| Aihe: Tulkinnan vapaus barokkipianomusiikissa (tai jotain..) | 1 |
|---|
|
Soittelin Bachin Das wohltempeierte Klavierin ykköspreludia ja aattelin vilkaista juutuupista minkälaista tulkintaa löytyy ja hämmästyin.
http://www.youtube.com/watch?v=D_ckEtZvKmw
http://www.youtube.com/watch?v=BDu3RfWzS_U
Gould siis vetää ton käsittääkseni ilman pedaalia ja suht vakiovoimakkuudella, kun taas toi venäläinen vetää suht pienellä volalla ja melkeinpä rubatona(!).
Mulla on ollu sellanen (vääräkö?) käsitys, että barokkimusassa yleisesti yritetään pitää tempo suhteellisen tasaisena ja dynamiikan vaihtelua tapahtuu lähinnä eri osien tai fraasien välillä, eikä niinkään kesken osion vapaasti tulkittuna ja muutenkin romanttista ylitulkintaa yritetään välttää. Toisaalta mun nuoteissa tähän biisiin on pistetty paljon diminuendoa ja crescendoa ja vaihtelua ff - pp.
Onko barokkimusaan oikeasti jotain tollasia yleispäteviä sääntöjä, olenko ihan kujalla ja mitä mieltä ihmiset on noista tulkinnoista? |  sub zero
18.05.2010 18:43:32 (muokattu 18.05.2010 18:43:51) | |
|
BobHope: Onko barokkimusaan oikeasti jotain tollasia yleispäteviä sääntöjä, olenko ihan kujalla ja mitä mieltä ihmiset on noista tulkinnoista?
no kun siinä on kato ensin kysymys, että haluatko yleensäkään tehdä mitään autenttista esitystä vai haluatko vetää omin päin välittämättä siitä, miten barokkiajalla soitettiin
jos valitset jälkimmäisen vaihtoehdon, niin pelivaraa on aika paljon
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |  baron
18.05.2010 21:45:17 (muokattu 18.05.2010 22:34:10) | |
|
Mulla on sama piisi työn alla ja myöskin kuunnellut erilaisia versioita ja eniten mun huomiota kiinnitti Gouldin staccatot ja mietin otanko niitä omaan versiooni, ainakin olisi helppo tunnistaa ketä yritän jäljitellä.
PS Ootteko huomanneet että joissain nuottiversioissa on se Czernyn lisäämä 23:s tahti joka kuuluu Gounoudin Ave Mariaan mutta ei Bachin BWV 846 piisiin?
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Itse olen saanut klasarikitaratutkinnoissa ja muissa esiintymisissä noottia juurikin Bachin liian maalailevasta ja joustavasta tulkinnasta. Yleispätevä kysymys kyllä.
The planet is fine, the people are fucked. | |
Itse soitin tuon pianotutkinnossa ja lautakunta piti tulkintani "urkumaisesta" otteesta. Sidoin pedaalilla tahtien osat toisiinsa muuta ei liikaa. Tuntuu että nykyään ei olla enää niin ankaria kuin vielä 15 vuotta sitten.
COVS jäsen N.o 3 | |
jon lord: Itse soitin tuon pianotutkinnossa ja lautakunta piti tulkintani "urkumaisesta" otteesta. Sidoin pedaalilla tahtien osat toisiinsa muuta ei liikaa. Tuntuu että nykyään ei olla enää niin ankaria kuin vielä 15 vuotta sitten.
Ai, mä soitin tänään piisin eka kertaa elämässäni julkisesti keikalla.
Yleisö taputti, kai se sitten meni hyvin:-)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Tärkeintä olis kai kuulostaa hyvältä. Barokkigurut on joskus yhtä ja 20 vuoden päästä toista mieltä. Kun ei ole noita äänitteitä pahemmin siltä aikakaudelta, pelkästään kirjoitettuja ohjeita. | |
Idea on siinä, että kunnioitetummat maestrot ovat aina oikeassa. He saavat tehdä tulkinnastaan lähes millaisen halajavat ja saavat erikoisista vedoista vaan lisää propseja. Todelisuus menee kuitenkin niin, että jos oppilas uskaltaisi uhmata tätä maestro-oppilas -arvojärjestystä ja tekisi tulkinnassaan jotain erikoista, hänet leimattaisiin säveltäjiä loukkaavaksi hunsvotiksi =) No ei ehkä ihan näinkään, mutta tämä on kylmä tosiasia, joka pitää hyväksyä.
Eli jos haluaa tehdä musiikissa sitä, mistä itse tykkää, on ensin oltava kauan kuuliainen kymmenille erilaisille "ainoille oikeille tavoille soittaa" ja hankittava itselleen sen verta nimeä, että jopa tyhminkin ratkaisu musiikissa leimataan nerokkuudeksi. | |
Tulkinnat riippuvat vielä siitäkin, mitä koulukuntia opettajat/muusikot edustavat. Esim. venäläisillä ja ranskalaisilla saattaa olla keskenään hyvinkin eriävät näkemykset siitä, minkälainen on oikea tapa tulkita barokin ajan musiikkia. Sitten on niitä, jotka koulukunnista riippumatta yrittävät päästä selville siitä, miten barokin aikana oikeasti on sitä musiikkia tulkittu. Nicolaus Harnoncourt lienee yksi eniten asiaa tutkineista, ja hänen kirjassaan (Puhuva musiikki) on paljon luontevan ja maalaisjärjellisen tuntuisia pohdintoja ja päätelmiä. Harnoncourt huomauttaa mm. että vasta romantiikan aikakaudella säveltäjät alkoivat tehdä sävellyksiinsä niin pikkutarkkoja esitysohjeita, että muusikoiden kädet olivat melko sidotut säveltäjän haluamaan tulkintaan. Barokkimusiikki antaa minusta paljon enemmän mahdollisuuksia tulkintoihin, ja siihen pätee minusta sama ohje kuin moneen muuhunkin musiikkiin liittyvään asiaan, että jos se kuulostaa hyvältä niin ei se kovin väärin voi olla. :)
"Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." -Kari Suomalainen | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
