| Aihe: Haydn | 1 |
|---|
 JET
12.09.2010 23:17:48 | |
|
Haydn oli todella luonteva ja suurenmoista kauneutta jälkeensä jättänyt säveltäjä.
Jos tarkastellaan musiikin uudistaja- ja pohjatyöhahmoja, nousee Haydn Euroopassa kolmen suuren joukkoon: Bach, hän ja Beethoven.
Haydn on wieniläisklassikoista ja jopa säveltäjien historiassa varmin nakki: Jos kuuntelet jousikvarteton tai sinfonian häneltä, et pettyne. Haydn on opistomusikaalista suloa, vaikuttavaa luovuutta ja klassismin ajan henkeä säteilevä taituri, jolle ketjun perustaminen vasta nyt onkin koko Muusikoiden.netin suurin häpeä. |  baron
12.09.2010 23:54:06 (muokattu 13.09.2010 00:02:37) | |
|
Joo, kaikkihan tuntee Haydn'in klassikon:
"Papa Haydn's dead and gone
but his memory lingers on.
When his heart was filled with bliss
he wrote merry tunes like this."
joka menee sinfonia 94:n alun sävelellä (Sinfonie mit dem Paukenschlag, Rummuniskusinfonia)
ja joka on Aaron ykkösessä.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  sub zero
13.09.2010 00:24:28 (muokattu 13.09.2010 00:33:57) | |
|
Die Schöpfung on minulle tärkein Haydnin teos, minulla on siitä Karajanin levytys. Tästähän löytyy hyviä aarioita ties kuinka monta ja kivoja efektejä resitatiiveissa. Kuuntelen tätä teosta jopa mieluummin kuin matteus-passiota tai Messias-oratoriota.
Die Jahrenzeitesta mulla on Gardinerin levytys. Siitä teoksesta mielipiteeni on, että kevät on erittäin korkeatasoinen, mutta muut vuodenajat sitten huomattavasti vähemmän innostavia, tosin löytyyhän niistäkin jotain kivaa, kun jaksaa etsiä (Haydnhan ei pitänyt teoksen libretosta, joten ei ihme, jos inspiraatio vähän loppui).
Lontoo-sinfonioista tunnen viisi kuuluisinta (tänään kuuntelin nr. 104). En ihan Mozartin viimeisten sinfonioiden tasolle nosta, mutta about Mozartin Linz-sinfonian tasoa, johdanto-osat varsinkin.
Nelson-messu on tietysti komea messu. On genressä parempiakin, mutta ei tästä mitään pahaakaan kehtaa sanoa. Glorian melodia on mukavan iloinen.
Trumpetti-konsertosta pidän kans, mukavan kirkasotsainen sävellys
Jousikvartetoista tuttuja on Keisari ja Auringonnousu. Ei nää kyllä kovin kolahdelleet, vaikka olen palannut näihin muutamia kertoja tutustumisjakson jälkeenkin. Mutta ihan miellyttävää musiikkia kuitenkin. Aion varmaan vielä palata näihin vielä joskus.
Kuuluisimmista teoksista se tunnetuin pianosonaatti sekä sellokonsertto on vielä tutustumatta.
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | JET
13.09.2010 13:36:42 | |
|
Haydnin +100-sinfoniaa sisältävässä tuotannossa ensimmäisten kymmenikköjenkin joukossa on aivan helmeä klassismia, esim. sinfonia 15. Eikä taso siitä edes paljoa noussut, Haydn oli valmis jo varhain.
Kuinkakohan monen säveltäjän, joka ansaitsisi saada enemmän huomiota, Haydn on jättänyt tunnettuudessaan varjoonsa? Salierista alkaen klassismissa on perushyvästä kerrassaan mainioon tasoon vaitelevia nimiä, jotka eivät ole tuttuja suurelle yleisölle (paitsi Salieri kaikkien fiktiivisten viitausten takia, muttei hänen teoksensa=()
Ainakaan Haydn ei ole ali- eikä yliarvostettu, vaan ansaitsee statuksensa. | sub zero
13.09.2010 14:48:47 (muokattu 13.09.2010 14:50:34) | |
|
JET: Kuinkakohan monen säveltäjän, joka ansaitsisi saada enemmän huomiota, Haydn on jättänyt tunnettuudessaan varjoonsa?
Ainakin neljäntoista: kolme Bachia, Boccherini, Boieldieu, Cimarosa, Danzi, Dittersdorf, Field, Krommer, Hummel, Mercadante, Schobert ja Stamitz.
En ole noita itsekään kuunnellut.
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | |
sub zero: Ainakin neljäntoista: kolme Bachia, Boccherini, Boieldieu, Cimarosa, Danzi, Dittersdorf, Field, Krommer, Hummel, Mercadante, Schobert ja Stamitz.
En ole noita itsekään kuunnellut.
Sanoisin, ettää syypää on suuremmalti osalta Beethoven ja saksalaiset romantikot. Klassisismia vain soitetaan nykyään liian vähän. Jopa Haydn hädin tuskin esiintyy orkestereiden ohjelmistoissa.. | |
Hauler: Sanoisin, ettää syypää on suuremmalti osalta Beethoven ja saksalaiset romantikot. Klassisismia vain soitetaan nykyään liian vähän. Jopa Haydn hädin tuskin esiintyy orkestereiden ohjelmistoissa..
Schumannhan aikanaan taisteli Mozartin ja Beethovenin (myös Haydnin?) teosten puolesta vähemmän merkityksellisiä aikalaissäveltäjiään vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko esim tällä Schumannilla muita suosikkeja klassismin ajalta.
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita | JET
13.09.2010 21:47:41 | |
|
J.C.Bach on kai osin galantti, tai mitä lie, mutta tyylikausista (varsinkin vaikeasti eroteltavista) viis; Christian oli Bachin muusikkodynastian jättiläinen heti J.S.Bachin jälkeen. Mozartiin eniten vaikuttanut Haydnin ohella, enough said!
J.C.Bach on niin keskeinen sinfoniankin kannalta, että hän on yksi niistä nimistä (onko muitakin? ehkä) jotka voisi nostaa wieniläisklassikko-asemaan monopoli-kolmikon viereen. Salieri ei ehkä ansaitse samanlaista statusta, mutta oli pätevä säveltäjä. Mitä mieltä muuten olette "myrkyttäjäkonnasta"? :O | |
Zub zero teki hyvän yhteenvedon Haydnin tunnetuimmista ja parhaimmista sävellyksistä. Onkohan kukaan säveltänyt yhtä paljon laadukasta kamarimusiikkia kuin Haydn? Mielestäni kaikki jousikvartetot op. 50 jälkeen ovat mestariteoksia. Pitää myös muistaa toistasataa barytonitrioa, jotka Haydn teki työnantajalleen ruhtinas Esterhazylle. Suomalainen barytonyhtye on Alballe levyttänyt neljä niistä. Varhaisemmista sinfonioista löytyy mm. sellainen helmi kuin sinfonia nr. 31 "Hornsignal", jossa 4 torvea kajauttelee fanfaareja.
Isä Bachin kolmesta muusikkopojasta Carl Philip Emanuel on jo aika hyvin edustettuna levykaupossa. Bis-levymerkki oli ainakin tekemässä kokonaislevytystä C.P.E Bachin cembalokonsertoista, solistina Miklos Spanyi. Johann Christian Bachilta olen kuunnellut pari sinfoniaa ja kamarimusiikkia. Niiden perusteella "Lontoon Bach" osasi ammattinsa. Wilhelm Friedemann Bachin sävellyksiä en ole kuunnellut. Muistelen lukeneeni, että Isä Bach piti tätä hulivilipoikaa musikaalisesti lahjakkaimpana kaikista lapsistaan.
Naxos levymerkillä on mainio sarja "1700-luvun sinfonioita", jolla esitellään juuri näitä laiminlyötyjä säveltäjiä, mm. Vanhalia, Dittersdorfia, Stamitz isä ja poikaa, Danzia ym. Hyviä tai ainakin kelvollisia esityksiä, eivätkä levyt maksa maltaita. | |
Haluaisin tässä ketjussa tuoda ilmi Haydnin pariisilaissinfoniat, jotka edustavat Haydnin tuotannon kärkeä, ja ovatkin mielestäni mielenkiintoisempia kuin lontoolaissinfoniat, vaikka jälkimmäisiä enemmän soitetaan, liekö kyse anglosentrisyydestä. Oikeastaan ne eivät kalpene lainkaan edes Mozartin viimeisten sinfonioiden rinnalla. Toki jo aikaisemmin mainittu aikaistuotanto kuten pieni g-molli sinfonia ovat helmiä.
Jousikvartetoista toissapäivänä kuuntelin ensikertaa "Keisarin", ja se oli kyllä erittäin miellyttävää. Variaatio-osa on varsin mainio.
Jostain syystä Haydnin konsertot eivät, torvikonserttoa lukuunottamatta, ole kovinkaan mielenkiintoisia. Haydn oli ehdottomasti parempi sinfonikko kuin konserttosäveltäjä. | JET
16.09.2010 22:32:43 | |
|
Entä Haydnin oopperat? Eivät kovin esitettyjä, eivät siten tutuin osa-alue itselleni.
Tunnen Haydnilta eniten sinfonoita ja kaikkien kausien Haydn-sinfoniat ovat ainakin hyviä. Myös kamarimusiikki on tuttua tietyin osin, mutta paljon Haydnia koluamatta, tosin kaikesta en ole pitänyt (esim. trumpettikonsertto). | megatherium
25.11.2020 11:59:45 (muokattu 25.11.2020 16:46:45) | |
|
JET: Entä Haydnin oopperat? Eivät kovin esitettyjä, eivät siten tutuin osa-alue itselleni.
Tunnen Haydnilta eniten sinfonoita ja kaikkien kausien Haydn-sinfoniat ovat ainakin hyviä. Myös kamarimusiikki on tuttua tietyin osin, mutta paljon Haydnia koluamatta, tosin kaikesta en ole pitänyt (esim. trumpettikonsertto).
Kuun maailma, Il Mondo della Luna, on Haydnin oopperoista niitä esitetyimpiä vaikka esim. In'fedelta delusa on musiikillisesti vieläkin hienompi. Haydnin trumpettikonsertto on hänen harvalukuisen konserttotuotantonsa kypsin esimerkki. Haydnin musiikissa sykkii Wienin koko iloisuus hupsuun päähänpistoisuuteen saakka eikä hänen musiikissaan ole sairaalloisuuden häivettäkään.
Nyt tykkään Haydnista ja ehkä hän on vähän pienempi nero kuin Mozart tai Beethoven mutta Sibeliusta kuitenkin suurempi historian kenties tuotteliaimpana säveltäjänä jota on luonnehdittu myös klassismin perustajaksi ja sinfonian ja jousikvarteton isäksi.
Kun Haydn anekdootin mukaan huomautti keisarinna Maria Theresialle korvapuustista jonka tämä oli Haydnille antanut Haydnin kiipeiltyä Schönbrunnin linnan rakennustelineillä nuorena kuoropoikana keisarinna vastasi "Mutta rakas Haydn, ajatelkaa kuinka kauniin hedelmän se on kantanut" ja lahjoitti tälle kultaisen nuuskarasian täynnä jalokiviä. Haydn omisti keisarinnalle sinfoniansa no 48 lisänimeltään Maria Theresia.
Joseph Haydninkin ura tuntuu lähtökohtia ajatellen aivan uskomattomalta musiikin tuhkimotarinalta ja todellisen sisun ja sitkeyden osoitukselta Haydnin ollessa pitkälti itseoppinut säveltäjänä saadessaan nuoruudessaan kokea opettajiensa kaltoinkohtelua, Haydnin lahjakkuuden epäämistä ja suoranaista pahoinpitelyä mm kepillä hakkaamisen muodossa joutuen äänenmurroksen tultua tekosyyn varjolla kuorostakin erotetuksi ja vailla asuntoa Wienissä puiston penkillä nukkuen ja kuitenkin hän tarmonsa ja uutteruutensa voimalla hankki itselleen töitä säestäjänä ja soitonopettajana saaden myös sävellystilauksia sekä vuokraamassaan huoneessa opiskellen Fuxin Gradus ad Parnassumia kontrapunktin oppikirjaa tietojaan kartuttaen kunnes kamarimusiikkia harrastavan hallltusneuvos von Fyrnbergin kannustamana sävelsi musiikinhistorian ekat jousikvartetot seitsemäntoisraviiskytviis joiden välittömyydestä vaikuttuneena tämä suositti Haydnia kreivi Morzinille joka pestasi hänet kapellimestariksi palvelukseensa ja jonka tilalla Lucavecissa haydn sävelsi musiikinhistorian miltei ekan sinfonian seitsemäntoistaviiskytysi toimen vaihtuessa vieläkin huomattavampaan kreivi Esterhazyn luona Eisenstadissa jossa Haydn loi valtavan tuotannon sinfonioita ja kvartettoja linnan juhlia varten esiintyen ja johtaen musiikkiaan hopeisin napein koristellussa sinisessä takissa ja sävelsi oopperoita mm joku il contro improvviso, kuun maailma il mondo della luna, autio saari, orlando, l infidelta delusa, armida, fedelta premiata, kalastajattaret, la vera costanza ja lo speziale linnan teatteria varten.
Haydn kehittyi säveltäjänä ja sinfonikkona lähestulkoon koko luovan uransa ajan ensimmäisestä seitsemäntoistaviiskytyhdeksän sävelletystä sinfoniasta viimeisiin Lontoossa sävellettyihin sinfonioihin, ja oratorioihin luominen ja Vuodenajat unohtamatta viimeisiä messuja ja kvartettoja.
Itse olen kuunnellet viime aikoina paljon Franz Joseph Haydnin musiikkia ja nyt on menossa oratoriot Luominen ja Vuodenajat. Haydnhan on kuuluisa musiikillisista piloistaan ja esim. sinfonian nimeltään Distratto finaalissa Haydn esittää yhden kuuluisista piloistaan kun orkesteri joutuu virittämään uudelleen kesken osan ja tuloksena on hetkeksi aikaa kerrassaan sietämätön meteli.
Haydnilla on myös paljon kauniita pianosonaatteja, pianotrioja ja jousikvartettoja jotka todistavat ehtymättömästä kekeliäisyydestä. Haydn sanoi kerran pienenä itsekehuskelun hetkenä että "jokainen voi nähdä katseestani että olen hyväluonteinen henkilö". Viimeisten vuosien käyntikorttiinsa hän kirjoitti että "kaikki voimani ovat mennyttä. Olen vanha ja heikko". Haydn sanoi ettei hänen olisi pitänyt koskaan säveltää Vuodenajat oratoriotaan joka vei hänen viimeiset voimansa. Musiikilliset ideat kiduttivat häntä ahdistavasti eikä hän kyennyt siirtämän niitä enää paperille.
Yo-kirjoituksiin valmistautuessani eräänä kesänä puhdistauduin sieluani myöten aina iltaisin kaikesta päivän aikana intensiivisen pänttäysprosessin sieluuni jättämästä liasta, saastasta ja negatiivisesta tyhjiöstä ja koin katharsiksen, sielun kuorman kirvoittumisen Haydnin Luominen-oratorion kautta (Karajanin johtama Live-äänitys DG).
Tulikin mieleeni eräs musiikillinen elämys kouluajoiltani kun aamunavauksen yhteydessä auditoriossa soi Mozartin viulukonserton n:o 3 KV 216 adagio, joka teki minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että poistuin tosiaan kuin huumattuna tilaisuudesta ja kävellessäni kotiin hyppytunnilla olin vieläkin päästäni aika tavalla sekaisin Mozartin musiikin aikaansaamasta odottamattoman salakavalasta lumouksenkaltaisesta psykofyysisestä tilasta.
Kerrankin kävi Beethovenin erästä myöhäistä jousikvartettoa keskittyneen meditatiivisesti kuunnellessani, että Musiikin syvällinen vaikutus alkoi tuntua valtimoiden kiihtyneenä sykkeenä nivustaipeiden kohdalla, ja kun kiinnitin siihen liikaa huomiota se alkoi iljettää minua siinä määrin että se psyko-fyysillinen matkanteko loppui siihen eikä suurta ja musertavaa reaalimaailmasta erkaannuttavaa musiikillista kokemusta sillä kertaa tullutkaan.
Aikaisemmin Haydnin musiikkia intensiivisen keskittyneesti kuunnellessani minun oli tapana yhdistää se mielessäni uskonnollisiin mielikuviin ja tällä tavoin päästä niiden kautta mielikuvia dramatisoimalla musiikillisten emootioiden ja elämysten lähteelle ja voin sanoa, että koin nimenomaan musiikin kirkastavan vaikutuksen saattelemana, paitsi hänen suuria oratorioita, myös mm. pariisin sinfonioita kuunnellessani, esim. n:o 84 Es-duuri, valaistuksen kaltaisia syvällisen puhdistavia sielullisia elämyksiä, jotka omalla painollaan objektiivisen totuudellisina nousivat uskonnollista mielikuvamaailman ilmiöitä mittaamattoman paljon korkeammalle saaden aikaan kokonaisvaltaisia psyko-fyysisiä elämyksiä tietoisuuden tuolla puolen.
Haydnin luomis-oratoriohan on luomiskertomuksen musiikillinen kuvaus ja hän sai inspiraation siihen Händelin suurista oratorioista joita hän kuuli Lontoon matkoillaan joiden aikana hänen 12 Lontoo sinfoniaansa näki päivänvalon. Tekstin on kirjoittanut paroni van Swieten ja lähteenä hän käytti Genesistä, raamatun psalmien kirjaa ja John Miltonin eeposta kadotettu paratiisi. Teoksessa orkesteri välillä jäljittelee luonnonilmiöiden ja eläinten ääniä ja tunnelmia. Haydn rukoili joka aamu polvillaan jumalalta siunausta teokselleen. Hän sanoi että halusi luoda jotakin kestävää. Teoksen ensiesitys 1798 oli valtaisa menestys.
Luomisessa Haydn käyttää paljon sävelmaalailua. Alkusoitossa joka kuva kaaosta Haydn käyttää dissonoivia sointuja ja ensimmäiset sävelet ovat fraasien fragmentteja pikemminkin kuin pidempiä melodioita.
Lue lisää
Olen nyt kuunnellut jonkin verran Haydnin oopperoita ja meneillään on koominen ooppera La Fedelta Premiata Mi dica il mio signore aarian vaskien ylimitoitettuine koomisine tuuttauksine.
Olen nyt kuunnellut jonkin verran Haydnin oopperoita ja meneillään on koominen ooppera La Fedelta Premiata Mi dica il mio signore aarian vaskien ylimitoitettuine koomisine tuuttauksine.
Levyhyllyn kahluu artikkelissa väitetään että "Joseph Haydnin (17321809) musiikillinen mielikuvitus vaikuttaa olleen ehtymätön luonnonvara. En ole vielä kuullut historian tuotteliaimpiin kuuluvalta säveltäjältä yhtään mielenkiinnotonta, tylsää tai rutinoitunutta teosta. (Samaa en voi aivan rehellisesti sanoa esim. Bachista, Mozartista tai Beethovenista.) Haydn tuo verrattoman kekseliäisyytensä ei siis vain teknistä kompetenssiaan kaikkiin teoksiinsa. Hyvä esimerkki Haydnin johdonmukaisesta innovatiivisuudesta ja kunnianhimosta on hänen mittava pianosonaattien tuotantonsa."
Tuosta väitteestä olen kirjoittajan kanssa siinä hiukan eri mieltä että kyllä Haydnillakin niitä hiukka tylsempiäkin sävellyksiä löytyy vaikka joitakin varhaisia tai keskikauden sinfonioita ajatellen niin ehtymättömältä kuin hänen mielikuvituksensa näyttääkin olevan. Nyt kuitenkin kuuntelen juuri hänen kauniita pianotriojaan no 15 ja vauhdikasta prestofinaalia joka koskettaa syvältä sielun sopukoista niin aurinkoista ja hymyilevää kuin musiikki onkin joistakin dramaattisista käänteistä huolimatta.
Luin sävelten mestareita kirjasta että Haydnilla oli säveltäessään yllä parhaimmat vaatteensa ja timanttisormuksensa. Hän teki työtä joka päivä eikä koskaan jäänyt odottamaan innoitusta. Haydn työskenteli yleensä nopeasti vaikka Luomisen säveltäminen kestikin tavallista kauemmin v. 1796 vuoteen 1798 kun Haydn halusi omien sanojensa mukaan luoda jotakin kestävää ja niin syntyi tämä parituntinen mestariteos täynnä uskonnollista hurmosta, harras katolinen kun säveltäjä oli.
Luin sävelten mestareita kirjasta että Haydnilla oli säveltäessään yllä parhaimmat vaatteensa, kauneimmat koristeensa ja timanttisormuksensa. Hän teki työtä joka päivä eikä koskaan jäänyt odottamaan innoitusta. Haydn työskenteli yleensä nopeasti vaikka Luomisen säveltäminen kestikin tavallista kauemmin v. 1796 vuoteen 1798 kun Haydn halusi omien sanojensa mukaan luoda jotakin kestävää ja niin syntyi tämä parituntinen mestariteos täynnä uskonnollista hurmosta, harras katolinen kun säveltäjä oli.
Huomasin että Haydnin 13.sinfonian finaalissa esiintyy jo sama teema, 4 sävelen motiivi, joka kuullaan mm. Mozartin 8. vuotiaana säveltämässä ensimmäisessä sinfoniassa, messun KV 192 Credossa, ja Jupiter sinfonian kontrapunktin apoteoosiksi kutsutussa finaalissa. Näinkö Mozart on siis Haydnilta lainannut sen vaikka sitä mitkään musiikkikirjat eivät kerrokaan joihin olen tutustunut. Olen ottanut hurjan urakan kuunnella kaikki Haydnin sinfoniat kun olen jo kuunnellut lähes kaikki pianosonaatit, pianotriot, jousikvartetot, messut, oratoriot, oopperat jne.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
25.11.2020 12:11:40 (muokattu 29.11.2020 10:59:47) | |
|
sub zero: Die Schöpfung on minulle tärkein Haydnin teos, minulla on siitä Karajanin levytys. Tästähän löytyy hyviä aarioita ties kuinka monta ja kivoja efektejä resitatiiveissa. Kuuntelen tätä teosta jopa mieluummin kuin matteus-passiota tai Messias-oratoriota.
Die Jahrenzeitesta mulla on Gardinerin levytys. Siitä teoksesta mielipiteeni on, että kevät on erittäin korkeatasoinen, mutta muut vuodenajat sitten huomattavasti vähemmän innostavia, tosin löytyyhän niistäkin jotain kivaa, kun jaksaa etsiä (Haydnhan ei pitänyt teoksen libretosta, joten ei ihme, jos inspiraatio vähän loppui).
Lontoo-sinfonioista tunnen viisi kuuluisinta (tänään kuuntelin nr. 104). En ihan Mozartin viimeisten sinfonioiden tasolle nosta, mutta about Mozartin Linz-sinfonian tasoa, johdanto-osat varsinkin.
Nelson-messu on tietysti komea messu. On genressä parempiakin, mutta ei tästä mitään pahaakaan kehtaa sanoa. Glorian melodia on mukavan iloinen.
Trumpetti-konsertosta pidän kans, mukavan kirkasotsainen sävellys
Jousikvartetoista tuttuja on Keisari ja Auringonnousu. Ei nää kyllä kovin kolahdelleet, vaikka olen palannut näihin muutamia kertoja tutustumisjakson jälkeenkin. Mutta ihan miellyttävää musiikkia kuitenkin. Aion varmaan vielä palata näihin vielä joskus.
Kuuluisimmista teoksista se tunnetuin pianosonaatti sekä sellokonsertto on vielä tutustumatta.
Eikös muut osat haydnin Vuodenajat oratoriossa kesää lukuunottamatta, josta löytyy pari mahtavaa nousua kuten ukkosmyrsky, ole tasapainoisempia ja ehkä koko teoksen huippukohtina voitaisiin pitää Syksyn loisteliasta talonpoikien ja metsästäjien kuoroa ja vaikuttavaa alkoholifuugaa villeine talonpoikaistansseineen. Väittäisin ettei Haydnin Lontoo sinfonia kohoa Mozartin Linzin sinfoniankaan tasolle vaan ehkä pikemminkin suurin piirtein Mozartin 18 vuotiaana säveltämien kuten 28. ja 29. sinfonian tasolle. Uskon kyllä että kypsät kvartetotkin kolahtavat jos onnistuu uppoutumaan musiikkiin täysin. Nelson messua ehkä parempia messuja löytyy vain Mozartilta kuten Missa brevis C-duuri Kruunajaismessu tai suuri c molli messu mutta se edustaakin kantaatti-messun lajityyppiä. Ja tietysti myös Beethovenin Missa Solemnis ja Schubertin 2 suurta messua.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 10:46:48 (muokattu 28.11.2020 10:49:43) | |
|
sub zero: Schumannhan aikanaan taisteli Mozartin ja Beethovenin (myös Haydnin?) teosten puolesta vähemmän merkityksellisiä aikalaissäveltäjiään vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko esim tällä Schumannilla muita suosikkeja klassismin ajalta.
Jos Schubertia halutaan pitää wieniläisklassikkona kuten yleensä tehdään niin Schumannhan löysi v. 1839 Schubertin Suuren C-duuri sinfonian D 944 jota hän ylisti taivaallisesta pituudesta ja sillä oli suuri vaikutus hänen orkesterituotantoonsa kannustaen häntä sinfonikon uralle. Schumannin kerrotaan pitäneen sitä suurimpana soitinteoksena sitten Beethovenin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 11:49:42 (muokattu 28.11.2020 11:56:45) | |
|
JET: Haydnin +100-sinfoniaa sisältävässä tuotannossa ensimmäisten kymmenikköjenkin joukossa on aivan helmeä klassismia, esim. sinfonia 15. Eikä taso siitä edes paljoa noussut, Haydn oli valmis jo varhain.
Kuinkakohan monen säveltäjän, joka ansaitsisi saada enemmän huomiota, Haydn on jättänyt tunnettuudessaan varjoonsa? Salierista alkaen klassismissa on perushyvästä kerrassaan mainioon tasoon vaitelevia nimiä, jotka eivät ole tuttuja suurelle yleisölle (paitsi Salieri kaikkien fiktiivisten viitausten takia, muttei hänen teoksensa=()
Ainakaan Haydn ei ole ali- eikä yliarvostettu, vaan ansaitsee statuksensa.
Tuohon väitteeseen että Haydn olisi ollut jo varhain valmis varhaiskypsä säveltäjä on kyllä vaikea yhtyä sillä niin valtavasta kehityskaaresta Haydnin sinfoniat todistavat alkaen varhaisklassismille ominaisten piirteiden sävyttämistä teoksista kypsään täys-tai wieniläisklassismia edustaviin suuriin Lontoon sinfonioihin saakka vaikka eri vuorokauden aikoja kuvailevat varhaiset sinfoniat Le Matin, Le Midi, Le Soir verraten kypsiä jo ovatkin moniin muihin varhaisiin sinfonioihin verrattuna.
"Alussa Haydnin musiikki on myöhäisbarokista ja galantista varhaisklassismista lähtevää kokeilua, lopussa kypsää klassismia, jopa romantiikan enteilyä. Haydn kypsyi säveltäjänä vasta vähitellen ja paransi osaamistaan loppuun saakka."
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 12:18:35 (muokattu 28.11.2020 12:18:45) | |
|
JET: J.C.Bach on kai osin galantti, tai mitä lie, mutta tyylikausista (varsinkin vaikeasti eroteltavista) viis; Christian oli Bachin muusikkodynastian jättiläinen heti J.S.Bachin jälkeen. Mozartiin eniten vaikuttanut Haydnin ohella, enough said!
J.C.Bach on niin keskeinen sinfoniankin kannalta, että hän on yksi niistä nimistä (onko muitakin? ehkä) jotka voisi nostaa wieniläisklassikko-asemaan monopoli-kolmikon viereen. Salieri ei ehkä ansaitse samanlaista statusta, mutta oli pätevä säveltäjä. Mitä mieltä muuten olette "myrkyttäjäkonnasta"? :O
J.C.Bach edustaa säveltäjänä vielä galanttia esi-ja varhaisklassismia eikä ole mitenkään verrattavissa 3 suureen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 12:29:40 (muokattu 28.11.2020 17:28:47) | |
|
Hauler: Haluaisin tässä ketjussa tuoda ilmi Haydnin pariisilaissinfoniat, jotka edustavat Haydnin tuotannon kärkeä, ja ovatkin mielestäni mielenkiintoisempia kuin lontoolaissinfoniat, vaikka jälkimmäisiä enemmän soitetaan, liekö kyse anglosentrisyydestä. Oikeastaan ne eivät kalpene lainkaan edes Mozartin viimeisten sinfonioiden rinnalla. Toki jo aikaisemmin mainittu aikaistuotanto kuten pieni g-molli sinfonia ovat helmiä.
Jousikvartetoista toissapäivänä kuuntelin ensikertaa "Keisarin", ja se oli kyllä erittäin miellyttävää. Variaatio-osa on varsin mainio.
Jostain syystä Haydnin konsertot eivät, torvikonserttoa lukuunottamatta, ole kovinkaan mielenkiintoisia. Haydn oli ehdottomasti parempi sinfonikko kuin konserttosäveltäjä.
Mozartin päämääränä säveltäjänä oli ehdottomasti ainutkertainen laatutaso kohotessaan Beethovenin ohella korkeimpaan mahdolliseen arvoluokitukseen myös 4 viimeisellä sinfoniallaan, D, ES, g ja C, joiden korkealle laatutasolle papa Haydn ei koskaan aivan yltänyt sinfonioillaan ja varsinkaan Pariisilaisilla sinfonioilla niin mielikuvituksekasta kuin niiden musiikki onkin joidenkin Lontoon sinfonioiden edustaessa taasen Haydnin sinfoniatuotannon huippua kuten esim. Rummunpäristys, Sotilas, Yllätys ja Lontoo sinfonia vaikka sitä edustaa jo ranskalaisen kreivin d'Ognyn tilaama sinfoniatrilogia kuuluisine Oxford sinfonioine 1789. Kohta olen kuunnellut kaikki Haydnin sinfoniat.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 14:29:16 (muokattu 28.11.2020 14:42:40) | |
|
Hauler: Sanoisin, ettää syypää on suuremmalti osalta Beethoven ja saksalaiset romantikot. Klassisismia vain soitetaan nykyään liian vähän. Jopa Haydn hädin tuskin esiintyy orkestereiden ohjelmistoissa..
Ei tästä ole pitkä aika kun Haydnin sinfonioita soitettiin RSO:n konsertissa, esim no 104 Herbert Blomstedtin johtamana tai Kello sinfonia ja Le Matin. Yhtä lailla Mozart on jättänyt monet säveltäjät varjoonsa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
28.11.2020 15:00:20 (muokattu 28.11.2020 17:35:40) | |
|
JET: Haydn oli todella luonteva ja suurenmoista kauneutta jälkeensä jättänyt säveltäjä.
Jos tarkastellaan musiikin uudistaja- ja pohjatyöhahmoja, nousee Haydn Euroopassa kolmen suuren joukkoon: Bach, hän ja Beethoven.
Haydn on wieniläisklassikoista ja jopa säveltäjien historiassa varmin nakki: Jos kuuntelet jousikvarteton tai sinfonian häneltä, et pettyne. Haydn on opistomusikaalista suloa, vaikuttavaa luovuutta ja klassismin ajan henkeä säteilevä taituri, jolle ketjun perustaminen vasta nyt onkin koko Muusikoiden.netin suurin häpeä.
Kuinka niin Bach oli uudistaja? Hänhän oli toivottoman vanhanaikainen ja taaksepäin katsova säveltäjä joka ei seurannut orastavaa galanttia tyyliä. Bach ei ollut koskaan mikään musiikillinen uudistaja ja hänen musiikillinen makunsakin oli selvästi takapajuinen. Bachin akateemista kontrapunktista satsia, jolla oli juurensa puolitoistasataa vuotta aiemmin vallinneessa renessanssin polyfoniassa, pidettiin jo omana aikanaan kalkkeutuneena. Bachin jälkikasvullakaan ei ollut pienintäkään halua jäljitellä hänen auttamatta vanhentunutta fugaalista tyyliään.
Varhaiset Toccatat lienevät uuden laajentuneen tonaalisuuden mahdollisuuksien tunnustelussaan "moderneinta" mitä Bach sävelsi sekvenssityylin puitteissa harmonisessa löytöretkeilyssään kun hän ei ollut vielä oppinut suhteuttamaan lineaarisia ja vertikaalisia tarkoitusperiä toisiinsa josta osoituksena loputtomat sekvenssit.
Kun laajoja sointuyksiköitä pistetään mihin tahansa vallitsevasti lineaariseen tekstuuriin tulos on hyvin hämmentävä kontrapunktisen kokemuksen luonnetta ajatellen.
Koska Bach ei ollut tuolloin vielä omannut teknisiä keinoja selviytyäkseen tekemisensä harmonisista seurauksista lineaaristen ja vertikaalisten ulottuvuuksien välillä on kommunikaatiohäiriö, gould esittää. Sellaista ei esiinny sarjoissa, tasavireisessä pianossa tai muissakaan myöhäisteoksissa.
Mozartilla ja Beethovenilla on sama juttu mutta toisinpäin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
29.11.2020 10:04:10 (muokattu 29.11.2020 11:43:44) | |
|
sub zero: Ainakin neljäntoista: kolme Bachia, Boccherini, Boieldieu, Cimarosa, Danzi, Dittersdorf, Field, Krommer, Hummel, Mercadante, Schobert ja Stamitz.
En ole noita itsekään kuunnellut.
Olihan niitä paljon muitakin kuten esim. Gyrowetz, Dussek ja Kozeluch. Mutta vaikka nämä säveltäjät, joita suuret ajatukset kaihtoivat, ansaitsevat mielestäni syystäkin unohduksen niin kyllähän heidän musiikkiaan on myös paljon levytetty ja sitä jopa säännöllisesti soitetaan mm. Yle klassisella sen sijaan että siellä esitettäisiin ansaitsemattaan unohdettuja 1900 luvun postromanttisten ja uusklassisten suomalaissäveltäjien teoksia kuten sinfonioita jotka loistavat poissaolollaan Yle klassisen ohjelmistosta vaikka niistä on olemassa kantanauhatallenteita jotka edustavat ylen omaa tuotantoa olkoonkin että kaikkiin ei Ylellä ilmeisesti ole lähetysoikeuksia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
