Klassinen ›

Jean-Michel Damase, jonka harpistit sattuneesta syystä tuntevat, pakottaa esittämään kysymyksen, ovatko taidemusiikki ja kevytmusiikki keskenään kilpailevia erillisiä ilmiöitä. Levykaupan tai musiikkitapahtuman järjestelyjen näkökulmasta näin enimmäkseen on. Rajatapauksissa tulee hyvin tietoiseksi siitä, että tietyt soittimet -esimerkiksi saksofonit- assosioituvat voimakkaammin populaarimusiikkiin tai jazziin, toiset -kuten harppu- taas klassiseen. Itse muotoilisin asian niin, että joissain tapauksissa kyse on ranskalaisen taidemusiikkiperinteen mukaisesti sävelletystä kevytmusiikista, siis samantapainen tilanne kuin nuoremman Johann Straussin tai pikemminkin Émile Waldteufelin valssien kohdalla.
 
Vacances alttosaksofonille ja pianolle - (aivan kuin) popmusiikkia vajaalla kokoonpanolla?
http://www.youtube.com/watch?v=kkL8-5aqNlU
 
Berceuse käyrätorvelle ja pianolle - (aivan kuin) jazzahtavaa kevytmusiikkia?
http://www.youtube.com/watch?v=llvtz7Q9d10
 
Adagietto - pienimuotoista kevyttä ranskalaista harppumusiikkia?
http://www.youtube.com/watch?v=OQ0qPNBDopk
 
On säveltäjällä toki isompiakin teoksia, kuten sonaatteja kamariorkesterille ja muutamia todellisia orkesteriteoksia, oopperoita, baletteja... Kappaleille yhteistä tuntuu olevan ilmiömäinen imelyys ja postfaurelainen ranskalainen charmi.
 
Toisin sanoen konservatiivinen Damase lienee suurehkon yleisön tavoitettavissa.

Synnynnäinen draamalliselta vaistoltaan ilmiömäinen näyttämölahjakkuus pohjolan pucciniksi tai suomen menotiksi tituleerattu tauno pylkkänen jonka näyttämöteokset olivat suuria tapauksia jo synnyinaikanaan kuten tuntematon sotilas, pylkkäsen kirjoittaessa kansallisesta merklkiteoksesta maresta lähtien laulullisesti kiitollista hehkuvin linjoin kasvavia melodisia kaarroksia huipentuen nimihenkilön aariassa intohimoisissa nousuissa pari kertaa a-säveleen viulujen kaksintamana vaikka harmoninen kieli oli myös vahvaa rinnakkaisine sointukulkuineen, septimisointuineen ja avoimine kvinttisointuineen kallaksen arkaaista maailma tavoitellen vaikuttaessaan välittönästi tunteisiin ja affekteihin pakahduttavassa hurmiossa nuoren säveltäjän mestariteosta kuunnellessani 2-näytöksen ratkaisuhetkissä hiestä valuvana joka 10:llä musiikkidraamallaan kuuluu maansa valioihin saadessaan vahvoja virikkeitä Launiksen kullervosta.
 
Mummoni yläkerrassa taisi asua sukulaisensa pylkkäsen topakka täti-ihminen joka kävi usein kahvittelemassa tämän luona kun olin lähettinä kauppakorkeassa työharjoitteluaikana vaikka säveltäjä oli adoptoitu näyttelijätärperheeseen ja ammensi valmiutensa dramaatikkona hilma rantasen harjoituksia oven takana salaa kuunnellen ja pihalla teatterileikkejä harrastaen.

Minä
 
Olen tällä hetkellä freelanceri mutta jos biisit kolahtaisivat oikeassa paikoissa voisi työ löytyä jostain vaikka pelifirmassa. Olen kohtalaisen tuottelias (n. 30 biisiä vuodessa)

Virtual Orchestra

Leo Wilhelm Lindroos - Virtual Symphony

http://www.mikseri.net/artists/?id=119567

A. Rosetti kuuluu kyllä ehdottomasti tähän kategoriaan. Monet hänen sinfonioistaan eivät lainkaan kalpenen Mozartin tai Haydnin 70-80 -lukujen sinfonioiden rinnalla vaan ne voivat rauhassa seistä ylpeänä niiden rinnalla. Sävelsi myös lukuisia hyviä konserttoja. Ilmeisesti teki myös mainioita vokaaliteoksia, joita en harmikseni ole vielä kuullut.
 
Konsertto viululle d-molli:
http://www.youtube.com/watch?v=HdbE … A403F22&playnext=1&index=11
 
Sinfonia g-molli:
http://www.youtube.com/watch?v=_olQ9hZn7Vs&feature=related
 
P.s.
Méhul:http://www.youtube.com/watch?v=66R0jqJMmZ8

noissa ei-unohdetuissakin riittää niin ***keleesti kuunneltavaa, että tarvitseeko näitä unohdettuja tosiaan kaivaa esiin?
 
(edit: jos keskittyy kuuntelussaan maantieteellisesti tietylle alueelle, juttu on jo vähän eri)

sub zero: noissa ei-unohdetuissakin riittää niin ***keleesti kuunneltavaa, että tarvitseeko näitä unohdettuja tosiaan kaivaa esiin?
 
(edit: jos keskittyy kuuntelussaan maantieteellisesti tietylle alueelle, juttu on jo vähän eri)
 
Totta kai, hyvä musiikki on hyvää musiikkia vaikka säveltäjä olisi jäänyt unhoon, ja kaikki hyvä musiikki (eikä oikeastaan aina tarvitsisi olla aivan sitä "huippua") ansaitsee tulla kuulluksi. Mutta, aivan oikeassa olet siinä, että tavaran määrä on suorastaan päätä huimaava.

Hauler: Totta kai, hyvä musiikki on hyvää musiikkia vaikka säveltäjä olisi jäänyt unhoon, ja kaikki hyvä musiikki (eikä oikeastaan aina tarvitsisi olla aivan sitä "huippua") ansaitsee tulla kuulluksi. Mutta, aivan oikeassa olet siinä, että tavaran määrä on suorastaan päätä huimaava.
 
Riittävän monet eivät ilmeisesti ole oman musiikillisen reseptiokykynsä ja makunsa kehityskaaressa tulleet sellaiseen pisteeseen että ennenkuulemattomien fasinoivien ja imponoivien säveltäjien musiikkiin tutustuminen ja uudenlaisten ja erilaisten musiikillisten elämysten ja kokemusten avautumisen mahdollisuus saati tietoisuus oman musiikkikulttuurin tarjoamien kykyjen ja rikkauksien laajuuden kasvamisesta houkuttelisi tällaiseen repertoaariin ja levyluetteloihin kuulumattoman musiikin etsimistä vaan ovat ikänsä pinttyneitä ja kaavamaisia klassisen mozart-, beethoven, brahms-tyylille alttiita faneja.
 
olen itse tullut siihen vaiheeseen että vatsikään löytämieni säveltäjien ohella suurin mielenkiintoni kohdistuu kuuntelijana pikemminkin esittämättömään kansallisromanttisen tai modernimman tradition edustamiin saavutuksiin ja siihen kauinka tavattoman rikas tuntemattomaksi jäänyt musiikkikulttuurimme itse asiassa voi ollakin pedanttisemman ja kaavamaisen käsitysten sijaan jotka suosivat pientä osaa säveltäjistä.
 
yksi syy tähän on se että harmoninen ja melodinen tyyli on paljon haaastellisempaa myöhäisromanttisessa kuin klsssimin yksinkertaisemmassa musiikissa saati jonkin orffin pop-maailmaa kiehtovassa uusprimitiivisyydessä, jossa harmoninen tai kontrapunktinen ajattelu on olematonta.