| Aihe: Pianon korjaaminen | 1 |
|---|
|
Sinänsä koskaan pianon sielunmaisemaa tarkemmin tutkineena alkoi kiinnostamaan moisen kapistuksen korjaaminen/huoltaminen tms yms jne. Jonkin verran näkee pianoja myytävänä tyyliin: "Annetaan piano, kunnostusta vaativa, hae pois, hinta 1€". Pianosta soittimena paljon diggaavana ja soitinrakennusta harastavana nämä "tarjoukset" on aika houkuttelevia.
Mitä epäkuntoisessa pianossa kannattaisi huomioida, jos vehjettä meinaa saada koskaan järkevin ja taloudellisin kotikonstein kuntoon? Eli mitä vikoja tyypillisesti löytyy, joita kannattaa, tai ei kannata, yrittää itse korjata?
Kun ei muuten, niin sitte tehään ite. | |
Mä en ole mikään asiantuntija pianoissa. mutta olen ymmärtänyt juurikin noissa
vanhoissa "euron lähetyskirpparipianoissa" on usein viritystukki haljennut (ts. puu johon kielet on tapitettu,). ei pidä virettä ja ei ole ihan pikku homma vaihtaa, useimmiten ei kannata edes. Ilmeisesti jonkun yksittäisen korkanneen viritystapin pystynee korjaamaan. Puun halkeaminenhan johtuu yleensä huonosta kosteusolosuhteiden hallinasta.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | |
Se mithin olen joskus törmännyt on tuo rikkinäinen metallinen runko eli ei oikein kotikonstein korjattavissa. Kannattaa tarkistaa onko näin ennen pianon hankkimista, sillä tuota laitetta on kovin ikävä alkaa kiikuttelemaan edes takas.
-Sami | |
Unohda koko juttu, niin säästät itseäsi enemmän kuin uskotkaan. Täysinpalvelleen pianon korjaaminen on ammattilaisellekin vaikeaa. Jos et todellakaan tunne pianon sielunmaisemaa, ei kannata lähteä tekemään sen kanssa tuttavuutta jonkun räjähtäneen pianovanhuksen avulla. Jos haluat vanhan hyvinsoivan pianon, osta sellainen. Niitä löytyy kyllä.
En kuitenkaan tyrmää pianonrakennusta ja -korjausta hyvänä harrastuksena. Rakensihan Tuusulassa asunut valtion virkamies Reima Viinamäki jopa flyygeleitä 1990-luvulla. Yksi kappale taitaa olla vieläkin Nurmijärvellä. |  Pavezer
08.09.2010 21:58:15 (muokattu 08.09.2010 22:03:13) | |
|
Kitos vastauksista!
Orgelbauer: Unohda koko juttu, niin säästät itseäsi enemmän kuin uskotkaan.
Jos todellakin _kaikki_ epäkuntoiseksi määritellyt pianot ovat näin toivottomia niin siten kyllä unohdan. Ja totta, kyllähän valmiita ja toimivia saa, sen kun hakee, mutta kun usein näissä rakenteluhommissa ei ole kyse valmiin ostamisesta, vaan hankalan kaavan kautta saatavasta jonkinasteisesta kieroutuneesta tyydytyksestä ;) Ja kun perusluonne sattuu vielä olemaan sellainen että mikään rikkinäinen ei ole "rikkinäinen" vaan "potentiaalinen korjattava", niin kyllähän tällaiset kiinnostaa. :P
Lähinnä haistelinkin tilannetta TÄYSIN siltä kantilta että voisiko noissa olla selkeästi jotain sellaista mitä itse kotiolosuhteissa voisi kätevänä saada kuntoon. Ja myös lisäksi sitä, mitkä on about iisisti tunnistettavia vikoja, joiden puolesta voi huoletta unohtaa koko jutun. Jos löytyy halpa piano, jossa jokin vika määrittelee sen "epäkuntoiseksi", niin voisin käydä sen mielummin katsastamassa ja todeta ettei kannata, kuin todeta näkemättä ettei kannata. Samalla tässä voisi vähän tuo sielunmaisemakin avautua. Sen verran sielunmaisema on jo kyllä auki, etten mitään total-rähjää ole aikeissa testeihini valjastaakaan, jotain tolkkua sentään ;)
Kun ei muuten, niin sitte tehään ite. |  blaekie
08.09.2010 23:32:45 (muokattu 08.09.2010 23:33:08) | |
|
Tossa on pari Pasi Viherahon ("kulttuuripersoona" Hollolasta) videota , jossa ammattilainen antaa tuomion pianosta, kun viritys ei oikein onnistu. Ja jota Pasi on yrittänyt itse virittää. Hyvin informatiivista.
http://www.youtube.com/watch?v=m_MTnHhTj7Y
http://www.youtube.com/watch?v=3pAKdDcUsqI
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... |  Murgo
09.09.2010 06:55:37 (muokattu 09.09.2010 07:03:37) | |
|
Pianoista en paljoa tiedä, mutta useimmitenhan se "ei kannata korjata, tulee halvemmaksi ostaa uusi" johtuu siitä että korjaamisessa on paljon aikaavievää työtä joka ammattimiehen tuntiveloituksella tulee todellakin kalliimmaksi kuin uuden hankkiminen. Nykyajan "tauti" ja yksi niitä asioita jotka tässä maailmassa mielestäni ovat pahasti pielessä on se että ihmistyö on hirvittävän kallista verrattuna uusien massatuotettujen tavaroiden hintaan mikä johtaa tähän kertakäyttökulttuuriin, tulee halvemmaksi heittää pikkuvikainenkin esine pois ja ostaa uusi kuin korjauttaa se ulkopuolisella henkilöllä koska korjaajan on saadakseen hommasta elantonsa pakko velottaa kovaa tuntihintaa. Jos hommaa tehdään harrastuksena, tuntipalkkaa laskematta, niin tilanne on aivan toinen, harrastajalla on "varaa" käyttää "arvottomaan" soittimeen kymmeniä, ehkä satoja pianon tapauksessa, tunteja tarvitsematta miettiä taloudellista kannattavuutta koska palkkiona on itse tekemisen tuoma tyydytys, ei esineen rahallisen arvon nousu. On se ainakin minusta hienoa soittaa itse "kelvottomasta raadosta" kunnostetulla instrumentilla, se on jotenkin enemmän "oma" vaikka tekemällä vastaavan määrän tunteja omaa leipätyötäni olisin melkein ansainnut rahat uuteen.
Tuskin pianonkaan korjaaminen mitään salatiedettä on, mekaaninen laite sekin on ja näennäisestä monimutkaisuudestaan huolimatta loppujen lopuksi suhteellisen simppeli, sama mekanismi vain toistuu 88 kertaa mikä saa koneiston näyttämään käsittämättömän mutkikkaalta.
Soittimien, etenkin vanhempien "perinteisten", kohdalla jostain syystä aika usein ylläpidetään myyttiä että "niille ei voi itse mitään tehdä koska ne ovat uskomattoman herkkiä ja monimutkaisia laitteita joiden pienikin korjaus vaatii vuosien harjoittelun ja tarkasti varjeltujen ammattisalaisuuksien ja oikeiden rituaalien ja loitsujen tuntemisen". Saman myytin olen lukenut jousisoitinten ja puupuhaltimien osalta ja molempia olen omaan käyttööni korjaillut ja tehdastekoisesta "raakileesta" soittokuntoon viritellyt ihan hyvällä menestyksellä.
Tosin suhtautuminen tuntuu vaihtelevan mantereittain, Suomessa ja Euroopassa yleensäkin tuntuu olevan aika paljon tuota "mystiikkaa" etenkin "klassisten" soittimien kohdalla (toki täälläkin useimmat myöntävät että lähes kuka tahansa pystyy rakentamaan toimivan sähkökitaran, se lienee senverran uudempi soitin ettei "kultti" ole vielä ehtinyt kehittyä niin pitkälle vaikka merkkejä siitäkin on kyllä havaittavissa), tee-se-itse-soitinkorjaajaa pidetään lähes kerettiläisenä tai ainakin uskotaan että pienikin "maallikon" tekemä toimenpide pilaa soittimen äänen täydellisesti. Amerikkalaiset suhtautuvat nettifoorumien perusteella keskimäärin ehkä pragmaattisemmin, siellä omatoimisuus ja jopa "epäortodoksiset" metodit kuten nykyaikaisten liimojen ja kemikaalien käyttö yleensä hyväksytään, tosin sielläkin on niitä jotka uskovat että koska oma peukalo on keskellä kämmentä niin ei kukaan muukaan "tavis" voi onnistua vaan ainoa oikea toimintatapa on viedä pientäkin säätöä vaativa soitin ammattikorjaajalle.
Toki joku haljennut kaikupohja tai murtunut runkorauta saattaa olla tee-se-itsemiehelle ylivoimainen homma ellei satu omistamaan täydellistä puusepänverstasta mutta mekanismi on vain mekanismia, uskoisin että pianon korjaaminen vaatii osien suuren määrän ja niiden välisen tasapainottamistarpeen takia enemmänkin loputonta kärsivällisyyttä, huolellisuutta ja pitkäjänteisyyttä kuin yli-inhimillisiä kykyjä. Ihminen ne kuitenkin on rakentanut joten ihminen ne saa korjattuakin. Kuka tahansahan varmasti saa pianoonkin vaihdettua yhden kielen tai viritystapin, joten esimerkiksi tuossa videossa mainittu kaikkien tappien vaihtaminen vaatii sitten vain saman homman toistamisen pari sataa kertaa. Ei yhtään vaikeampaa kuin yhden vaihtaminenkaan mutta aikaa ja kahvia kuluu joten tuntivelotuksella ei kannata tehdä vanhaan ja halpaan soittimeen. Sensijaan itse kun tekee vaikka pari-kolme tappia illassa niin ei siinä montaa kuukautta mene.
Eli jos haluaa nopeasti käyttökelpoisen soittopelin halvalla niin "vanhaa raatoa" ei varmaankaan kannata vaivoikseen ottaa pelkästään rahansäästömielessä, sensijaan jos haluaa opetella tuntemaan soittimen "sielunelämää" niin silloin arvottoman romun korjaaminen on yksi parhaista tavoista. On sitten puhdasta plussaa jos samalla saa itselleen soittopelin ehkä vuosien ajaksi lähes pelkän oman työn hinnalla, kokemus "jää käteen" vaikka soitin korjausyritysten jälkeen päätyisi kaatopaikalle tai koristemööpeliksi.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | blaekie
09.09.2010 10:54:24 (muokattu 09.09.2010 11:06:25) | |
|
Murgo: ... Tuskin pianonkaan korjaaminen mitään salatiedettä on, mekaaninen laite sekin on ja näennäisestä monimutkaisuudestaan huolimatta loppujen lopuksi suhteellisen simppeli, sama mekanismi vain toistuu 88 kertaa mikä saa koneiston näyttämään käsittämättömän mutkikkaalta. ...."
Paljon hyvää asiaa viestissäsi, ja itsekin suurelta osin samaa mieltä (Olen korjaillut rakentanut, entisöinnyt vähän kaikenlaista nuoruusvuosista lähtien, ja en ole heti ensimmäisenä itkemässä ammattimiesten perään, josko asialle voisi ehkä itsekin jotain tehdä) , mutta muotoilisin kuitenkin tuon yhden lauseesi osan pianon kohdalla -> "näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta loppujen lopuksi näyttäisi olevan suhteellisen monimutkainen laite korjattavaksi" .
Jos otetaan esimerkiksi pelkästään tuo viritys, (jonka hallinta tulisi olla, jos meinaa soinniltaan hyvän saada) on pianon korjaamisessa ilmiselvästi seikkoja, joita äkkipoika ei ehkä tule edes ajatelleeksi. Tähän liittyy kosketinmekanismien "tatsin" sun muut säädöt tason laskut , ja tuo tukin vaihto, kielen vaihtokaan ei välttämättä ole niin helppo miltä se kuulostaa, pitäisi olla koneita jolla tehdään ne kielet, ja siitä puuverstaasta puhumattakaan.
En usko että noilla virittäjillä/korjaajilla olisi niin pitkä koulutus jos homma ei olisi haastavaa.
Olisi kiva saada tähänkin ketjuun jonkun ammattilaisen kommentit.
EDIT: Ja alkuperäiselle kysyjälle, ei ollut mitenkään tarkoitus masentaa, kaikkea kannattaa kokeilla, ainakin kerran (paitsi kansantanhuja 8D).
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... | Murgo
09.09.2010 17:12:27 (muokattu 09.09.2010 17:28:09) | |
|
Joo, selvähän se on että siinä on monta asiaa huomioitavana. Harrastelijalla on kuitenkin se etu ammattilaiseen nähden että harrastelijalla on varaa kokeilla ja tehdä uudestaan kunnes saa tehtyä oikein, ammattilaisen on tehtävä kerrasta valmista ja vieläpä asiakkaan toivomusten mukaan ja nopeasti. Eli ammattilaisen koulutusajasta aika suuri osa kuluu nopeuden ja sujuvuuden hiomisen ohella (ainakin itse opettamallani ammattialalla) siinä "kantapääopistossa" kun tehdään koulutusaikana "turvallisessa" ympäristössä koulun kalustolla ne "pakolliset" aloittelijan virheet ettei niitä sitten tehtäisi oikeissa töissä kun virheisiin ei enää ole varaa, saattaa nimittäin olla että pienissä piireissä sana leviää eikä yhden pahemman mokan jälkeen töitä olekaan enää tarjolla.
Ammattilainen on myös "syvällä kusessa" jos aiheuttaa vahingossa jonkin vaurion asiakkaan arvokkaalle soittimelle, vähintään hän joutuu korjaamaan sen omaan laskuun mikä taas tarkoittaa persnettoa. Harrastelija voi itse päättää onko vaurio hänelle oleellinen, joku naarmu muutenkin räjähtäneessä soittimessa ei ole läheskään yhtä paha katastrofi kuin jossain Steinwayssa, eikä korjauksen välttämättä tarvitse olla ihan oikeaoppinenkaan kunhan se toimii.
Ja tosiaan, lähes ilmaisessa instrumentissahan ei ole mitään hävittävää, ainoastaan omaa aikaa ja harrastusmielessä tehtynähän se ajan menekkikin on vain positiivinen asia.
Virityskään ei varmaankaan nykyisenä tietokoneiden aikakautena vaatine absoluuttista sävelkorvaa, taajuudenmittaussoftia löytynee aika helposti kunhan saa jostain kaivettua sen tiedon että miten se piano pitää virittää, se kun ei käsittääksen ole ihan tasavireinen vaan siinä on jotain "korjauksia".
Edit. googlasinpa huvikseni piano tuning ja näköjään netissä on jopa saatavissa nimenomaan pianon virittämiseen tehtyjä ohjelmia.
Toki riippuu henkilön omista teknisistä valmiuksista miten vaativaan hommaan kannattaa ryhtyä, itse todennäköisesti (mikäli aikaa ja tilaa olisi jotain pianonrähjää yrittää kunnostaa mitä minulla ei valitettavsti ole) saattaisin yrittää "mahdottomiakin" hommia kuten sen murtuneen runkoraudan korjaamista, valurauta on hitsattavissa tarkoitukseen valmistetuilla puikoilla, myös kovajuotto messingillä on mahdollinen. Tosin työmäärä pianon purkamiseksi ko. tasolle lienee jo aika valtava johtuen juuri kielten yms. suuresta lukumäärästä.
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa! | Pavezer
09.09.2010 22:32:49 (muokattu 09.09.2010 22:33:24) | |
|
Hyvää keskustelua.
En näe ole mitään syytä masentua (heh), vaikka asia saattaa toivottomalta vaikuttaakin. Kun koko aihe sai alkunsa mielenkiinnon ja mahdollisen oppimisen takia - ei taloudellisten syiden vuoksi (no, myönnetään, jos saan eurolla pikkufiksaamalla toimivan soittimen, niin ei haittaa) - niin ei todellakaan ole mitään hävittävää.
Kyllä tässä mielenkiinto herää entistä enemmän päästä kurkaamaan jonkun epäkuntoiseksi luokitellun pianon sisän ja päästä vähän ronkkimaan. ;)
Kun ei muuten, niin sitte tehään ite. | |
Murgo:
Toki riippuu henkilön omista teknisistä valmiuksista miten vaativaan hommaan kannattaa ryhtyä,
Ongelma on siinä, et kysyjän pitäis tunnistaa omien taitojensa puitteissa korjattavissa oleva vehje, milloin semmoinen sattuu kohdalle.
One kind of music only - the good kind | |
rintapek: Ongelma on siinä, et kysyjän pitäis tunnistaa omien taitojensa puitteissa korjattavissa oleva vehje, milloin semmoinen sattuu kohdalle.
Toisaalta jos sijoitus ei ole kovin suuri ja projekti osoittautuu ns. korjaamattomaksi, voi purkaa irti sen mitä olettaa varaosina seuraavassa projektissa tarvitsevansa ja lopulla vaikkapa lämmittää saunan.
"Te ette osaa." -- Tattarisuon konttorin katsastusmies | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
