Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Pianoista en paljoa tiedä, mutta useimmitenhan se "ei kannata korjata, tulee halvemmaksi ostaa uusi" johtuu siitä että korjaamisessa on paljon aikaavievää työtä joka ammattimiehen tuntiveloituksella tulee todellakin kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Nykyajan "tauti" ja yksi niitä asioita jotka tässä maailmassa mielestäni ovat pahasti pielessä on se että ihmistyö on hirvittävän kallista verrattuna uusien massatuotettujen tavaroiden hintaan mikä johtaa tähän kertakäyttökulttuuriin, tulee halvemmaksi heittää pikkuvikainenkin esine pois ja ostaa uusi kuin korjauttaa se ulkopuolisella henkilöllä koska korjaajan on saadakseen hommasta elantonsa pakko velottaa kovaa tuntihintaa. Jos hommaa tehdään harrastuksena, tuntipalkkaa laskematta, niin tilanne on aivan toinen, harrastajalla on "varaa" käyttää "arvottomaan" soittimeen kymmeniä, ehkä satoja pianon tapauksessa, tunteja tarvitsematta miettiä taloudellista kannattavuutta koska palkkiona on itse tekemisen tuoma tyydytys, ei esineen rahallisen arvon nousu. On se ainakin minusta hienoa soittaa itse "kelvottomasta raadosta" kunnostetulla instrumentilla, se on jotenkin enemmän "oma" vaikka tekemällä vastaavan määrän tunteja omaa leipätyötäni olisin melkein ansainnut rahat uuteen.
 
Tuskin pianonkaan korjaaminen mitään salatiedettä on, mekaaninen laite sekin on ja näennäisestä monimutkaisuudestaan huolimatta loppujen lopuksi suhteellisen simppeli, sama mekanismi vain toistuu 88 kertaa mikä saa koneiston näyttämään käsittämättömän mutkikkaalta.
 
Soittimien, etenkin vanhempien "perinteisten", kohdalla jostain syystä aika usein ylläpidetään myyttiä että "niille ei voi itse mitään tehdä koska ne ovat uskomattoman herkkiä ja monimutkaisia laitteita joiden pienikin korjaus vaatii vuosien harjoittelun ja tarkasti varjeltujen ammattisalaisuuksien ja oikeiden rituaalien ja loitsujen tuntemisen". Saman myytin olen lukenut jousisoitinten ja puupuhaltimien osalta ja molempia olen omaan käyttööni korjaillut ja tehdastekoisesta "raakileesta" soittokuntoon viritellyt ihan hyvällä menestyksellä.
 
Tosin suhtautuminen tuntuu vaihtelevan mantereittain, Suomessa ja Euroopassa yleensäkin tuntuu olevan aika paljon tuota "mystiikkaa" etenkin "klassisten" soittimien kohdalla (toki täälläkin useimmat myöntävät että lähes kuka tahansa pystyy rakentamaan toimivan sähkökitaran, se lienee senverran uudempi soitin ettei "kultti" ole vielä ehtinyt kehittyä niin pitkälle vaikka merkkejä siitäkin on kyllä havaittavissa), tee-se-itse-soitinkorjaajaa pidetään lähes kerettiläisenä tai ainakin uskotaan että pienikin "maallikon" tekemä toimenpide pilaa soittimen äänen täydellisesti. Amerikkalaiset suhtautuvat nettifoorumien perusteella keskimäärin ehkä pragmaattisemmin, siellä omatoimisuus ja jopa "epäortodoksiset" metodit kuten nykyaikaisten liimojen ja kemikaalien käyttö yleensä hyväksytään, tosin sielläkin on niitä jotka uskovat että koska oma peukalo on keskellä kämmentä niin ei kukaan muukaan "tavis" voi onnistua vaan ainoa oikea toimintatapa on viedä pientäkin säätöä vaativa soitin ammattikorjaajalle.
 
Toki joku haljennut kaikupohja tai murtunut runkorauta saattaa olla tee-se-itsemiehelle ylivoimainen homma ellei satu omistamaan täydellistä puusepänverstasta mutta mekanismi on vain mekanismia, uskoisin että pianon korjaaminen vaatii osien suuren määrän ja niiden välisen tasapainottamistarpeen takia enemmänkin loputonta kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja pitkäjänteisyyttä kuin yli-inhimillisiä kykyjä. Ihminen ne kuitenkin on rakentanut joten ihminen ne saa korjattuakin. Kuka tahansahan varmasti saa pianoonkin vaihdettua yhden kielen tai viritystapin, joten esimerkiksi tuossa videossa mainittu kaikkien tappien vaihtaminen vaatii sitten vain saman homman toistamisen pari sataa kertaa. Ei yhtään vaikeampaa kuin yhden vaihtaminenkaan mutta aikaa ja kahvia kuluu joten tuntivelotuksella ei kannata tehdä vanhaan ja halpaan soittimeen. Sensijaan itse kun tekee vaikka pari-kolme tappia illassa niin ei siinä montaa kuukautta mene.
 
Eli jos haluaa nopeasti käyttökelpoisen soittopelin halvalla niin "vanhaa raatoa" ei varmaankaan kannata vaivoikseen ottaa pelkästään rahansäästömielessä, sensijaan jos haluaa opetella tuntemaan soittimen "sielunelämää" niin silloin arvottoman romun korjaaminen on yksi parhaista tavoista. On sitten puhdasta plussaa jos samalla saa itselleen soittopelin ehkä vuosien ajaksi lähes pelkän oman työn hinnalla, kokemus "jää käteen" vaikka soitin korjausyritysten jälkeen päätyisi kaatopaikalle tai koristemööpeliksi.