Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Siisti pätkä. Tiedostatko todella kaiken aikaa säveltäessäsi jokaisen nuotin ja onko ne aina teoreettisesti perusteltuja? En tajunnut tuosta mitä Tonskin kanssa puhuitte oikein mitään. Etsää koskaan sävellä tyyliin "kokeillaas hypätä tonne oho kuulosti ihan ok:lta"? :o
 
Toi pätkä on impropohjalta, pari fraasia harkitsin sillee että "jotain tommosta johtosäveldadaa" tohon tai "pentatonista, kaksi ääntä per kieli, varo ääntä X". Sillee noita on tullut treenattua ja sit ku niitä plärää tarpeeksi, niin korva-sormi-yhteistyö alkaa toimia niin että saa järkevää kamaa aikaan. 0:32-> lähtevä fraasi oli esmes jotain semmosta ajatusta, että "Gm11-ylärakenne -arpeggiota, pura niin että ehdit vetää Gm7:aan johtosäveldadaa, pura Eb:lle tai G:lle". Se seuraava triolifraasi perustuu Gm9-arpeggioon, jossa sointusävelille tehdään puoli alhaalta -johtosävelpurkauksia. Toinen ajattelumalli on ajatella kakkosvitosen kautta, niin että teen ikään kuin Gm7-C-F-kadenssin joka purkautuu Eb:lle (tota ketjua vois vielä jatkaa Bb:lle jolloin tulis vahva dominanttipurkaus, mutta kun Bb on Gm:n eka ylärakenne niin se oikeestaan tuleekin jo matkan varrella). Vammasen monimutkanen selitys, kuulostaa tolta. Vedin impro- tai puoli-impropätkiä ja kun otto toimi mun mielestä, niin se jäi lopulliseen versioon.
 
Kyllä mä tiedän miksi asiat toimii tai ei toimi ja pystyn ne selittämään tarvittaessa, mutta emmä soittaessani tai säveltäessäni useinkaan mitään kelaa. Kuulen päässäni ääniä ja soitan ne ulos tai laitan paperille. Joskus sitten soittaa sillee sokkona vaan jotain, antaa sormien viedä ja siitä inspiraation, joskus keksii jonkun teoreettisen konseptin kautta jonkun idean josta saa inspiraation jne. Mutta kyllä mä koitan kuulla asiat päässäni ennen kuin soitan ne.
 
Mutta siis - mä oon kelannut ajan saatossa niin vitusti näitä juttuja, että ei mulla oikeen oo enää tilanteita, joissa en tietäisi miksi joku juttu kuulostaa hyvältä. Semmoset täysin random-ääniä sisältävät atonaalis-henkiset jutut ehkä on vähän siihen suuntaan, mutta kyllä mä pystyn perustelemaan miksi nekin toimii tai ei toimi.
 
Mutta tää on vähän perse edellä puuhun -kysymys: "onko ne aina teoreettisesti perusteltuja?"
 
Totta kai ne on. Mutta se on väärin päin ajateltu malli - teoria on luotu musiikin pohjalta, ei toisin päin. Samoin kuin mikä tahansa teoria - ei universumi muutu vastaamaan tiedemiesten teorioita, vaan teoriat pyrkivät vastaamaan todellista maailmaa.
Musiikin teoria yrittää luoda rautalankamalleja toimivista musiikillisista ajatuksista, selittää miksi jokin toimii ja miksi ei. Ei toisin päin. Eli siis suomeksi: musiikillisia teorioita luodaan silloin, kun keksitään jotain mikä kuulostaa hyvältä ja yritetään löytää kyseisen idean perusydin, jotta asia voidaan toistaa. Toistettavuus on yksi tieteen lähtökohtaisista perusajatuksista.
 
Jos sun teoriakirja sanoo että kun soittaa H-duuria Bb-duurisoinnun päälle kikkelillään, se kuulostaa hyvältä, niin väärässähän se on, ei se ole mikään yleispätevä teoria, eikä sellainen teoria siksi ole selvinnytkään ajan saatossa (samoin kuin esmes Lamarckin evoluutioteoria on lähinnä kuriositeetti). Vaikka jonkun poikkeushenkilön mielestä se kuulostaisi hyvältä, niin poikkeus vaan vahvistaa säännön. Tosimaailman testi kyseiselle teorialle olisi se, että mene humppakeikalle ja kokeile. On toki mahdollista soittaa H-duuria Bb-duurisoinnun päälle niin että se kuulostaa siistiltä, mutta sellaisen ilmiön selitysmalli on hiukan monimutkaisempi.
 
Sanon siis niin painokkaasti kuin pystyn:
TEORIAKIRJA EI OIKEUTA SOITTAMAAN PASKAA. JOS TEORIAKIRJAN NEUVO KUULOSTAA PASKALTA, JOKO SE ON VÄÄRÄSSÄ TAI ET VAAN YMMÄRRÄ. KUUNTELE LEVYJÄ.
 
Missäs muuten se Mikael Roomeo -tilu on? :D
 
En mä laita sitä onlineks ennen ku tilaaja antaa luvan. Ei oo mun biisi, nääs.