Yleistä keskustelua musiikista ›

Käykö usein niin, että jokin musiikki koskettaa syvästi?
 
Ihmeelliseltä tuntuu, kun vuosikymmeniä kuunneltu musiikki aika ajoin saa lähes tipan linssiin tai muuten erittäin vahvat fiilikset.
 
Toisinaan taas tuntuu, että kaikki on jo nähty ja koettu..
 
Eilen taas oiva osoitus musiikin tehosta; Kingston Wall tribuutti osoitti miten hyvin vedetty setti voi nostattaa hyvät fiilikset.
 
Mitenkä muilla, onko musiikki lähinnä taustaa, ajanvietettä vai todellista tunteidennostattajaa?

Kyllä se vain niin on, että musiikki tekee mulle sen fiiliksen. Ja parhaimmillaanhan tilanne on, kun fiilis tekee musiikkia(soittaessa) ja musiikki tekee fiilistä samaan aikaan.

Musiikki voi olla mitä vain noista, mutta parhaimmillaan kun se on todella kovana ja koskettavana fiiliksenä. Sitä ollaan joskus tuopin ääressä pohdittu, että olisi hienoa pystyä siirtämään se tunnetila jotenkin toisen ymmärrettäväksi. Monen mielestä on vaikea käsittää miksi vaikkapa Offspring on mulle sangen koskettavaa musaa.

Sama juttu kun joku saa jostain paikasta viboja. Tai vaikka jostain ruuasta.
 
Jos se tuntuu kivalle niin miksei?

Kyllä ne parhaat fiilikset irtoaa musiikista melkein järjestään. Joskus kun oikein keskittyy soittaessa tai kuunnellessa, niin se biisi menee jonnekin ihmeellisen syvälle ja osuu siellä johonkin sellaiseen, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan. Yksikin sellainen hetki korvaa monin verroin kaiken musiikin eteen nähdyn vaivan.

Joskus tulee sellainen olo, että pakko tipauttaa muutama kyynel, kun on niin hienoa. Jotain erittäin tunteisiin vetoavaa jossain musiikissa vain on.

Mitenkä muilla, onko musiikki lähinnä taustaa, ajanvietettä vai todellista tunteidennostattajaa?
 
Tuo riippuu paljon varmasti tilanteesta. Joskus se on vain taustamusiikkia josta ei sen kummempia viboja irtoa, mutta toisaalta se voi olla hyvinkin vahva tunne-elämys.
 
Ja musiikkiahan pystyy käyttämään jopa selvitymiskeinona hankalista elämäntilanteista.
 
Ja onhan sitten kaikkia näitä musikkiterapioitakin... Kyllä musiikki pitää sisällään aika moisiakin voimia. Kaikkiin ne eivät välttämättä tehoa, mutta joihinkin kyllä...

Ikävä puhua aina rahasta, mutta kun miettii sitä kun on menossa kuuntelemaan jotain bändiä ja sen lipun hinta on sitten aika suolainen. Ensin melkein harmittaa, kun tulee tärvättyä rahaa yhteen lippuun, mutta jälkeenpäin sitä ei edes tule ajateltua. Ne fiilikset, jotka saa yhdestä keikasta on käsittämättömät. Mitä enemmän porukkaa, sitä hienompaa se on, kuunnella bändiä - yhdessä.

Jännä on tunne, kun musiikki saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Outoa siinä on se, että se tapahtuu joko suunnattoman hyvän tai suunnattoman huonon musiikin tai sen esityksen ansiosta.

yhdessä.
 
Tuossa on muuten yks tärkee sana tässäkin hommassa. Meinaan, että musiikki voi olla ja usein onkin sosiaalinen kokemus, etenkin keikalla, niin soittaessa kuin kuunnellessakin. Soittajille se biisin soittaminen on eräänlaista kommunikointia, yhdessäoloa, tekemistä. Yleisö taas tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun monella on samassa paikassa yhtä aikaa hyvä fiilis samasta asiasta. Sellaisessa porukassa on aina mukava olla.
 
En toki väitä, etteikö musiikista voisi nauttia yksinkin, toin vaan tätä puolta esille...

Mitenkä muilla, onko musiikki lähinnä taustaa, ajanvietettä vai todellista tunteidennostattajaa?
 
Oikeastaan noita kaikkia tilanteen mukaan. Monesti tehdessä jotain hommia tulee pistettyä jotain kepeää taustalle. Musiikki toimii myös ajanvietteenä. Soittimien ääressä saa kulumaan todella paljon aikaa, ja usein levyjäkin tulee kuunneltua ajan kanssa keskittyneesti. Tästä päästäänkin helposti tuohon tunteidennostatukseen.
 
Parhaimmillaan musiikin kuunteleminen on, kun saa keskittyä siihen täysipainoisesti. Tila, jossa voi tarkkailla kuunneltavaa musiikkia lyriikoita ja yksittäisiä soittimia myöten, on hienoimpia asioita maailmassa.
 
Musiikin soittaminen voi olla joko yhteishengellinen elämys tai tuottaa yksilöllistä mielihyvää. Lähiaikoina olen paneutunut paljon folk-musiikkiin ja tajunnut, kuinka paljon tunnelatausta saadaan mahdutettua akustisiin parin minuutin biiseihin, joissa ainoina instrumentteina on huuliharppu, kitara ja laulu.

Jännä on tunne, kun musiikki saa ihokarvat nousemaan pystyyn. Outoa siinä on se, että se tapahtuu joko suunnattoman hyvän tai suunnattoman huonon musiikin tai sen esityksen ansiosta.
 
Haha, olen muuten huomannut saman.

Musiikissa on voimaa, niin monella tavalla. Keikalla se voi esim. toimia ilon ja riehumisen välittäjänä, kotona hyvänä taustamusana ja tätä listaa vois jatkaa loputtomiin. Mutta meikäläisen kohdalla on kyllä se että hienoimman fiiliksen mulla saa aikaan KOSKETTAVA kappale, ja tästä parhaana esimerkkinä omalla kohdalla Don Huonojen kappale "Sininen Yö". Siinä on kappale mikä kokonaisvaltaisena sanoituksena ja sävellyksenä koskettaa ja herkistää tämän pojan mielen kerta toisensa jälkeen. Ja jos ikinä saan omalla musiikilla saman vaikutuksen jossain toisessa henkilössä aikaan niin olen kyllä saavuttanut yhden isoimmista asioista minkä takia musiikkia lähdin tekemään.

Musa on aina koskettanut mua syvästi. En tiedä miksi. Kai se on meille monille musaihmisille jonkinlainen sisäinen pakko kokea musaa ja elää elämäänsä sen kautta. Olisi aika vaiekaa kuvitella maailmaa ilman sitä.

Kiinnostava pointti olisi se, mikä on musan evolutiiviinen merkitys. Miksi se on monille niin tärkeä juttu. Jotain hyötyähän siitä on täytynyt joskus olla, koska musa on niin laajalle levinnyt, kulttuurista riippumatta.

Kiinnostava pointti olisi se, mikä on musan evolutiiviinen merkitys. Miksi se on monille niin tärkeä juttu. Jotain hyötyähän siitä on täytynyt joskus olla, koska musa on niin laajalle levinnyt, kulttuurista riippumatta.
 
Musiikki on yhteisöä lujittava tekijä. Ihminen lajina on selvinnyt hengissä yhteistyön ja yhteisöllisyyden avulla.
 
Banaali yksinkertaistus, tiedän, mutta veikkaisin että jossakin tuolta se löytyy.

Joskus ihmettelen, miten pystyn enää kuuntelemaan Nirvanan Come as you area kyllästymättä. Joskus se on soinut tuntikausia repeatilla. Ainakin minulle se on hyvä esimerkki tuosta mainitsemastanne tunteiden nostattamisesta. Ei musiikin edes tarvitse olla monimutkaista, siinä voi silti olla jotain outoa taikaa, joka hypnotisoi kuulo- ja tunnealueet aivoista. Minun on jopa vaikea eritellä, mikä tekee biisistä hyvä ja mikä huonon. Joskus vain muusikoilla kaikki tuntuu oudolla tavalla menevän täysin nappiin.

Ei sitä voi selittää... musiikki on vaan jotain ihmeellistä.
 
Kun ottaa soittimen käteensä ja saa siitä värähteleviä taajuuksia ulos, niin kaikki tuntuu paremmalta...

Joskus tulee sellainen olo, että pakko tipauttaa muutama kyynel, kun on niin hienoa. Jotain erittäin tunteisiin vetoavaa jossain musiikissa vain on.
 
Samoilla linjoilla olen.Musiikista voi saada aivan uskomattomia fiiliksiä ja silloin lukemattomien soittamiseen panostettujen tuntien määrä korvautuu hetkessä.Nyt olen huomannut kuinka hienoa on kun pystyy nauttimaan mitä erilaisimmista musiikkityyleistä.

Toisinaan taas tuntuu, että kaikki on jo nähty ja koettu..
 
Tämä on kyllä liian usein ongelma. Usein haen helpotusta demostudion kätköistä, bändi kilpailuista ja mikseri.netistä. Sieltä aika ajoin pomppaa esille sellaisia mielenkiintoisia ja kehityskelpoisia ryhmittymiä.