Yleistä keskustelua musiikista ›

Mesa/Boogie: Mä näkisin asian niin, että luova tyyppi tekee musaa vielä teoriaopintojen jälkeenkin. Se on sitten oma vika jos antaa teoriaopetuksen tappaa luovuuden. Luova tyyppi osaa käyttää musiikin teoriaa työkaluna musiikin tekemiseen.
 
Omalta kohdaltani voin sanoa, että mua ei oo koskaan liiemmin kiinnostanut biisien tekeminen, mutta pystyn tekemään toimivan biisin tiettyyn käyttötarkoitukseen, koska olen opiskellut teoriaa ja tunnen ja osaan soveltaa erilaisia musiikillisia ilmiöitä teoreettisella tasolla. Toisaalta mä osaan myös sovittaa ja tuottaa sen oman tai toisen tekeleen valmiiksi asti.
 
mä tiedä! kaikki lähtee hengestä! toisen tappaa puhallus ja toinen ei kuole 10 tonnin kivijyrän allekaan koska hiekkapohja anto periks tyyliin ja sama koskae luovuutta mutta aina ei käy yhtä onni ja onnella on henki joka elää vain todennäköisesti kerran. musta kyllä kaikki opinnota tapaa kaiken mutta mä en oo oikee muusikka koska teen vaan muuta duunia tällä hetkellä ja mä oon opiskellut niin vähän että en tiedä tappoko se mussa jotakin mutta saattaa olla että muutama ihminen ja useampi on opiskellessa kuollut mutta myös opiskelemattomille on käynyt samalla tavalla. kuitenkin jos ajatellaan että käyttää energiaa opiskelemiseen tai johonkin systeemiin sisälle pääsemiseen niin se on pois toisesta ja voisin sanoa että opiskelematon ja opiskellut ei mitenkään voi tehdä samaoja asioita kuten muutkaan ei. kuitenkin jos kaikki tietää samat "perusasiat" niin se ei mielestäni tue luovuutta vaan se että joku oppii samat asiat luoden omata visiot ja soveltaa niitä hengestään saattaa olla luovuutta ja jos niin ajattelee niin opiskelu kirjaimellisesti tappaa luovuuden koska sille ei ainakaan jää mahdollisuutta näiden "perusasioiden" osalta. se joka sovaltaa niin opittua kunin oppimatonta niin tekee luovuutta. sanon kuitenkin että meidän vaatimuksemme kaikkea kohtaan tappaa kaiken mukaan lukien mailmamme ja siinä olevan luovuuden ja vaatimuksemme vain kasvavat useimmin koulutuksen myötä. perineteinen metsäläismeininko on luovuutta myös mailmankaikkeuden tai ainakin pienen mailmamme kannalta mutta toisaalata tuskin mikään kuoltuaan sen luvuudettomaksi muuttuu kuin kuolemattaan varsinkin koska kaikki kuitenkin ilmeisesti loppuu ja alkaa tai alkaa ja loppuu halusimme tai emme. ole luova tai luovato, mutta nykyjärjestyksessä sillä ei ole paskankaan vertaa olit sitten tai et koska millään ei ole mitään väliä ainakaan pidempään kuin on mahdollista ja mikään ei ilmeisesti ole aina mahdollista. olenko luova vai luovaton kun olen vain opiskelua vieroksuva nahjus joka on pettynyt siitä mihin niin kutsuttu älyllinen elämä on nyky hetkenä päätynyt. koska en ele musikaalisestiopintoja suorittanut en siitä juurikaan voi sanoa ja koulussakin minulla tais olla musiikin opintoja yhden käden sormin laskettuna tunteja. en tee mitään mikä olisi kovin kiinnostavaa kenestäkään mutta aijon tehdä ja jos teen sen se varmaan on luovaa, mutta tässä suhteessa tällä hetkellä kaikki varmasti voivat sanoa etten nyt sitten ole luova koska luovuuuteni rajoittuu saamattomuuteni ja saamattomuuteni rajoittuu paljona erilaisten asioiden yhteen sattumaan. opettelen kyllä asioita ja tuskin kukaan luova,opiskelematon tai toisin päin on koskaan voinut olla opettelematta mitää ja pelkästä pusikosta huutelemisen lisäksi puhuttaessa kukaan ei koskaan varmaan voi olla opettelematta mitään - onko se koulutusta jos itse kouluttaa itseään? on varmaan ja jonkin asteinen yhteys joka ei loukkaa minuutta kouluttajan ja koulutettavan välillä on varmasti tärkeää jos puhutaan onnistuneesta koulutuksesta ja siinä tulee vastaan että toinen tykkää pimeästä ja toinen valosta. tulen siis siihen tulokseen että koulutettava ollessaan itse itsestään vastuussa tietää varmasti mitä on tekemässä joka ei suinkaan tarkoita sitä että tekee oikeen ja mitä tulee vanhempiin ketkä päättävät toisten puolesta kouluttajista ja koulutetunasemasta niin tekevät sen varmaankin usein ns "arvalla" mutta suosittelen olemaan läsnä ja varmasti hyvä kouluttaja sen niin jo omasta loitteestaan tekee että koulutettavasta vastaavat ovat läsnä - en tiedä asiast mitään mutta olettaisin ettei intohimo niin kouluttajalla kuin koulutettavalla itsestään synny. ajatellaan vaikka piiskattu poika vapaana viulu kädessä tai lahjottu opettaja lahjan perässä - minusta kaiken näköinen hyväntekeväisyys on teennäistä ka onnistuessaan kertaluonteista joko laajemmin tai vähemmin laajasti. kaikki pärjää varmasti mutta olen huomannut että koulutetut mielestäni kouluttautuessaan oppivat olemaan muka parempia kuin ilma kouluttautumista ja sellaisen asenne maailama omaaminen saattaa olla melko lahjatonta puhumattakaan luovatonta. mitä taas tulee kouluttamattomiin niin heidän asennemaailmansa saatta olla hyvinkin vapaata elleivät kohtaa vastustelua. kaikille kuitenkin kaikkea hyvää!