Rummut: soittaminen ›

jazzmies: Nyt kyllä on sanottava, että mielikuva tässä Tho Whon rytmimaailmasta on metsässä. Todellisuudessa Keith Moon oli steady soittaja kaikin puolin. Hän oli myös ensimmäisiä rumpaleita sekvensserimaailmassa, eli klikkitouhuissa. Kannattee tsekata Who's Next -albumi, niin saa todellisen kuvan hänen soittonsa substanssista ihan mahtavissa kappaleissa. Hänen poseerauksensa oli "kiireistä" ja tomeissa viihtyi hän, mutta kiireilynsä hän jätti niihin soolospotteihin, tyyliin 'Young Man Blues'.
 
Mitä muuten olet mieltä minusta Moonin soitto kuulosta välillä aivan siltä kuin mies vetäisi pelkkiä fillejä koko ajan ja tämä saa soiton kuulostamaan todella persoonalliselta.Sitä tasasta komppia ei välillä ole juuri lainkaan.
 
Olenko aivan metsässä ajatuksineni?
 
Vaikken rumpali olekaan niin minustakin Ward ja Mitchell kuuluvat tähän "koulukuntaan".Kuoppamäen soitto esim.Kingston Wallissa kuuluu mielestäni myös tähän kategoriaan.

jazzmies: Itse lyön pioneerisarjaan Steve Stevensin, jonka huolella prosessoidut saundit, sävelkulut ja riffit tekivät kosketinsoittajan lähes tarpeettomaksi. Hän on minun mielestä 1980-luvun kitarasaundi kaikki lajit summattuna. Kuunnelkaapa mitä tahansa Billy Idolia tai Stevensin Youtube-pätkiä, niin ällistytte hänen taidoistaan ja näkemykestään.
 
Juu Stevens on kova ja hänellä lienee kyllä oma soundikin.Aikoinaan tuli paljon kuunneltua Billy Idolia nimenomaan Stevensin takia vaan tauko on niin pitkä ettei selkeitä muistikuvia ole - pitänee tutustua taas.Toisaalta en havainnut mitään "Stevens"-seuraajaporukkaa tuolloin ts.luulen (en tiedä) ettei hän sinänsä vaikuttanut kovin moniin kitaristeihin soittajana.

PsychedelicWarlord: Jos osaa kitaristeista pidetään "taiteilijoina" niin melkoinen rajanveto on edessä.Ja auttamattoman subjektiivinen sellainen.
 
Cimble taisi tarkoittaa sillä "kitarataiteella" kitaransoittoa yleensä versus sitten se, että puhutaan vain 60- ja 70-luvun heavy/blues/rock-kitaransoitosta niinkuin he olisivat ensimmäisiä ja ainoita pioneereja.
Cimblellä luultavasti tökki juuri sama juttu kuin minulla, eli se että päätetään, että kitaransoiton kehitys on tapahtunut jollain tietylla aikakaudella ja sitä uudempi musiikki on "nuorukaisten musiikkia".
Mutta edelleenkin haluan herättää keskustelua siitä, että voinko sanoa sinua nuorukaiseksi jos otan puheeksi vaikka 1900-luvun alkupuolen blueskitaristeja. Ja sitten voiko minua joku kouluttaa muinaisilla luutunsoittajilla joiden kyvyistä on vain nuotinnoksia olemassa.
 
Sorry avautuminen, mutta olen laittanut merkille etenkin blues-rock-kitaristien keskuudessa niin jyrkkää genrenatsismia, että näen sitä helposti vaikkei olisi aihettakaan. "Clapton sitä ja Clapton tätä." :D

markkuliini: Cimble taisi tarkoittaa sillä "kitarataiteella" kitaransoittoa yleensä versus sitten se, että puhutaan vain 60- ja 70-luvun heavy/blues/rock-kitaransoitosta.
 
Sama juttu: Tässäkään suhteessa ei Vaita voi oikein nähdä alansa pioneerina.Kuitenkin löytyy Charlie Christiania,Wes Montgomeryä,B.B Kingiä,John McLaughlinia,Al Di Meolaa jne.
 
Sekin on toinen juttu edustaako Vai mitenkään erityisesti "kitarataidetta".Passion & Warfare kun on ajalleen melko tyypillinen kitarainstrumentaalilevy jossa tosin Zappan vaikutus mielestäni kuuluu jonkin verran.
 
Mun mielestä Cimbleltä vaan puuttui tietoa ja asiantuntemusta asiasta niinkuin meiltä kaikilta joskus.Ei se oo niin vaarallista :-)
 
Mielestäni voidaan erottaa kolme asiaa:
 
1)Kitaransoiton kehitys yleensä
 
2)Sähkökitaran soiton kehitys
 
3)Jonkun musiikin genren kitaransoiton kehitys (rock,jazz,blues jne.)
 
Näilllä kaikilla on pioneerinsa joskin kohta yksi kattanee eniten nimiä - myös noista muista ryhmistä.

jazzmies: Paitsi Mountainiin ei kyllä kannata tutustua ja Leslie West ei ole soittimensa pioneeri. Kylläpäs oli kömpelöä tekemistä joka saralla ja sävellykset kauheita. Tuosta on melko matka Sabbathiin ja Creamiin. Apua!
 
No ehkä ei ole, mutta talutappa esiin joku nykyajan rokkipoika, joka komppaa Mississippi Queenin kunnolla. Ei ole oulun suunnalla näkynyt. Kovin ovat velttoranteisia.
Tarkoitan siis kitaristeja.

henydrum: Tuossa on Steveltä ehkäpä sellasta mitä etsiskelet, tosin vain yhdellä etutomilla, mutta mikä estää tekemästä samaa soveltaen etutomeihin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2xrmmCbgXBk
 
Siitä Hollmin pätkästä tuli juuri tämä mieleen.
 
Tänks Henydrum, aattelin enemmän jotain tällaista, esim. kohdasta 2:40.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g36pC7qIhHk
 
Voi olla vaikeaa selittää käsijärjestys yms. ääliölle, mutta olisi kivaa jos joku viitsisi yrittää, että voisin hyvin hitaasti alkaa kokeilla...

Yllättävän huonossa ryhdissä soittaa/soittivat aika monet maailman parhainpina rumpaleina pidetyt rumpalit. Tuli mieleen tuosta edellisestä linkistä, missä Neil soittaa. Buddyllä oli myös selän asento, kuin mättäis nälissään makaroonia ;)
Miten nämä selän asennot rumpukouluissa, jne. opetetaan?
Ns. ryhtiasentoa muistaakseni on pidetty oikeaoppisena. Mikä on oikea rumpujen soittoasento selän suhteen?

Olly: Tänks Henydrum, aattelin enemmän jotain tällaista, esim. kohdasta 2:40.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g36pC7qIhHk
 
Voi olla vaikeaa selittää käsijärjestys yms. ääliölle, mutta olisi kivaa jos joku viitsisi yrittää, että voisin hyvin hitaasti alkaa kokeilla...
 
Vuorokäsinhän tuossa vedetään. Voit harjoitella ristiinsoittamista esimerkiksi siten, että soitat virveliä vuorokäsin aksentoiden joka kolmannen lyönnin: O v o V o v O v o V o v. Tämän jälkeen siirrä aksentit muille rummuille. Siirrä koko kuvio seuraavalle rummulle, ja soita taas aksentit muille setin osille jne, kunnes olet käynyt kaikki yhdistelmät läpi. Perusajatuksen hoksattuasi voit lisätä kuvioihin rytmistä mielenkiintoa esimerkiksi lukemalla Syncopationia triolitäytöllä.
 
Käytännön tasolla tuo idea soitetaan useimmiten joko trioleina tai sitten kuudestoistaosina, jolloin muodostuu polyrytminen sekvenssi. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä mitä hyvänsä aika-arvoja... ja missä yhdistelmissä hyvänsä.

Vallu-Veke: Yllättävän huonossa ryhdissä soittaa/soittivat aika monet maailman parhainpina rumpaleina pidetyt rumpalit. Tuli mieleen tuosta edellisestä linkistä, missä Neil soittaa. Buddyllä oli myös selän asento, kuin mättäis nälissään makaroonia ;)
Miten nämä selän asennot rumpukouluissa, jne. opetetaan?
Ns. ryhtiasentoa muistaakseni on pidetty oikeaoppisena. Mikä on oikea rumpujen soittoasento selän suhteen?
 
Neil Peartin yläselän asento ja lyönnin suuntaus olivat kyllä vuonna 1992 Buddy Rich Memorial Concertin aikaan kehnoimmillaan. Pikkusettisoitosta näkee selvästi sen, mihin hän oli noina vuosina itsekin tyytymätön. Alaselän tukea ei ole olemassakaan, vaan hän yrittää tasapainottaa soittoasentoansa tuomalla niskaa ja hartioita eteenpäin, kun puolestaan hänen alaselkänsä viettää taaksepäin. Peruslyönti lähtee myös raskaasti, jossa hänen kyynervartensa ovat kapullaa liikkeelle paneva voima. Tuolloin hän ei osannut hyödyntää pomppua eikä ranteita riittävässä määrin, vaan lyönti on sormissa ja kyynärvarsissa.
 
Pian tuon jälkeen hän meni Freddie Kruberin ohjaukseen, jonka sanotaan opettaneen Peartille nimeen omaan sitä, mitä tapahtuu lyöntien välissä ja miten valjastaa kapulan liike-energia seuraavan lyönnin käyttöön.
 
Nykyisin Peart istuu kuin levollinen toteemi rumpujensa takana ja virheasennot ovat vähitellen kadonneet. Paikoitelleen hän on alkanut jopa svengata, mikä johtuu tosissaankin fokusoimisesta siihen, miten eri lyönnit saadaan yhteyteen toistensa kanssa, eri juurikin siihen lyöntien väliseen musiikilliseen tilaan.
 
Työergonomi Katriina Porander on itseäni opettanut istumaan riittävän korkealla ja keskiasennossa. Sen löytää siten, että ensiksi istuu siten, että selän ja reisien kulma on reilusti yli 90 astetta, vaikkapa noin 110-120. Sitten istutaan taka-asentoon, jossa vatsa tuodaan eteen ja hartiat viedään mahdollisimman taakse. Sen jälkeen istutaan etuasentoon, jossa vatsa laitetaan kurttuun ja hartioiden annetaan valua eteen. Sen jälkeen etsitään juuri se keskiväli, jolloin päästään mukavasti selkä luonnollisen suorassa lantion päälle. Tätä mantraa kannattaa harjoitella muutaman kerran aina kun istuu setin taakse. Sitten myöhemmin riittää kerta per istuminen. Lopuksi se alkaa jäädä kehomuistiin, ja näin olet jatkuvasti ainakin soittosi alussa rennossa ja luontevassa keskiasennossa. Liiaallinen ryhtiasento tekee soitosta jäykkää, koska silloin joitakin lihaksia joutuu tarpeettomasti käyttämään soittamisen ohessa. Rentous ennenkaikkea!

jazzmies: joitakin lihaksia joutuu tarpeettomasti käyttämään soittamisen ohessa.
 
Tiedän, että vaikkapa joku urheilulaji on asia erikseen. Mutta voi hyvänen aika, jos joutuu joitakin lihaksia käyttämään tarpeettomasti. Tosin kysehän on siitä, että mitä lihaksia, minkä verran ja onko siitä oikeasti haittaa. Ja tiedän, että oikeantyylinen ergonomia ja fysikaalinen hioutunut hillintä auttavat välttämään ongelmia.
 
Mutta kokonaisuudessaan tuo tekstisi oli niin pikkutarkkaa tiedettä ja yleistystä yhdeksi millimetrin tarkaksi ja ainoaksi oikeaksi laiksi, että heikun keikun. En kommentoi mitä tulee Peartiin, mutta ilmeisesti on vain yksi ainoa tyyli, millä kaikkien hyvin erityylisten rumpalien on soitettava. Olet tosin pätevä asiantuntija joidenkin nimirumpalien soiton sujuvuuden suhteen, mutta silloin puhutaan vain siitä, tai niistä. On tietty joitain ergonomiasääntöjä, joita harva pystyy rikkomaan onnistuneesti, mutta silti. Ugh, olet taas puhunut! ;)

PsychedelicWarlord: Olet kyllä aivan metsässä.Vaikuttaa siltä ettet voi myöntää olleesi metsässä koko jutussa ja nyt yrität epätoivoisesti paikkailla?
 
Voi vitja mikä asenne ja tietous sulla. Tiedän kyllä, että olet kuunteluinesi ja mielipiteinesi aina huipulla useimpiin nähden, mutta en minä mitään yritä paikkailla. Ja epätoivoisesti? Pieni persoonaviha pilkottaa sieltä.
 
Kuuntele enemmän musaa - opit enemmän.
 
Huoh... mestari ojentaa...
 
Ainakin mä otan selvää asioista ennenkuin kirjoitan.
 
Olen huomannut, että kirjoituksesi ovatkin aina ehdottomia ja oikeassa peitoten muut näkökulmat. Sulla ne nojaa ilmeisesti tapauskohtaisesti tutkittuihin faktoihin.
 
Mun mielestä Cimbleltä vaan puuttui tietoa ja asiantuntemusta asiasta niinkuin meiltä kaikilta joskus.Ei se oo niin vaarallista :-)
 
No niin puuttuu asiantuntemusta, eikä ketussa ole vaarallista. En ole mikään kitaristi, tai edes minkäänlainen sen harrastaja. Vaikkakin olen sellaista monimuotoisesti vierestä seurannut jotain yli 20 vuotta ja kuunnellut paljon. Mutta tämä ketju on vapaata keskustelua rumpujen soittamisesta. Joten kitaran soiton suhteen oikeassa olijat vois mennä tämän sijaan oikealle asialle pyhitettyyn ketjuun pätemään, vaiko eikö siellä ole enää tilaa oikeassa olijoille, vai puuttuuko asiantuntemusta? :-) ;) :D

PsychedelicWarlord: Mitä muuten olet mieltä minusta Moonin soitto kuulosta välillä aivan siltä kuin mies vetäisi pelkkiä fillejä koko ajan ja tämä saa soiton kuulostamaan todella persoonalliselta.Sitä tasasta komppia ei välillä ole juuri lainkaan.
 
Olenko aivan metsässä ajatuksineni?
 
Vaikken rumpali olekaan niin minustakin Ward ja Mitchell kuuluvat tähän "koulukuntaan".Kuoppamäen soitto esim.Kingston Wallissa kuuluu mielestäni myös tähän kategoriaan.
 
Just näin. Tuossa koulukunnassa on fillien ja komppien suhde noin fifty-sixty. Eli rumpujen osalta kympin sijasta soitetaan 11:sta :) Mainitsemasi soittajat noissa yhtyeissä ovan kyllä juuri samalla asialla.

Cimble: Mutta kokonaisuudessaan tuo tekstisi oli niin pikkutarkkaa tiedettä ja yleistystä yhdeksi millimetrin tarkaksi ja ainoaksi oikeaksi laiksi, että heikun keikun.
 
Totta munassa jokaisen kuuluu kuunnella omaa kroppaansa, mitä setin asetteluun ja tekniikkaan tulee. Tosin monet maailmanluokan kaverit ovat tunteneet olonsa rumputuolilla epämiellyttäväksi ja hakeutuneet vapaaehtoisesti asiantuntijan, tässä tapauksessa Freddie Kruberin ohjattavaksi. Eli he ovat ongelmien kohdatessa itse tarttuneet ongelmiinsa ja askeltaneet kohti pilkkutarkkaa tiedettä ja ainoaa oikeaa lakia - hyvää peruslyöntiä hyvästä asennosta. Taatusti jokainen kunnianhimoinen rumpali kyseenalaistaa jossakin vaiheessa tai useammankin kerran oman lyöntinsä laadun ja soittoasentonsa. Mutta vähään tyytyväiset rocki-tupakki-nahkaliivi-autotalleilijat ovat erikseen, koska musiikkirocki on outlawe (tosin valtaosa heistäkin ovat todella tietoisia omasta tekniikastaan ja ergonomiastaan).

jazzmies: Totta munassa jokaisen kuuluu kuunnella omaa kroppaansa, mitä setin asetteluun ja tekniikkaan tulee. Tosin monet maailmanluokan kaverit ovat tunteneet olonsa rumputuolilla epämiellyttäväksi ja hakeutuneet vapaaehtoisesti asiantuntijan, tässä tapauksessa Freddie Kruberin ohjattavaksi. Eli he ovat ongelmien kohdatessa itse tarttuneet ongelmiinsa ja askeltaneet kohti pilkkutarkkaa tiedettä ja ainoaa oikeaa lakia - hyvää peruslyöntiä hyvästä asennosta. Taatusti jokainen kunnianhimoinen rumpali kyseenalaistaa jossakin vaiheessa tai useammankin kerran oman lyöntinsä laadun ja soittoasentonsa. Mutta vähään tyytyväiset rocki-tupakki-nahkaliivi-autotalleilijat ovat erikseen, koska musiikkirocki on outlawe (tosin valtaosa heistäkin ovat todella tietoisia omasta tekniikastaan ja ergonomiastaan).
 
Puhut paljon mutta paskaa. Ei vaitenkaan. Puhut vähän, mutta asiaa Jazzmies.
Kyllä tuossa sun jutussa on kiteytettynä oleellinen. Aloittelijana olen onneksi ajatellut koko ajan noin. Eli, että sitä oikeaa asentoa tässä vasta haetaan,... Varsinkin kun rummut pistin uusiksi ja siinä meni asettelukin uusiksi. Täytyy hakea ajan kanssa passelit jutut, mutta hyviä vinkkejä tuli. Kiitti. Työ on vielä kesken meitsillä.

Tuossa on muuten yllättävän ryhdikäs rumpali, vaikka pöllityillä rummuilla soittaakin, kuin ne olis ihan omat rummut:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JQkActP-isE

Vallu-Veke: Tuossa on muuten yllättävän ryhdikäs rumpali, vaikka pöllityillä rummuilla soittaakin, kuin ne olis ihan omat rummut:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JQkActP-isE
 
Vaikka en bändistä tykkääkään, niin oih tuota aikaa kun rock oli vielä rockia! :)
 
Yllättävän tiukka yhteissoitto tuollaiseks bändiks muuten näillä pistooleilla.
 
Tuossa muuten yllättävän tyly rumpali, ja pöllihän se ekat rumpunsa. :)
http://www.youtube.com/watch?v=cn_TrEIu5QE&feature=related

Cimble: Voi vitja mikä asenne ja tietous sulla. Tiedän kyllä, että olet kuunteluinesi ja mielipiteinesi aina huipulla useimpiin nähden, mutta en minä mitään yritä paikkailla. Ja epätoivoisesti? Pieni persoonaviha pilkottaa sieltä.
 
Älä nyt katkeroidu. Ei yksi moka maailmaa kaada.
 

 
Huoh... mestari ojentaa...
 
Nöyryyttä kehiin ja opiskelemaan.Kyl se siitä.Tsemppiä sulle!
 
Olen huomannut, että kirjoituksesi ovatkin aina ehdottomia ja oikeassa peitoten muut näkökulmat. Sulla ne nojaa ilmeisesti tapauskohtaisesti tutkittuihin faktoihin.
 
Pikkasen olis tossa luetun ymmmärtämisessä mielestäni ehkä hiomista ,mutta tsemppiä sulle siihenkin!
 
vai puuttuuko asiantuntemusta? :-) ;) :D
 
Ei puutu vaan kun kitaristeista ja kitaransoitosta puhutaan niin saahan siihen kommentoida.Varsinkin jos huomaa ettei asia ole ihan handussa.
 
Täähän on vapaa foorumi.

Cimble: Tuossa muuten yllättävän tyly rumpali, ja pöllihän se ekat rumpunsa. :)
http://www.youtube.com/watch?v=cn_TrEIu5QE&feature=related
 
Hyvä esimerkki.Jollen aivan väärin muista niin Remu kärsi jo 70-luvulla pahoista selkäkivuista jotka johtui ymmärtääkseni soittoasennosta/tavasta.Tällöinhän oli se Hurriganes-kokoonpano jossa rummuissa oli Tomi Parkkonen ja oliko näin ,että Beaver Aitto-Oja paiskoi rummut jollekin Hurriganes-levylle?
 
Muistini pätkii ,mutta joku parempimuistinen voipi sitten varmaan korjailla :-)
 
EDIT: Wiki kertoo seuravaa: "Tällä erää Ilen viimeiseksi Hurriganes-albumiksi jäi Hanger, jossa oli rummuissa Beaver Aitto-Oja ja koskettimissa Jim Pembroke. Remun selkävaivat estivät soittamisen, ja lyhytaikaiseksi jäänyt viisihenkinen Hurriganes kävi kiertueella myös Ruotsin puolella, mutta vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Konserteissa rumpalina oli Tomi Parkkonen."

PsychedelicWarlord: Hyvä esimerkki.Jollen aivan väärin muista niin Remu kärsi jo 70-luvulla pahoista selkäkivuista jotka johtui ymmärtääkseni soittoasennosta/tavasta.Tällöinhän oli se Hurriganes-kokoonpano jossa rummuissa oli Tomi Parkkonen ja oliko näin ,että Beaver Aitto-Oja paiskoi rummut jollekin Hurriganes-levylle?
 
Muistini pätkii ,mutta joku parempimuistinen voipi sitten varmaan korjailla :-)
 
EDIT: Wiki kertoo seuravaa: "Tällä erää Ilen viimeiseksi Hurriganes-albumiksi jäi Hanger, jossa oli rummuissa Beaver Aitto-Oja ja koskettimissa Jim Pembroke. Remun selkävaivat estivät soittamisen, ja lyhytaikaiseksi jäänyt viisihenkinen Hurriganes kävi kiertueella myös Ruotsin puolella, mutta vastaanotto oli hieman ristiriitainen. Konserteissa rumpalina oli Tomi Parkkonen."
 
Kuuntelin tuossa Hangerin ja duoda duoda... Munsta siellä on Remu mukana mutta muutamissa muitakin, ehkä? Mutta eipä haittaa :))
Mutta siitä olen ehkä melkein varma että Hurrygames albumilla biisiä Heartbreak woman ei vedä Remu?? Tai sitten onnistuu vaan niin että tykkään mikä ei sinällään ole mikään hyvän soiton mittari.

Remu on nelimiehisen ganesin kanssa tänään paikallisessa. Lähden tsekkaamaan. Odotukset Remun soiton suhteen hyvin vaatimattomat, mutta se uusi nuori kitaristi saattaa olla eri maata. Katsellaan, katsellaan...
 
EDIT: Remu suht ok. Virveli-iskut kohdallaan ja samalla meinkinkikin. Ride-kädestä ei tässä yhteydessä mainita mitään. Kokena Ludarin setti soi komeasti. Ja kansa tykkäsi - sehän on tärkeintä.