Media ja viihde ›

Jos edellä mainittiin sana nostalgia, niin tässäpä sitä ihteään. Paikallisesta pelimiehestä löytyi kympillä Samurai Shodown Anthology-paketti, joka sisältää kuusi Samurai Shodown-mätkintäpeliä. Uskomatonta parhautta!
 
Okei, syväanalyysiä. Kaksi ensimmäistä on melko turhia ja epäpelattavia - pienet hahmovalikoimat, huonot animaatiot, grafiikat ja soundit. Kolmonen parantaa jo tatsia, mut nelosesta eteenpäin pelit ovat silkkaa rautaa. Ultimaalista tykitystä. Puhdasta 2D-mätkintänirvanaa alusta loppuun, heikkoja hirvittää ja kesymmät jäävät kauas taakse. Kyllä kelpaa.
 
Niille jotka eivät sarjaa tunne, Samurai Shodown on kolikkopelilähtöinen 2D-taistelupelisarja hieman Street Fighterin tyyliin. Nyrkit on vaan korvattu miekoilla/muilla kättä pidemmillä, miljöö siirtyy feodaaliajan Japaniin ja veri tirskuu metrin kaarissa kun porukka lakoaa poikki ja pinoon. Sisältää myös taktisia elementtejä, eikä pelkästään "turpaan vain ja onnea!"-meininkiä.
 
Kaksinpelinä entistä parempi. Saattaa särkeä ystävyyssuhteita.
 
Kolme loistavaa peliä, yksi hyvä ja kaksi huonompaa ansaitsee kokonaisuudessaan - varsinkin tähän hintaan - täydet 10/10.
 
Kokoelmaa pitäisi seuraavaksi kasvattaa Metal Slug Anthologyllä ja Street Fighter Anthologyllä.

Batman Arkham Asylum (X360)
 
Tulipahan tämäkin kehuttu teos pelattua läpi ja olihan se helvetin kova. Eipä käyny aika pitkäksi kertaakaan tarinan aikana. Kokoajan oli jotain mielenkiintoista menossa.
Arvoitusten keräily ja etsiskely oli myös helvetin hauskaa.
 
Jos jotain huonoja puolia etsitään niin ehkä ne pomotaistelut oli aika perinteisen oloisia ja helppoja. Toivottavasti kakkoseen petrataan siinä osa-alueessa. Eipä tämä kovin pitkäkään ollut, parissa päivässä sain läpi ja reilussa viikossa keräsin kaikki arvoitukset.
 
Onhan tässä vielä nämä erilliset challenget, jotka vaaditaan 100% läpäisyyn.
Kattoo jaksaako ihan kaikkia vetää, sen verran vaikeita tuntuu jotkut olevan.
 
Viime vuoden parhaita pelejä, ellei jopa paras.
 
9/10

God of War III
 
Olihan tämä kaiken odotuksen arvoinen tekele. Pelin alku ja loppu ovat uskomattominta tykitystä, mitä videopelien saralla on koskaan nähty. Siinä välissä sitten vähän tapellaan, nussitaan, ratkotaan parit puzzlet ja pistetään jumalat kylmäksi. Visuaalisesti peli on käsittämättömän hieno, eikä pelattavuuskaan petä sarjaan aiemmin tutustuneita. Uudet aseet tuovat kivaa lisäsyvyyttä pelaamiseen, tykästyin erityisesti Herculekselta saatuihin rautanyrkkeihin. Gore on vedetty aivan uudelle tasolle, esimerkiksi edellä mainitun Herculeksen tappaminen menee melkein komedian puolelle. Pelin lopussa meinasi tulla pientä keittiöfilosofointia ja nyyhkyttelyä, mutta viime hetkellä Kratoksen tarina sai arvoisensa päätöksen.
 
5/5

Saints Row 2
 
(Xbox360)
 
Jepaa, sain viimeinkin GTA:n tappajan kakkososan käsiini, kiekko koneeseen, ja Aiheuttamaan kaaosta Stillwaterin kaduille.
 
Edellisosan parhaat elementit, loistava tarina ja dialogi, persoonalliset hahmot ja loistava pelattavuus ovat edelleen tallessa, vain ulkoasu on kiillotettu, ja lisätty mm. moottoripyörät, mönkijät, lentokoneet, uudet sivupelit sekä aseet. Hahmonmuokkaus on myös todella hyvä edelliseen verrattuna.
 
omasta mielestäni pelattavudeltaan vie GTA:ta 100-0, autot ja moottoripyörät ovat oikesti ajettavia, ja aseet tekevät oikeasti vahinkoa. Ainoa osa-alue missä GTA voittaa, on pelialueen laajuus ja radio. Ei SR2 soundrack häviä (kasarihittejä, räppiä, trancea, rockia ja metallia suoraan listojen kärjestä.) mutta loistavaa radiojuontajien läppää jäi kaipaamaan.
 
summa summarum, 4,5/5 Suosittelen kyllä kaikille GTA:n yms. sandboxpelien ystäville :)

El_Jyrkkä:Edellisosan parhaat elementit, loistava tarina ja dialogi, persoonalliset hahmot ja loistava pelattavuus ovat edelleen tallessa, vain ulkoasu on kiillotettu, ja lisätty mm. moottoripyörät, mönkijät, lentokoneet, uudet sivupelit sekä aseet.
 
Ensimmäistä osaa en ole pelannut joten en osaa siihen verrata, mutta toisen osan tarina, dialogi ja hahmot olivat melko yhdentekeviä ainakin verrattaessa GTA IV:n vastaaviin. Näissä asioissa näiden kahden vertaaminen on silti turhaa, koska SR2:ssa painopiste on pelaamisen hauskuudessa, sujuvuudessa ja runsaassa oheistekemisessä ja näissä se onnistuukin hyvin, mitä nyt sivuhäslingit eivät kauhean pitkään jaksaneet innostaa.

Itchy: Ensimmäistä osaa en ole pelannut joten en osaa siihen verrata, mutta toisen osan tarina, dialogi ja hahmot olivat melko yhdentekeviä ainakin verrattaessa GTA IV:n vastaaviin. Näissä asioissa näiden kahden vertaaminen on silti turhaa, koska SR2:ssa painopiste on pelaamisen hauskuudessa, sujuvuudessa ja runsaassa oheistekemisessä ja näissä se onnistuukin hyvin, mitä nyt sivuhäslingit eivät kauhean pitkään jaksaneet innostaa.
 
Co-op on helvetin hauska, joskin vähän buginen välillä. Koko peli on oikeastaan hauskimpia koskaan pelaamiani pelejä.
 
Ei se juoni todellakaan ollut mikään kummoinen ykkösessäkään.

Neljännen GTA:n ajomallihan on mitä mainioin? Autoilla on massaa eikä jokaista mutkaa pysty vetämään kaasu pohjassa.

Manuel Pyrhullo: Neljännen GTA:n ajomallihan on mitä mainioin? Autoilla on massaa eikä jokaista mutkaa pysty vetämään kaasu pohjassa.
 
Niin just. Pikaisesti oon koittanu SR2:ta ja autohan heilu ku hullun mulkku.

Manuel Pyrhullo: Neljännen GTA:n ajomallihan on mitä mainioin? Autoilla on massaa eikä jokaista mutkaa pysty vetämään kaasu pohjassa.
 
Itse diggailen tollasissa peleissä vähä arcadempaa meininkiä, vauhtia ja vaarallisisa tilanteita :D oikea ajaminen sitte GT:n ja Forza:n parissa ;)

God of war III tuli lätkittyä läpikotaisin tuossa lauantaina. Kaikin puolin komean näköistä touhua ja päähirvitysten lahtaamista, josta nauttiminen ei ole vaikeaa. Liikkeitä ja aseita on riittämiin, aseita ehkä liikaakin. ainoat joita tuli käytettyä olivat omat rakkaat maanpakomiekat sekä hersculeen hansikkaat. Haadeksen koukut olivat ihan hassut, mutta aika tarpeettomat, ja sähkökoukkuja ei pelissä tarvittu kuin yhteen puzzleen. Puzzlet olivat tavanomaisia yksinkertaisia kivoja taukoja tappelun keskellä. tavalliset öttiäiset olivat liiankin helppoja teuraita verenhimoisen spartalaisen käsissä. Tämä johtui ehkä siitä, että aiemmat pelit on tullut tahkottua puhki ennen tätä ja kaikki epäreilut kikat ovat tulleet tutuiksi. Ilahduin tosin siitä, että tässä osassa ei äkkikuolemapuzzleja ollut liikaa. Ainut korvannipukoiden punehtumista kunnolla aiheuttanut taisi olla pyörivä laatikko jonka pohjasta nousi piikkejä vihollisia mätkiessä. Hyi. Pelimekaniikka oli kaikin puolin tutuksi tullutta täydellisen soljuvaa parhaimmuutta.
 
Kaikenkaikkiaan peli on erinomainen päätös sarjalle. Tarinan lopetus oli ainut asia, mikä iski irvistyksen vannoutuneen Kratos-fanin kasvoille. Ihmeellinen Hollywood- redemption / oivallus -lopetus oli tähänkin särmikkääseen tarinaan pakko tunkea. Hope sitä ja rakkaus tätä. Häääätttänäääm!!!! Kratoksen olisi mieluummin pitänyt syöttää Zeukselle tämän oma umpisuoli, sammutettuaan ensin olympuksen tuli Pandorasta tehdyllä hakkeella. Kratokselle ei sovi vittuilla. Olisi suonut edes hahmon pysyvän munakkaana. No olivathan pelin tapot miellyttävän sadistisia.
 
Peli 10/10

Tarina 5/10

Resident Evil 5 (X360)
 
Veljen kaa pelailtiin co-oppina eilen läpi. Fiilikset pääosin positiiviset. Kaikinpuolin hyvä meno, eikä kyllästymistä tapahtunut missään vaiheessa. Kontrollit olivat jo RE4:sta tutut, joten niiden opettelussa ei mennyt pitkään. Jopa animaatiot oli otettu suoraan nelosesta. Itse harmittelin myös Merchantin puutetta aluksi, mutta uusi kauppasysteemi (joka kentän alussa tai jos kuolee) tuntui lopulta sitten paremmalta.
 
Tapahtumapaikat alkoi mennä loppua kohden tylsemmäksi. Sellaisia perusharmaita tehtaita, joita on nähty jo tarpeeksi muissa peleissä. Afrikka oli tosin mukava paikka.
 
Ei tämä nelososaa päihitä, mutta loistava peli kummiskin. Vielä olisi sitten noi lisärit vetämättä.
 
8/10

Just CAuse 2 xbox 360:lla on nyt menossa. Aivan mahtava peli. Sopivasti vedetty överiksi kaikki. Ekaa Just Causea jaksoin pelata tunnin, mutta tämän kanssa on mennyt jo 12 tuntia ja pelistä olen mennyt läpi noin 7 %. Eli enemmän menee aikaa siihen kikkailuun kuin tarinan läpi menemiseen :D
 
Suosittelen.
 
Seuraava ostos onkin sitten Alan Wake.

Bayonetta 10/10 (XBOX 360)

Ei helevetti :,-----D

Aivan mieletön kokonaisuus, en edes tiedä mistä aloittaisin. Hulppeaa hack'n'slash- ja button smasher-meininkiä, jossa seksikkäällä, tikkareita imeskelevällä ja syntisen täydelliset muodot omaavalla noidalla tylytetään kokonaisia taivaan sotajoukkoja, sillä mennään. Ja kaikki tämä massiivisella WTF-kierteellä.

Vai miltä kuulostaa, jos pelissä:
- käydään kullan, hopean ja pronssin hohtoista serafiarmeijaa vastaan katanalla, ruoskalla ja jalkoihin/kantapäihin kiinnitetyillä pistooleilla
- pyöritetään jumalatonta terillä varustettua kärrynpyörää vihollisen persvaossa
- tungetaan vihollinen giljotiiniin samalla kuin potkitaan sen persettä
- laitetaan huulipuna panospesään ja ammutaan pahista suoraan otsaan
- kaikkein kiivaimman taistelun/demon keskellä kamera zoomaa yllättäen n. puoleksi sekunniksi Bayonettan muodokkaaseen perseeseen
- muututaan kesken juoksun pantteriksi ja juostaan pystysuoraa hissikuilua ylös
- Bayonetta heittää taistelun päätteeksi pomoa bensarekalla, tökkää kusevaa kerubipoikaa esittävän patsaan pystyyn tankkerin kylkeen, bensa valuu peniksestä, Bayonetta ampuu luodin suoraan mulkun päähän jolloin bensa tursuaa kerubipatsaan silmistä ja koko rekka räjähtää
- ajetaan moottoripyörällä avaruuteen laukaistun raketin kylkeä pitkin väistellen lasereita ja enkeleitä

...ja taustalla soi joko pirteän tarttuva j-pop tai monumentaaliset klassiset orkestraatiot, kun taivaista laskeutuu jumalainen auringon valossa liekehtivä lohikäärmehybridi, jolla on massiiviset kimaltavat siivet, hehkuva sädekehä ja kuudet kasvot, joiden suista tulee lonkerot. Loppua kohden homma paisuu naurettaviin mittasuhteisiin: pomoa pomon perään, isoa, isompaa ja vielä helvetisti isompaa kunnes wtf/epic-mittari heilahtaa punaiselle niin ettei sanat enää riitä. Loppupomokin saa lähes God of War 3:n Cronos-matsin kalpenemaan: tuntui ettei vääntö Jubileuksen kanssa lopu koskaan, kun laseria, isoja nyrkkejä, nielaisevia tornadoja ja leijuvia päitä tulee joka suunnasta ja energiamittarin takaa paljastuu aina uusi.

Lisäksi tuntuu, että yhden läpiipelun jälkeen peli vasta kunnolla alkaa. Paitsi että monet eri vaikeustasot pitävät siitä huolen, niin esim. hard-tasolla viholliset vaihtuvat toisiin jolloin haaste kasvaa eksponentiaalisesti. Liikkeitä ja liikesarjoja on tuhottomasti ja tämän peli tekee ihanteellisesti: taistelu on helppo oppia, mutta sinnikkäälle pelaajalle se tarjoaa myös paljon uutta kokeiltavaa ja löydettävää ja yhden pelikerran jälkeen on vasta raapaissut pintaa. Taistelumekaniikka on tappiin asti hiottua ja kontrollit ovat sulavaakin sulavampia, kaikki tapahtuu nanosekunnissa eikä kämmeistä voi syyttää kuin itseään. Ajoittain ruudulla on tosin käynnissä niin älytön kaaos ja sirkus, ettei meinaa perässä pysyä, mutta pelattavuus on joka hetki huippuluokaa. Bayonettalla on käytössä myös aikaa hidastava Witch Time -ominaisuus, joka on korvaamaton apu tiukoissa tilanteissa: juuri kun vihollinen on osumassa, kiskaisee RT-napin pohjaan jolloin aika hidastuu ja pelaaja saa hetkellisen ylilyöntiaseman. Kaikkein vaikeimmalla vaikeustasolla ("Non-Stop Climax") tämä ominaisuus on poistettu.

Peli on suhteellisen iisi pelata läpi aloittelijankin, kun tarjolla on runsaasti helpotuksia, esim. kesken mittelön voi nakata suupieliinsä energiaa/taikavoimia/väliaikaisen suojakehän/lisävoimaa yms. antavan tikkarin, joita voi ostaa kentistä kerätyillä sädekehillä. Hardcore-pelaajille koettavaa on enemmänkin, sillä jokainen kenttä/suoritus arvostellaan erilaisella pystillä: stone, bronze, silver, gold, platinum ja pure platinum. Näihin vaikuttaa se, kuinka paljon on käyttänyt noita lisävoimia antavia tikkareita, montako kertaa on kuollut, kuinka paljon ottanut damagea jne jne. Huomasin lannistuneeni pahasti, kun lähes jokaisen kentän lopussa odotti kivipatsas, eli huonoin mahdollinen. Pari kertaa sain hopean ja varmaan yhden kerran kultaisen. Pure platinum taitaa olla kaukainen haave vielä tässä vaiheessa. Toisaalta, ei ensimmäisellä pelikerralla kannatakaan tähdätä parhaimpaan mahdolliseen suoritukseen (ei tämä ole edes teoriassa mahdollista), sillä pelin läpäistyä niitä chaptereita ehtii kyllä tahkota kyllästymiseenkin. Juju on siinä, että ensin peli vetää pelaajaa turpaan jakamalla paskoja palkintoja, mutta todellinen haaste alkaa siitä kun pelaajan tulee taltuttaa itse peli. Läpäisyyn meni itselläni n. 13-14 tuntia, mutta lisähaasteet, liikesarjat ja pelaamisen hauskuus lisäävät uudelleenpeluuarvoa huomattavasti. Useissa kentissä on myös kätkettyjä Alfheim-portaaleja, jotka sisältävät eri haasteita tyyliin tapa viholliset tietyillä iskuilla tietyn aikarajan sisään.

Juonikin tässä oli, mutta ei sillä niin väliksi. Toiminnan lomassa peli sisältää kuitenkin yllättävän paljon välidemoja ja hahmojen välistä jutustelua/hölmöilyä ja kentistä löydettävät filet kertoilevat myös kohtuu mielenkiintoistakin tarua pelissä esiintyvistä mitä mielikuvituksellisimmista demoneista ja enkeleistä.

Bayonetta on silkkaa syntistä hekumaa, ääliömäisen kitschiä keimailua ja psykedeliaa, addiktiivista mäiskettä ja överin huonoa huumoria. Kannattaa antaa tälle pelille tilaisuus, vaikka melkoista über-japsi-sekoilua onkin. Kuoren alta paljastuu suorastaan saatanallisen timanttinen toimintapeli, joka loistaa joka osa-alueella, antaa rahoille vastinetta sekä viihdyttää ja naurattaa aivan vitusti. Meinasin antaa "vain" 9/10, mutta pakko läväyttää kymppi, oli tämä niin tajutonta settiä.

Ja lopuksi, tämä remix ei lähde päästä kun on kerran kuullut: http://www.youtube.com/watch?v=EV6E13xODyA

Snes-emulaattorilla on tullut pelailtua Super Punchoutia, vanhan 4D Boxingin kanssa paras olemassa oleva nyrkkeilypeli, eli 10/10.
 
Toista suosikkia on myös tullut pelailtua, eli GTA Vice City, koko pelisarjan paras osa; loistavat radiokanavat, hienot paikat ja täysin älyvapaa dialogi ja kaupan päälle nostalgiaa yläasteella valvotuilta pikkutunneilta unique stuntsien etsinnässä. 10/10

ps3 need for speed carbon
 
helppoa ajelemista, ja autojen tuunaamista, vaikkei amis olisikaan, ni onhan se hienoa vähän viritellä uutta myllyä menopeliin
 
kaiken kaikkiaan ajotuntuma ja radat on niin helppoi, että sisään pääsee iisisti.
Tosin miinusta tulee hiukan epäselvistä radoista, tahtoo tuo tie hukkua välillä maisemaan kun painelee oikein kunnolla menemään. Ja driftaus on kivaa
 
arvosanaksi 7,5 sen verta koukuttaa aivojen nollausta tuo on. tosin soundtrackit vois kyl soida vitusti lujempaa ja kunnon trancea sinne musiikkeihin.
 
nyt tos olis bad company 2 ja assasin's creed, little big planet ja joku neljäs peli viel (oisko ollu prince of persia) korkkaamatta, ongelma on se, että liikaa pelattavaa vapaa-aikaan nähden.
 
mut toi peli irtoaa varmaan 15€ alelaarista/käytettynä, joten ehdottomasti kannattaa hankkia, vaikkei nyt realistista kaahaamsita olekaan. Mutta hei, sehän on peli eikä sen tarvikkaan olla :D

Wii:llä pelailin Call Of Duty Modern Warfarea, hiki virtasi kainaloista ja käsittämätön ahdistus puski päälle. Ei vaan ole tarpeeksi kärsivällisyyttä opetella käyttämään muuta kuin hiirinäppis yhdistelmää :D Ei siinä etteikö ohjaussysteemi olisi hyvä, olihan se. Battlefield 1942 multiplayer demo, se on meikäläisen heiniä.

mediaval total war 2, arvosanaksi antaisin 10+! Aivan mahtava strategiapeli!

acdcman: mediaval total war 2, arvosanaksi antaisin 10+! Aivan mahtava strategiapeli!
 
Mulla on tossa tapana heivata ne taistelut automaatille ja keskittyä kokonaan siihen suurten linjojen politikointiin. Tykki peli. :)

Karipiirto: Mulla on tossa tapana heivata ne taistelut automaatille ja keskittyä kokonaan siihen suurten linjojen politikointiin. Tykki peli. :)
 
Sehän on ku ostais räiskintäpelin ja keskittyis siinä lähinnä liikkumiseen paikasta toiseen eikä ampuis laukaustakaan.