| Aihe: Mahler-triviaa ja muutakin, yleinen fanitusketju | 1 |
|---|
 osaamaton
21.04.2009 12:04:12 (muokattu 21.04.2009 14:39:25) | |
|
Perustinpa sitten tällaisen keskusteluketjun kaikkien Mahler-fanaatikkojen iloksi Mahlerin loputonta kehumista ja teostensa märehtimistä varten.. :)
Mites nyt sitten aloittaisi? No sanotaan vaikka, että olen havainnut Mahlerin siteeraaneen Das Lied von der Erden ensimmäisen laulun eli Das Trinklied vom Jammer der Erden teemanpätkää samassa teoksessa myöhemmin: sanojen "Leert eure goldnen Becher zu Grund!" melodia toistuu identtisenä, joskin transponoituna, Das Liedin finaalin, Der Abschiedin loppupuolella, sanoituksena sillä kertaa "Ruhe für mein einsam Herz." (Suomeksi: "Tyhjennä kultainen pikari pohjaan asti!" ja "Rauhaa yksinäiselle sydämelleni.") Yrittikö Mahler sanoa tällä jotain? Vai sattuiko melodia vain sopimaan Abschiedin rakenteeseen muuten ja Mahler käytti sitä vain yhtenäisyyttä luomaan?
Tokihan Das Lied on rautaisen yhtenäinen niin tyylinsä, sisältönsä kuin vaikkapa soinnutuksensakin suhteen, mutta muita suoria sitaatteja osien välillä en muista huomanneeni. Kaipa niitä on, lyhyitä motiiveja ainakin. Ehkäpä myös harpun mittavat ylös-alas-skaalat sekä Trinkliedissä että Abschiedissä ovat samaa perua. Tekstinsä puolesta nuo kaksi osaa tarkastelevat samoja asioita eri näkökulmista, pessimistisestä ja optimistisesta, ja suoria tekstisitaatteja kyllä löytyy.
Mielestäni juurikin Das Lied sekä 1. sinfonia edustavat "mahlermaisinta" Mahleria; ykkössinfonia nuorta ja rohkeaa, Das Lied elämän ruhjomaa mutta myös suuresti jalostamaa. Kahdeksas sinfonia lienee vähiten mahlermainen, mutta äärimmäisen taidokas ja eräs suosikeistani.
Mainitsenpa vielä erään fanin maalaaman kuvituksen Das Liediin: http://www.doppelgriff.com/daslied/index.html Tietääköhän kukaan, mikä on tuo "Mahler-fontti", jota noissa otsikoissa on käytetty? Muistaakseni Mahlerin hautakivessä, Das Liedin alkuperäisen partituurin otsikossa ja lukuisissa levynkansissa on fontti samantapaista.
Tuolta sivustolta löytyy muuten myös fanfic-sarjakuva Mahlerista.. ja toki täytyy mainita myös http://uncyclopedia.wikia.com/wiki/Gustav_Mahler#The_Mahler_Effect , sääli ettei tuosta ole suomenkielistä Hikipedia-artikkelia. :P |  sub zero
21.04.2009 14:35:57 (muokattu 21.04.2009 14:42:19) | |
|
Haluaako joku vaihtaa Janet Bakerin "kindertotenlieder"-"rückertlieder" cd:n (jota levyoppaat muuten suosittelee) johonkin muuhun hyvään levyyn? itse pidän enemmän mieslaulajista (Bakerilta vaihtoon menis myös Berliozin tunnetun laulusarjan sisältävä "Les nuits d'été" -CD)
Mahlerilta kivoimmat teokset on "des knaben wunderhorn" ja "lieder eines fahrenden gesellen". Das Liedin viimeiseen osaan ei aikanaan riittänyt kärsivällisyys, mutta varmaan myöhemmin yritän taas, nyt kun saan partituurinkin netistä, mistä voi seurata.
Sinfonioista pidän myös, joskaan ihan lemppariani Mahlerin sinfoninen tyyli ei ole. Ehkäpä hänen melodiansa ei puhuttele mua niin paljon kuin joidenkin muiden. Viidennen toinen osa on selvästi paras yksittäinen osio. 8., 3. ja 6. sinfonia tosin vielä kuulematta, vaikka kasi Soltin levytyksenä on odottanu hyllyssä jo pari vuotta. Seiska on tunnelmaltaan (paitsi viimeinen osa) miellyttävä ja muutenkin sopivan seikkailullista musiikkia. Pitääkin taas kuunnella se piakkoin.
Rattlen levytystä 2:sta on kehuttu, mutta minusta Klemperer menee kirkkaasti ohi.
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! | |
Mietin itse pitkään tälläisen topicin avaamista, myöhästyin. Enpä nyt tähän hätään keksi muuta henkevää sanottavaa. Palaan myöhemmin astialle. | |
Mahler on pöhöttynyttä, pompöösiä ja puuduttavan pitkäveteistä. Ihan oikeasti en ole koskaan jaksanut kuunnella Mahleria, kauheeta skeidaa.
Mutta täytyy se Mahlerin kunniaksi sanoa, että orkestraatio näissä on ihan hauskaa. Myöhäisromanttisen jättiläisorkesterin käyttö on usein jopa kamarimusiikillista, joka on ihan veikeää vaihtelua.
Only sick music makes money today - Friedrich Nietzsche 1844-1900 | |
hörhö: Mahler on pöhöttynyttä, pompöösiä ja puuduttavan pitkäveteistä. Ihan oikeasti en ole koskaan jaksanut kuunnella Mahleria, kauheeta skeidaa.
Mutta täytyy se Mahlerin kunniaksi sanoa, että orkestraatio näissä on ihan hauskaa. Myöhäisromanttisen jättiläisorkesterin käyttö on usein jopa kamarimusiikillista, joka on ihan veikeää vaihtelua.
Tuohan on aivan totta. kirkuvat purkaukset vaihtuvat ohueen sointinnukseen tavatonta rinnanraastamista ja itsesäälissä rypemistä sopii kuulemma yleislääkkeeksi kaikille niille jotka kokevat joskus olleensa vainottuja ja kodittomia . Mutta tästäki huolimatta pidän Mahleria ehdottomasti Brahmsia merkittävämpänä ja hedelmällisempänä luovana nerona joka katsoo eteenpäin. Mahlerista saa myös kuvan että hän oli pienenä ihastunut sotilassoittokuntiin mutta on kaikitenkin mestari puhallinsatsin hallinnassa. Sai ilmeisesti parempia tuloksia aikaan ollessaan lyyrinen ja herkkä kuin mahtipontinen ja giganttinen
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | sub zero
22.04.2009 19:59:45 (muokattu 22.04.2009 20:00:21) | |
|
yhdeksännessä sinfoniassahan on jo jotain atonaalisuuden kaikuja ja keskiosat ovat tunnelmaltaan lähempänä usein jotain prokofieviä kuin myöhäisromantiikkaa. ensimmäisessä osassa taas vuorottelee yksinkertainen "romanttinen" osuus sekä atonaalisemmat purkaukset
ehkäpä tämä teos vois antaa jotain niille, jotka ei pidä mahlerista romantiikan takia
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! | |
hörhö: Mahler on pöhöttynyttä, pompöösiä ja puuduttavan pitkäveteistä. Ihan oikeasti en ole koskaan jaksanut kuunnella Mahleria, kauheeta skeidaa.
Heh... voisin sanoa samat sanat Brucknerista. Häneen verrattuna Mahler saa miljoona kertaa enemmän mielenkiintoista musiikkia mahtumaan samankestoiseen sinfoniaan.
Mutta täytyy se Mahlerin kunniaksi sanoa, että orkestraatio näissä on ihan hauskaa. Myöhäisromanttisen jättiläisorkesterin käyttö on usein jopa kamarimusiikillista, joka on ihan veikeää vaihtelua.
Totta! Mahlerin orkestraatio on omalla tavallaan tunnistettavaa omaperäisyytensä vuoksi, ja sitä on välillä tosi piristävää kuunnella monen muun myöhäisromantikon sijaan.
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen | osaamaton
22.04.2009 23:35:46 (muokattu 22.04.2009 23:51:43) | |
|
megatherium: Tuohan on aivan totta. kirkuvat purkaukset vaihtuvat ohueen sointinnukseen tavatonta rinnanraastamista ja itsesäälissä rypemistä sopii kuulemma yleislääkkeeksi kaikille niille jotka kokevat joskus olleensa vainottuja ja kodittomia.
Jep, Wikipedia tietää kertoa, että elokuvissa Mahlerin musiikin fanittamisella alleviivataan, että fanittaja on boheemiluonteinen ja/tai itsetuhoinen. :P Luulisin, että Mahlerin maine perustuu siihen, että Mahler oli ensimmäisiä eksistentialisti-angstaajia ja viimeisiä romanttisia suursäveltäjiä, joiden sävelkieli on tuttua useimmille.
Täytyy muuten mainita, kun tavallaan muistutit, tämä loistava tulkinta Trinkliedistä: http://www.youtube.com/watch?v=dKwgHYZfykc&fmt=18 joka nimenomaan on, näkökulmasta riippuen, pahimman- tai parhaimmanlaatuinen esimerkki tuosta "kirkumisesta ja rinnanrastamisesta". Itsellänikin kesti jonkin aikaa tottua tuohon nimenomaiseen teokseen, sen verran oudolta kuulosti aluksi. Kuten jossain todettiin, kovaääniset ja mahtipontiset eleet ikään kuin kaatuvat toistensa päälle ja jäävät tehottomiksi, kun musiikilla imitoidaan juopon kiihtymystä.
Btw. tuossa Trinkliedissä, juuri ennen kertausjakson aloittavaa triangelin/celestan iskua kuullaan lyhyt atonaalinen osuus, siinä kun patoutunut angsti saavuttaa huippunsa. Sitä ennen, lyyrisessä "kehittelyjaksossa" soivat mm. tremolojouset hyvin mahlermaiseen tyyliin, voisivat olla vaikka suoraan 2. sinfoniasta.
Harmi että tuo version loppu on tuossa sössitty noin, jos haluaa tuubista kuunnella loppuun niin Siegfried Jerusalemin laulamana löytyy kokonaisena. | |
sellisti: Heh... voisin sanoa samat sanat Brucknerista. Häneen verrattuna Mahler saa miljoona kertaa enemmän mielenkiintoista musiikkia mahtumaan samankestoiseen sinfoniaan.
yks juttu mikä asettaa tän ainaisen säveltäjän-joka-ei-mulle-kolise mollaamisen outoon valoon on, että yleensä näiden mollaajien omat lempisäveltäjät fanittaa näitä mollattuja säveltäjiä
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! | |
sub zero: yks juttu mikä asettaa tän ainaisen säveltäjän-joka-ei-mulle-kolise mollaamisen outoon valoon on, että yleensä näiden mollaajien omat lempisäveltäjät fanittaa näitä mollattuja säveltäjiä
No mitä sitten..? Ei heidän musiikkinsa silti samanlaista ole. Ja miksi sen pitäisi muutenkaan vaikuttaa..? Fanittihan Mendelssohnkin Bachia niin paljon että nosti hänet käytännössä unohduksista esittämällä Matteus-passion öbaut sadan vuoden tauon jälkeen, mutta kai silti voin pitää Mendelssohnista ilman että täytyy pitää Bachista? Vaikka molemmista kyllä tykkään, mutta noin esimerkkinä.
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen | |
Nyt voin kuolla onnellisena, sillä muutama päivä sitten olin Mikkelin Musiikkijuhlilla ja ohjelmassa oli Mahlerin 5. Oli aikas uskomaton kokemus kuulla livenä, aivan erilaista kuin levyltä. | |
http://www.archive.org/details/C_1966_03_16 tälläinen tuli vastaan. |  HarriP
24.07.2009 23:34:32 (muokattu 24.07.2009 23:39:49) | |
|
Mä kuulin Mahlerin 9. pari vuotta sitten sellasessa sylinterin/puolipallon muotoisessa salissa, isossa. Mulla oli todella epämukava tuoli -- oon pitkä ja skrode niin pienet tuolit on joskus aika hankalia -- mutta kun orkesteri aloitti kaikki huolet jäi.
Salissa oli niin pitkä jälkikaiku et se musa muuttui varsin impressionistiseksi, liukuviksi väripinnoiksi joissa oli kuitenkin kaikki se rakenne jos halusi siihen zoomata. Oli hillitön kokemus: se musa leijui ja vei mukanaan leijumaan silleesti kun hyvä klasari voi tehdä.
Sit mä ostin sen levynä -- toi konsertti oli eka kerta kun kuulin ko opuksen -- ja en ole saanut kuunneltua sitä kertaakaan. Iso klasari toimii saleissa paremmin. | |
Mahlerin vitosen toinen osa on erittäin korkealaatuista musiikkia. Mahlerin erinomainen ammattitaito ja pakkomielteenomainen tarkkuus pystyi pitämään näin suureellisen ja jopa hieman sairaalloisen teoksen koossa. Mahler on sielunsympatiaa mielenvikaisille. Ja kait meissä jokaisessa on jotain hullua, jota Mahlerin intiimi suureellisuus koskettaa. | megatherium
20.04.2010 19:42:38 (muokattu 20.04.2010 19:57:23) | |
|
Moz-Art: Mahlerin vitosen toinen osa on erittäin korkealaatuista musiikkia. Mahlerin erinomainen ammattitaito ja pakkomielteenomainen tarkkuus pystyi pitämään näin suureellisen ja jopa hieman sairaalloisen teoksen koossa. Mahler on sielunsympatiaa mielenvikaisille. Ja kait meissä jokaisessa on jotain hullua, jota Mahlerin intiimi suureellisuus koskettaa.
Olen lukenut Kai Maasalon suuri sinfoniamusiikki kirjasta 5. sinfonian monumentaalisen ja teoksen painopisteeksi kutsumansa varsin kontrapunktisesti sommitellun Scherzon ohella merkitykseltään painavimmaksi osaksi surumarssin, josta melartin lienee saanut innoituksen käyrätovien esittämään johtoteemaan , jousien esittelemän toisen teeman ollessa jos suinkin, vielä mahleriaanisempi atonaalisesti sävyttyneimpään ja kestoltaan mittavimpaan sinfonianosaansa ilman sävellajimerkintää. Minusta toinen osa Mahlerin sinfoniassa on triviaalimpi ja sekavampi eikä tunnelmaltaan kohoa edellisten tasoille.
Mahler ei saanut kovin painokasta kuvaa Sibbestä vierailtuaan pääkaupungissamme ja kuuntuaan populaarikonsertissa kevätlaulun ja valse tristen joista toisessa näistä kertoi vaimolleen kirjeessä olevan aivan tavallista kitschiä maustettuna pohjoismaisilla soitinnusmaneereilla.
Hänhän ei ollutkaan minkään tyyliaikakauden yhteenveto, synteesi, kiteytymä tai kulminaatio kuten mozaer klassismin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Olen lukenut Kai Maasalon suuri sinfoniamusiikki kirjasta 5. sinfonian monumentaalisen ja teoksen painopisteeksi kutsumansa varsin kontrapunktisesti sommitellun Scherzon ohella merkitykseltään painavimmaksi osaksi surumarssin --- Minusta toinen osa Mahlerin sinfoniassa on triviaalimpi ja sekavampi eikä tunnelmaltaan kohoa edellisten tasoille.
Mahlerin 5. on siinä mielessä lähes ainutlaatuinen tosiaan että teoksen keskipiste ja merkittävin osa on keskimmäinen osa, joka toimii vedenjakajana 1. (I- ja II-osat) ja 3. (IV- ja V-osat) kokonaisuuden välissä erottaen hyvin erilaiset kokonaisuudet (joitain viittauksia on seuraaviin ja edeltäviin osiin näissäkin silti) toisistaan. Tärkein osa 3. osan, scherzon, jälkeen on mielestäni mahdotonta määrittää, ne ovat jotakuinkin tasavertaisia. (I. ja II. osat ovat pääpiirteittäin kaksi hautajaismarssia ja muodostavat yhtenäisen osan sinfoniassa.
Hänhän ei ollutkaan minkään tyyliaikakauden yhteenveto, synteesi, kiteytymä tai kulminaatio kuten mozaer klassismin.
Eikö Mahleriin kulminoitunut myöhäisromanttisen tyylin kuitenkin; Schönberg oli Mahlerin oppilas kaiken lisäksi. (ei sillä että se tekisi Mahlerista jotenkin paremman)
Kitarat: http://my.opera.com/KK91/albums/slideshow/?album=969652 | |
Iron Horse: Mahlerin 5. on siinä mielessä lähes ainutlaatuinen tosiaan että teoksen keskipiste ja merkittävin osa on keskimmäinen osa, joka toimii vedenjakajana 1. (I- ja II-osat) ja 3. (IV- ja V-osat) kokonaisuuden välissä erottaen hyvin erilaiset kokonaisuudet (joitain viittauksia on seuraaviin ja edeltäviin osiin näissäkin silti) toisistaan. Tärkein osa 3. osan, scherzon, jälkeen on mielestäni mahdotonta määrittää, ne ovat jotakuinkin tasavertaisia. (I. ja II. osat ovat pääpiirteittäin kaksi hautajaismarssia ja muodostavat yhtenäisen osan sinfoniassa.
Eikö Mahleriin kulminoitunut myöhäisromanttisen tyylin kuitenkin; Schönberg oli Mahlerin oppilas kaiken lisäksi. (ei sillä että se tekisi Mahlerista jotenkin paremman)
Tarkoitin tietenkin hänen kriitiikkinsä objektia sllä mahleristä johti linkki sekä schönbergiin että shostakovitsin. Vaikkakaan eivät minu makuuni.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Pitkällisen yrittämisen ja kuuntelemisen jälkeen Mahler on avautumassa minulle, ja kuulun nyt palvojajoukkoon. Mahleria on kuunneltava erikoisella tavalla, samalla antaen tunteen avautua ja äärimmäisesti kyseenalaistaen - "Should I believe any of this?". Muistiakin joutuu käyttämään, sillä monesti Mahlerin sinfoniat "unohtavat" edelliset osiot musiikillisesti, ja tässä tarvitaan jonkinlaista "tunnemuistia" - on muistettava se tunne, jonka edellinen osa aiheutti, vaikka osa ei musiikillisesti olisikaan enää läsnä.
Mahler on aina jotenkin epäpuhdasta, kyseenalaistamisen tahraamaa. Hän on valehtelija - mutta *rehellinen* valehtelija, jos tällaista ilmausta voi käyttää. Hän vaihtaa näkökulmaa ja hahmottaa todellisuuden jonkinlaisena eri näkökulmien summana, jotenkin Nietzschen tyyliin.
Omia tuntemuksiani sinfonioista juuri tällä hetkellä (en ole mikään asiantuntija, kunhan innokas kisälli vain):
#1: Mahlerin alku, peruskäsitteiden esittely (into, puhti, ironia, sarkasmi, suru, kuolema jne). Hieno sinfonia mutta ei niin massiivinen ja monimutkainen kuin jotkut muut.
#2: järisyttävä kokonaisuus joka ei kollaasimaisuudestaan huolimatta ole niin mosaiikkimainen kuin myöhemmät sinfoniat, punainen lanka on havaittavissa. Emotionaaliset tehot paahtavat täysillä.
#3: filosofinen sinfonia. Ehkä kaikkien aikojen mielenkiintoisin ohjelma. Tämän sinfonian kehittely kulkee käsitteellisellä tasolla, ja se on teholtaan musertava. Ensimmäinen osa on rajussa ja julmassa elämänrakkaudessaan titaanimainen.
#4: puhtautta ja kirkkautta, mutta onko se näennäistä? Tämä sinfonia on jotenkin pelottava, aivan kuin se kätkisi viattomuuden alle jotain todellista kauheutta. Täytyy tosin kuunnella tätä enemmän.
#5: vakava ja monimutkainen sinfonia. Tunnelma on sisäänpäinkääntynyt, mutta samalla moniulotteinen - kuin kaikkien elämän kokemusten summa. Fatalistisuudesta huolimatta Mahler saa jotenkin tässä sankarin viitan harteilleen rohkeudessaan elää ja olla rehellinen maailmasta huolimatta.
#6: tähän en ole vielä päässyt sisälle. Se vaikuttaa niinikään monimutkaiselta, mutta kiinnostavalta. Täytyy kuunnella lisää.
#7: todella hieno sinfonia, jossa sisäinen ja ulkoinen ovat yhtä koko ajan. Ohjelma pitää mosaiikin kasassa todella hyvin. Tämä sinfonia kuvaa parhaiten liikettä, matkaa, uppoutumista. Toisen osan uskalias impressionismi huimaa. Mutta onko viimeinen osa "aitoa" vai "sarkastista" iloa? Ehkä sen ei ole tarkoituskaan selvitä.
#8: tämä mammutti on varmasti arvokas teos, mutta jatkuvalla kuoron käytöllä on minuun vieraannuttava vaikutus. Siispä täytyy kuunnella lisää.
#9: tämäkään ei ole vielä vaikuttanut aivan täysillä - ehkä tunnelma on hieman liian defeatistinen, ei tarpeeksi "potkita tutkainta vastaan". Lisäkuuntelua vaan... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
