Klassinen ›

JET: Entä Haydnin oopperat? Eivät kovin esitettyjä, eivät siten tutuin osa-alue itselleni.
 
Tunnen Haydnilta eniten sinfonoita ja kaikkien kausien Haydn-sinfoniat ovat ainakin hyviä. Myös kamarimusiikki on tuttua tietyin osin, mutta paljon Haydnia koluamatta, tosin kaikesta en ole pitänyt (esim. trumpettikonsertto).
 
Kuun maailma, Il Mondo della Luna, on Haydnin oopperoista niitä esitetyimpiä vaikka esim. In'fedelta delusa on musiikillisesti vieläkin hienompi. Haydnin trumpettikonsertto on hänen harvalukuisen konserttotuotantonsa kypsin esimerkki. Haydnin musiikissa sykkii Wienin koko iloisuus hupsuun päähänpistoisuuteen saakka eikä hänen musiikissaan ole sairaalloisuuden häivettäkään.
 
Nyt tykkään Haydnista ja ehkä hän on vähän pienempi nero kuin Mozart tai Beethoven mutta Sibeliusta kuitenkin suurempi historian kenties tuotteliaimpana säveltäjänä jota on luonnehdittu myös klassismin perustajaksi ja sinfonian ja jousikvarteton isäksi.

Kun Haydn anekdootin mukaan huomautti keisarinna Maria Theresialle korvapuustista jonka tämä oli Haydnille antanut Haydnin kiipeiltyä Schönbrunnin linnan rakennustelineillä nuorena kuoropoikana keisarinna vastasi "Mutta rakas Haydn, ajatelkaa kuinka kauniin hedelmän se on kantanut" ja lahjoitti tälle kultaisen nuuskarasian täynnä jalokiviä. Haydn omisti keisarinnalle sinfoniansa no 48 lisänimeltään Maria Theresia.
 
Joseph Haydninkin ura tuntuu lähtökohtia ajatellen aivan uskomattomalta musiikin tuhkimotarinalta ja todellisen sisun ja sitkeyden osoitukselta Haydnin ollessa pitkälti itseoppinut säveltäjänä saadessaan nuoruudessaan kokea opettajiensa kaltoinkohtelua, Haydnin lahjakkuuden epäämistä ja suoranaista pahoinpitelyä mm kepillä hakkaamisen muodossa joutuen äänenmurroksen tultua tekosyyn varjolla kuorostakin erotetuksi ja vailla asuntoa Wienissä puiston penkillä nukkuen ja kuitenkin hän tarmonsa ja uutteruutensa voimalla hankki itselleen töitä säestäjänä ja soitonopettajana saaden myös sävellystilauksia sekä vuokraamassaan huoneessa opiskellen Fuxin Gradus ad Parnassumia kontrapunktin oppikirjaa tietojaan kartuttaen kunnes kamarimusiikkia harrastavan hallltusneuvos von Fyrnbergin kannustamana sävelsi musiikinhistorian ekat jousikvartetot seitsemäntoisraviiskytviis joiden välittömyydestä vaikuttuneena tämä suositti Haydnia kreivi Morzinille joka pestasi hänet kapellimestariksi palvelukseensa ja jonka tilalla Lucavecissa haydn sävelsi musiikinhistorian miltei ekan sinfonian seitsemäntoistaviiskytysi toimen vaihtuessa vieläkin huomattavampaan kreivi Esterhazyn luona Eisenstadissa jossa Haydn loi valtavan tuotannon sinfonioita ja kvartettoja linnan juhlia varten esiintyen ja johtaen musiikkiaan hopeisin napein koristellussa sinisessä takissa ja sävelsi oopperoita mm joku il contro improvviso, kuun maailma il mondo della luna, autio saari, orlando, l infidelta delusa, armida, fedelta premiata, kalastajattaret, la vera costanza ja lo speziale linnan teatteria varten.
 
Haydn kehittyi säveltäjänä ja sinfonikkona lähestulkoon koko luovan uransa ajan ensimmäisestä seitsemäntoistaviiskytyhdeksän sävelletystä sinfoniasta viimeisiin Lontoossa sävellettyihin sinfonioihin, ja oratorioihin luominen ja Vuodenajat unohtamatta viimeisiä messuja ja kvartettoja.

Itse olen kuunnellet viime aikoina paljon Franz Joseph Haydnin musiikkia ja nyt on menossa oratoriot Luominen ja Vuodenajat. Haydnhan on kuuluisa musiikillisista piloistaan ja esim. sinfonian nimeltään Distratto finaalissa Haydn esittää yhden kuuluisista piloistaan kun orkesteri joutuu virittämään uudelleen kesken osan ja tuloksena on hetkeksi aikaa kerrassaan sietämätön meteli.

Haydnilla on myös paljon kauniita pianosonaatteja, pianotrioja ja jousikvartettoja jotka todistavat ehtymättömästä kekeliäisyydestä. Haydn sanoi kerran pienenä itsekehuskelun hetkenä että "jokainen voi nähdä katseestani että olen hyväluonteinen henkilö". Viimeisten vuosien käyntikorttiinsa hän kirjoitti että "kaikki voimani ovat mennyttä. Olen vanha ja heikko". Haydn sanoi ettei hänen olisi pitänyt koskaan säveltää Vuodenajat oratoriotaan joka vei hänen viimeiset voimansa. Musiikilliset ideat kiduttivat häntä ahdistavasti eikä hän kyennyt siirtämän niitä enää paperille.
 
Yo-kirjoituksiin valmistautuessani eräänä kesänä puhdistauduin sieluani myöten aina iltaisin kaikesta päivän aikana intensiivisen pänttäysprosessin sieluuni jättämästä liasta, saastasta ja negatiivisesta tyhjiöstä ja koin katharsiksen, sielun kuorman kirvoittumisen Haydnin Luominen-oratorion kautta (Karajanin johtama Live-äänitys DG).
 
Tulikin mieleeni eräs musiikillinen elämys kouluajoiltani kun aamunavauksen yhteydessä auditoriossa soi Mozartin viulukonserton n:o 3 KV 216 adagio, joka teki minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että poistuin tosiaan kuin huumattuna tilaisuudesta ja kävellessäni kotiin hyppytunnilla olin vieläkin päästäni aika tavalla sekaisin Mozartin musiikin aikaansaamasta odottamattoman salakavalasta lumouksenkaltaisesta psykofyysisestä tilasta.
 
Kerrankin kävi Beethovenin erästä myöhäistä jousikvartettoa keskittyneen meditatiivisesti kuunnellessani, että Musiikin syvällinen vaikutus alkoi tuntua valtimoiden kiihtyneenä sykkeenä nivustaipeiden kohdalla, ja kun kiinnitin siihen liikaa huomiota se alkoi iljettää minua siinä määrin että se psyko-fyysillinen matkanteko loppui siihen eikä suurta ja musertavaa reaalimaailmasta erkaannuttavaa musiikillista kokemusta sillä kertaa tullutkaan.
 
Aikaisemmin Haydnin musiikkia intensiivisen keskittyneesti kuunnellessani minun oli tapana yhdistää se mielessäni uskonnollisiin mielikuviin ja tällä tavoin päästä niiden kautta mielikuvia dramatisoimalla musiikillisten emootioiden ja elämysten lähteelle ja voin sanoa, että koin nimenomaan musiikin kirkastavan vaikutuksen saattelemana, paitsi hänen suuria oratorioita, myös mm. pariisin sinfonioita kuunnellessani, esim. n:o 84 Es-duuri, valaistuksen kaltaisia syvällisen puhdistavia sielullisia elämyksiä, jotka omalla painollaan objektiivisen totuudellisina nousivat uskonnollista mielikuvamaailman ilmiöitä mittaamattoman paljon korkeammalle saaden aikaan kokonaisvaltaisia psyko-fyysisiä elämyksiä tietoisuuden tuolla puolen.

Haydnin luomis-oratoriohan on luomiskertomuksen musiikillinen kuvaus ja hän sai inspiraation siihen Händelin suurista oratorioista joita hän kuuli Lontoon matkoillaan joiden aikana hänen 12 Lontoo sinfoniaansa näki päivänvalon. Tekstin on kirjoittanut paroni van Swieten ja lähteenä hän käytti Genesistä, raamatun psalmien kirjaa ja John Miltonin eeposta kadotettu paratiisi. Teoksessa orkesteri välillä jäljittelee luonnonilmiöiden ja eläinten ääniä ja tunnelmia. Haydn rukoili joka aamu polvillaan jumalalta siunausta teokselleen. Hän sanoi että halusi luoda jotakin kestävää. Teoksen ensiesitys 1798 oli valtaisa menestys.

 

Luomisessa Haydn käyttää paljon sävelmaalailua. Alkusoitossa joka kuva kaaosta Haydn käyttää dissonoivia sointuja ja ensimmäiset sävelet ovat fraasien fragmentteja pikemminkin kuin pidempiä melodioita.
Lue lisää
Olen nyt kuunnellut jonkin verran Haydnin oopperoita ja meneillään on koominen ooppera La Fedelta Premiata Mi dica il mio signore aarian vaskien ylimitoitettuine koomisine tuuttauksine.

Olen nyt kuunnellut jonkin verran Haydnin oopperoita ja meneillään on koominen ooppera La Fedelta Premiata Mi dica il mio signore aarian vaskien ylimitoitettuine koomisine tuuttauksine.

Levyhyllyn kahluu artikkelissa väitetään että "Joseph Haydnin (17321809) musiikillinen mielikuvitus vaikuttaa olleen ehtymätön luonnonvara. En ole vielä kuullut historian tuotteliaimpiin kuuluvalta säveltäjältä yhtään mielenkiinnotonta, tylsää tai rutinoitunutta teosta. (Samaa en voi aivan rehellisesti sanoa esim. Bachista, Mozartista tai Beethovenista.) Haydn tuo verrattoman kekseliäisyytensä ei siis vain teknistä kompetenssiaan kaikkiin teoksiinsa. Hyvä esimerkki Haydnin johdonmukaisesta innovatiivisuudesta ja kunnianhimosta on hänen mittava pianosonaattien tuotantonsa."
 
Tuosta väitteestä olen kirjoittajan kanssa siinä hiukan eri mieltä että kyllä Haydnillakin niitä hiukka tylsempiäkin sävellyksiä löytyy vaikka joitakin varhaisia tai keskikauden sinfonioita ajatellen niin ehtymättömältä kuin hänen mielikuvituksensa näyttääkin olevan. Nyt kuitenkin kuuntelen juuri hänen kauniita pianotriojaan no 15 ja vauhdikasta prestofinaalia joka koskettaa syvältä sielun sopukoista niin aurinkoista ja hymyilevää kuin musiikki onkin joistakin dramaattisista käänteistä huolimatta.
 
Luin sävelten mestareita kirjasta että Haydnilla oli säveltäessään yllä parhaimmat vaatteensa ja timanttisormuksensa. Hän teki työtä joka päivä eikä koskaan jäänyt odottamaan innoitusta. Haydn työskenteli yleensä nopeasti vaikka Luomisen säveltäminen kestikin tavallista kauemmin v. 1796 vuoteen 1798 kun Haydn halusi omien sanojensa mukaan luoda jotakin kestävää ja niin syntyi tämä parituntinen mestariteos täynnä uskonnollista hurmosta, harras katolinen kun säveltäjä oli.
 

Luin sävelten mestareita kirjasta että Haydnilla oli säveltäessään yllä parhaimmat vaatteensa, kauneimmat koristeensa ja timanttisormuksensa. Hän teki työtä joka päivä eikä koskaan jäänyt odottamaan innoitusta. Haydn työskenteli yleensä nopeasti vaikka Luomisen säveltäminen kestikin tavallista kauemmin v. 1796 vuoteen 1798 kun Haydn halusi omien sanojensa mukaan luoda jotakin kestävää ja niin syntyi tämä parituntinen mestariteos täynnä uskonnollista hurmosta, harras katolinen kun säveltäjä oli.

 
Huomasin että Haydnin 13.sinfonian finaalissa esiintyy jo sama teema, 4 sävelen motiivi, joka kuullaan mm. Mozartin 8. vuotiaana säveltämässä ensimmäisessä sinfoniassa, messun KV 192 Credossa, ja Jupiter sinfonian kontrapunktin apoteoosiksi kutsutussa finaalissa. Näinkö Mozart on siis Haydnilta lainannut sen vaikka sitä mitkään musiikkikirjat eivät kerrokaan joihin olen tutustunut. Olen ottanut hurjan urakan kuunnella kaikki Haydnin sinfoniat kun olen jo kuunnellut lähes kaikki pianosonaatit, pianotriot, jousikvartetot, messut, oratoriot, oopperat jne.