Klassinen ›

Sharkman: Rhapsody - The Wizard's Last Rhymes http://www.youtube.com/watch?v=NO7LbnnxvEc
 
Tälle biisille olen joskus hihitellyt. Siinä on otettu joku levytys Dvorakin sinfoniasta ja pändi on soittanut päälle vielä kitaravalleja.
 
Yleensähän nuo orkesterijutut tehään kai niin, että palkataan joku sen alan ammattilainen tekemään ne sovitukset. Aika harvalta pändiltä löytyy tarvittavia taitoja sinfikselle säveltämiseen.
 
Olen myös hihitellyt tälle suuruudenhullulle projektillesi. Jos meinaat sitä tyrkyttää johonkin soitettavaksi niin sit täytyy osata nuotintaa ammattimaisen näköisiä orkesteripartituureja ja tietysti kitarastemmat pitää olla myös nuotteina, ei tabeina. Ei anna kapellimestarille hyvää vaikutelmaa, jos isket amatöörimäisen partsikan tiskiin ja sanot vielä perään että mulla ei muuten oo mitään koulutusta tähän hommaan.
 
Toi oli ihan hitti joskus useampi vuosi sitten Oriveden leirillä, kun mentiin dokailemaan pariksi päiväksi frendien kanssa. Tai se oli hitti klo 3 asti yöllä, sitten sen huudattaminen ei ollutkaan enää kauheen hauskaa kaikkien mielestä.
 
Mutta Rhapsody kyllä duunaa kaiken ite, ton Dvorak-raiskauksenkin orkat on kyllä ihan herrojen itsensä toteuttamia. Bändillä on orkkaa ja kuoroa messissä debyyttiä lukuunottamatta kaikilla levyillä. Tai siis sämplejä tuplattuna oikeilla soittajilla, niin kuin usein tapana on.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Z93S … &p=659CC14D76F8ADEB&index=1
 
Siltä pohjalta! :D Draculakin vielä messissä ja kaikkee.
 
P.S. Turisas käyttää Viennan sämplejä.

John Titor: http://www.youtube.com/watch?v=Z93S … &p=659CC14D76F8ADEB&index=1
 
Siltä pohjalta! :D Draculakin vielä messissä ja kaikkee.
 
Nykynörttinuoriso tunnistaa varmaan Sarumanina paremmin :D Hyvä biisi. Tostahan löytyy versiot myös italiaksi, saksaksi ja ranskaksi ton normaalin lisäksi. Aikamoista monilahjakkuutta myös verbaalisella alueella...

Jos ei ole kauheasti orkesterisoitto-, orkesterisävellys- tai -sovituskokemusta, kannattaa kirjoittaa ideat omilla sävellyssoittimillaan ja pyytää jotakuta kokeneempaa avuksi sovittamiseen (mitä stemmoja/melodioita millekin soittimille, mitkä äänet tuplataan ja mille soittimille, miten jousille/puhaltimille kuuluu kirjoittaa...). Sovitusoppaita löytyy hyvistä musiikkikirjastoista.
 
Johtoaiheita kannattaa tosiaan kehitellä, eli mikä teema/melodia/soinnutus kuvaa mitäkin tärkeää hahmoa/motiivia/tapahtumaa ja käyttää sitä aina varioiden sopivassa kohdassa.

fidZi: Jos ei ole kauheasti orkesterisoitto-, orkesterisävellys- tai -sovituskokemusta, ei kannata säveltää orkesterille.

Gallante: Jos ei ole kauheasti orkesterisoitto-, orkesterisävellys- tai -sovituskokemusta, ei kannata säveltää orkesterille.
 
Siinäpä varsin oiva neuvo aloitteleville muusikoille :)
 
Tässä olisi yksi kappale minkä sävelsin hiljattain yhteen näytelmään. Varmaan se "oopperakin" tulisi olemaan jotain tämän tapaista. Koska tuota kappaletta ei ole tarkoitettu soitettavaksi oikealla orkesterilla, siellä on kirjoitettu sellaisia juttuja mitä ei välttämättä oikeilla soittimilla pystyisi soittamaan.
 
http://www.mikseri.net/playsong.php?id=425825

Tässä olisi yksi kappale minkä sävelsin hiljattain yhteen näytelmään...
http://www.mikseri.net/playsong.php?id=425825
 
Ei hassumpi. Pari ihan maukasta kohtaa :)

northern: Siinäpä varsin oiva neuvo aloitteleville muusikoille :)
 
Kyllä. Sinfoniaorkesteri ei oo erityisen helppo kokoonpano säveltäjälle ja länsimaisen taidemusiikin historiassa on liikaa esimerkkejä tunnustettujenkin säveltäjien epäonnistumisista sille kirjotettaessa. Jos ei oo erityisen paljon orkesterisoitto-, orkesterisävellys tai -sovituskokemusta, saattais olla helpompaa alottaa pienemmistä ja helpommin hallittavista kokoonpanoista (esimerkiks jousikvintetosta ja erilaisista puhallinkokoonpanoista) eikä suoraan siitä kaikkein vaikeimmasta. Kokonaisuus voi olla enemmän ku osiensa summa vasta sitten, kun hallitsee ne osat suvereenisti.
 
Ihailen kuitenkin kunnianhimoas ja toivotan vilpittömästi onnea riippumatta siitä, noudatatko edellistä vai et.

Gallante: Jos ei oo erityisen paljon orkesterisoitto-, orkesterisävellys tai -sovituskokemusta, saattais olla helpompaa alottaa pienemmistä ja helpommin hallittavista kokoonpanoista (esimerkiks jousikvintetosta ja erilaisista puhallinkokoonpanoista) eikä suoraan siitä kaikkein vaikeimmasta. Kokonaisuus voi olla enemmän ku osiensa summa vasta sitten, kun hallitsee ne osat suvereenisti.
 
Hyvin todennäköistä on etten mistään ihan yhtäkkiä löydä vapaata sinfoniaorkesteria joka ilmaiseksi suostuisi tällaiseen produktioon, joten pakko on karsia aika paljon soittimia ja varmaan tyytyä siihen että saa esim. yhden viulistin joka mikitetään sen sijaan että olisi 30 viulistia.
 
Luultavasti orkesteri olisi sähkökitara, rummut, pari jousisoitinta, muutama vaski ja ehkä huilu tai mitä nyt siihen saisin kerättyä. Jo rummut yksinään soi yleensä niin kovaa että laulajat pitäisi mikittää, joten sitten onnistuisis hiljaisempienkin kohtien laulaminen vaikka orkesteri pauhaisi taustalla. Tässä joku aika sitten esitettiin Nosturissa heviooppera Faust jossa kokoonpano oli muistaakseni rummut, kaksi kitaraa ja basso. Siinä oli pitkin lavaa pari shuren 58 mikkiä standissa joihin laulettiin ja hyvin näytti toimivan homma niinkin.

northern: Hyvin todennäköistä on etten mistään ihan yhtäkkiä löydä vapaata sinfoniaorkesteria joka ilmaiseksi suostuisi tällaiseen produktioon, joten pakko on karsia aika paljon soittimia ja varmaan tyytyä siihen että saa esim. yhden viulistin joka mikitetään sen sijaan että olisi 30 viulistia.
 
Luultavasti orkesteri olisi sähkökitara, rummut, pari jousisoitinta, muutama vaski ja ehkä huilu tai mitä nyt siihen saisin kerättyä. Jo rummut yksinään soi yleensä niin kovaa että laulajat pitäisi mikittää, joten sitten onnistuisis hiljaisempienkin kohtien laulaminen vaikka orkesteri pauhaisi taustalla. Tässä joku aika sitten esitettiin Nosturissa heviooppera Faust jossa kokoonpano oli muistaakseni rummut, kaksi kitaraa ja basso. Siinä oli pitkin lavaa pari shuren 58 mikkiä standissa joihin laulettiin ja hyvin näytti toimivan homma niinkin.
 
Tosin kun mukaan aletaan heittää mikkejä niin siinä nyt ei enää oikeen voida puhua oopperasta.

wewwie: Tosin kun mukaan aletaan heittää mikkejä niin siinä nyt ei enää oikeen voida puhua oopperasta.
 
Niistä mikeistähän se just onkin eniten kiinni...

John Titor: Niistä mikeistähän se just onkin eniten kiinni...
 
Pöh, eikös Saariahon uusimmassa käytetä jo autotuneakin

Pari vuotta sitten olin Nilsiässä äänimiehen assistenttina ja kyllä siellä käytettiin mikkejä oopperassa. lavan etureunassa oli parit mikit lattiatasossa ja muistaakseni orkesterin päällä vielä ovarit.

northern: Pari vuotta sitten olin Nilsiässä äänimiehen assistenttina ja kyllä siellä käytettiin mikkejä oopperassa. lavan etureunassa oli parit mikit lattiatasossa ja muistaakseni orkesterin päällä vielä ovarit.
 
Pakkohan sitä tietynlaisilla areenoilla on jonkunlaista äänenvahvistusta käyttää jotta viimeseen riviinkin kuuluisi edes jotain. Ovathan sinfoniaorkesteritkin ulkoilmakonserteissaan usein "mikitettyjä" jotta jotain kuuluisi johonkin, kun ei sisätilan akustiikkaa ole ja tuulikin sotkee ääntä. Voisin kuvitella että Nilsiän louhosoopperassa jonkunlainen yleismikitys on hyvinkin tarpeen, mutta edellä tarkoitettiin varmaan sitä, että oopperan - tai minkään klassisen musiikin ylipäätään - luonteeseen ei kuulu että laulajat laulaisivat omiin laulumikkeihin kuin poptähdet konsanaan.

Näyttämövaisto, psykologinen silmä ja taitava luonnehtimiskyky ovat avaimia menestysoopperan säveltämiseen. onko teillä näitä avuja? Niistä riippuu pitkältä onko oopperalla repertoaariainesta vai jääkö se unohduksiin vaikka säveltäjä omaisi vertaansa vailla olevan melodisen keksintäkyvyn kuten kaikkien aikojen melodiikaltaan kauneinta oopperamusiikkia säveltänyt schubert on todistanut jäädessään ilman musiikillin heikouteen perustuvia syitä melodiikaltaan pinnallisempaa lajia edustavan italialaisen verismon jalkoihin. Myöhäisromanttinen kromaatinen melodinen ja harmoninen tyyli eivät ole suoraan verrannollisia schubertin melodiseen mestaruuteen vaikka esim. armas launiksen wagneriaaninen oopperatyyli on omassa lajissaan verrattoman vaikuttavaa ja henkeäsalpaavan dramaattista kliimakseissaan kiistämättä myöskään hänen pitkälimjaisen melodisen tyylinsä ekspressiivistä kauneutta johon moni ikonimme ei koskaan yltänyt.

Monesta asiantuntevasta lähteestä on tosiaan tullut tuo, että Schubertin oopperat ovat musiikillisesti huippuja, mutta ikävä kyllä ammattilaisten mielipiteet eivät nosta esim. youtube-videoiden lukuja tai Spotify-materiaalin määrää. Pitää olla ne tahot, jotka liikkuu netissä ja laittaisi sinne materiaalia. Ja epäilyksettä sellaisia löytyy Schubert-oopperoita tuntevienkin joukosta, mutta kun ei edes levytyksiä ole paljon mitään tehty, niin nettiin siirtämisen mahdollisuuskin suppenee.
 
Schubertin muu oleellinen tuotanto mestarikamariteoksineen ja sinfonoineen lienee levytetty ja hyvin saatavilla, mutta oopperat ovat TODELLISIA HARVINAISIA AARTEITA. Miten te kokeneemmat olette metsästäneet Schubert-oopperoita?

JET: Schubertin muu oleellinen tuotanto mestarikamariteoksineen ja sinfonoineen lienee levytetty ja hyvin saatavilla, mutta oopperat ovat TODELLISIA HARVINAISIA AARTEITA. Miten te kokeneemmat olette metsästäneet Schubert-oopperoita?
 
Kirjastosta löytyi Alfonso ja Estrella (Berlin Classics 1994, Suitner, Prey, Fischer-Dieskau, Mathis...). Kerrassaan loistava levytys. Fierrabrasin lainasin myös kirjastosta. Deutsche Grammophonin äänitteellä laulaa mm. Karita Mattila. Helmet.fi:n Naxosmusiclibrary-palvelusta löytyi vielä pari muuta oopperaa.

Nostetaas tämäkin taas ylös, sillä nyt on jo jonkinasteista pientä edistystä tapahtunut asian suhteen. Oon vähän parille ihmiselle tätä projektia hieman mainostanut ja kaikki ovat olleet innoissaan. Halukkaita käsikirjoittajia on jo ilmottautunut enemmän kuin on järkevää ottaa.
 
megatherium: Näyttämövaisto, psykologinen silmä ja taitava luonnehtimiskyky ovat avaimia menestysoopperan säveltämiseen. onko teillä näitä avuja?
 
Tunnen teatterin kautta paljon taitavia ihmisiä, joten uskon että näihin löytyy kyllä avuja.

northern: Nostetaas tämäkin taas ylös, sillä nyt on jo jonkinasteista pientä edistystä tapahtunut asian suhteen. Oon vähän parille ihmiselle tätä projektia hieman mainostanut ja kaikki ovat olleet innoissaan. Halukkaita käsikirjoittajia on jo ilmottautunut enemmän kuin on järkevää ottaa.
 
Ensimmäiseks sun pitää kysyä iteltäs "miks ne laulaa?" sun hahmot siis, koska jos sä et pysty vastaamaan tuohon kysymykseen niin niiden ei pitäis olla laulamassa lavalla! Ei kukaan laula normaalissa elämässä, mitä ne ihmiset tekee siellä lavalla mikä tekee siitä niin erikoista, niin jotain muuta, että niiden on pakko ilmaista se laulamalla? pelkästään koska se on siistiä? ei sillain mitään hyvää taidetta tehdä.
 
Tunnen teatterin kautta paljon taitavia ihmisiä, joten uskon että näihin löytyy kyllä avuja.
 
Hyvä, hanki itselles hyvä libretisti, se on ensimmäinen ja tärkein asia, sen jälkeen scenografi, ellet jo näe lavastusta ja valaistusta, ja hanki silti koska jonkun pitää ne toteuttaa, sit hankit ohjaajan. Sen jälkeen eti mene puhumaan laulajille, ja rupea kirjoittamaan lauluja ihmisille, ei vaan ihmisäänille, vaan oikeille ihmisille, tai kokeile laulaa niitä itse.
 
Mä en lukenu kaikkee, mut oletan et haluut kirjottaa perinteisen oopperan, pitää muistaa että ooppereoita on monenlaisia, todella monenlaisia, silloinkin kun erottelee ne oratorioista yms. esim Robert Ashley, Harry Partch, Claude Vivier on esimerkki.
 
Seuraava on että paremman puutteessa lue kaikki kirjat mitä saat käsiis soittimista, Rimsky-Korsakovin kirja "principles of orchestration" on hyvä, vaikkakin vanha, se pitää paljon perusasioita sisällään, Hectro Berliozin, http://www.hberlioz.com/Scores/BerliozTreatise.html yms, löytyy varmaan muutakin netistä, yritä kuitenkin löytää ne kirjoina. näiden lisäs löytyy monta uutta teosta orkesterointiin, ja sen lisäks löytyy kirjoja kuten Phillip Rehfelt'n "new directions for clarinet" oikeestaan kaikille soittimille minkä avulla voi käydä (periaatteessa) kaikki soittimet läpi kaikista sävellyksistään jotta saa selville onko ne mahdollisia 1. teoriassa 2. normaaleille soittajille 3. ei normaaleille soittajille ja 4. täysin sekopäisille
 
Sitten mene katsomaan jokainen ooppera mitä mahdollista livenä, unohda äänitykset ja videoinnit, kysy vaikka jos pääsisit ilmeiseksi kenraali harjotuksia kattomaan tai jotain vastaavaa, ehkä jonkun organisaation kautta, esim korvat auki ry saa välillä ilmaisia lippuja oopperaan (siihen tietenkin pitää liittyä), mene katsomaan jokainen klassinen konsertti, me katsomaan jokainen konsertti mikä on vähäänkään kiinnostava, mutta lavalla, oopperassa ollaa kuitenkin lavalla.
 
Hanki jostain Walter Felsesteinin kirjotuksia, Peter Paul Fuchs on editoinut yhden missä on haastatteluja (mies johti itä-berliinin oopperaa 40 vuotta ilman että kukaan sano mistään mitään, sai tehdä mitä huvitti, ja teki, ei hirveen moni oopperatalo voi sanoa treenanneensa kuukausia samaa biisiä.
 
Ja viimenen ja oikeestaan tärkein koska se yhdistää noi kaikki on, lue partsaa niin maan saatanasti että kun meet nukkumaan niin et nää muutakuin nuotteja naamas edessä, mitä enemmän sä luet niitä sitä enemmän näet mitä mestarit on tehny, miten ne on sen saanu aikaan ja miks ne on tehny just niinkuin ovat tehneet, siitä sitten päättelet miten sitä tietoa haluat käyttää hyväkses, mitä enemmän sä luet sitä paremmin sä tunnet soittimet ilman että sä tarvitset soittajan kokajan vieressä, ja mitä enemmän sä luet sitä paremmin sä tajuat miten paljon miettimistä se vaatii tehdä ooppera, koska kyse ei ole vain musiikista, eikä vain näyttelystä, vaan jostain aivan muusta, eikä vaan säveltämistä vaan kokonaisen produktion suunnittel, vaatetuksesta lavastukseen ja sanoihin ja ihmisiin, kasvoihin käsiin, liikkeisiin missä ollaan missäkin kohdassa laulua, mitä ne extrat tekee siellä laulajien takana, pitää käsia taskussa ja viheltelee kun ei ole mitään tekemistä, kaikki pitää ottaa huomioon, ja kaikki pitää päättää.
 
esim

Löytyykö täältä mozart-asiantuntijoita jotka pystyisivät vastaamaan kysymykseen, miksi mozart ei säveltänyt omaa musiikkiaan don juanin illalliskohtaukseen jossa pieni puhallinorkesteri esittää ajan muodikkaita oopperasävelmiä, vaan tyytyi vain sovittamaan martin y solerin sievän mutta mozartista riippuvaisen ja mitättömän una cosa raran ja lichigantin numeroita lorenzo da ponten tekstiin?

tyhmempi ajattelisi että siksi kun libretiossa niin lukee ja se muodostaa viime kädessä teoksen rungon. mutta tekiohän mozart monesti ennenkin muutoksia librettoon ja taiteiljat tomivat usein yhteistyössä keskenään sopien yhdessä tällaisista kysymyksistä sulassa sovussa vaikkakaan ei aina, varescon kanssa mozartilla oli vaikeuksia saada miehestä irti enempää kuin hänestä lähti,
 
itse ajattelin että mozart hakusi alitajuisesti huvitella don juaniksi samastuneena vähäpätöisemmän yleisön suosikin kustannuksella, osoittaakseen oman ylivertaisuutensa häneen nähden ja peilaamalla ironiseen sävyyn wieniläisten turmeltunutta ja kevytmielistä musiikki ja oopperamakua pöytäköhtauksessa jossa muuten sankari ja palvelija esittävät duettona figaron lohdutusaariaa cherubinolle häistä vaatien tätä puhumaan selvästi kun leporellolla on suu tä'ynnä pöydästä pihistämäänsä ruokaa. aristokraattinen ja palveluskunnan musiikillisilla makutottumuksilla siis mässäillään ja niissä lienee selvä ero palvelijan eduksi mistä wienin aateliset eivät tietysti pitäneet ja kävi jatkuvasti heidän hermoilleen joka osittain koitui mozartin kohtaloksi. bravi cosa rara.

rikkoohan se kohtauksen magian, ja illuusion jonka vain mozart kykeni luomaan semminkään kun tuskin mikään aiheiden välinen sisäinen yhteys on voinut logiikkaa musiikkiin tuoda mutta sellainen oli ajan käytäntö lainailla muiden materiaaliaomiin teoksiin vapaasti kun tekijänoikeutta ei nykymuodossa vielä tunnettu ja kirjoittaa instrumentaaliselle äänelle fanfaarimaisen koomisisesti töräytteleviä koloratuureja ehyihinja tasapainoisiin aarioihin jotta laulajien taidot pääsisiovät esille parhaassa valossa kuten lucio sillassa ja donna annan 2. aariassa jota berlioz paheksui tämän surressa isän kohtaloa antautuen aistillisille