| Aihe: Olenko yksin ongelmani kanssa? Lahjattomat jammailukaverit. | |
|---|
|
Istutaan kitarat sylissä ja vaikka tuopit vieressä. Soiteltaisiin ja lauleltaisiin niitä näitä ja hauskaa olisi? Tuttu tilanne? Mutta kun jotkut ei voi soitella mitään ex tempore, pitää soitella vain sitä mitkä toinen/toiset on jo joskus ja moneen kertaan ja hartaasti treenannut, "oho ja eiku". "Tiedäks (vaikka) Molly hatchetin Bounty Hunterin?" "Joo". "No vedä tästä kohtaa ja näin". Ei tuu mitään, tuhat kertaa kuultu biisi mutta kun sormet ei ymmärrä mitä korvat sanoo.
Onko muilla samaa ongelmaa? Bändi/jamikaverit ei osaa soitella mitään trenaamatta sitä ensin tuntitolkulla jostain faking tabulatuureista.
Itse kun kuuntelen musiikkia, "näen" ja opiskelen aina sen mitä kuulen, jo kuunnellessa, suoraan otelaudalle; miten se menee, millä soinnuilla, mistä kohtaa otelautaa ja millä kielillä. Sitten kun otan sen kitaran käteen, suurin osa niistä menee saman tien. Olen jopa hypännyt "nuotiokeikalle" toisen akustisen kanssa ja vetänyt 25 biisin setin ja ne n.20 biisiä, mitkä niistä olin kuullut joskus vedin, vaikka itse sanonkin, niin kukaan kuulijoista ei tiennyt että EN ollut niitä soittanut ikinä ennen. Ehkä tässä nyt vähän oma kehu haisee, mutta olenko sittenkin ehkä keskivertoa lahjakkaampi? Vai olenko vain sisäistänyt nopeamman tavan oppia soittamaan juttuja kun teen sen jo mielessäni mussa kuunnellessani? Kiitos ja anteeksi ;)
Marshall on kuin Ferrari. Jos sitä käyttää säästöliekillä, se menettää tehonsa.
-Ritchie Blackmore |
|
joku muu sikko: mutta olenko sittenkin ehkä keskivertoa lahjakkaampi?
Kyllä. Olet nero, yli-ihminen, paljon älykkäämpi kuin valtaosa väestöstä. Sinulla on myös isompi kikkeli kuin muilla ja parhaimman näköiset naiset.
Me tavalliset kuolevaiset palvomme sinua. |
|
Tarkoitus oli kirjoittaa ihan asiasta mutta tajusin kyllä heti tuon luettuani itsekin että nyt mentiin sen rajan yli mitä tässä maassa saa kirjoittaa. Menköön.
Marshall on kuin Ferrari. Jos sitä käyttää säästöliekillä, se menettää tehonsa.
-Ritchie Blackmore |
|
Olet kehnoja soittajia lahjakkaampi. ;)
EDELLEEN myytävänä Jackson PS4 -sähkökitara... |
|
Et ole. Tämä on asia joka toistuu monessa polvessa. Lainaus klasaripalstalta.
Ja jos kosketinsoittajaa tarvittaisiin tanssikeikalle, ei sitä ainakaan musiikkiopistosta kannata kysyä. Se pahin klikki taitaa olla just näissä helvetin umpitolloissa ja osaamattomissa pianotädeissä, joka soittaa vaikka mitä tilua pahvista, mutta "Ukko Noak" jää soinnuttamati.
-isojussi
|
|
Todennäköisesti sulla on hyvä suhteellinen sävelkorva. Ei siinä kummempaa. |
|
joku muu sikko: Ehkä tässä nyt vähän oma kehu haisee, mutta olenko sittenkin ehkä keskivertoa lahjakkaampi? Vai olenko vain sisäistänyt nopeamman tavan oppia soittamaan juttuja kun teen sen jo mielessäni mussa kuunnellessani? Kiitos ja anteeksi ;)
Vähän sama juttu täällä. Mulla on ainoastaan kaksi laulajaa ja yksi kitaristi joiden kanssa voi oikeasti jammailla ja improta melkein ihan mitä vaan. Yksi semmonen rumpalikin löytyy, muttei basistia.
Muut onkin sitten tyyliin:
- "ööh, mikä khoordi tuo on?"
- "se on Em7"
- "onko?"
En ymmärrä näitä ihmisiä jotka on soittanut jotain 10 vuotta, mutta silti korvia ei osata käyttää. Ja vielä väittävät että musalla haluaa itsensä elättää. |
|
et ole yksin, olin juuri tuolla ekoissa "bänditreeneissä", kun halusivat tehdä "bändin" -.- niin yksi joka on soittanut 2 vuotta kitaraa ei osannut soittaa enter sandmanin introa ilman tabulatuureja ja kuuntelematta kappaletta ensin :S siis enter sandman! helpoin kappale ikinä soittaa korvakuulolta :D
Dudetorium |
|
Jos sä vaan soitat liikaa asialle vähemmän omistautuneiden kanssa? Hae jostain jatspuolen kitaramaikoista tai popjazz-konspalta niitä jammailukavereita, niin ongelma häviää ja kuviot vaihtuu mitä mielenkiintoisimpaan suuntaan;)
Nää on muutenkin vähän näkemyskysymyksiä, jos sun mielestä "keskivertoa lahjakkaampi kaveri(miten ihmeessä tota nyt edes määrittelee??)" osaa plokata parikytä leirinuotiorenkutusta hyvin vaivatta, niin joo, kai sä olet keskivertoa lahjakkaampi kaveri! Toisen mielestä taas moiseen kategoriaan tipahtava ihminen osaa muokata helposti jostain sonaatista impressionistisen orkesteriteoksen kahdeksallatoista rivillä, handlaa valmiudet bändisoittoon noin kuudella-kahdeksalla soittimella, laulaa hyvin nuotissa ja plokkailee modaalista jatstaustaa nuotilleen samalla miettien, että minkäkähänlaista harmoniaa näykkäilevää linjaa tähän sais taustan sopraanonuottia seuraten.
"Ynkkä on täydellinen." -JIRPPI |
|
Tonski: Jos sä vaan soitat liikaa asialle vähemmän omistautuneiden kanssa?
Ei se omistautuminen korvaa korvaa. Mun mielestä noi jutun "huonommat" kaverit tuntuu vaan normaaleimmilta, ainakin näin yhtä huonon näkökulmasta. Aika utopiaa noi aloittajan mainitsemat helpot jutut on vielä mullekin. |
|
Unohda tuo lahjakkuusjuttu kokonaan, se vaan on semmosta linimenttiä jota voi hieroa omaan läskiin jotta voi tuntea olonsa seksikkäämmäksi. Se ei edistä sua soittajana pennin vertaa. Sä tarttet uusia soittokavereita musiikillisiin haasteisiin, vanhat kaverit silloin kun kalja on tärkeempää kuin musa. |
|
gary field: Unohda tuo lahjakkuusjuttu kokonaan, se vaan on semmosta linimenttiä jota voi hieroa omaan läskiin jotta voi tuntea olonsa seksikkäämmäksi. Se ei edistä sua soittajana pennin vertaa. Sä tarttet uusia soittokavereita musiikillisiin haasteisiin, vanhat kaverit silloin kun kalja on tärkeempää kuin musa.
++ :D
Asiaa!
"Ynkkä on täydellinen." -JIRPPI |
|
En oikein muutakaan sanaa keksinyt kuvaamaan tuota että pystyy "siirtämään" kuulemansa asiat nopeasti otelaudalle. Väliäkö tuolla sitten mitä se taito lopulta on. Toki asiaa varmaan auttaa sekin että kuunteele älyttömästi musiikkia kymmeniä vuosia. Oppii vähitellen anakin sen että suurin osa levytetystä rockmusiikista on itse asiassa aika yksinkertaista soittaa kun oppii perustekniikat.
Tuo mistä Tonski kirjoitti ylempänä lienee sitten luovuutta, joka on taas erilainen "lahja" kenelle sellaista sitten on suotu. Minulle juurikaan ei ole.
Marshall on kuin Ferrari. Jos sitä käyttää säästöliekillä, se menettää tehonsa.
-Ritchie Blackmore |
|
padaa@dadaa!: Et ole. Tämä on asia joka toistuu monessa polvessa. Lainaus klasaripalstalta.
Ja jos kosketinsoittajaa tarvittaisiin tanssikeikalle, ei sitä ainakaan musiikkiopistosta kannata kysyä. Se pahin klikki taitaa olla just näissä helvetin umpitolloissa ja osaamattomissa pianotädeissä, joka soittaa vaikka mitä tilua pahvista, mutta "Ukko Noak" jää soinnuttamati.
-isojussi
No kannattaako sähkömiestäkään kutsua paikalle kun putki vuotaa? Molemmat on kuitenkin rakennusalan ammattilaisia.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. |
|
ei sitä ainakaan musiikkiopistosta kannata kysyä.
Siellä siirretään eteenpäin vuosisataisia musiikkiperinteitä, ts. jammailuun ei niin hirveästi panosteta. Aika harva korvakuulolta oppinut on myöhemmin opetellut soittamaan sujuvasti nuoteista, ... joten "kumpi parempi" riippuu aivan tilanteesta ja siitä mitä ollaan tekemässä.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. |
|
No itse olen sen verran onnellisessa asemassa lahjattomana, että olen saanut runsain mitoin soittaa itseäni parempien muusikoiden kanssa ja se on kieltämättä elähdyttävää, opettavaista ja koulii egoakin mukavasti.
Niitä lahjakkaita kavereita seuraillessa olen huomannut sellaisen yhteisen piirteen, että niillä on kyky sopeutua vallitseviin ympäristömuuttujiin (esimerkiksi tällaiseen tumpeloon soittokaveriin) ja toteuttaa sitä virtuositeettiaan tiputtamatta hitaampia kelkasta (ikään kuin asettua osaksi kokonaisuutta).
Jos itsesitasoisia soittokavereita ei ole saatavilla, niin kokeileppa miettiä sitä asiaa sillä tavalla, että mitä itse voit tehdä asioiden sujumiseksi. Jos kaverisi eivät osaa soittaa niin kuin sinä haluat niin mieti onko se sinun näkemyksesi juuri se tärkein johon niiden lahjattomien pitää sopeutua. Vai oletko kukaties itse liiaksi jumissa valmiisiin sovituksiin. Sovittakaa se musa semmoiseksi, että kaverit pysyy mukana.
Toinen vaihtoehto on, että pidä kynää ja paperia kitaralaukussa ja kirjoita niille kavereillesi laput, jos ne sellaisia tarvitsee. Jos opettelet kunnioittamaan ystäviäsi niin sua vituttaa huomattavasti vähemmän soittaa heidän kanssaan. Ainahan voit tietenkin hakeutua tasoiseesi joukkoon.
Itse olen kummiskin huomannut, että huonokin soittaja löytää soittokaverin, mutta kusipään kanssa ei viitsi soittaa oikein kukaan. |
 käsi
21.09.2010 11:45:51 | |
|
etsi itteäsi "kovempia" soittajia kavereiksi. Näin varmasti saat uusia haasteita, mutta itse voit auttaa soittokavereidesi edistysmistä vaivihkaa koko ajan. Voit antaa ohjeita ja neuvoja (muista olla asiallinen) ja laskea itseäsi samalle tasolle(on myös hyvää harjoitusta itsellesi), ja auttaa muita loistamaan. KUn ne loistaa, kasvaa motivaatio treenata lisää ja seuraksena on 1+1. Kehitystä tapahtuu varmasti ja nopeasti, mutta voit myös torpedoida koko homman jos olet vähänkin ylimielinen. |
|
käsi: mutta voit myös torpedoida koko homman jos olet vähänkin ylimielinen.
Tylyttävät kusipäät ovat kyllä omiaan tappamaan kaiken treenausinnon. |
|
Vaikka en itsekkään mikään virtuoosi ole niin jammailukaverit jotka ymmärtäisivät edes vähän sävellajien päälle olisi kyllä enemmän kuin toivottavaa lisä omaan elämääni.
Suurin osa niistä opistoja käyneistä progetiluttelijoista ja tuplabasarin takojista tuppaa taas olemaan niin kusipäitä ja ylimielisiä ainakin vielä näin nuoremmassa iässä niin ei niittenkään piireihin jaksa itseään tunkea.(omasta kokemuksestani vain puhun)
Taustanauhojen kanssa makuuhuoneessa jamitellen vaan. |
|
Juu hyvä huomio tuo että soittaminen, oli sitten oikea bändi tai jamisessio oluen merkeissä, on ennen muuta sosiaalista toimintaa. Mulukkujen kanssa ei kukaan halua veivata kovin pitkään.
Marshall on kuin Ferrari. Jos sitä käyttää säästöliekillä, se menettää tehonsa.
-Ritchie Blackmore |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
