Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Matkakiktara on nyt soittokunnossa ja käytössä
 
Hieman taustaa
Päätimme perheen kanssa paeta taloyhtiön putkiremonttia kuukaudeksi Turkkiin.
Ajattelin, että sillä voisi aikansa kuluksi vaikka rämpytellä kitaraa.
Normaalikokoisen kitaran kuljetus muitten tavaroiden lisäksi lentokoneessa
tuntui hankalalta ajatukselta. Noin kuukautta ennen reissua päätin rakentaa
jokinlaisen matkakitaran jonka saisi pakattua muiden tavaroiden sekaan
lentokoneen ruumaan menevään kassiin. Rahaa yritin käyttää rakenteluun
mahdollisimman vähän. Siksi käytin materiaaleina aikaisemmista projekteista
jääneitä hukkapaloja.
 
Tässä soittimen speksit:
 
- Bodi neljästä yhteen liimatusta palasta afrikanmahonkia (kaya).
- Kaula kahdesta palasta puuta, jota sen myyjä aikanaan nimitti
loimuvaahteraksi.
- Virttimet sain tuttavaltani, joka oli joskus vaihtanut akustiseensa uudet kun
entiset olivat kuulemma niin huonot. Tuttavalleni voin nyt kertoa ettei hän
ollut tehnyt turhaa työtä. Virttimet ovat todella surkeat. Puolitoista
kierrosta klappia suuntaansa.
- Mikrofonin sain naapurilta ilmaiseksi. Oli vaihtanut omaansa paremman .
Humppari puolitetaan volumepotinassa olevalla kytkimellä
- Otelaudan tilasin Oulusta. Maksoi noin 8e nauhaurat valmiiksi sahatttuna ja
otelautamerkit paikallaan.
- Nauhat, satulan, potikan ja muut tilpehöörit tilasin myös Oulusta.
 
Linkin takana kuvia
http://picasaweb.google.fi/HanskiSai/Matkakitara#
 
Rakentelusta:
Puupula hankaloitti hommaa koko ajan. Pyörittelin kapuloita tuntikausia eri
järjestukseen, jotta saisin ne sellaiseen asentoon, että niistä soittopeli
syntyisi. Bodyn muotokin tuli miksi tuli, koska palikat olivat sen muotoisia
kun olivat. Alkuperäinen ajatus oli laittaa kaikki kuusi viritintä bodyn
peräpäähän, mutta kun ne eivät sinne kunnolla mahtuneet niin laitoin sitten
neljä perään ja kaksi kaulan päähän. No eipähän ole tällaisia markkinoilla
montaa mallia. On muuten aika metka viritettävä tällainen kun joutuu aina
tarkistamaan mikä virtin ja mihin suuntaan sitä pitää pyörittää. Kitara on
lakattu neljään kertaan Diccolakalla pensselillä ja boby petsattu ensin
puupinnalle vesipetsillä. Mitään välihiontoja tai kiillotuksia en kerennyt
tekemään. Pintakäsittelyä jatketaan sitten kun palataan Suomeen. Nauhat hion
tasaiseksi kotona mutta pyöristukset ja kiillotukset jäivät tehtäväksi
Turkissa. Luonnollisesti otelauta öljyttiin oliviöljyllä, sitä kun oli
parhaiten saatavilla. Nauhojen kanssa Kävi vähän huonosti. Nettitilauksissa on
se hankaluus kun ei pääse hypistelemään tavaroita käsissään niin tulee helposti
tilattua väärän kokoista ja näköistä tavaraa. Nauhat tuli liian paksut. Ei ihan
jumbot, mutta paksut kuitenkin. Olisihan ne voinut ja pitänyt vaihtaa mutta
reissuun lähtö alkoi olla jo lähellä.
 
Soittamisesta:
Kitarasta tuli yllättävän tasapainoinen vaikka puuta on bodyssä
vähän. Johtuu tietenkin siitä, että lapa on niin pieni. Kevyt pelikin tämä on.
Kaikkien pikkukitaroiden riesa on varnaankin se, että istualtaan soitettessa
kitara tahtoo kipata lappeelleen. Niin tämäkin mutta ei kovin pahasti.
Olkaremmiä kannataa käyttää soitettaessa istualtaankin. Jos pitää kitaraa
sylissä klassari tyyliin, vasemalla polvella, niin viritimet osuvat oikeaan
jalkaan ja varsinkin ylä e kielen viritys on vaarassa muuttua. Viritittimet
olisivat saaneet mennä syvemälle suojaan bodyn sisään mutta kun puuta ei ollut
enempää. Plekukäsi asettuu bodyn tukemana paikalleen mielestäni hyvin. Sitten
huonoja puolia: Soittaminen tuntuu jostain syystä raskaalta. Ranne joutuu
koville soitettaessa sointuja pitempään. Kielisatsi on 0.10 ostin sen
Turkista. Mietiskelin johtuisiko kielien painamisen raskaus siitä että nauhat
ovat paksummat kuin mihin olen tottunut. Kielillä on pitempi matka nauhojen
korkeudelta otelautaan ? Vai siitä, että kun kielet menevat lavan päässä
melkein suoraan tallan jälkeen kaulan läpi ja siellä on vähemmän kieltä
venytettävänä ? Täytyy testailla mistä apu. Ensiavuksi käyn osatamassa 0.09
kielet.
Saundeista en osaa oikein sanoa mitään. Perheen nuorison mielestä tässä on
vähintään yhtä hyvä ääni kun aikaisemmin rakennetamissani kitaroissa. Pitäisikö
tästä arvostelusta ilahtua vai masentua? Lespan tekoon kun meni yli vuosi ja
rahaa huh huh. Mikrofonin puolituksen vaikutus ääneen on pieni pettymys. Se
toimii lähinnä volymen säätöna.
 
Kaikenkaikkiaan tämä on ollut mukava projekti. Tätä kun ei oikeastaan voinut
tehdä "väärin" suoraa mallia kun ei ollut ja rakentelu sujui hieman
huumorimielellä.