Koskettimet ›

Heippa!
 
Itselläni on ollut Fantom-X, mutta jouduin monen mutkan kautta ja kiireessä vaihtamaan sen ja tällä hetkellä erilaisten koneiden vekslaamisen jälkeen työpöydälle on päätynyt M-50:n tynkäisin malli, kun rahapula ei antanut lupaa M3:een, ja yllättävän vähän kadun: pienen sisäänajon jälkeen en kadu ollenkaan. RS50:lläkin pärjää kyllä vielä, eikös se ollut tämän vuosituhannen kone ja pohjaudu XV-5080:n soundeihin? Ei nämä samplet niin järkyttäviä ole käytännössä kehittyneet, itse olisin kiinnostuneempi käyttöliittymästä, kun päivitystarpeet alkavat taas polttamaan kupeissa. PCM-muistit ovat syntikoiden "megapikseleitä", jotka eivät näy missään ja synakoneistot ovat olleet lähes muuttumattomia jo toistakymmentä vuotta. Silti on aina välillä mukavaa ostaa uusi soitin inspiraatiota tuomaan! Ja tämä on M-50:n parhaita puolia. Tämän ostamalla saa järkyttävän satsin valmista einestä viikkojen tarpeiksi kunnes omat säädöt löytyvät. Kaksi viikkoa olen tällä ihan vain leikkinyt ja käynyt läpi presettejä, jotka ovat yleensä minulle vastenmielisiä ja olen päätynyt paikkoihin, joihin en muuten olisi päässyt. M3 on Karman mitalla vielä etevämpi tässä asiassa, mutta M-50:n arpeggiaattorit käyvät ylikierroksilla ja ovat nastoja kelattavia!
 
Miksi vaihtaisit M-50:een?
Se on kevyt konsti kukkarolle hoitaa synan päivitys uusimpaan sukupolveen! Ja lite-tuotteeksi kevennettynä se on kivana sivutuotteena kevyt myös roudaajalle! Ja oikeastaan tämä ei edes ole lite-kone, vaan kerrankin edullisemmassa hintaluokassa on ihan kunnon työasema ilman kummempia kompromisseja; sampleria ei tietty ole ja äänisynteesistä on karsiutunut polyfonia edelleen riittävään 80:een, mutta efekteihin ei ole puututtu leikkauspöydällä, vaan säästötoimenpiteet on keskittyneet ehkä vähän köyhään koskettimistoon, joka esti kauppojen tekemisen minun kohdallani sen julkaisusta tähän päivään asti. Pidin sitä ensinäkemältä...taikka koskemalta umpisurkeana, mutta ihmeekseni minä mukavoiduin siihenkin! Varoitan kuitenkin: Testatessasi keskity soittamaan mustia koskettimia niiden yläpäästä, se vaatii eniten totuttelua. Niiden kiinnityskohta on sen verran alhaalla, että minä en välillä meinaa saada ääniä soimaan. Hyvän tatsin silti näistäkin löysin ja soundin, sekä tuntuman suhde ei ole minun vehkeideni kehnommalta puolelta. Pianon soittaminenkin sujuu, vaikka Fantom-X minut hemmottelikin melkein piloille hyvällä kiipparilla ja osapuilleen parhailla pianosoundeillaan. M-50:ssä on huonomaineiset pianosamplet, mutta minä en suoraan sanoen ymmärrä miksi, enkä niitä osaa moittia mistään. Hyvältä ne kuulostavat ja kaikki selvästi paremmat pianot ovat akustisia. Mutta huono maine niillä kuitenkin on, joten niihinkin kannattaa testatessa korvansa lotkauttaa, jos vaikka kuuluisi siihen pieneen ryhmään, jotka kuulevat syntetisaattoreista ääniä joita muut eivät kuule.
 
Selvä etu on itsestäänselvä kosketusnäyttö, joka sujuvoittaa kaikkea tekemistä ja jos tarvitset synaasi sujuvaa sekvensseriä, tässä se on. Fantomissa oli raitanäkymänsä ansiosta minulle mieluisin käyttämäni sekkari, mutta tämä on samassa liigassa ja tässä saa luupattua jokaisen raidan erikseen, mikä on kliffaa ja iisiä. Valmista biisiä tuntuu syntyvän ennen, kuin edes huomaa tekevänsä biisiä.
 
Jahas, perikunta jo hätyyttää hietalaatikolle ja kiikkumaan, joten myöhemmin lissää, jos juolahtaa mieleen jotakin sanottavaa!
 
Ai niin! En liikaa pitänyt 88:n pidetyistä koskettimista; vaikka selvästi laadukkaammat ovatkin, en käyttäisi niihin montaa sataa enempää ja ne rajoittavat kuitenkin muiden kuin pianosoundien soittamista. Jos satsataan tuon verran lisää, aletaan jo lähestymään M3:en hintaa, jonka puolipainotetut liplattimet ovat minun suosikkini kaikista ja mukana tulee karmaa, sampleria, nappeja ja vipstaakeja, uusia soundeja, päivitettyä käyttistä ja sekvensseriä ja vaikka ja mitä. Harkitse silloin sitä, tai jotain muuta suosimaasi työasemaa!