Kitarat: soittaminen ›

Täällä usein väännetään siitä, kuka on kovin/paras/tms kitaristi. Yleensä väännöt menevät siihen, että otetaan joltakin kitaristilta esiin jokin yksittäinen aivan erityinen repäisy todisteeksi omalle näkemykselle tai sitten perustellaan fiiliksillä. No tietäähän sen jokainen, ettei tuollaisilla väitteillä ole vielä mitään todistusarvoa. Tieteellisesti vakuuttava perustelu edellyttäisi tilastollista dataa, ei yksittäistapauksia.
 
No, teinpä huvikseni yhden kieliposkisen syväluotaavan "tilastollisen" analyysin aiheesta. Mittarina toimi se, kuinka monta biisiä/biisinpätkää/live-vetäisyä/tms. eri kitaristeilta oli päätynyt MP3-soittimeeni. Eli joo, täysin subjektiivinen arvio tämä sittenkin on, mutta sentään tilastollisesti johdettu subjektiivinen näkemys.
 
Idean taustalla ovat oikeastaan käyttämäni MP3-soittimen tekniset rajoitukset. Yhteen soittolistaan / kansioon ei voi laittaa kuin max. 1024 biisiä. Muistia laitteessa on sen verran, että 2 tuollaista settiä eli max 2048 biisiä mahtuu kerrallaan. Teinpä sitten niin, että kuuntelin omaa kitaramusakokoelmaani ja arvostelin biisejä sitä mukaa kuin kuuntelin ne sen perusteella, kuinka vaikuttavaa kitarointia niissä oli. Parhaat noin 1000 pääsivät MP3-soittimen "A"-kansioon. 1000 seuraavaksi parasta päätyi "B"-kansioon. Näiden joukossa on pääsääntöisesti erittäin hienoa kitarointia, mutta myös jotain puutteita, minkä takia ne eivät päässeet A-kansioon asti. Esimerkiksi biisin lauletut osuudet olivat niin ärsyttäviä, etten halunnut kuunnella niitä joka päivä, livetallenteen laatu oli kovin heikko tai sitten kiinnostava kitarajakso (esim. soolo) oli kyllä hyvä mutta kovin lyhyt.
 
No siitähän saadaankin jo tilasto. Paras A-lista eli kuinka monta biisiä kitaristilta on A-kansiossani ja B-lista, jossa on huomioitu myös B-kansion sisältö.
 
Tilastoa kuitenkin vääristävät ainakin seuraavat seikat:
- Biisien saatavuus laillisista lähteistä. Kokoelma on muodostettu vallitsevan tekijänoikeuslain mukaisesti laillisista lähteistä, eli itse ostetuista levyistä, kirjastojen levyistä, laillisista downloadeista (ilmaisista ja maksullisista) jne. Esim. Yngwietä löytyy kirjastosta vaikka kuinka monta levyä. Joidenkin vähemmän nimekkäiden levyjä on vaikea löytää laillisesti paitsi jostain netistä tilaamalla.
- "Määrä korvaa laadun." Jotkut ovat olleet yksinkertaisesti tuotteliaampia kuin toiset (esim. juuri Yngwie). Jos esimerkiksi Jimi olisi ehtinyt tekemään saman määrän biisejä (+livelevytyksiä jne. jne.) kuin Yngwie, olisi varmasti tälläkin listalla ainakin yhtä korkealla kuin Yngwie. Joiltakin on koko soittimessa ehkä vain 2 tai 3 biisiä, joista yksikin on kuitenkin mielestäni parempi kuin Yngwien koko tuotanto.
- Kaiken kukkuraksi joidenkin tosi hyvin tuntemieni artistien / levyjen kohdalla olen tehnyt niin (tuon kovan 1024 biisin rajoituksen takia), että olen äänieditorilla saksinut kokonaiselta levyltä kaikki parhaat kitararepäisyt yhteen mp3-fileen. Tällaisella fileellä on sitten kokoa 10 - 40 megaa ja siinä on edustettuna yhden kokonaisen levyn kaikki biisit. Näkyy silti vain yhtenä "pisteenä" tässä tilastossa. Olisi tietysti voinut pisteyttää myös sen mukaan, kuinka monta megatavua soittimesta täyttää kunkin artistin tuotanto, mutta sekään ei olisi ollut välttämättä sen parempi, sillä mp3-tiedostoja on soittimessa bitratella 32 - 320 kbps (ja tietysti myös vaihtelevalla bitratella).
 
Lisäksi tilastosta on jätetty kokonaan pois seuraavat biisityypit, joita kuitenkin löytyy soittimestani: huumorirepäisyt (eli kitaravedot, jotka ovat mukana soittimessa lähinnä sen takia, että tykkään naureskella niille, kuten Francesco Fareri, Spinal Tap yms.), omien ja tuttujen bändien esitykset, marginaalisesti merkittävät suomalaisbändit, laadukkaat amatööriesitykset (kyllä, soittimessa on muutama m.nettiläisten tuotoskin vuosien varrelta).
 
No niin. Tässä ne ovat. Parhaista parhaat, A-kansion kitaristien Top 10:
 
1. Yngwie Malmsteen: 103 p.
2. Joe Satriani: 59 p.
3. Jimi Hendrix: 57 p.
4. Steve Vai: 36 p.
5. Ritchie Blackmore: 34 p.
6. Eddie Van Halen: 32 p.
7. Steve Morse: 31 p.
8. Vinnie Moore: 30 p.
9. Tony Iommi: 28 p.
10. K.K. Downing / Glenn Tipton: 20 p.
 
Sitten jos listaan otetaan mukaan B-kansiokin, lista näyttää tällaiselta:
 
1. Yngwie Malmsteen: 148 p.
2. Joe Satriani: 97 p.
4. Jimi Hendrix: 68 p.
Steve Vai: 68.
5. Eddie Van Halen: 62 p.
6. Tony Iommi: 56 p.
7. Steve Morse: 55 p.
8. Ritchie Blackmore: 50 p.
9. K.K. Downing / Glenn Tipton: 46 p.
10. Jeff Beck: 45 p.
 
Näistä hemmoista Jimi Hendrix, Ritchie Blackmore ja Eddie Van Halen ovat sellaisia jotka oikeasti voisivat edelleen muodostaakin omien suosikkikitaristien Top 3:n. Blackmore tulee kyllä nousemaan noissa pisteissäkin kunhan jaksaisin muuntaa Purple- ja Rainbow-levyjäni lisää MP3:ksi. Jeff Beck ja Tony Iommi kelpaisivat ehkä sijoille 4 ja 5. Yngwien, Satrianin, Vain ja Vinnie Mooren tuotantoa päätynyt soittimeen enemmänkin teknisen taituruuden kuin biisien hyvyyden ansiosta, ei heijasta omaa arvostustani. Satrianilla ja Vinnie Moorella tosin hyviä melodioita. Steve Morse ja Judas Priestin pojat suhteettoman korkealla, eivät heijasta omaa arvostustani (ainakaan JP:n osalta).
 
Harmillisesti Top 10:n ulkopuolelle jäi monia sellaisia, jotka oikeasti olisin sinne ottanut mieluummin kuin esim. Vain, Yngwien tai Judas Priestin, kuten vaikka David Gilmour, Randy Rhoads, B.B. King, jne.
 
Ehkä erikoisinta oli, että Keith Richardsia/Rollareita ei löydy ollenkaan koko MP3-soittimesta. Kokoelma tulikin selvästi painottuneeksi enemmän virtuoosikitaroinnin suuntaan, mutta A- ja B-kansioista löytyy silti myös melko kattava valikoima vanhan polven blues- ja jazz-patujakin - ei kuitenkaan ketään yksittäistä niin monella MP3-fileellä edustettuna, että olisi näkynyt Top 10:ssä.
 
Mitä sinun mp3-soittimesi paljastaa sinusta?