Roots ›

Jaska Salmi & Sirkkeli, viime vuonna ilmestyi levyllinen suomeksi laulettua bluesia. Mukana myös legendaarinen Jaskan sävellys Kokemäenjoen blues, jonka Raittisen veljeksetkin ovat aikoinaan levyttäneet:
 
http://www.myspace.com/jaskasalmi

onhan myös BB:Korhonenkin tehnyt blyysiä suomeksi
 
http://www.youtube.com/watch?v=JHY5c9zHHBc

Riippuu tietysti, mitä bluesilla tarkoitetaan. Minusta suomenkielinen blues on mahdotonta. Minulle bluesia on ainoastaan Yhdysvaltojen mustan väestön tekemä musiikki. Esimerkiksi jotkut Eric Clapton tai Johnny Winter saati sitten J. Karjalainen tai Kapteeni Nemo eivät ole mielestäni bluesia, vaan bluesvaikutteista rockia. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö pitäisi kaikista noista.

Euphonium: Riippuu tietysti, mitä bluesilla tarkoitetaan...
 
No niin no... tässä kohden pitää muistaa, että blueshan ei ookkan sellanen musiikin "tyylisuunta", kuin muut, vaan enemmänkin muotorakenne - formaatti, joka on käytännössä ollut synnyttämässä ihan kaikkea afro-amerikkalaista musaa jatsista heviin ja rock'n'rollista hip hoppiin.
 
Okei - ennenkun joku repii peliverkkarinsa, niin tokihan blues on myös oma genrensä...
 
Joo - kylhän toi Suomi-blues vähän kököltä tuntuu, kun alan miehiin verrataan. Karuin kokemus on taannoin Imatran big band festareilta konsertista, jossa SF-Blues esiintyi Buddy Guyn jälkeen... Blues with no blues in it... jep jep jep - turhan kova vertailukohta, myönnetään...

Euphonium: Riippuu tietysti, mitä bluesilla tarkoitetaan. Minusta suomenkielinen blues on mahdotonta. Minulle bluesia on ainoastaan Yhdysvaltojen mustan väestön tekemä musiikki.
 
Et siis laske Charley Pattonia bluesiksi? 8-)
 
(Patton ilmeisesti oli sukujuuriltaan intiaani, nimittäin.)
 
Itse olen kyllä vähän sitä mieltä, että bluesin(kin) rodullistaminen on jonkinlaista (suhteellisen vaaratonta) rasismia. Musiikkityylin juuret ovat joka tapauksessa Pohjois- ja Länsi-Afrikassa, mahdollisesti jopa (geneettisesti varsin kirjavien) tuaregien musiikissa, ja sen varhaiseen kehitykseen on vaikuttanut paljon mm. kaupankäynnin levittämä arabialainen musiikki (johon puolestaan on vaikuttanut bysanttilainen musiikki, johon puolestaan on vaikuttanut...).
 
Radion yleistyessä 20-30-luvuilla bluesmuusikot ottivat sitten hyvin paljon vaikutteita kaikesta mitä radiosta kuulivat. Sitä ennenkin tarinoita ja melodioita oli kulkeutunut erilaisilta eurooppalaisilta siirtolaisilta. Tässä mielessä esimerkiksi Robert Johnsonia ei voisi pitää bluesina, koska siihen oli sekoittunut paljon muutakin kuin mustaa alkuperää olevia aineksia.
 
Itselleni bluesissa on tärkeää eräänlainen you know what Im talking about -aspekti: musiikki ja tarinat lähtevät sekä esittäjälle että yleisölle tutusta miljööstä. Siinä mielessä minusta on paljon älyttömämpää, jos suomalainen laulaa suomalaiselle yleisölle englanninkielistä bluesia.

jPekka: Et siis laske Charley Pattonia bluesiksi? 8-)
 
(Patton ilmeisesti oli sukujuuriltaan intiaani, nimittäin.)
 
Itse olen kyllä vähän sitä mieltä, että bluesin(kin) rodullistaminen on jonkinlaista (suhteellisen vaaratonta) rasismia. Musiikkityylin juuret ovat joka tapauksessa Pohjois- ja Länsi-Afrikassa, mahdollisesti jopa (geneettisesti varsin kirjavien) tuaregien musiikissa, ja sen varhaiseen kehitykseen on vaikuttanut paljon mm. kaupankäynnin levittämä arabialainen musiikki (johon puolestaan on vaikuttanut bysanttilainen musiikki, johon puolestaan on vaikuttanut...).
 
Radion yleistyessä 20-30-luvuilla bluesmuusikot ottivat sitten hyvin paljon vaikutteita kaikesta mitä radiosta kuulivat. Sitä ennenkin tarinoita ja melodioita oli kulkeutunut erilaisilta eurooppalaisilta siirtolaisilta. Tässä mielessä esimerkiksi Robert Johnsonia ei voisi pitää bluesina, koska siihen oli sekoittunut paljon muutakin kuin mustaa alkuperää olevia aineksia.
 
Itselleni bluesissa on tärkeää eräänlainen you know what Im talking about -aspekti: musiikki ja tarinat lähtevät sekä esittäjälle että yleisölle tutusta miljööstä. Siinä mielessä minusta on paljon älyttömämpää, jos suomalainen laulaa suomalaiselle yleisölle englanninkielistä bluesia.
 
Sammaa mieletä. Lueskelin muuten juuri taannoin sellaista vanhempaa bluesin historiaa ja siitä jäi mieleen yksi aika mielenkiintoinen lause. Käsitteli 1800-luvun puoliväliä. "Näissä tansseissa taitavat neekerit opettelivat irlantilaisten jigejä ja reelejä."

jPekka: Et siis laske Charley Pattonia bluesiksi? 8-)
 
(Patton ilmeisesti oli sukujuuriltaan intiaani, nimittäin.)
 
Itse olen kyllä vähän sitä mieltä, että bluesin(kin) rodullistaminen on jonkinlaista (suhteellisen vaaratonta) rasismia. Musiikkityylin juuret ovat joka tapauksessa Pohjois- ja Länsi-Afrikassa, mahdollisesti jopa (geneettisesti varsin kirjavien) tuaregien musiikissa, ja sen varhaiseen kehitykseen on vaikuttanut paljon mm. kaupankäynnin levittämä arabialainen musiikki (johon puolestaan on vaikuttanut bysanttilainen musiikki, johon puolestaan on vaikuttanut...).
 
Radion yleistyessä 20-30-luvuilla bluesmuusikot ottivat sitten hyvin paljon vaikutteita kaikesta mitä radiosta kuulivat. Sitä ennenkin tarinoita ja melodioita oli kulkeutunut erilaisilta eurooppalaisilta siirtolaisilta. Tässä mielessä esimerkiksi Robert Johnsonia ei voisi pitää bluesina, koska siihen oli sekoittunut paljon muutakin kuin mustaa alkuperää olevia aineksia.
 
Hyvää ja mielenkiintoista ja samaa mieltä (jos nyt "tosiasioista" kannattaa muuta mieltä ollakaan...)
 
Itselleni bluesissa on tärkeää eräänlainen you know what Im talking about -aspekti: musiikki ja tarinat lähtevät sekä esittäjälle että yleisölle tutusta miljööstä. Siinä mielessä minusta on paljon älyttömämpää, jos suomalainen laulaa suomalaiselle yleisölle englanninkielistä bluesia.
 
Minun mielestäni taas siitä "tutusta miljööstä" voi nykysuomalainen (nykysuomalaisellekin) englannniksikin laulaa, ihan uskottavasti. Englannin riittävä osaaminen on jo aika laajaa. Toki voi laulaa bluesia uskottavasti myös suomeksi tai jopa ruotsiksi.

Aika rohkeesti pojat ohittaa negrospirituaalit bluesin syntyhistoriasta.

isojussi: Aika rohkeesti pojat ohittaa negrospirituaalit bluesin syntyhistoriasta.
 
Eh, ihan tosissaanko meinaat että näihin muutaman rivin internetkommentteihin on edes yritetty saada jotenkin kattava bluesin syntyhistoria? :)

jPekka: Et siis laske Charley Pattonia bluesiksi? 8-)
 
En tarkoita tietenkään varsinaisesti ihon väriä, kun puhun USA:n mustasta väestöstä, vaan tietyssä kulttuurissa kasvaneista ihmisistä. Charlie Patton eli vaaleasta ihonväristään tässä kulttuurissa. J. Karjalainen ei elä.

Euphonium: En tarkoita tietenkään varsinaisesti ihon väriä, kun puhun USA:n mustasta väestöstä, vaan tietyssä kulttuurissa kasvaneista ihmisistä. Charlie Patton eli vaaleasta ihonväristään tässä kulttuurissa. J. Karjalainen ei elä.
 
Noi ihmisten ja yhteisöjen kulttuurit on siitä kivoja että ne saa vaikutteita toisiltaan ja kehittyy.

Euphonium: En tarkoita tietenkään varsinaisesti ihon väriä, kun puhun USA:n mustasta väestöstä, vaan tietyssä kulttuurissa kasvaneista ihmisistä. Charlie Patton eli vaaleasta ihonväristään tässä kulttuurissa. J. Karjalainen ei elä.
 
Ihan selvyyden vuoksi kysyn, että tarkoitatko bluesin syntysijojen kulttuuria? Koska siinä kulttuurissahan ei ole muutamaan kymmeneen vuoteen elänyt oikeastaan kukaan. Maatalouden koneistaminen kadotti sen maatyöväestön melko tehokkaasti aika hyvää vauhtia toisen maailmansodan jälkeen. Siitähän se suuri muuttoliike kaupunkeihin alkoikin. Samahan tapahtui Suomessa 1960-70 -luvuilla. Tosin täällä kyllä se maatyöväki sai uusjaossa omat tilat jo 1900-luvun alussa.

Alkuperäiseen aiheeseen: Tyly kohtalo -nimiseltä keskisuomalaispumpulta tuntuu juuri ilmestyneen pitkäsoitollinen suomenkielistä bluesia. Kapteeni Nemosta piiru ukkoutuneempaan suuntaan, näin ensikuuntelulla arvioituna.

Teijo K.: Eh, ihan tosissaanko meinaat että näihin muutaman rivin internetkommentteihin on edes yritetty saada jotenkin kattava bluesin syntyhistoria? :)
 
Päin vastoin - ennemminkin turhaan monimutkaistettu hakemalla juuria "muinaisista Foinikialaisista", kun perussyntyhistoria ajankohtineen on kumminkin suht simppeliä kauraa.

isojussi: Päin vastoin - ennemminkin turhaan monimutkaistettu hakemalla juuria "muinaisista Foinikialaisista", kun perussyntyhistoria ajankohtineen on kumminkin suht simppeliä kauraa.
 
Vähän turhankin yksinkertaista, kun oikea elämä on kuitenkin monimutkaista. Täältäkin loppuisi keskustelu vähän hätäseen jos ne itsestäänselvyydet olisi ainoa mitä saa sanoa. Joku toteaisi jutun ja muut kävisivät nyökyttelemässä ja sit mentäis kaikki himaan. Varsinkin Amerikkalaisessa folkissa ihan selkeästi kuitenkin kaikki on vaikuttanut kaikkeen ja se yksinkertaisin pätevä totuus on, että mikään ei synny tyhjiössä.

Teijo K.: Vähän turhankin yksinkertaista, kun oikea elämä on kuitenkin monimutkaista. Täältäkin loppuisi keskustelu vähän hätäseen jos ne itsestäänselvyydet olisi ainoa mitä saa sanoa. Joku toteaisi jutun ja muut kävisivät nyökyttelemässä ja sit mentäis kaikki himaan.
 
Tokitoki...
 
Varsinkin Amerikkalaisessa folkissa ihan selkeästi kuitenkin kaikki on vaikuttanut kaikkeen ja se yksinkertaisin pätevä totuus on, että mikään ei synny tyhjiössä.
 
Tietenkin - asiat on syntyneet toistensa vuorovaikutuksella... käsi kädessä. Siitä huolimatta pitää pitää mielessä, että juuri blues on ollut ja on edelleen se kaiken afroamerikkalaisen musan ydin ja sielu, joka on toiminut moottorina saadessaan ja antaessaan vaikutteita ympäristöstään/ympäristölleen synnyttäessään mitä moninaisimpia uusia genrejä meitin mohellettavaksemme.

jPekka: Itselleni bluesissa on tärkeää eräänlainen you know what Im talking about -aspekti: musiikki ja tarinat lähtevät sekä esittäjälle että yleisölle tutusta miljööstä. Siinä mielessä minusta on paljon älyttömämpää, jos suomalainen laulaa suomalaiselle yleisölle englanninkielistä bluesia.
 
No tuo talking about -aspekti pätee lähinnä toista maailmansotaa edeltäviin artisteihin. sodan jälkeen kappaleiden sanoitukset tuntuvat toistelevan yleensä erästä hyvinkin universaalia teemaa

Teijo K.: Ihan selvyyden vuoksi kysyn, että tarkoitatko bluesin syntysijojen kulttuuria?
 
En tietenkään tarkoita vain sitä kulttuuria. Tarkoitan myös ihmisiä, joiden joiden historiaan tuo kulttuuri kuuluu. Enkä tällä tietenkään tarkoita ´kenenkään henkilökohtaista historiaa.
 
Samalla tavalla, vaikka nykypäivän mustalainen saattaa asua, vaikka kerrostalossa. ,hän voi tehdä musiikkia, jossa on vaikutteita kiertolaiselämää eläneiden esivanhempiensa musiikista ja sitä voitaisiin kutsua mustalaismusiikiksi. Samoin mustalaisperheeseen adoptoidun valkolaisen musiikki voisi olla mustalaismusiikkia, mutta esimerkiksi minun tekemäni musiikki ei koskaan olisi mustalaismusiikkia, olipa siinä kuinka paljon mustalaisvaikutteita tahansa.

Euphonium: En tietenkään tarkoita vain sitä kulttuuria. Tarkoitan myös ihmisiä, joiden joiden historiaan tuo kulttuuri kuuluu. Enkä tällä tietenkään tarkoita ´kenenkään henkilökohtaista historiaa.
 
Samalla tavalla, vaikka nykypäivän mustalainen saattaa asua, vaikka kerrostalossa. ,hän voi tehdä musiikkia, jossa on vaikutteita kiertolaiselämää eläneiden esivanhempiensa musiikista ja sitä voitaisiin kutsua mustalaismusiikiksi. Samoin mustalaisperheeseen adoptoidun valkolaisen musiikki voisi olla mustalaismusiikkia, mutta esimerkiksi minun tekemäni musiikki ei koskaan olisi mustalaismusiikkia, olipa siinä kuinka paljon mustalaisvaikutteita tahansa.
 
Tämä ankarahko kategoriointi saattaa tuoda joillekin turvallisuudentunnetta, mutta eikö ole vaarana että se alkaa myös ahdistaa esim. tilanteessa, jossa kuulee musiikkia eikä voi pelkän kuulokuvan perusteella varmasti tietää, onko se em. kategoriasääntöjen mukaan ns. aitoa?