Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Roxy Music
1 2 3
tepeskeli
09.08.2010 09:27:09
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ajattelin luoda uuden ketjun, kun ei tästä loistavasta taiderockbändistä näytä omaa ketjua olevan, ainoastaan Suomen-keikasta. Kyseessä on siis seuraavanlainen orkesteri:
 
Roxy Music on Englannissa vuonna 1971 perustettu taiderock-yhtye, jonka ydinkokoonpanon muodostavat Bryan Ferry (laulu ja koskettimet), Phil Manzanera (kitara), Andy MacKay (saksofoni ja oboe) sekä Paul Thompson (rummut). Brian Eno oli mukana yhtyeen alkuvaiheissa ja kahdella ensimmäisellä levyllä, luoden elektronisia äänimaisemia yhtyeen sointiin. Eno ja Ferry kuitenkin halusivat viedä bändiä eri suuntiin, ja tämä johti Enon lähtöön For Your Pleasure- albumin jälkeen.
 
Enon tilalle tuli nuori multi-instrumentalisti Edwin Jobson, joka otti pikkuhiljaa haltuun myös Ferryn kosketinosuudet tämän keskittyessä laulajan ja keulakuvan rooliin. Tällä kokoonpanolla Roxy Music teki kolme menestyksekästä levyä vuosina 1973-1975, jonka jälkeen vetäytyi useamman vuoden tauolle.
 
Roxy Music palasi vuonna 1979 albumilla Manifesto, kuitenkin ilman Jobsonia. Yhtyeen musiikki oli muuttunut edistyksellisestä taiderockista sliipatuksi popiksi, joka ei ollut bändiä aiemmin ylistäneiden kriitikoiden mieleen. Levy upposi kuitenkin ostavaan yleisöön, kuten myös seuraavana vuonna julkaistu Flesh+Blood. Rumpali Thompson oli tässä vaiheessa jättäytynyt yhtyeestä, ja levyllä soittaakin eri studiorumpaleita. Bryan Ferry otti entistä enemmän komentoa yhtyeessä, joka alkoi kuulostaa enemmän Ferryn taustabändiltä useine vierailevine soittajineen kuin 'oikealta' yhtyeeltä. Roxy Musicin viimeinen albumi Avalon julkaistiin vuonna 1982, jonka jälkeisen kiertueen jälkeen Ferry päätti laittaa pisteen bändille ja jatkaa soolouraansa.
 
Roxy Music palasi lavoille vuonna 2001, ja on sen jälkeen tehnyt useita kiertueita ympäri maailmaa. Mukana ovat tällä hetkellä Ferry, Manzanera, MacKay ja Thompson, sekä useita lisäsoittajia. Uutta levyä ei ole julkaistu, vaikka bändi on tiettävästi käynyt studiossa, ja vieläpä Brian Enon kanssa.
 
Eräs mielenkiintoinen asia on, että Roxy Musicilla ei ole ensimmäisellä levyllä soittaneen Graham Simpsonin jälkeen yhtään vakituista ja 'virallista' basistia, vaan levyillä ja kiertueilla on soittanut pitkälti toistakymmentä eri basistia.
 
Roxy Music esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa Kaisafestissä Helsingissä 17.6.2010.
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
2541
09.08.2010 10:03:02
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kolahtaa kyllä, erityisesti Jobsonin kauden levyt ja suosikiksi on noussut 1975 julkaistu "Siren".
 
tepeskeli:
 
Eräs mielenkiintoinen asia on, että Roxy Musicilla ei ole ensimmäisellä levyllä soittaneen Graham Simpsonin jälkeen yhtään vakituista ja 'virallista' basistia, vaan levyillä ja kiertueilla on soittanut pitkälti toistakymmentä eri basistia.

 
Eikä mitä tahansa lätkyttelijöitä, vaan mm. sellaisia henkilöitä kuin John Wetton, John Gustafson ja Alan Spenner. Gustafsonin studiotyöskentely Jobsonin kauden levyillä on mahtavaa kuultavaa, homma toimii Paul Thompsonin kanssa.
tepeskeli
09.08.2010 10:27:22
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

2541:Eikä mitä tahansa lätkyttelijöitä, vaan mm. sellaisia henkilöitä kuin John Wetton, John Gustafson ja Alan Spenner. Gustafsonin studiotyöskentely Jobsonin kauden levyillä on mahtavaa kuultavaa, homma toimii Paul Thompsonin kanssa.
 
Juurikin nämä Stranded, Country Life ja Siren ovat omia henk.koht. suosikkejani. Eivätkä vähiten Gustafsonin ja Thompsonin yhteistyöskentelyn takia.
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
2541
09.08.2010 13:43:15
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä biisi oli varsinainen ensikosketus Roxy Musiciin, liveversio "Viva!" -levyltä. Wetton jyrää tässäkin livevedossa:
http://www.youtube.com/watch?v=USof5ZYBcRg
Calliope
09.08.2010 15:33:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tepeskeli:
Roxy Music palasi vuonna 1979 albumilla Manifesto, kuitenkin ilman Jobsonia. Yhtyeen musiikki oli muuttunut edistyksellisestä taiderockista sliipatuksi popiksi, joka ei ollut bändiä aiemmin ylistäneiden kriitikoiden mieleen.

Minulla on kyllä sellainen mielikuva, että Roxy Music EI ollut kriitikoiden mieleen edes ennen tuota Manifesto -levyäkään. Muistikuvieni mukaan heitä (erityisesti Ferryä) pidettiin tyhjänpäiväisinä poseerajina vailla musiikillisia lahjoja.
 
"Your mind makes a promise that your body can't fill"
2541
09.08.2010 15:36:21
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Calliope: Minulla on kyllä sellainen mielikuva, että Roxy Music EI ollut kriitikoiden mieleen edes ennen tuota Manifesto -levyäkään. Muistikuvieni mukaan heitä (erityisesti Ferryä) pidettiin tyhjänpäiväisinä poseerajina vailla musiikillisia lahjoja.
 
Kyllähän varsinkin Enon aikaisia levyjä arvostettiin.
tepeskeli
13.08.2010 10:29:56
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä meikäläisen mietteitä jokaisesta Roxyn studioalbumista. Kommentoikaa, jos haluatte.
 
Roxy Music ('72):
Hämmentävä kokonaisuus. A-puoli on kyllä täyttä timanttia: Re-make/Re-model (kakofonista mättöä), Ladytron (yksinkertaisesti hieno), If there is something (kantrihenkinen pläjäys), Virginia Plain (joka julkaistiin alunperin singlenä, eikä siis sisältynyt alkuperäiseen UK-painokseen, lisätty myöhempiin painoksiin, svengaa kuin hirvi), 2HB (To Humphrey Bogart, tällainen lyhennys kauan ennen Princeä). B-puoli ei meikäläiseen uppoa hirveästi, liikaa hyppimistä tyylistä toiseen, vain ehkä joku Would you believe? jaksaa vähän kiinnostaa. A-puolen hienouksien vuoksi kelpo debyytti kuitenkin. ***
 
For your pleasure ('73):
Alkaa hienosti Do the Strandilla ja Beauty queenillä, jonka jälkeen herkkä Strictly confidential ja rennosti rokkaava Editions of you, jolla sekä MacKayn, Enon ja Manzaneran loistavaa sooloilua. A-puolen päättää karu kuvaus pumpattavan nuken suomasta lohdusta, In every dream home a heartache. B-puolen aloittaa 9-minuuttinen junnaus The Bogus Man, joka jaksaa ihme kyllä pitää otteessaan koko biisin läpi. Grey Lagoons on svengaava, välillä rokkaavakin pala, ja levyn päättää hypnoottinen nimikappale. ****
 
Stranded ('73):
Brian Enon lähdön jälkeen bändin ote vähän rentoutui, ja Street Life ja Just like you aloittavat kolmannen levyn raikkaasti. Amazonassa Manzaneran funky kitarointi on pääroolissa, ja Psalm on kahdeksanminuuttinen, koko ajan kasvava 'saarna'. B-puolen aloittaa springsteenmainen Serenade, jonka jälkeen Ferryn herkkä mutta mahtipontinen muistelo A Song For Europe. Mother of Pearl alkaa hurjalla revittelyllä muuttuakseen kauniiksi pianoballadiksi, ja Sunset on kaunis ja hiljainen päätöskappale hienolle levylle, joka antoi suuria lupauksia tulevasta. ****
 
Country Life ('74):
Tällä levyllä Brian Enon tilalle tulleen Edwin Jobsonin panos näkyy mm. The thrill of it all:n ja A really good time:n hienoissa jousisovituksissa ja Casanovan klavinettiosuuksissa, puhumattakaan Out of the bluen viulusoolosta. Manzaneran kitaroissa on jotain outoa, jyräävää voimaa (esim. All I want is you ja Bitter-Sweet). Kantrivaikutteita on mm. biiseissä Three and nine ja If it takes all night. Triptych on barokkihenkinen, moniäänistä laulua sisältävä teos. Svengaava Prairie Rose päättää levyn, kappaleen on huhuttu olevan oodi Ferryn silloiselle naisystävälle Jerry Hallille, joka tulisi poseeraamaan seuraavan levyn kannessa... *****
 
Siren ('75):
Kilpailee Country Lifen kanssa Roxyn parhaan levyn tittelistä, ainakin minun mielestäni. Levyn aloittava Love is the drug on Roxy-klassikko, joka näyttää, missä mennään: groovaavalla ja funkyllä linjalla. End of the line on kepeähkö pala, ja Sentimental Foolissa palataan hieman alkuaikojen tunnelmiin alun äänikollaasin muodossa muuttuen haikeaksi balladiksi. Whirlwind ja She sells ovat pianovetoisia menopaloja, ja Both ends burning edustaa levyn tanssittavinta osastoa. Nightingalen kitarariffi on hienon melodinen, ja Just another high on oiva päätös bändin ehdottomasti svengaavimmalle ja groovyimmalle levylle. *****
 
Manifesto ('79):
Neljän vuoden levytystauko (ja musiikkivirtausten muuttuminen) oli muuttanut Roxyn musiikkia radikaalisti popin ja discon suuntaan. Tältä levyltä en tahdo löytää oikein minkäänmoista positiivista tarttumapintaa, nimikappale ei tunnu etenevän yhtään mihinkään, Trash ja Angel eyes ovat mielestäni turhanpäiväisiä renkutuksia. Still falls the rain tuo jonkinmoisia muistumia takavuosien pianoballadeista, ja Dance away on melkein ainoa positiivissävyinen kappale, vaikka sydänsuruista kertookin. Nämä kaksi biisiä on ainoat, jotka tällä levyllä minua sykähdyttävät. Vähiten kuuntelussa ollut Roxy-levy. **
 
Flesh + Blood ('80):
Askel hieman parempaan. Wilson Pickett- laina In the midnight hour on hauska aloitus levylle, Oh yeah! (On the radio) sisältää yhden hienoimmista kertosäkeistä, Same old scene säkättää hienosti eteenpäin delayn avulla. My only love on hyvä esimerkki siitä, miten vähäisistä soinnuista saa aikaan kasvavan kokonaisuuden. Rain Rain Rain sisältää aavistuksen reggaerytmejä, ja lopetusballadi Running wild kuuluu Roxyn uran kohokohtiin. ***
 
Avalon ('82):
Roxy Musicin toistaiseksi viimeinen studiolevy on enemmänkin Bryan Ferryn soololevy kuin bändilevy, niin vähäisessä roolissa muut jäljellejääneet jäsenet Manzanera ja MacKay ovat, ja paljon vierailevia studiomuusikkoja on käytetty. Hyviä biisejä silti riittää kosolti: More Than This, The Space Between, Avalon, While My Heart Is Still Beating, Take A Chance With Me... ****
 
Kun vertaa Roxyn ensimmäistä ja viimeistä levyä keskenään, ei yhdistävää tekijää taida olla muu kuin Bryan Ferryn ääni... Kehityskaari on silti looginen, jos kuuntelee kaikki levyt putkeen...
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
HaloOfFlies
13.08.2010 11:27:42
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse tutustuin joskus bändiin Jealous Guy-coverin avulla. Taisin myös kuulla 10 000 Maniacsin version More Than Thisista samoihin aikoihin. Hyvää musiikkia on kyllä.
 
Suomalainen sössii aina S.M.A.K.-jäsen #5
Osteri
13.08.2010 23:21:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Anttila Megastoressa on ollut kasapäin Live at Apollo dvd:tä kympillä.
Tallenne on vuodelta 2001 ja lavalla on just se poppoo joka paluuseen on kerätty kokoon. Helsingissä kesällä 2010 vedetty keikka sisälsi muuten samat biisit paitsi dvd:llä on muistaakseni 7 biisiä enemmän. Eli ostamalla Live at Apollo dvd:n olet täysin ajan tasalla Roxy Music musiikissa. Konsertti on lisäksi tosi hyvän näköistäkin katsottavaa.
Osta ja nauti !
 
Kirjoitan...siis ehkä en just nyt soita....
tepeskeli
14.08.2010 18:44:21
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

danny: Itse tutustuin joskus bändiin Jealous Guy-coverin avulla. Taisin myös kuulla 10 000 Maniacsin version More Than Thisista samoihin aikoihin. Hyvää musiikkia on kyllä.
 
Jealous Guy kuuluu kyllä sarjaan 'cover parempi kuin originaali', mitä 10 000 Maniacsin versiointi More Than Thisista ei todellakaan ole...
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
Calliope
14.08.2010 19:16:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tepeskeliltä hieno ja informatiivinen diskografia Roxyn albumeista. Jobsonhan se tuli mukaan Enon jälkeen, en muistanut kuka se oli.. Ja löytyy omia suosikkeja; Same old scene, Oh yeah!, Avalon.. mannaa!
Onnistuuko vastaavanlainen Ferryn soololevyistä? "Boys and girls" oli aikoinaan tehokuuntelussa..
 
"Your mind makes a promise that your body can't fill"
tepeskeli
14.08.2010 20:02:40
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Calliope:Onnistuuko vastaavanlainen Ferryn soololevyistä? "Boys and girls" oli aikoinaan tehokuuntelussa..
 
Heh... valitettavasti ei... Ferryn soolotuotantoon en ole tutustunut kuin pintapuolisesti, Boys and girlsin ja Bête Noiren olen kuullut useamman kerran, Mamounan ja Dylanesquen ehkä kerran, pari.
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
BubbleBob
15.08.2010 18:20:53 (muokattu 15.08.2010 18:24:40)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Edwin särähtää korvaan kun ainakin puhekielessä tunnettiin Eddie;nä. Onkohan tuo Edwin taas joku Ferrien pila :-?
For You Pleasure tulee kuunneltua aina silloin tällöin, muita joskus. Vain Avalonia ei jaksa.
On kyllä henk'koht tärkeä bändi - melkoinen tyylien visuaalinen ja musiikillinen sekoitus antoi uskoa maailman moninaisuuteen - kaikkine sivuosineen; Enon tekemiset, Mackayn ja Manzaneran seikkailut.
LadyTron antaa hyvän muvi-kuvan bändistä (tällaisessa haluaisin joskus soittaa):
http://www.youtube.com/watch?v=zVeEBMJt8vs
Vanhoja artikkeleita, kuvia, etc löytyy:
http://www.roxyrama.com/
 
ed. Pidin Roxyn aikaisesta Enosta kosketinsoittajana erityisesti ja ensimmäiset kaksi soololevyään olivat hauskasti erilaisia!
 
Tiilet ja Muurit - Sanat ja Lauseet.
Andy Six
16.08.2010 13:56:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bändin rohkeasti taiderockia tuon ajan pinnalliseen glam-poseeraukseen yhdistävä esikoinen oli mun eka lp-levyni,kiitos veljeni,joka halusi sen perheen levykokoelmiin...Bowien Aladdin Sanen ohelle suurimman vaikutuksen minuun tehnyt rocklevy koskaan....
 
itsy
19.08.2010 19:48:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yleensä vältän tuntemattomiin, pitkän linjan yhtyeisiin tutustumista kahdeksankymmentäluvulla tehdyillä levytyksillä aloittaen, kuten olisi nytkin ollut hyvä. Avalon ei oikein vakuuta. Täytyy varhaisempia levytyksiä kyttäillä kirjastosta.
 
oivoi
Andy Six
19.08.2010 20:14:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itchy: Yleensä vältän tuntemattomiin, pitkän linjan yhtyeisiin tutustumista kahdeksankymmentäluvulla tehdyillä levytyksillä aloittaen, kuten olisi nytkin ollut hyvä. Avalon ei oikein vakuuta. Täytyy varhaisempia levytyksiä kyttäillä kirjastosta.
 
Tämä on aivan eri maailmasta kuin Avalon:http://www.youtube.com/watch?v=GP2YC_YMlw0&feature=related Biisi on eka levyltä,eikä live,kuten videon krediitti väittää....
 
tepeskeli
19.08.2010 22:07:30 (muokattu 20.08.2010 14:38:41)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itchy: Yleensä vältän tuntemattomiin, pitkän linjan yhtyeisiin tutustumista kahdeksankymmentäluvulla tehdyillä levytyksillä aloittaen, kuten olisi nytkin ollut hyvä. Avalon ei oikein vakuuta. Täytyy varhaisempia levytyksiä kyttäillä kirjastosta.
 
Tässä loistavan Siren- levyn jälkeiseltä kiertueelta Tukholmassa 1976 taltioitu Nightingale:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Bv6QCv8CLgk
 
Koko Siren- levy on kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kuten kyllä kaikki muutkin levyt, varsinkin 1972-75 aikaiset. 1979-82 kausi on erilaisempaa (popimpaa ja sliipatumpaa), mutta ihan kelpo matskua silti.
 
E: Oho, tuohon olikin liimattu päälle studioversion ääniraita... eli vain kuva on keikalta.
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
antnis
19.08.2010 23:10:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

For Your Pleasure on aina ollut meikän suosikki noista.
 
hihhulihuijaa
19.08.2010 23:12:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kävin JuuTuubassa kuuntelemassa Roxy Musicia ja johan oli TUUBAA! Avalon on ainoa biisi mitä Brian Ferryltä jaksan kuunnella - se on ihan aikuisten oikeesti hyvä ja kiinnnostava. Muuten koko bändi on täyttä sanonko mä mitä!
 
tepeskeli
20.08.2010 10:29:12
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hihhulihuijaa: Kävin JuuTuubassa kuuntelemassa Roxy Musicia ja johan oli TUUBAA! Avalon on ainoa biisi mitä Brian Ferryltä jaksan kuunnella - se on ihan aikuisten oikeesti hyvä ja kiinnnostava. Muuten koko bändi on täyttä sanonko mä mitä!
 
Kerrohan meille, mikä muu kuin Avalon on mielestäsi hyvää ja kiinnostavaa musiikkia, niin ehkä ymmärrämme sinua paremmin...
 
'Knowing how to swim doesn't mean you never drown' (S.Adamson/Big Country)
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «