Media ja viihde ›

Karipiirto: Tekisin elokuvatrilogian, jonka tarkoitus olisi palauttaa vampyyrit siihen asemaan mihin ne kuuluvat. Verenhimoisiksi epäkuolleiksi. Ideaan oli tarkoitus käyttää lähtötilannetta, jossa Draculasta tuttujen Jonathanin ja Minan muksu saa "verenperintönä" äitinsä puolelta vampyyrikirouksen ja syntyy draculan veroisena vampyyrina. Mina kuolee synnytyksessä ja Jonathan yrittää kaikin keinoin parantaa poikaa. Kirkko tarjoaa "sielullista pelastusta" tarkoittaen pojan surmaamista, mikä katkeroittaa nuoren Harkerin ihisten pahuudesta. Jonathanin voimat ehtyvät ja ennen kuolemaansa hän pyytää vanhaa Van Helsingiä ottamaan pojan huostaansa. Poika kasvaa vanhemmaksi ja joutuu puntaroimaan puoltaan. Ollako vampyyri vai yrittääkö tulla ihmiseksi. Pelastusta janoten poika päättää pestautua kirkkoon vampyyrinmtsästäjäksi mutta päätyy traagisten edesottamuksien myötä heittämään hyvästit ihmisyyden rippeilleen ja lopulta aloittaa Draculan veroisen terrorin maan päällä. Lopulta sitten Van Helsingin jälkeläinen päästää poitsun kärsimyksistään.
 
Kuulostaa lähtökohtaisesti hyvinkin mielenkiintoiselta elokuvatrilogialta. Toisaalta luulisin, että tähän tarvittaisiin joku eurooppalainen ohjaaja, koska amerikkalaisten käsissä tuosta tulisi varmasti ontto ja siirappinen.
 
+

Urheiluaiheisia elokuvia ei ole Suomessa juurikaan tehty. Tähän löytyisi itsestäänselvä ratkaisu, MM-95!!1 Suomen Leijonien sankarillinen taistelu Globenissa, 4-1 voitto Tre Kronorista! Elokuvan tyylilaji voisi olla homoporno.

Wild String Of Voodoo Strat: Kuulostaa lähtökohtaisesti hyvinkin mielenkiintoiselta elokuvatrilogialta. Toisaalta luulisin, että tähän tarvittaisiin joku eurooppalainen ohjaaja, koska amerikkalaisten käsissä tuosta tulisi varmasti ontto ja siirappinen.
 
+
 
Mä tässä odottelenkin että koska rahoittajat lämpenis kunnolla lyömään hynää tiskiin kotimaassa tuotetuille kansainvälisille elokuvaprojekteille. Briteissä toi pitäis tehdä koska tapahtumat sijoittuis Lontooseen ja keskieurooppaan. :)

Sakmongkol: Minusta olisikin hienoa kirjoittaa kokonaisen elokuvan dialogi pelkästään puhtaalla runomitalla.
 
Hö, tämmöstä oon iteki miettinyt ja just vielä länkkärileffaan. Ootsie mie? Vai toisinko päin?
 
Edit: Niin ja näen tämän vielä mielessäni aina mustavalkoisena, jossa on kuitenkin tehostevärinä (vai mikä lie oikea termi onkaan) toisinaan punaista. Joskus näen tämän mielessäni elokuvan sijaan myös sarjakuvana.

tuomittu: Hö, tämmöstä oon iteki miettinyt ja just vielä länkkärileffaan. Ootsie mie? Vai toisinko päin?
 
Edit: Niin ja näen tämän vielä mielessäni aina mustavalkoisena, jossa on kuitenkin tehostevärinä (vai mikä lie oikea termi onkaan) toisinaan punaista. Joskus näen tämän mielessäni elokuvan sijaan myös sarjakuvana.
 
Oho. En tiedä huomasitko tuolta aikaisemmasta viestistäni mutta itsekin näen sen mustavalkoisena, tehosteväreinä punainen ja violetti. Tietyllä tapaa juuri sarjakuvamaisena. Meillähän on sitten käsikirjoitustiimi kasassa, aletaas etsiä rahoitusta.
 
Plussalla pitää pamauttaa kun jollain on noin hienoja visioita ja/tai ajatustenlukutaitoja. =)

Tekisin draama/komedian kalevalasta. Eli kunnon heviparodian. Kantele on vaihtunu lefassa kitaraan ja se on veistetty lohikäärmeen leuasta. Ja lefassa kaikki olisi vedetty aivan överiksi.

Varmasti todella omaperäinen vastaus, mutta sanon sen silti. Haluaisin nähdä elokuvan jossa olisi minä, sekä muutama hyvin valikoitu aikuisviihde typy.

Mika Kangas: Tarkoituksena on siis ideoida elokuva jos olisi mahdollisuus tehdä sellainen.
 
Sellainen, mikä ei lopu hollywood-tyyliin iloisesti vaan realistisesti.
Esim. missä päähenkilö on todella *ittumainen, kaikkien vihaama (etenkin yleisön). Oli se nyt tappaja/lapsiinsekaantuja tai mikä nyt milloinkin. Ja perus teema on se, että "paha ei saa palkkaansa" vaan viimeisessä freimissä katsojien mieleen palaa kuva, hymyilevästä ja koko elokuvan storyn ainoana selviytyjä selvinneestä paskiaisesta. Elokuva joka nostaisi karvat pystyyn olemalla etova tai muuten vain sellaista inhoa herättävä.
 
Todellisuus on monesti niin paljon raa'empaa ja julmempaa mitä elokuvat lopulta esittävät tai antavat ymmärtää. Aina se "futismutsi" tai "eläkkeeltä takaisin duuneihin kutsuttu polliisi" eivät pelasta koko maailmaa.

Semmonen vähän niinku Starship Troopers, mutta enemmän niinku Poliisiopisto 3.

ruuvimeisseli: Semmonen vähän niinku Starship Troopers, mutta enemmän niinku Poliisiopisto 3.
 
Molemmat tiukkoja satiireja militarismista.

Krice: Nimeksi This is Suburban Tribe.
 
Anvil! The Story of Anvil

Tekisin elokuvan jossa Samuli Edelmann EI näyttäydy alasti.

padaa@dadaa!: Tekisin elokuvan jossa Samuli Edelmann EI näyttäydy alasti.
 
Ei sulla oo pokkaa.

Tekisin elokuvan, joka perustuisi tällä hetkellä työn olla olevaan "kirjaani". Eli siis matalaa fantasiaa, steampunk-mausteilla, ja ripauksella länkkäriä ja sotaleffaa. Soundtrack tietysti itse. Esteettisesti rapa, ruoste ja rumuus ovat päivän sanat. Ei siis mitään pupusöpökeijufantasiaa. Mahdollisesti animaatio, ei kuitenkaan mitään animea, tai vaihtoehtoisesti ihan näytelty elokuva. Produktiokustannukset olisivat kovat yritettäessä saada maailmaa näyttämään mun silmiin "oikealta" kun en itse osaa mitään kovinkaan graafista tehdä.
 
Tarina kertoisi siis (em. kirjan pohjalta) sekalaisesta joukosta juurettomia ja pitkälti hailahtelevan moraalitajun omaavia sotilaita, jotka pyrkivät parhaansa mukaan vain selviämään hengissä kun kaksi mammuttivaltiota ottaa yhteen jo neljättäkymmenettä vuotta. He päätyvät sitten vahingossa osaksi suurehkoa operaatiota, jonka on tarkoitus lopettaa sota, tavalla tai toisella, ja joutuvat sitten arpomaan kukin osaltaan minkä arvoisia asiat kuten oma henki, patriotismi, sen puute, kosto, viha, ystävyys, pelko, jne. ovat suhteessa toisiinsa, sekä sitä, mitä 'voitto' ja 'tappio' oikeastaan merkitsevät maailmassa, joka ei enää edes juurikaan muista miksi sota syttyi. Sitähän minä en vielä tiedä mitä he näihin kysymyksiin vastaavat. Olen tuossa kirjoitellessa huomannut että ei näillä hahmoilla ole oikein tapana tehdä asioita niin, kuten olin alunperin visioinut, ja sitten tarvitsee aina mukailla omia suunnitelmia.
 
Vaihtoehtoisesti voisin tehdä elokuvan joka kertoo eri tarinan, mutta samassa maailmasta kuin ym. kirja. Siitä en nyt osaa tähän hätään keksiä sen enempää, mutta kyllä näitä tarinoita ainakin riittää.

Tekisin hyvän elokuvan Kolmesta Muskettisoturista. Sellaista ei ole vielä tehty.

LordWinter: Tekisin hyvän elokuvan Kolmesta Muskettisoturista. Sellaista ei ole vielä tehty.
 
Veikkaan että seuraavakin menee vituiks, mutta onhan tässä tulevassa helvetin kova cast!
Löytyy Christoph Waltzia, Ray Stevensonia, Mads Mikkelseniä ja Milla Jovovichia.
 
Tosin, olihan siinä 90-luvun paskassakin tiukat näyttelijät Tim Currysta Jack Baueriin ja hauskaan Platt-läskiin.
Niin ja 2000-luvun eeppinen kungfu-musketeer oli ihan sysipaska paitsi että Tim Roth oli uskomaton badass Rochefortina.
 
Jotta ei olisi täysin ohi aiheen viesti, niin tekisin leffan ihan totaalimulkusta jätkästä joka on maailman huipulla (Sam Rockwell tai Tom Hardy) ja jolla pyyhkii hyvin vaikka onkin ihan täys paska, hakkaa vaimoansa, ahdistelee alaisiaan ja kusee julkisille paikoille. Sit sillä vaan rullais ihan mahtavasti koko leffan ajan, mitä nyt joku Omatunto (besserwisser Morgan Freeman) käy nalkuttamassa että oot paha poika. Jannu vaan ottaa chillisti ja korkkaa oluen vaimon leualla. End of story.

LordWinter: Tekisin hyvän elokuvan Kolmesta Muskettisoturista. Sellaista ei ole vielä tehty.
 
Mitä mitä? Michael York-versiohan on hyvä! http://www.imdb.com/title/tt0072281/

Nyt kun oikein kunnolla aloin miettiä niin yksi minkä haluaisin tehdä olis Solomon Kanen tapaisen leffan, jossa tarinan Antago..Protagon...NO SANKARI olisi samanlainen kylmäverinen mulkku kuin edellämainittu Kane leffansa alussa. Siis haluaisin tehdä leffan samanlaisesta pahiksesta kuin mitä esimerkiksi se Kungfumuskettileffan pahis, jonka nimeä en osaa kirjoittaa kumminkaan oikein enkä jaksa luntata. Tarinassa tämä mulkku sitten tekis...No...Sitä mitä mulkut nyt tekee. Hävittäis ja ryöstelis laumansa kanssa ja tapattais jopa omiaan saavuttaakseen jotain. Ja jäis vielä lopussa henkiinkin. Semmonen merirosvoseikkailun häijy kaksoisveli. :)
 
Edit. Perkaleen sivistyssanat!!

Tämä idea on kummitellu pitkään päässäni, joten avaudutaas hiukan. Kyseessä on siis pakkomieliaiheinen elokuva, jossa katsojakin tempaistaan jossain vaiheessa hommaan mukaan. Elokuva siis olisin ns. normaalia draamaa(ei mitään hirveän innovatiivista), mutta aina välillä tulisi n.15 min jaksoja, joissa keskityttäisiin johonkin täysin epäolennaiseen. Anna esimerkin: sukujuhlissa keskustellaan perinnönjaosta ja päähenkilö katselee apeasti kädessään olevaa lasia. Seuraavat 15 minuutia keskityttäisiin vain ja ainoastaan lasiin tutkien sitä kaikilta kanteilta.
 
Myönnän, en itsekään jaksaisi katsoa.