksi?
 
Tiedämme Enkeleiden olevan erittäin organisoitunut järjestö, joka ei toimi harkitsemattomasti. Luulisi silloin myöskin suhteen hippeihin ja tämän suhteen muuttumisen olleen harkinnan seurausta. Kun kerran Pranksterskin oli organisoitu ryhmä, miksi he alkoivat jakaa happoa ympäriinsä? En usko että heidän todellinen tavoitteensa olisi ollut mielen vallankumous. Olisin päinvastaisella kannalla.
 
Hippiliike ei siis nähdäkseni ollut boheemi ryhmä, joka repesi ja muuttui erilaiseksi (liiallisen) huumeidenkäytön takia, vaan pääasiassa boheemeista koottu periaatteessa organisoitu ryhmä, jolla oli tavoite, joka myös saavutettiin. Väitän, että hippiliikkeen olemassaolo, tavoite ja tarkoitus kytkeytyy täysin lsd-huumeeseen.

Ainakin Learyn ja CIA:n tavoitteet olivat aivan samat vaikka CIA tutki myös LSD:n negatiivista käyttöä.
 
Learyn mukaan LSD:n käyttö sopivalla annostuksella harkitussa tilanteessa, mahdollisesti asiantuntijoiden opastuksella, voi muuttaa henkilön ajatusmaailmaa ja käytöstä positiiviseen suuntaan. Learyn tutkimuksen tavoitteena oli löytää parempia tapoja hoitaa alkoholismia ja tuomittujen rikollisten sopeuttamista.
 
Kun ottaa huomioon että CIA on aina harrastanut erilaisia ihmiskokeita ja yleensä lopputuloksena on ollut jotain aivan muuta kun mihin pyrittiin niin ei tätä hippiteoriaa voi kokonaan pois sulkea.

Askr: Siis ollaanko täällä nyt ihan varmoja, että kapinaa ja kapinana aihetta ei enää rockissa ole?
 
Nykyään rockin kapinaa edustaa vain norjalainen kirkonpolttohevi. Viikinkien jälkeläiset tuikkaavat kirkot liekkeihin...

Hyvä ketju.
 
Tuo "rakenteellinen tekeminen" oli itselle uusi termi, mutta se selittää vaikka mitä. Kiitos!

Atomic Cafe: Kun ottaa huomioon että CIA on aina harrastanut erilaisia ihmiskokeita ja yleensä lopputuloksena on ollut jotain aivan muuta kun mihin pyrittiin niin ei tätä hippiteoriaa voi kokonaan pois sulkea.
 
Sekä CIA että Leary tiesivät timantintarkasti, että lsd aiheuttaa suurimmalle osalle käyttäjistään vain negatiivisia vaikutuksia, monille mielisairauden. He tiesivät täysin, että suhteellisesti mieleltään terveet, assosiointikykyiset ja älykkäät ihmiset kestävät parhaiten huumetta, ja että tällaisia ihmisiä on selkeä vähemmistö. Keseyn oletan tienneen nämä asiat alusta pitäen aivan yhtä lailla, koska muu olisi psykologisesti epäuskottavaa, Kesey ei ollut tyhmä.
 
CIA ja Leary olivat kokeilleet lsd:tä hyvin rajoitetuilla koeryhmillä, armeijan joukko-osastoilla, opiskelijoilla yms. Nämä ryhmät ovat jossain määrin kiinnostavia mutta sosiaalisen tarkastelun kannalta liian eriytyneitä ja homogeenisia. Tarvittiin tosielämän koe, jossa testattiin, millaiseksi yhteisöjen elämä muuttuu lsd:n rajoituksettoman käytön aikana ja seurauksena. Uskon että tästä saatiin myös tulos: Vaikka johtajiksi kelpaavat yksilöt lähes aina kestävät huumetta muita paremmin, heidän kykynsä pitää ohjakset kädessään oleellisesti heikkenee ja yhteisö joutuu tuuliajolle. Tämä ilmenee siinä, että luontaiset johtajatyypit menettävät kiinnostuksensa normaaleihin asioihin ja alkavat paneutua ns. sisäavaruuteen käytettyään psykedeelejä. Luonnollinen seuraus tästä on, että yhteisö luhistuu, mikä nähtiin San Fransiscossa jo kaoottisen vuoden 1967 aikana.
 
Saatiin siis selville, että lsd-huumeen avulla on sotaolosuhteissa vihollismaan väestö saatettavissa täydellisen puolustuskyvyttömään tilaan, koska väestön tavanomaiset sisäiset mekanismit lakkaavat toimimasta välittömästi. Uskon koetuloksen saamisen tämän tiedon vahvistukseksi olleen Learyn ja Keseyn tehtävä, ja sen he myös saivat.
 
Kesey kirjoitti bestsellerin Yksi lensi yli käenpesän 60-luvun alussa juuri ennen hippiliikkeen aloittamista. Kirja ei ole kannanotto psykiatristen potilaiden hoitoon. Se on tutkielma valtasuhteista yhteisössä jossa kaikki ovat hulluja. Kuulostaako tutulta?

velipesonen: Eikö tämä ole eräs merkki siitä että rock on kuollut?
 
Ei vaan se on lähinnä merkki siitä että jotkut ovat sitä mieltä asiasta.

velipesonen: Näin on. Minun lienee järkevää kertoa koko asia niin tulee enemmän kuvaa.
 
Kerroit yhden näkökulman aiheesta, jonka kiteyttäminen muutamaan kappaleeseen on aikalailla mahdotonta, yrityksenä jopa aavistuksen huvittavaa. Jo pelkästään Helvetin Enkeleiden silloinen status ja järjestäytyneisyys ovat kohtalaisen kiistanalaisia aisoita. Näkökulmat vaihtelevat esim. Hunter S. Thompsonin (näennäisen?) tarkkanäköisistä tuokiokuvista USA:n liittovaltion virallisten lausuntojen, propagandan ja dokumentaation kautta median melkoisen lavealla mielikuvituksella tuottamaan uutisointiin.
 
Kun on kyse näin suurista ihmisliikehdinnöistä, psykedeelisistä päihteistä sekä eri tahoille puolueellisten instanssien toiminnasta ja julkilausumista, on hyvin paljon syytä olettaa että totuuksia on lähes yhtä monta kuin niiden julistajia. Oma tuntemukseni on, että mm. populaarikulttuurin vaikutuspiirissä tehdyn "historiantutkimuksen" valossa koko kuvio on saatu näyttämään huomattavasti merkittävämmältä kuin mitä se todellisuudessa on ollut. Ja syitä tähänkin löytyy lukuisia.
 
Ja nyt ollaan aika kaukana alkuperäisestä aiheesta. Ei sillä, että siihen pitäisi enää edes palata, sillä aika monta kertaa ehdittiin sama ympyrä kiertää.

jannu: Ja nyt ollaan aika kaukana alkuperäisestä aiheesta. Ei sillä, että siihen pitäisi enää edes palata, sillä aika monta kertaa ehdittiin sama ympyrä kiertää.
 
Ja yhä edelleen joku jaksaa ihmetellä, mitä sanottiin. Miten yksinkertaisesti asia pitää ilmaista, että se ymmärretään? Rock on kuollut, se ei ole mielipidekysymys. Kuollut. Lukekaa pari viimeistä virkettä niin kauan, että uskotte. Jooko?

velipesonen: CIA ja Leary olivat kokeilleet lsd:tä hyvin rajoitetuilla koeryhmillä, armeijan joukko-osastoilla, opiskelijoilla yms. Nämä ryhmät ovat jossain määrin kiinnostavia mutta sosiaalisen tarkastelun kannalta liian eriytyneitä ja homogeenisia. Tarvittiin tosielämän koe, jossa testattiin, millaiseksi yhteisöjen elämä muuttuu lsd:n rajoituksettoman käytön aikana ja seurauksena.
 
Tuota en kyllä ihan tuollaisenaan niele vaikka CIA on kyllä myöntänyt tai tarkkaan ottaen joutunut myöntämään ihan virallisesti sen että se tutki monen muun asian ohella myös sitä miten LSD vaikuttaa yhteisöihin.
 
Helvetin Enkeleiden, CIA:n ja Mafian kytköksistä toisiinsa liikkuu monenlaisia tarinoita ja osa näistä tarinoista pitää melko varmasti myös paikkansa.
 
Leary kuului hyvin pieneen ja erittäin elitistiseen seurueeseen joka ei ollut missään tekemisissä tavallisten perushippien kanssa.
Se on varma asia että Leary teki omia kokeitaan omassa yhteisössään ja ihan helposti uskon että CIA:lla oli jotain tekemistä Mansonin perheen kanssa.

jannu: Ja nyt ollaan aika kaukana alkuperäisestä aiheesta.
 
Voi armias, lähempänä kuin uskotkaan. Hippi on yksinkertaisesti CIA:n luoma yhteiskunnallinen agentti, joka soluttautuu alakulttuureihin ja tarvittaessa tuhoaa niitä.
 
Sodanjälkeinen aika on etenkin kirjallisuudessa ollut älykkään pummin ihannointia. Nokkela, rivosuinen, sosiaaliselta habitukseltaan matala seikkailjatyyppi on ihailun kohteena. Moni taiteilija on aivan tarkoituksella laittautunut itsekin sellaiseksi. CIA loi lihaa ja verta olevan älykkään pummin koska sellaisella oli ovet auki suunnilleen mihin tahansa.
 
Erittäin tärkeää asiaa rockin kuolemasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Project_MKULTRA
 
Artikkeli kannattaa lukea erittäin huolellisesti.

Lennu: Ja yhä edelleen joku jaksaa ihmetellä, mitä sanottiin. Miten yksinkertaisesti asia pitää ilmaista, että se ymmärretään? Rock on kuollut, se ei ole mielipidekysymys. Kuollut. Lukekaa pari viimeistä virkettä niin kauan, että uskotte. Jooko?
 
No mutta kai sinä ja muutkin nyt tajuatte, että väitettä on aika vaikea ymmärtää kovin kattavasti vain tollasena kolmen sanan iskulauseena. Sellaisenaan se on ihan yhtä informatiivinen kuin vaikkapa "Turkis on murhaa" tai "Suomi suomalaisille". On turha olettaa että se niellään ihan sellaisenaan ilman tarvetta sen tarkemmalle määrittelylle tai perustelulle vain siksi että sinä tai joku muu sitä hokee riittävän monta kertaa. Ja niistä perusteluista löytyy tässä ketjussa kyllä hyvin paljon ihan mielipiteisiin ja subjektiivisiin näkemyksiin perustuvia asioita. Toki paljon hyvin perusteltua asiaakin.
 
Sekään ei ole mielipidekysymys tehdäänkö nykyään rockia. Sitä tehdään, se on fakta. Jos joku osa rockista on kuollut, niin kuin ihan varmasti onkin, on siitä joku osa todistettavasti kyllä jäänyt eloonkin. Mielipiteistä on kysymys siinäkin vaiheessa kun jokaisen nykybändin kohdalla aletaan perustella miksi se on tai ei ole kuollutta rockia.

sellisti: No mutta kai sinä ja muutkin nyt tajuatte, että väitettä on aika vaikea ymmärtää kovin kattavasti vain tollasena kolmen sanan iskulauseena.
 
Se slogankin, josta tuo alku on lainattu on alkujaan "Kuningas on kuollut. Eläköön kuningas" ja "Taide on kuollut. Eläköön taide". Sekin kertoo jatkuvuudesta muutoksen keskellä, ei kuolemasta.
 
velipesonen: Voi armias, lähempänä kuin uskotkaan. Hippi on yksinkertaisesti CIA:n luoma yhteiskunnallinen agentti, joka soluttautuu alakulttuureihin ja tarvittaessa tuhoaa niitä.
 
Mutta miten on rockin kanssa sitten? Oletko tullut miettineeksi miksi Michiganissa syntynyt Bill Haley, ajelehdittuaan teini-ikäisenä kädestä suuhun, sai yhtäkkisesti paikan radiokanavan musiikillisena johtajana, miksi juuri Vapun päivä liittyy Cometsien uudelleen nimeämiseen ja miksi juuri Haleyn kautta rock saatiin laajempaan tietoisuuteen? Kuka oikeastaan oli Bill Haley ja kenen asialla hän oli? Liikaa yhteensattumia. Etenkin kun McCArthy oli 1950-luvun alussa huomannut kuinka toisinajattelijoiden kaivaminen ulos kirjailijakammioistaan ja muista koloistaan perinteisin posauta kaverisi keinoin oli osoittautunut aivan liian hitaaksi. Tarvittiin jotain tehokkaampaa, jotain, joka keräisi kaikki kansalaisoikeuksia sympatisoivat ja hierarkisia rakenteita vastustavat yhteiskunnan viholliset päivänvaloon. Aivan oikein, tarvittiin rockia, tarvittiin festivaaleja, stadionkonsertteja, joissa kaikki makaisi kuin tarjottimella rekisteröitäväksi, kuvattavaksi ja joista avaintekijät olisi helppo noukkia erilleen kuin rusinat pullasta. Rock on CIAn houkutuslintu.

Askr: Sekin kertoo jatkuvuudesta muutoksen keskellä, ei kuolemasta.
 
Kyllä tämä ketju kertoo minun puolestani pelkästään siitä kuolemasta.
 
Rock on CIAn houkutuslintu.
 
Kaikki on mahdollista, mutta on aiheellista tutkia asioita niiden perimän kannalta.