| Aihe: Tuntemattomat/unohdetut säveltäjät? | |
|---|
 sellisti
28.02.2004 20:29:43 (muokattu 28.02.2004 20:35:36) | |
|
Kun tätä aihetta parissakin viestiketjussa sivuttiin, niin ajattelinpa aloittaa sille ihan oman ketjun.
Siispä: nimeä yksi tai useampi sellainen säveltäjä, joka on mielestäsi ansaitsemattomasti unohdettu, ja jonka musiikin soisit ns. "suuren yleisön" löytävän..! Ja perustelujakin saa olla.
Itselläni ekana tulee mieleen ranskalainen Charles-Valentin Alkan (1813-1888). Huikea pianovirtuoosi, joka kirjoitti pianolle teoksia, jotka ylittävät transkendentaalisuudessaan jopa Lisztin vastaavat. Esim. kokoelma "12 etydiä kaikissa mollisävellajeissa" sisältää mm. konserton soolopianolle (etydit 8-10), jonka ensimmäinen osa kestää vaatimattomat puoli tuntia. Tai "Grande Sonate" pianolle, jonka toinen osa "Quasi Faust" sisältää pianistille lähestulkoon mahdottoman 8-äänisen fuugan (allaolevasta linkistä löytyy parin tahdin mittainen nuottinäyte!). Itse musiikki ei kuitenkaan kärsi tästä "mammuttitaudista", vaan se on mitä verevintä romantiikkaa, ja nämä jättiläisteoksetkin pysyvät rakenteellisesti kasassa. Välillä sävelkieli on tosin niin rohkeaa, että monien 1900-luvun säveltäjien kuten Ravel, Scriabin sekä Mahler on sanottu saaneen Alkanilta runsaasti vaikutteita. Nähdäkseni syy siihen, miksi Alkan on vasta viime aikoina alkanut herättää suurempaa kiinnostusta onkin juuri hänen radikaali, hurjasti aikaansa edellä ollut omintakeinen tyylinsä sekä se, että hän oli melkoinen erakkoluonne; piti vuosikausien taukoja esiintymisissään eikä juuri koskaan esittänyt omaa musiikkiaan.
Lisää aiheesta:
http://ourworld.compuserve.com/homepages/ssmythe/alkan.htm
Edit: Tästä 8-äänisestä fuugasta löytyy myös mielenkiintoinen yksityiskohta: kolmoiskorotettu (!) f-sävel, eli fisisis! Alkan ei halunnut tehdä enharmonisia kompromisseja..!
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven |
|
heh. meinasin sanoa, että scriabin, mutta ilmeisesti sen tietää jo kaikki klassisen harrastajat. oon kuunnellut lähes koko ikäni rockia ja klassista vasta pari kolme vuotta kuunnellut. |
 ajs
28.02.2004 21:51:59 (muokattu 28.02.2004 21:53:00) | |
|
heh. meinasin sanoa, että scriabin, mutta ilmeisesti sen tietää jo kaikki klassisen harrastajat. oon kuunnellut lähes koko ikäni rockia ja klassista vasta pari kolme vuotta kuunnellut.
Kyllä minäkin ajattelin tuon Scriabinin mainita; kyllä hän minustakin on verrattain vähän tunnettu säveltäjä. Hienoa musiikkia; yksi ensimmäisiä klassisen musiikin kuuntelukokemuksiani oli itseasiassa Scriabinin Poem of Ecstacy ja Poem of Fire (siis sinfoniat n:o 4 op. 54 ja 5 op. 60), ja olin niiden jälkeen todella aivan ekstaasissa :)
"Käsittääkseni kuitenkin Rossinin ja populaarimusiikin ongelma on näiden "musiikin muotojen" soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuudessa sekä melodisessa arkipäiväisyydessä ja persoonattomuudessa." -megatherium |
|
no, minä en ole edes kuullut scriabinia, mutta tunnilla mainittiin hänet ja et se käytti akustista asteikkoa. |
|
Skrjabinilla on upeita pianoetydejä.. Varsinkin op. 8 nro. 12 on aivan upea. Horowitz soittaa sen ainakin sellaisella vimmalla, että huhhuh... Kylmiä väreitä aiheuttaa..
"Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- |
sellisti
29.02.2004 16:55:56 (muokattu 29.02.2004 16:57:52) | |
|
no, minä en ole edes kuullut scriabinia, mutta tunnilla mainittiin hänet ja et se käytti akustista asteikkoa.
Mikä kumma on akustinen asteikko..?
Skrjabinilla on upeita pianoetydejä.. Varsinkin op. 8 nro. 12 on aivan upea. Horowitz soittaa sen ainakin sellaisella vimmalla, että huhhuh... Kylmiä väreitä aiheuttaa..
Scriabinin vallankumousetydi (en muista sen opusnumeroa) on mielestäni jopa upeampi kuin Chopinin samanniminen..!
Mutta erityisesti tykkään Scriabinin Le Poeme de L'extase -orkesteriteoksesta (jos se nyt noin kirjoitetaan), se on aivan fantastisen upea!
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven |
ajs
29.02.2004 21:33:48 | |
|
Mutta erityisesti tykkään Scriabinin Le Poeme de L'extase -orkesteriteoksesta (jos se nyt noin kirjoitetaan), se on aivan fantastisen upea!
No eikös se ole juuri tuo sinfonia numero 4 "Poem of Ecstacy"? Mitäs minä sanoin... upeaa kamaa, todella.
"Käsittääkseni kuitenkin Rossinin ja populaarimusiikin ongelma on näiden "musiikin muotojen" soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuudessa sekä melodisessa arkipäiväisyydessä ja persoonattomuudessa." -megatherium |
 leka
29.02.2004 23:33:07 | |
|
No eikös se ole juuri tuo sinfonia numero 4 "Poem of Ecstacy"? Mitäs minä sanoin... upeaa kamaa, todella.
Kyllä. Kaverilla oli muuten melko hulluja suunnitelmia, suunnitteli nimittäin konserttielämystapahtumaperformanssia himalajalle...
yleistäminen on aina väärin |
|
No eikös se ole juuri tuo sinfonia numero 4 "Poem of Ecstacy"? Mitäs minä sanoin... upeaa kamaa, todella.
Kas, tottahan tuo on kun tarkistin. En ole tiennytkään, että se on ihan numeroitu sinfoniaksi. Olen itse soittanut tuon teoksen orkesterissa, ja missään nuotissa ei mainittu mitään sinfoniasta, vain tuo nimi "Le Poeme de L'extase". Mutta sama biisi joka tapauksessa. Oppia ikä kaikki... =)
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven |
|
Mikä kumma on akustinen asteikko..?
se ei sinänsä ole vain asteikko vaan viritysjärjestelmä, jonka scriabin (ja olikohan myös debussy) olisi halunnut ottaa käyttöön, mutta se olisi kuulemma käytännössä ollut lähes mahdotonta. kato vaikka netistä tai jotain...saa aikaan ihan mielettömät yläsävelsarjat, jota varmaan haettiinkin. |
megatherium
17.03.2004 19:39:22 (muokattu 17.03.2004 19:40:07) | |
|
Charles Ives on ansaitsemattomasti unohdettu säveltäjä, joka oli 1900-luvun musiikin edelläkävijä monessa suhteessa 100-vuotta ajassa taaksepäin sijoittuneissa mestarillisissa pioneerihengessä luoduissa atonaalisuudenkin kanssa flirttailevissa ohjelmallisissa teoksissa, kuten "Central Park in The Dark", tai Holidays Symphony, jossa jazz-rytmit sekoittuvat keskijaksossaan iloisesti hiljaisten ja viipyvien sointimattojen keskelle dissonanssimereen. Kun eräs kriitikko kysyi, miksei itävaltalainen säveltäjä HK Gruber voisi lainata amerikkalaisten parasta antia (populaari)musiikimaailmalle, Big Band-jazzia, osana omaa sävellystään, vastaus kuuluisi kaikitenkin, että säilyttääkseen oman väärentämättömästi persoonallisen sävelkielen, se ei liene mahdollista, sillä Amerikan merkittävin lahja maailman säveltaiteelle Charles Ivesin hahmossa, teki sen jo runsaat 100 vuotta sitten, Esim. mainitsemani HK Gruber jää paljossa velkaa juuri Amerikan taidemusiikin isän, joka ehti monella rintamalla kuuluisammaksi tulleita, historian kirjoihin ansaitsemattomasti suuremmilla kirjaimilla painettuja eurooppalaisia kollegoitaan edelle kokeilutekniikoissa, joinin heidät tavallisesti yhdistetään: kokosävelharmonioissa, neljännesharmonioissa, atonaalisuudessa, polytonaalisuudessa, polyrytmiikassa, akordikompuissa, avarassa esitystavassa, sarjallisuudessa jne. |
|
Tuli mieleeni jenkeistä puheenollen Vincet Persichetti. Luultavasti kaikki tämän palstan lukijat tietävät herran, mutta kuinkas paljon olette kuulleet hänen tuotantoaan? Kerrassaan oivallisia biisejä on kyseessä, mutta niitä ei esitetä juuri missään tai muutenkaan huomioida.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
megatherium
18.03.2004 11:41:50 (muokattu 18.03.2004 21:00:54) | |
|
Tuli mieleeni jenkeistä puheenollen Vincet Persichetti. Luultavasti kaikki tämän palstan lukijat tietävät herran, mutta kuinkas paljon olette kuulleet hänen tuotantoaan? Kerrassaan oivallisia biisejä on kyseessä, mutta niitä ei esitetä juuri missään tai muutenkaan huomioida.
Ei myöskään ainakaan pahasti täällä meillä päin ranskalaisten Les Six-ryhmään jossain vaiheessa kuuluneiden 1900-luvun säveltäjänerojen Darius Milhaudin tai Arthur Honeggerin teoksia, jotka ovat muuttaneet radikaalisti käsityksiäni nykymusiikin luonteesta. |
|
Ei myöskään ainakaan pahasti täällä meillä päin ranskalaisten Le Six-ryhmään jossain vaiheessa kuuluneiden 1900-luvun säveltäjänerojen Darius Milhaudin tai Arthur Honeggerin teoksia, jotka ovat muuttaneet radikaalisti käsityksiäni nykymusiikin luonteesta.
No heiltä löytyy kuitenkin hiukan enemmän levytyksiä, mutta voisivat orkesterit kieltämättä hiukan enemmänkin näitä veivata.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
megatherium
18.03.2004 21:12:32 (muokattu 18.03.2004 21:14:23) | |
|
No heiltä löytyy kuitenkin hiukan enemmän levytyksiä, mutta voisivat orkesterit kieltämättä hiukan enemmänkin näitä veivata.
Suomessa ei taida olla pahemmin soitettu Milhaudin sinfonioita tai tämän suunnattoman tuotteliaan säveltäjän muutakaan musiikkia, kuten oopperoita, joista David-nimisen hän sävelsi Israelin 3000-vuotisjuhlien kunniaksi. Minulle Milhaudin musiikki ja nerous avautui näynomaisella tavalla hänen kuoroteoksestaan Les Cheophores, opus 25, erinomaista monofonista levytystä kuunneltuani. Myös ennen muuta sinfonikkona tunnettu Honegger on säveltänyt kymmenkunta oopperaa, joista tuskin ainuttakaan enää missään esitetään, mutta olettaisin niidenkin olevan huomattavasti antoisampaa ainesta kuin vaikkapa eilen kantaesityksensä Suomessa saanut Armas Launiksen Aslak Hetta-ooppera lappalaisten joikuineen, jonka III-näytös, jonka ainoastaan ehdin kuunnella, oli minulle suuri pettymys epämelodisuudessaan ja sovinnaisen konservatiiviseen ilmaisukieleen taipuvaisessa pateettisessa melodramaattisuudessaan, joka lähenteli musiikillisesti ontuvassa ja kapeassa ilmaisuskaalassaan puskafarssille ominaisia elkeitä ja kliseitä. Rautavaarakin ylittänee hänet kirkkaasti oopperasäveltäjänä, uskoisin. Miksi hänen oopperoidensa esityksiä niin vähän radioidaan, ihmettelen, tai levytyksiä soitetaan? |
sellisti
18.03.2004 21:30:19 (muokattu 18.03.2004 21:30:45) | |
|
Turussa soitimme aikanaan erään lyömäsoittajan tutkintokonsertissa Milhaudin konserton lyömäsoittimille ja (jousi?)orkesterille. Se oli tosi mielenkiintoinen teos ja herätti innostuksen etsimään muutakin herran tuotantoa, mutta kun ei löydy niin ei löydy...
"Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net |
leka
19.03.2004 04:03:09 | |
|
Turussa soitimme aikanaan erään lyömäsoittajan tutkintokonsertissa Milhaudin konserton lyömäsoittimille ja (jousi?)orkesterille. Se oli tosi mielenkiintoinen teos ja herätti innostuksen etsimään muutakin herran tuotantoa, mutta kun ei löydy niin ei löydy...
Onneksi on olemassa musiikkitieteen laitoksen kirjasto.
nyt kaikki rokkaamaan |
megatherium
20.03.2004 16:18:25 (muokattu 22.03.2004 21:21:50) | |
|
Turussa soitimme aikanaan erään lyömäsoittajan tutkintokonsertissa Milhaudin konserton lyömäsoittimille ja (jousi?)orkesterille. Se oli tosi mielenkiintoinen teos ja herätti innostuksen etsimään muutakin herran tuotantoa, mutta kun ei löydy niin ei löydy...
Baletti, Maan luominen, taitaa olla Milhaudin tunnetuimpia teoksia kaiken kaikkiaan. La creation du monde-baletissaan hän yhdistää kontrapunktin absoluuttisimpaan sävellysmuotoon, fuugaan, jazz-vaikutteita mielenkiintoisella tavalla. Kamariyhtyeelle sävelletty La Création du monde onnistui sulauttamaan uuden jazz-muotokielen fuugan kaltaisiin sovinnaisiin muotoihin. |
|
J.C.Bach. Esimerkiksi oopperoissaan Endimione ja La Clemenza di Scipione on yhtä kaunista ja paikoin teknisempääkin vokaalimusiikkia kuin Mozartilla. Muutenkin Haydnin, Mozartin ja Beethovenin merkitystä klassismin aikakaudella on jo pitkät ajat liioiteltu, ei sillä etteivätkö olisi paikkaansa ansainneet, vaan kosolti muutakin aivan ihanaa musiikkia 1700-luvun jälkipuoliskolta löytyy. |
|
kosolti muutakin aivan ihanaa musiikkia 1700-luvun jälkipuoliskolta löytyy.
Löytyyhän sitä mutta tuskin yhtä syvältä riipaisevaa kuin edellä mainittujen säveltäjien. kotimainen säveltaide käsittää hämmästyttävän määrän unohdettuja laadukkaita säveltäjiä joista ilmeisesti vain musiikintutkijat voivat jotain kertoa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
